| LEHDISTÖTIEDOTTEET vuodelta 1997 |
ULLA KLÖTZER, PUHEENJOHTAJA -
13.3.97 pyrkimys EMU:n kolmanteen vaiheeseen lisää työttömyyttä 13.3.1997 SAK avasi 10.3. EMU-kampanjansa TT:n toimitusjohtajan Johannes Koromaan avulla. SAK:n oman tutkimuksen mukaan ammattijärjestön jäsenistä vastustaa EMU:a, jos se merkitsee palkkojen alentamista. Nyt TT:n nokkamies ja oman keskusjärjestön pääekonomisti Pertti Parmanne yhdestä suusta vakuuttivat, että pelko on täysin aiheeton. Jäsenistöllä ei siis ole enää perusteita vastustaa näin harmitonta ja kaikille pelkkää hyvää tuovaa hanketta. Olemmeko me tavalliset ihmiset olleet turhaan epäluuloisia? Keskustelua muualla yhteiskunnassa ja muissa EU-maissa on SAK:n avauksenkin jälkeen syytä hieman tarkastella. Työttömyys EU-alueella on noussut ennätyslukemiin. Saksassa käydään paraikaa laajaa kaivos-miesten työtaistelua, Ranskassa ovat Renault-autotehtaan työntekijät lakossa. Samanlaisia ilmiöitä on kautta Euroopan. Suomessa työttömyys on ennallaan tai jopa pahentunut, jos tilastokikkailut otetaan huomioon. Tämä on aiheuttanut paineita muualla Euroopassa EMU:n lykkäämiseksi. Suomessa poliittinen eliitti on jo aikoja sitten sulkenut silmänsä tosiasioilta, aivan kuten ennen EU-kansanäänestystä, Presidentin, pääministerin ja pääoman suulla kuultiin silloinkin samoja lupauksia investoinneista, työpaikoista ja uhkailtiin, että ainoastaan EU-jäsenyys voi luoda meille mahdollisuudet hoitaa kärjistyvä työttömyys. Nyt ongelmat ratkaisee EMU:un liittyminen ensimmäisten joukossa. Työmarkkinoilla on totuttu käytäntöön, ettei samoja "etuja" osteta kahteen kertaan. Ay-liikkeessä tästä käytetään vähän rumempaakin ilmaisua - puhutaan kusetuksesta. Ruotsissa tehty, toistaiseksi laajin, EMU-selvitys päätyy aivan toisenlaisiin tuloksiin kuin herrat Parmanne ja Koroma. Selvityksen mukaan ainoa keino torjua maakohtaisia häiriöitä, jotka ovat Ruotsille ja vielä enemmän Suomelle tyypillisiä, on palkkojen alentaminen ja/tai kasvava työ-voiman liikkuvuus EMU-maiden rajojen yli. Samalla todetaan, että palkkojen alentaminen on mahdotonta ja työvoiman liikkuvuus epärealistinen vaatimus, jonka vuoksi Ruotsin kannattaisi jäädä ulkopuolelle. Vastaavanlaisia puheenvuoroja on kuultu Saksasta ja Ranskasta. Työntekijöiden ja muiden kansalaisten on itse valvottava etunsa ja siksi päätös EMU:sta on tehtävä kansanäänestyksessä, eikä annettava pettää itseään kauniilla puheilla. 5.6.1997 Viime päivien tapahtumien - Saksan kultaleikki, Ranskan vaatimus laajasta EMU:sta ja Ruotsin pääministerin Göran Perssonin ilmoitus poisjäännistä - kyseenalaistavat entistäkin selvemmin Suomen hallituksen käsittämättömän "miinanpolkijan" roolin EMU-kysymyksessä. Hallituksen selontekohan alunperinkin perustui ylimalkaiseen asenteeseen - jos kaikki menee hyvin niin kaikki menee hyvin. Nyt näyttää siltä, että juuri ne perusteet, joilla hallitus perusteli EMU:un liittymistä, ovat pahasti horjumassa. Mitä sitten jää jäljelle? Talouspoliittisessa mielessä ei mitään. Poliittisesti jäljellä jää vain ääneen lausumaton asia - EMU:n kolmannen vaiheen integraatiota syventävä, entistä selkeämmin liittovaltiota kohti pakottava kehitys. Saksan lehdistö kirjoittaa jo avoimesti EMU:n epäonnistumisesta ja kehottavat saksalaisia varautumaan siihen, että he saavat "voinpehmeän valuutan". Suomen hallituksen unelma ydin EMU:sta ja siihen "vaikuttamaan" menemisestä on muuttumassa painajaiseksi. Laajan EMU:n toteutuminen ei Suomen kaltaiselle pienelle maalle anna mitään takeita hyvästä tahdosta EMU:ssa yksin olevaa ainoaa pohjoismaata kohtaan. On selvää kenen ehdoilla Euroopan keskuspankki rahapolitiikkaa toteuttaa. Kuinka korkeaksi hallitus antaa työttömyyden nousta suomalaisen teollisuuden painiessa seuraavan kerran vientihinta-ongelmiensa kanssa? Ruotsin pääministeri Göran Persson ilmoitti Ruotsin haluavan ja tarvitsevan kaiken mahdollisen talous- ja rahapoliittisen liikkumavaran voidakseen painaa työttömyyden alas. Toisena vahvana argumenttina hän mainitsi, ettei EMU:lla ole kansalaisten tukea. Samalla hän ilmoitti, että jos Ruotsi joskus harkitsee EMU:un mukaanmenemistä sitä edeltää asiasta järjestettävä kansanäänestys. Suomella on näillä perusteilla vielä suurempi syy jättäytyä EMU:n ulkopuolelle. Suomen työttömyystilanne on Ruotsin verraten paljon synkempi. EU-maista EMU:n vastaisuus on suurinta. Jäsenäänestyksen yhteydessä EMU:sta annettiin, nykyisen pääministerimmekin toimesta, vähintäänkin harhaanjohtava kuva. Kansanäänestys Suomessa asiasta on enemmän kuin paikallaan. Paraikaa perustetaan eri puolille maata vaalipiirikohtaisia kansanäänestystä vaativia toimikuntia, jotka järjestävät nimenkeräystä adressiin, jolla vaaditaan kansalaisille oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan ja oman rahan kohtalosta. Me emme ole Ruotsissa - meillä demokratia ei ole itsestään selvyys! 9.7.97 Kansalaisjärjestöjen ETYJ-kampanjan tuloksista kertovat juuri Varsovasta palanneet kansalais-järjestöjen edustajat: Ulla Klötzer, Naiset Rauhan Puolesta/Vaihtoehto EU:lle kansaliikkeestä Teemu Matinpuro, Suomen Rauhanpuolustajat 15sta Euroopan maasta tulleet yli 100 osanottajaa keskustelivat kokouksen aikana mm. NATO:n laajentumisesta, kansanäänestyksistä demokratian välineinä, ydinaseettomista vyöhykkeistä, EU:sta ja EMU:sta sekä tietysti kansalaisjärjestöjen yhteistyöstä. Kokous oli yksimielinen ETYJ:n vahvistamisesta ja kansanäänestyksien merkityksestä päätöksenteossa. Muissa kysymyksissä käyty dialogi selvensi eri maiden nykytilannetta ja kansalaisjärjestöjen näkökulmia aiheisiin. Laaja ja avoin keskustelu todettiin demokratian kannalta olennaiseksi. Tapahtuma oli pitkään aikaan ensimmäinen rauhanjärjestöjen järjestämä tapaaminen, missä Itä- ja Länsi-Euroopan kansalaisjärjestöt tapasivat. Varsinaisen kokouksen lisäksi kansainvälinen kampanjalinja-auto kulku Baltian maiden halki järjestäen katuteatteriesityksiä ja tiedotustilaisuuksia Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Katuteatteriesitykset ja varjokokous saivat runsaasti julkisuutta sekä Baltian maissa ja erityisesti Puolan tiedotusvälineissä. Päivittäiset väläykset uutislähetyksissä ja artikkelit kaikissa päivälehdissä hämmästyttivät puolalaiset kansalaisjärjestöaktiivit: ensimmäistä kertaa NATO- ja EU-kriittiset mielipiteet saivat näyttävästi julkisuutta maassa. Miksi tämä kirjava, erilaisista poliittisista näkemyksistä koostuva katuteatterilaisten joukko on täällä torilla tänään? Syy on selvä. Olemme erittäin huolestuneita Suomen hallituksen yksimielisestä ja yhden totuuden sisältävästä EU- ja EMU-politiikasta. Tämä politiikka on johtamassa kansalaiset välinpitämättömyyteen ja alistumiseen "väistämättömän" edessä. Me haluamme rohkaista suomalaisia ottamaan itse asioista selvää. On käytävä rehellistä keskustelua EU-jäsenyyden vaikutuksista, uudesta Amsterdamissa hyväksytystä perussopimuksesta ja EMU:n kolmannen vaiheeseen liittymisestä. Pääministeri Lipponen on pitänyt luonnollisena EMU-päätöksen tuomista eduskuntaa siten, että samalla mitataan hallituksen luottamus. Nykyisen hallituksen politiikkaan sitoutuneet ja tulevankin hallitusyhteistyön voitossa elävät ovat valmiit alistumaan tähän poliittisen eliitin saneluun. Koska valmiiksi valtaosa eduskunnastamme toimii vain hallituksen politiikan pelinappuloina on suomalaisten saatava itse päättää mikä on meidän etujemme mukaista. Se voidaan mitata ainoastaan kansanäänestyksellä. On selvää, että päätettäessä EU-jäsenyydestä kansalaisia johdettiin harhaan. Monet johtavat poliitikotkin ovat valmiit myöntämään, etteivät ymmärtäneet luopuvansa myös omasta markastamme äänestäessään jäsenyyden puolesta. Kun näin on ei ole mitään perusteita viedä kansalaisilta sille kuuluvaa oikeutta päättää itse omista asioistaan. On väitetty, että hallitus on sitoutunut myös EMU:un. Näin saattaa olla, mutta kansalaiset eivät sitä ole tehneet. Yhtä vähän EU-liittymissopimuksen hyväksyminen ei voinut merkitä avointa valtakirjaa hallitukselle muuttaa neuvoteltua sopimusta kuulematta olennaisen sopijapuolen, Suomen kansan mielipidettä. Työttömyys on osa EU-arkea. Suomen työttömyys ei kauniista lupauksista huolimatta ole olennaisesti muuttunut. EMU:un meno tässä tilanteessa tekisi meidänkin työttömyydestämme pysyvän. Jo EMU-kriteereiden täyttämiseen tähtäävä politiikka on merkinnyt jatkuvia leikkaus-ohjelmia. Leikkauksista tulee EMU:n oloissa pysyvä ilmiö. EU:ssa kyllä puhutaan työttömyydestä, mutta käytännön talouspoliittinen EMU-linja jyrää keskustelunkin alleen. Amsterdamin sopimus vahvistaa EU:n kehitystä kohti liittovaltiota. Monissa yksittäisissä asioissa lisätään EU:n valtaa jäsenmaiden kustannukselle. Vaikka toistaiseksi ei pienten maiden äänimääriä pienennetty, merkitsee enemmistöpäätösten entistä laajempi käyttöönotto tosiallisesti pienten maiden aseman selvää heikentymistä. Entistä harvemmissa asioissa yksittäisellä maalla on veto-oikeus. Maiden ei tosin ole pakko aina osallistua päätösten toteuttamiseen, mutta ne eivät voi estää niitä. Erityisesti EU:n tiivistyvä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on saamassa liittovaltiomaisia piirteitä. Allekirjoittamalla kansanäänestysvetoomuksen tuette demokratiaa ja avointa keskustelua. Valtava askel EU:n kehityksessä kohti liittovaltiota on yhteisen puolustuksenluominen. Ensimmäinen askel tähän suuntaan tehtiin Maastrichtin sopimuksessa jonka Suomen kansa hyväksyi kansanäänestyksessä 1994. Maastrichtin sopimuksessa luotiin EU:lle yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja tehtiin tilaa myös yhteiselle puolustuspolitiikalle artiklassa J.4, jossa puhutaan sellaisen yhteisen puolustuksen määrittelemisestä, joka voisi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen. Kesäkuussa EU:n huippukokouksessa Amsterdamissa luotiin EU:lle uusi perussopimus, jossa artiklassa J.7 yhteistä puolustusta viedään taas askelta edemmäksi. Siinä puhutaan EU: sellaisesta asteittain määriteltävästä yhteisestä puolustuspolitiikasta "joka saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen, jos Eurooppa-neuvosto niin päättää. Tällöin se suosittelee, että kukin jäsenvaltio hyväksyy päätöksen perustuslakinsa vaatimusten mukaisesti." Viimeinen lause
on tyypillinen EU-liirum-laarum, jonka taakse eri jäsenmaiden voivat
piiloutua tarpeen vaatiessa mutta jolla kokemusten perusteella ei ole
minkäänlaista merkitystä itse liittovaltio-kehityksen etenemiseen. Hiipimällä ollaan
myöskin kehittämässä WEU:ta eli Länsi-Euroopan unionia EU:n yhteiseksi
sotilasliitoksi. Uudessa Amsterdamin sopimuksessa tämän ehdotuksen jälki näkyy artiklassa J7, jossa todetaan, että "Länsi-Euroopan unioni (WE) on Euroopan unionin erottamaton osa" ja, että "Unioni pyrkii siten edistämään kiinteämpiä institutionaalisia suhteita WEU:hun, pitäen silmällä mahdollisuutta yhdentää WEU unioniin, jos Eurooppa-neuvosto niin päättää". Amsterdamin jälkeen
WEU-maiden ulkoministerit hyväksyivät 22.7.97 julistuksen, joka on tarkoitus
liittää Amsterdamin sopimukseen ja, joka syventää EU:n ja WEU:n suhdetta
ratkaisevasti. Siinä määritellään myöskin WEU:n ja NATO:n yhteistyötä
puolueettomille, tai nykysanaston mukaan, liittoutumattomille maille
yllättävällä tavalla. Tämä on erittäin selvää tekstiä. Tällaisen kehityksen jälkeen on täysin valheellista puhua liittoutumattomuudesta ja EU:sta pelkkänä itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä. Kun Suomi on EU:n jäsen, kun EU ja WEU yhdistetään ja kun WEU aktiivisesti osallistuu NATO:n puolustukseen suunnitteluun tie ydinasepelotteeseen nojaavaan sotilasliittoon on käyty loppuun. Tästäkin on olemassa
selvä ennuste WEU:n omasta asiakirjasta (19.5.94) koskien ydinaseiden
roolia ja tulevaisuutta. "Keskustelu Euroopan ydinasepelotteesta tulee
olemaan totuuden hetki Euroopan poliittisen unionin luomisessa". On ymmärrettävää,
että tavallinen kansalainen ei näe kulissien taakse, eikä hänellä ole
mahdollisuutta tutustua asiakirjoihin tai eri jäsenmaiden salaliittoihin. 29.9.1997 Keskustan EMU-kansanäänestysvaatimus
jää pelkäksi poliittiseksi teatteriksi ellei puolue ryhdy välittömästi,
aktiiviseen yhteistyöhön niiden tahojen kanssa, jotka eri puolueissa
ja ryhmittymissä tukevat kansanäänestyksen järjestämistä EMU:sta. Selvää on, että
hallituksen ja etenkin pääministeri Paavo Lipposen yksisilmäinen ja
kansanvaltaa loukkaava kanta EMU:un ja sen toteuttamiseen ei muuteta
pelkästään Keskustan toiminnan ja kansanedustajien voimalla. 24.10.1997 Tanskalainen EU:n vastainen kansalaisliike Folkebevaegelsen mod EF-Unionen jakaa vuosittain kansainvälisen Puukenkäpalkinnon ansioituneelle EU:n vastustajalle tai järjestölle, joka on ollut erityisen luja EU-kehityksen vastaisessa kamppailussa. Tänä vuonna tämä palkinto annetaan Suomen Vaihtoehto EU:lle liikkeen puheenjohtajalle Ulla Klötzerille. Ulla Klötzer saa palkinnon suuresta panoksestaan EU:n vastaisessa liikkeessä Suomessa, joka on toiminut erittäin vaikeissa olosuhteissa. Hän saa puukengät myös panoksestaan yhteisen eurooppalaisen unioninvastaisen työn kehittämisessä. Suomalainen rauhaliike ja Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike taistelevat säilyttääkseen Suomen historiallisen ja luonnollisen välittäjän roolin Itä- ja Länsi-Euroopan välillä. Ne eivät halua Baltian ja Itä-Euroopan maita vedettäväksi mukaan militarisoituun unioniin, joka vahvistaa vanhaa jakoa ja konfliktirajoja Euroopassa. Ulla Klötzer hyödyntää suomalaisten luonnollisia yhteyksiä Baltiaan ja Itä-Eurooppaan taistellakseen demokraattisen keskustelun puolesta sekä siellä että Länsi-Euroopassa. Hän taistelee kaikkia Euroopan maita käsittävän tasa-arvoisen ja demokraattisen yhteistyön puolesta. Folkebevaegelsen on iloinen siitä, että Ulla Klötzer haluaa vastaanottaa Puukenkäpalkinnon ja kiittää energisestä panoksesta läheisen, demokraattisen ja kokonaisen Euroopan puolesta. Poul Gerhard Kristiansen, pääsihteeri 26.10.1997 On suuri ilo ja
kunnia olla keskuudessanne tänään. Jälleen kerran olette uuden kamppailun
kynnyksellä - kansanäänestys Amsterdamin sopimuksesta toukokuussa. Meille Suomessa teidän tanskalaisten uskomaton sitkeys ja vahva taisteluhenki on ollut erittäin merkityksellinen. Kaikki se aineisto sekä se moraalinen tuki, jonka olemme saaneet 80-luvun lopusta alkaen on ollut korvaamaton toiminnallamme. Luonnollisesti myöskin yhteinen pohjoismainen taustamme on merkinnyt paljon. Siitä asti kun yli 20 vuotta sitten aktivoiduin poliittisesti on pohjoismaisen yhteiskuntamallin kehittäminen ja puolustaminen ollut minulle ensisijaisen tärkeätä - demokratian toteutuminen kaikilla tasoilla, sosiaalinen tasa-arvo, ympäristön huomioonottaminen kaikessa päätöksenteossa, miesten ja naisten välinen tasa-arvo sekä solidaarisuus kehitysmaita kohtaan. Kaikki nämä edustavat arvoja, joista olemme nyt luopumassa puhdasoppisen markkinatalouden ja poliittisen suuruudenhulluuden takia. Suomessa keskustelu on aina kulkenut vähän eri rataa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Se on ollut vähemmän avoin, huomattavasti enemmän ei-puolen argumentteja aliarvioiva ja erityisen köyhä mitä tulee aktiivi-politiikkoihin, jotka olisivat voineet osallistua kansanliikkeiden toimintaan avoimesti. Poliitikot käyttävät EU-keskustelua omiin sisäisiin puoluepoliittisiin tarkoituksiinsa. Kukaan ei-puolen EU-parlamentaarikoista ei ole toistaiseksi osallistunut laajaan poikkipoliittisen kansanliikkeen synnyttämiseen, jonka päämääränä olisi kansanäänestys Amsterdamin sopimuksesta ja/tai EMU.sta. He eivät myöskään käy parlamentaarikoiden yhteistä näkyvää kriittistä keskustelua medioissa kuten esim. ruotsalaiset EU-parlamentaarikot tekevät yli puoluerajojen. Pohjoismaiselle
yhteistyölle on aina ollut ominaista, että Suomi on vähän sivussa. Tämä
koskee ympäristö ja kehitysmaapolitiikka, energiakeskustelua ja paljon
muuta. Suomessa ei myöskään
ole luvattu kansanäänestystä - ei Amsterdamin sopimuksesta, eikä EMU:staan. Mitä tehdä? Meitä EU-vastustajia
syytetään usein yhteistyökyvyttömyydestä ja nurkkakuntaisuudesta. 15.11.1997 Helsingin Sanomissa
tänään (15.11.97) Sinä, Suomen Keskustan puheenjohtaja ja Suomen entinen
pääministeri peräänkuulutat kansanäänestystä EMU:sta. Ennen kansanäänestystä marraskuussa 1994, edustamani kansalaisliike, Vaihtoehto EU:lle, yritti epätoivoisesti kertoa kansalaisille, että yhteisen valuutan toteuttaminen on kirjattu Maastrichtin sopimukseen ja, että kyllä-äänet olisivat myöskin siunaus tälle projektille. Yritimme herättää laajempaa keskustelua EMU:sta ja sen vaikutuksista, mutta silloinen Sinun johtamasi hallitus vakuutti palaavansa tähän asiaan myöhemmin. Tämä edusti kaksinaamaista,
mutta poliittisesti taitavaa politiikan tekoa, ottaen huomioon että
olit itse allekirjoittanut Korfun päätösasiakirjan 24.6.1994 (siis ennen
kansanäänestystä), jossa todetaan mm. näin: "Korkeat sopimusosapuolet,
vahvistavat yhteisön talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheen peruuttamattomuuden allekirjoittamalla talous- ja rahaliittoa koskevat uudet sopimus-määräykset....
Siten kaikki jäsenvaltiot, riippumatta siitä, täyttävätkö ne yhteinäisvaluutan
vahvistamiseksi vaadittavat edellytykset, noudattavat yhteisön tahtoa
siirtyä nopeasti kolmanteen vaiheeseen.... ne jäsenvaltiot, joita asia
koskee, yhteisön toimielimet ja muut elimet, joita asia koskee, suorittavat
huolellisesti kaikki valmistavat tehtävät vuoden 1998 aikana, jotta
yhteisö voisi peruuttamattomasti siirtyä kolmanteen vaiheeseen 1
tammikuuta 1999..." Herää kysymys miksi, Sinä sopimuksen allekirjoittajana ja kansanäänestysajan pääministerinä et vaatinut perusteellista keskustelua EMU:sta silloin? Tiesit, että se kuului Maastrichtin sopimukseen ja, että se otetaan käyttöön peruuttamattomana. Nyt kuitenkin Suomen
Keskusta on tehnyt lakialoitteen EMU-kansanäänestyksestä poliittisessa
tilanteessa jossa tällainen lakialoite ei tule menemään läpi. Siten tämä lakialoite
tarvitsisi vahvan kansanliikkeen takanaan. Silti toivon hartaasti,
ja kansanvallan toteutumisen takia, että aloitteesi olisikin jostain
ihmeellisestä syystä aito ja rehellinen. 6.12.97 Tänään vietetään Suomen 80 itsenäisyyspäivä. Mutta onko isänmaani enää itsenäinen? Suomen hallitus pitää edelleen kiinni siitä, että EU-yhteistyö edustaa itsenäisten valtioiden väistä yhteistyötä ja, että EU:ta ei olla kehittämässä liittovaltiosuuntaan. Kuitenkin sekä Maastrichtin, että nyt kesäkuussa syntyneen Amsterdamin sopimuksen myötä Suomen itsenäinen päätäntävalta on niin ratkaisevasti kavennettu, että itsenäisyydestä puhuminen, sanan perinteisessä merkityksessä, on valheellista. Maastrichtin sopimuksessa hyväksytty siirtyminen yhteiseen valuuttaan vuonna 1999 on ratkaisevasti kaventanut itsenäistä päätösvaltaa sillä EMU-kritteerit ovat suoraan vaikuttaneet valtion budjettiin sekä sitä kautta myöskin kuntien talouksiin. Tämä kuristuspolitiikka ei suinkaan lopu yhteiseen valuuttaan siirtymisen jälkeen. Päinvastoin jo hyväksytty vakauttamissopimus kriteereineen rajoittaa edelleen itsenäisen budjettipolitiikan harjoittamista jopa sanktioiden uhalla. Maa, joka on joutunut taloudelliseen hätätilaan ei suinkaan saa apua vaan rangaistaan sakoilla. Voidaanko pitää maata, jonka budjettipolitiikka ohjataan maan ulkopuolelta aidosti itsenäisenä? Amsterdamin sopimuksessa
on hyvin taitavasti sisäänrakennettu yhteinen puolustus sekä WEU:n sulauttaminen
EU:hun. Mutta näinhän koko
EU:n liittovaltioprosessi on rakennettu. Ottaen huomioon
miten tämä hiipivä liittovaltiokehitys etenee olisi välttämätöntä käydä
avointa keskustelua pienten jäsenmaiden vaikutusvallasta laajennetussa
EU:ssa. Suomen itsenäisyys on tällä hetkellä erittäin venyvä käsite, joka pilkotaan pala palalta poliittisen konsensuksen vallitessa sekä strategisesti ajoitettuna siten, että EU-asiat eivät sotke kansallisia vaaleja, joilla kohta enää on vain symbolinen merkitys. 10.12.1997 Kun poliittinen eliitti eri maissa on poistamassa kansalliset valuutat ja näin hyväksymässä kiinteän valuutta-alueen EU:ssa, se ei halua kysyä kansan mielipidettä asiasta. Meillä Suomessakin vedotaan parlamentarismiin ja kansanedustajien kansalaisilta saamaan mandaattiin käyttää valtaa. Tässä asiassa ei kansalaisiin luoteta, koska heillä näiden valittujen edustajien mielestä ei ole riittävästi tietoa asiasta. Mielipidemittausten mukaan EU-maiden kansalaisista tanskalaiset tietävät eniten EU:sta. Syy tähän on ne lukuisat äänestykset, jotka Tanskassa on suoritettu integraatio-asioista. Tanska onkin hankala poliittisen eliitin näkökulmasta. Maastrichtin sopimuksesta käydyn laajan kansalaiskeskustelun tuloksena Tanska jäi jo alkuvaiheessa pois talous- ja rahaliitosta. Kansanäänestyksen tulos ei Tanskassa johtunut tietämättömyydestä, sillä maassa esimerkiksi jaettiin Maastrichtin sopimus joka kotiin. EMU:n kolmas vaihe merkitsee taloudellisen vallan keskittämistä byrokraateista kootulle Euroopan Keskuspankille EKP:lle. Sen merkitsee myös talouden irrottamista täydellisesti demokraattisesta kontrollista. Poliitikot voi, ainakin teoriassa, vaihtaa, mutta rahavalta linnoittautuu pysyvästi Frankfurtin keskuspankkiin. Sen tehtäväksi tulee vahtia rahan arvoa, inflaatiota, kansantalouksien budjetteja ja korkoja. Vähitellen se vaatii kontrolliinsa myös veropolitiikan ja siten ulottaa vaikutuksensa kaikkialle kansantalouksissa. Suomessa euron kurssi heijastaisi pysyvästi vieraiden kansantalouksien tilaa ja näin aina väärää rahanarvoa. EU-komission viimeisten mielipidemittauksen mukaan vähemmistö EU-maiden kansalaisista kannattaa EMU:a. Saksassa kannattajia on 32 %, Englannissa 26 %, Ruotsissa 33 % ja Suomessa vain 29 %. Kansanäänestyksen asiasta Suomessa haluaisi kaksi kolmesta. EMU on ennen kaikkea poliittinen päätös. EMU lisää yhdentymispakkoa ja voimistaa EU:n selvää suuntausta kohti liittovaltiota. Samaan aikaan EMU:n taloudellinen pakkopaita aiheuttaa yhä enemmän ristiriitoja maiden välillä ja niiden sisällä. EMU:n vaatimat leikkaukset, taloudellisen kasvun ja tehokkuuden ylikorostaminen ja niistä seuraava työttömyys, lisäävät kansalaisten turvattomuutta ja vähentävät luottamusta päättäjiin. Kun etäinen EU-komission ja vielä etäisempi Euroopan Keskuspankki koetaan vieraan suurvallan epädemokraattisina vallankäyttäjinä, voivat seuraukset yhteiskunnalle olla arvaamattomat. 22.12.1997 Suomen hallituksen hätä kansalaisten voimakkaasta EMU-vastaisuudesta on saanut pääministeri Lipposen aloittamaan räikeän parjauskampanjan tiedotusvälineissä. Viikonlopun Helsingin Sanomien numerossa hän haukkuu ensin muut Pohjoismaat EU-kyvyttömiksi ja maanantain uutisessa kertoo kuinka Suomen EU- ja EMU-keskustelu on ollut "laajempaa, syvällisempää ja perusteellisempaa" kuin Ruotsissa. Vaihtoehto EU:lle liikkeen aktivistit ovat seuranneet jo yli 10 vuotta muiden Pohjoismaiden EU-keskustelua ja se on ollut ja on edelleen kaikissa Pohjoismaissa paljon laajempaa ja syvällisempää kuin Suomessa. Ruotsissa EU-keskustelua käytiin kansalaisten tasolla aktviivisesti jo siinä vaiheessa, kun Ruotsin hallitus päätti hakea EU-jäsenyyttä. Suomessa sitä vastoin keskustelu alkoi vasta hakemuksen jättämisen jälkeen vuonna 1993 ja huipentui syksyn 1994 kansanäänestykseen. Suomi tiedettiin jo tuolloin Pohjoismaiden heikommaksi lenkiksi, ja siksi meidät valittiin taktisesti äänestämään ensimmäisenä EU-jäsenyydestä. EU-myönteistä kampanjaa käytiin melko halpahintaisilla mielikuvilla "vapauksista", "turvallisuudesat" ja "halvasat ruuasta" sen sijaan, että olisi aidosti perehedytty Maastrichtin sopimuksen sisältöön ja EU:n tulevaan poliittiseen kehitykseen. Suomessa jaettua virallista EMU-tietoa on myös syytä kritisoida, sillä siinä ei oteta lainkaan huomioon muiden maiden talousvaikeuksia, sosiaalisia ongelmia - ja ennen kaikkea vaikutuksia demokratiaan. Esimerkiksi Ruotsin hallituksen teettämä EMU-selvitys oli aito tieteellinen tutkimus, kun taas Pekkarisen raportti vastasi kuuliaisesti Suomen hallituksen poliittisiin vaatimuksiin. Pääministeri Lipposen viesti on selvä: hänen mielestään Suomessa EMU-keskustelu on keskusteltu. Hänellä ei ole yritystäkään peitellä diktatorisia menettelytapojaan. Suurin este asian demokraattiselle käsittelylle on tietenkin EMU:n muuttuminen hallituskysymykseksi. Miksi ihmeessä meidän pitää sietää tällaista tilannetta? Kuluvan syksyn mielipidemittaukset (myös EU:n Eurobarometri) osoittavat, että EMU-vastiasuus on Suomessa EU:n suurimpia. Tämän lisäksi noin 60 % suomalaisista haluaa, että EMU ratkaistaan kansanäänestyksellä. Rahaliiton vastaisuus on erittäin voimakasta myös Saksassa, Englannissa ja Ruotsissa. Muissa Pohjoismaissa demokratiaa kunnioitetaan edelleenkin aidolla tavalla. Pääministeri Persson ja Ruotsin hallitus ovat ottaneet EMU:un aidon kriittisen kannan myöntäen, että kysymys on liitto-valtiokehityksestä, jossa Ruotsi ei halua olla mukana. Ruotsi tulee ratkaisemaan asian myöhemmin kansanäänestyksellä. Tanska jättäytyi jo vuonna 1993 - kansanäänestyksessä - EMU:n ulkopuolelle. Muissa Pohjoismaissa ollaan siten äärimmäisen tietoisia siitä, mihin EMU tulee johtamaan. Koska hallitusten ja kansalaismielipiteen välillä on tavaton ero, ainoa demokraattinen keino ratkaista EMU-jäsenyys on järjestää asiasta kansanäänestys tai jättäytyä suoraan EMU:n ulko-puolelle, kuten Ruotsi tekee.
|