ULLA KLÖTZER, PUHEENJOHTAJA
- 1.1.1996 1995 Petettyjen lupausten vuosi
- 7.1.1996 EU:n Hallitusten Välinen Konferenssi 1996 ja Suomi
- 16.1.96 Suomi EU:n ihmemaana
- 18.2.96 Hallitusten Välinen konferenssi - mahdollisuus vai uhka?
- 2.3.96 valta karkaa eduskunnan käsistä
- 26.3.96 milloin ruotsi-ilmiö iskee suomalaisiin
- 11.4.96 kuka onkaan maksumies EU:ssa
- 15.4.96 tietoisesti ihmishenkiä vaarantaen ...
- 9.5.96 suomalaisia ollaan taas kerran viemässä kun sikaa säkissä
- 16.6.1996 Esko Aho harrastaa kaksinaamaista EU-politiikkaa
- 2.7.96 Nato ei ole keskustelukerho
- 20.7.1996 Nuorille myydään harhakuvia EU:sta
- 26.7.96 EU-politiikalle on oltava vaihtoehto
- 30.7.96 HVK:ssa edetään kohti liittovaltiota
- 9.8.96 Euroopan unioni perustuu kiihtyvään kasvuun.
- 16.8.96 Euroopan unionin ristiriidat syvenevät
- 10.9.96 Euroopan sosialistit määräävät Lipposen EU-tahdin
- 14.9.96 kunnat EMU:n panttivankeina
- 25.9.96 Suomesta tulossa turvallisuuspoliittinen ajopuu
- 28.9.96 Suomi Brysselin ajopuu
- 13.10.96 Suomen hallitus on lähtenyt täydellisen sanelupolitiikan tielle
-1.12.1996 Viikonlopun suuri Anti-Maastrich Foorumi Brysselissä
- 3.12.96 minne menet EU?
- 6.12.96 presidentti Martti Ahtisaaren on määriteltävä itsenäisyyskäsitteensä ennen joulukuun Dublinin huippukokousta
-30.12.1996 Suomen hallituksella helpot oltavat kun "kansa vaikenee kahdella kielellä"

1.1.1996
1995 PETETTYJEN LUPAUSTEN VUOSI

Suomen ensimmäinen vuosi EU-jäsenmaana on ohi.
Jäsenyyttä edeltävässä keskustelussa suomalaisille luvattiin paljon.
Presidenttimme Martti Ahtisaari uhkaili, ettei suurtyöttömyys poistu ilman EU:ta. Pääministeri Paavo Lipponen puhui miljardi-investoinneista. Suomalaisille vannottiin ettei sosiaaliturvaa leikata. Puhuttiin elintarvikkeiden jopa 20 %:in hinnanlaskusta.

Joulukuussa pidettiin Madridissa Eurooppa-neuvoston huippukokous. Päätelmä-asiakirjassaan neuvosto toteaa, että jäsenvaltiot ovat tehneet monivuotisia työllisyysohjelmia, jotka jo ovat alkaneet tuottaa tuloksia.
Kuva on erittäin paljon synkempi EU-parlamentin päätöslauselmassa komission vuosikertomuksesta "Työllisyys Euroopassa - 1995" (KOM(95)0396-C4-0384/95). Parlamentti toteaa, että se on huolissaan siitä, että vuosien 1991 ja 1994 välillä menetettiin 6 000 000 työpaikkaa minkä vuoksi 18 000 000 ihmistä joutui työttömiksi, että työllisyysaste laski alle 60 %:in ja, että pitkäaikaistyöttömiä on tällä hetkellä 48 % työttömistä. Tähän päätöslauselmaan nähden Madridin asiakirjasta ei löydy yhtään konkreettista ehdotusta työttömyyden lievittämiseksi.

Madridin kokouksen konkreettisin päätös oli EMU:n kolmannen vaiheen toteuttaminen jo päätetyn aikataulun mukaisesti.
Tämä vaatii, kaikkien jäsenmaiden kohdalla, leikkauksia jäsenmaiden budjeteissa mikä tulee johtamaan sosiaaliturvan heikkenemiseen.
Suomessa poliitikot pelaavat vaarallista peliä kun edelleen väittävät, ettei valtion budjetin leikkaukset johdu EMU:sta. Ranskassa valheiden aika on ohi ja kansa on raivoissaan.

Suomalaisten huijaaminen EU-jäsenyyden taakse lupauksilla elinkustannusten alentumisesta elin-tarvikkeiden halpenemisen johdosta oli taitava temppu.
Nyt kuitenkin hintojen aleneminen maksetaan kaksin verroin takaisin arvonlisäverona, työttömyytenä ja sosiaaliturvan heikkenemisellä.

Koskien EU:n sisäistä kehitystä vannottiin ennen kansanäänestystä, että pienten maiden vaikutusvalta pysyy vahvana veto-oikeuden kautta.
Pidettiin itsestään selvänä, että Suomi pysyy EU:ssa liittoutumattomana ja mahdollisesta yhteisestä puolustuksesta ei edes keskusteltu.
Luvattiin, että EMU:sta vielä keskustellaan ja, että viime kädessä eduskunta päättää liittyykö Suomi EMU:n kolmanteen vaiheeseen vai ei.

29. maaliskuuta 1996 alkaa EU:n hallitustenvälinen konferenssi (HVK). Sen valmisteluryhmän raportista, joka hyväksyttiin Brysselissä 5.12.1995, käy selvästi ilmi, että veto-oikeudesta ollaan luopumassa melkein kaikissa asioissa ja, että pienten maiden vaikutusvalta ollaan kaventamassa ministerineuvoston äänimääriä muuttamalla, komisaarien lukumäärää pienentämällä sekä todennäköisesti siirtymällä sellaiseen enemmistöpäätösjärjestelmään jossa otetaan huomioon myös jäsenmaiden asukasmäärät.

Puhuminen Suomen eduskunnan todellisesta mahdollisuudesta päättää Suomen siirtymisestä EMU:n kolmanteen vaiheeseen on syytä lopettaa. Suomen hallituksen nimittämän HVK:n neuvottelukunnan kokouksessa 18.12.1995 pääministeri Paavo Lipponen totesi avoimesti, että "EU-jäsenyyttä koskeva kansanäänestystulos on sitova, ollen myös Emu-päätösten taustalla. Sen tukena on laajapohjaisen hallituksen yksimielinen kanta asiassa."

Puolustuspolitiikasta muistutetaan HVK:n valmisteluryhmän raportissa, että uusi kansainvälinen tilanne vaatii kollektiivista vastuuta ja, että HVK:n tulisi tutkia menetelmiä edelleen kehittää eurooppalaista identiteettiä mukaan lukien turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alueet.

Vuoden 1995 aikana tuli yhä selvemmäksi, että kansa ja poliittiset päättäjät eivät puhu yhteistä kieltä ja, että EU-asioissa kansalle edelleen myydään pilvilinnoja.
Olisi erittäin toivottavaa, että nyt alkavan vuoden politiikka muuttuisi ratkaisevasti rehellisempään suuntaan jotta yhteiskunnallisista levottomuuksista ei tulisi ainoa väline vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Jos Suomen hallituksella on puhtaat jauhot pussissaan niin sen tulisi voida luvata uutta kansanäänestystä EU:sta HVK:n jälkeen. Tämä vaatimus tulee nousemaan monessa EU-jäsenmaassa kuten vaadittiin Madridissa järjestetyssä huippukokouksen varjokonferenssissa johon osallistui eri kansalaisjärjestöjen edustajia 25 eri maasta.
Tämän vaatimuksen toteuttaminen kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin.

sivun alkuun

7.1.1996
EU:N HALLITUSTEN VÄLINEN KONFERENSSI 1996 JA SUOMI

Eräs vahvimpia argumentteja Suomen EU-jäsenyyden puolesta oli Euroopan yhdentymisen rauhaa ja turvallisuutta edistävä merkitys.
Nykytilanteessa tämän argumentin käyttämisestä olisi syytä välittömästi luopua. Lähivuosien ja -ajan toiminta EU:ssa osoittaa, että suuntaus on ollut aivan päinvastainen.
Äskettäin ilmestyi Saksassa rauhantutkijan ja entisen (länsi)saksalaisen tiedustelu-upseerin Erich Schmidt-Eenboomin kirja siitä miten saksalainen tiedustelupalvelu, BND, vuodesta 1962 aktiivisesti on tehnyt työtä silloisen Jugoslavian hajottamisen eteen. Kirjassa (Der Schattenkrieger) käydään myös läpi se vaihe jolloin YK:n pääsihteeri Javier Perez de Cuellar kirjeessään EU:n hollantilaiselle ulkoasioiden komissaarille vetosi EU:hun, että se olisi ottamatta kantaa Jugoslavian kysymykseen liian aikaisin.
Ainoastaan viikko myöhemmin, joulukuussa 1991, näin kuitenkin tapahtui Maastrichtissa. Saksa hyväksyi Kroatian ensimmäisenä ja tämä pidetään monen rauhantutkijan mielestä sodan laukaisijana.
Mielenkiintoista, ja pelottavaa, on että kirja kiellettiin farssinomaisessa tuomioistuin prosessissa.

Ranska aloitti syksyllä 1995 ydinkoesarjansa Tyynellämerellä. Huolimatta siitä, että lähes kaikki lähialueen valtioiden hallitukset vastustivat hanketta. Huolimatta siitä, että alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaukset ovat kaikkien ihmisoikeusasiakirjojen vastaisia. Tämä kuitenkin tapahtui suurten EU-maiden siunauksella.
Englannissa luotettavat lähteet kertovat jopa Englannin osallistumisesta taloudellisesti atk-simulaatio-ohjelmien kustannuksiin.
Saksassa hallituspuolueiden CDU/CSU:n ulkopoliittinen puhemies Karl Lamers totesi ydinaseiden eurooppalaistumisesta, että "Vastauksemme Chiracille pitäisi olla positiivinen. Ydinaseilla tulee jatkossakin todennäköisesti olemaan suurempi rooli kun ehkä haluaisimme."
Pienille EU-jäsenmaille annettiin oikeus, pitkin hampain, muutamiin vastalauseisiin joilla ei ollut minkäänlaista merkitystä.
EU-komission tutkimusten lopputulos kokeiden vaarallisuudesta, oli aivan odotetusti, että ydinkokeet eivät ole vaarallisia huolimatta siitä, että asiantuntijat EU-parlamentin kuulemis-tilaisuudessa varoittivat siitä, että Mururoan atolli saattaa murtua ja, että kokeiden johdosta syntyneiden halkeamien kautta saattaa suodattua radioaktiivisia aineita mereen.

Nyt Ranska ilmoittaa omalla ylimielisellä tavallaan, että koesarja lopetetaan helmikuussa ja, että he toivovat, että Genevessä voidaan allekirjoittaa ydinkoesulkusopimus syksyllä. Uskomaton uusi-kolonialistinen ele. RANSKA - mutta ei muut.
Voiko maailma todella kieltää muilta mailta ydinkokeiden tekemistä Ranska vihaa herättävän huonon esimerkin jälkeen? USA:n tiedustelupalvelun viimeisten satelliittikuvien mukaan Intia todennäköisesti valmistelee uutta ydinkoetta. Viimeinen ydinkoe tehtiin Intiassa vuonna 1974.

NATO:n laajennussuunnitelmien takia, jonka prosessissa EU:n rooli on ratkaiseva, Venäjä puhuu jo uudesta varustelukierteestä, ydin- ja muun aseriisunnan keskeyttämisestä, joukkojen uudelleen sijoittamisesta, jopa Baltian maiden uudelleen miehittämisestä.

Ennen Madridin EU-huippukokousta joulukuussa, Saksa ja Ranska pitivät tapansa mukaan oman kokouksensa, jossa vedettiin kahdenkeskeisiä suuntaviivoja hallitustenväliselle konferenssille (HVK).
Helmut Kohlin ja Jacques Chiracin yhteinen sanoma oli, että HVK:ssa pääaiheet tulevat olemaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventäminen, institutionaaliset muutokset ja sisäinen turvallisuus.
Madridin huippukokouksen puheenjohtajan päätelmä-asiakirjassaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei todeta muuta kun että "Unionin ulkopolitiikkaa on vahvistettava" ja, että "on välttämätöntä, että unionilla on käytettävissään soveliaat keinot aiempaa tehokkaamman ja koordinoidumman ulko-politiikan toteuttamiseksi".
Sen sijaan HVK:n valmisteluryhmän raportissa 5.12.1995 muistutetaan useampaan otteeseen Maastrichtin sopimuksen artiklasta J.4:staä jossa todetaan, että yhteisen puolustuspolitiikan määritteleminen "saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen".
Tämän yhteydessä sopii muistuttaa, että monet EU:n korkeat virkamiehet ja erityisesti Saksan johtavat poliitikot ovat esittäneet toivomuksensa (lue vaatimuksensa) kaikkien EU-maiden Länsi-Euroopan Unionin (WEU:n) ja NATO:n täysijäsenyydestä.
Suomen hallituksen pitäisi ennen HVK:n alkua 29.3.1996 selkeästi tuoda kansalaisten tietoon aikooko se nyt, tai myöhemmin, suostua näihin vaatimuksiin ja onko Suomen hallitus valmis hyväksymään ydinaseet koko EU:ta kattavana "turvallisuusjärjestelmänä". Tässä asiassa Suomen hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko viime kesästä on erittäin epämääräinen ja jättää, ilmeisesti tahallaan, ovet auki joka suuntaan.

EU-politiikan sopeuttaminen jäsenmaihin Emu-lähentymiskriteereiden muodossa on myös erittäin vakava yhteiskuntarauhaa vaarantava tekijä. Monessa jäsenmaassa budjettileikkaukset ovat vasta alullaan. Silti Ranskan ja Belgian kansalaisten reagointi on jo nyt erittäin voimakas ja Ruotsissa sairaaloiden toiminta on jopa vaarantunut pahasti lakkojen vuoksi.
Bernard Connolly, EU-komission entinen EMS-osaston (EMS = Euroopan rahajärjestelmä) päällikkö varoittaa syksyllä ilmestyneessä kirjassaan siitä, että rahaunioni voisi johtaa jopa sotaan. The Euroupean-lehden poliittinen toimittaja Victor Smart kysyy joulukuisessa Emu-artikkelissaan "Tuleeko Maastricht aiheuttamaan massojen kapinointia?"
Italialainen La Stampa lehti julkaisi ranskalaisten mellakat "ensimmäisenä massamielenosoituksena Maastricht-tyylistä Eurooppaa vastaan."
La Corriera della Sera kirjoitti "Jälleen kerran Ranska johtaa Eurooppaa kokeilemalla kotonaan sitä katkeraa lääkettä joka odottaa muita."
Göteborgspostenin eräs otsikko oli 11.12.1995 "Valuuttaunioni levittää levottomuutta - suurlakot hallitusten leikkausten tuloksena".
LO-tidningen (Ruotsin palkansaajajärjestön lehti) kirjoitti samoihin aikoihin "EU-valuutta aiheuttaa massatyöttömyyttä".

Suomessa hiljaisuus vallitsee.
Onko se tietämättömyyden - välinpitämättömyyden - alistumisen - vai odottamisen merkki?

HVK aloittaa neuvotteluprosessinsa Torinossa 29.3.1996. Edessä on monen vaikean asian ratkaiseminen. Toivottavasti asioista puhutaan niiden oikealla nimellä. EU-kansalaisten piirissä pilvilinnojen rakentaminen ei enää ole mahdollista.
Historia on osoittanut räikeällä tavalla, että EU ei tähän asti ole ollut heidän projektinsa ja tyytymättömyys on uhkailevan suuri.

Vaatimus kansanäänestysten järjestämisestä HVK:n jälkeen tulee nousemaan monessa EU-maassa. Siihen on Suomessa tällä kertaa valmistauduttava paremman ja huomattavasti rehellisemmän kansalaiskeskustelun pohjalta kun viimeksi.

sivun alkuun

16.1.1996
SUOMI - EU:N IHMEMAA

Juuri kun muualla EU:ssa alkaa kuulua yhä huolestuneempia puheenvuoroja EMU:n vaikutuksista työllisyyteen, Suomessa valmistuu selvitys, jonka mukaan Suomen EMU-jäsenyys toisi talouskasvua ja uusia työpaikkoja.

EU-parlamentille annetussa raportissa "Talous- ja rahaunionin sosiaaliset seuraukset 10-1994" tutkijat yhdeksästä eurooppalaisesta yliopistosta käyvät tapauskohtaisesti läpi ja arvioivat EMU:n seurauksia kuuden jäsenmaan kohdalla. Tulokset ovat huomattavasti synkemmät työllisyyden suhteen kun nyt ilmestyneessä suomalaisessa selvityksessä.
Tanskan kohdalla arvioidaan, että korkeat sosiaalimenot ja työttömyysturva olisi EMU:n myötä leikattava ja harmonisoitava alaspäin muiden jäsenmaiden tasolle. Tämä voisi johtaa lisääntyvään työttömyyteen.
Ranskan kohdalla arvioidaan, että Emu-kriteereiden läpivieminen todennäköisesti tarkoittaa, että työttömyys pysyy "häiritsevän korkealla", seuraus joka voi olla poliittisesti hankala asia. Saksasta kerrotaan, että syntyy uusia työpaikkoja 1994 - 2000 välillä (tähän mennessä suunta on ollut päinvastainen) mutta, että jatkossakin tulee olemaan vakavia työllisyysongelmia. Kreikasta sanotaan Emu-pyrkimysten johtavan työttömyyden kasvuun ja sosiaalikustannusten leikkauksiin.
Italiasta todetaan, että mahdollisuudet työttömyyden pienentämiseen ovat erittäin vähäiset. Englannin kohdalla ennustetaan työttömyyden pysyvän noin 10 %:issa mutta, että tämä on vaatinut ja tulee edelleen vaatimaan palkkajoustoja ja leikkauksia työturvassa.

Saksassa, jossa työttömyys on tällä hetkellä suurin 47:ään vuoteen, arvovaltaiset sos.dem.-puolueen johtajat puhuvat inflaation nostamisen puolesta työttömyyden hillitsemiseksi. Tämä vaarantaisi nykyisiä EMU-kriteereitä joiden kohdalla inflaation on pidetty ratkaisevana tekijänä. Työttömyys-ongelmat Saksassa ovat siis sitä suuruusluokkaa, että sos.dem.-poliitikot mieluummin lykkäävät EMU:n kolmannen vaiheen voimaanastumista kun suostuvat nousevan työttömyyden myötä syntyviin poliittisiin ja taloudellisiin riskeihin.
Ruotsin matala-inflaatiopolitiikka on alentanut inflaation 3 %:illa mutta samalla menetettiin vuosina 1990 - 1994 yli
450 000 työpaikkaa.
Hollannissa matala-inflaatiopolitiikkaan siirryttiin 15 vuotta sitten joka on johtanut siihen, että työttömyys 1980-luvun alusta on noussut 4:stä prosentista noin 12 prosenttiin.
Ruotsissa on arvioitu, että Hollannin ja Saksan tapainen matala-inflaatiopolitiikka johtaisi 300 000 - 400 000 uuteen työttömään.
Suomessa inflaatio oli vuonna 1989 6,6 % ja työttömyys 3,5 %. Sen jälkeen inflaatio on alentunut koko ajan tasaisesti nykyiseen noin 1,5 %:iin ja työttömyys on noussut lähes 20 %:iin.

Tämän hetken EU-puheenjohtajamaa Italia on esittänyt EMU:n siirtämistä kuten Saksan sos.dem.-puolueen johtajat. Ranskassa ja Belgiassa pyrkimykset saavuttaa Emu-kriteereitä ovat johtaneet vakaviin mellakoihin. Ruotsissa ei edes pyritä vakavasti Emu-ehtojen täyttämiseen. Englannilla ja Tanskalla on olemassa poikkeukset EMU:un.
Herää kysymys onko Suomi yksin menossa EMU:un?
Kaikissa jäsenmaissa keskustellaan vakavasti EMU:sta. Suomi on Emu-keskustelun ihmemaa. Täällä päästään aivan toisenlaisiin tuloksiin kun muissa jäsenmaissa.

sivun alkuun

18.2.1996
HALLITUSTEN VÄLINEN KONFERENSSI - MAHDOLLISUUS VAI UHKA?

Maaliskuun 29 päivänä 1996 alkaa Torinossa, Italiassa EU:n hallitustenvälinen konferenssi (HVK), jonka tehtävänä joulukuussa Madridissa pidetyn EU-huippukokouksen mukaan on "luoda poliittiset ja institutionaaliset edellytykset Euroopan Unionin sopeuttamiseksi tämän päivän ja huomisen tarpeisiin erityisesti tulevaa laajentumista ajatellen".

HVK:ta on valmisteltu kesäkuusta 1995 lähtien valmisteluryhmässä, joka on koostunut yhdeksästä edustajasta jokaisen jäsenmaan ulkoministeriöstä, yhdestä komission edustajasta sekä kahdesta EU-parlamentin edustajasta, josta toinen oli saksalainen kristillisdemokraatti ja toinen oli ranskalainen sosialisti. Valmisteluryhmä jätti raporttinsa joulukuussa Madridin EU-huippukokoukslle jatko-valmisteluja varten.

Valmisteluryhmän raportissa kiinnitetään erityistä huomiota Maastrichtin sopimuksen niihin kohtiin, jotka mahdollistavat EU:n instituutioiden poliittisen syventämisen kohti vahvaa liittovaltio-mallia. Näistä kohdista ei paljon keskusteltu Suomessa ennen kansanäänestystä. Raportissa viitataan mm. seuraavaan artikloihin:

- artiklaan B (5), jolla unioni asettaa tavoitteeksi pitää kaikilta osin voimassa yhteisön säännöstö ja kehittää sitä yhteisön menetelmien ja toimielimien tehokkuuden turvaamiseksi. (Tämä mahdollistaa EU:n kehittämisen liittovaltioksi, jota esim. Saksan pankkimaailma on pitänyt välttämättömänä yhteisen valuutan perustana)

- artiklaan 189b (8), joka mahdollistaa uusien toimialueiden siirtämisen EU:lle

- artikloihin J.4 (6) ja J.10, joissa mahdollistetaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudistamisen siten, että se johtaa yhteiseen puolustukseen.
Raportissa korostetaan, että Euroopan uusien turvallisuuspoliittisten haasteiden takia on välttämätöntä mahdollistaa unionin eteneminen kohti mahdollista yhteistä puolustus-politiikkaa, mikä voi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen. (Moni vaikutusvaltainen EU-poliitikko on esittänyt samanlaisia vaatimuksia omissa puheenvuoroissaan, joissa he ovat myöskin korostaneet Nato-jäsenyyden tärkeyttä)

- julistukseen väestösuojelusta, energiasta ja turismista, jolla mahdollistetaan näiden toimi-alueiden siirtäminen EU:n päätösvallan alaisiksi.

Kysymyksissä, jotka koskevat institutionaalisia kysymyksiä, kuten EU-komissaarien lukumäärää, äänimääriä ministerineuvostossa jne., viitataan valmisteluryhmän raportissa jäsenyysneuvottelujen "Ioannina kompromissiin" sekä Korfun huippukokoukseen, joiden tuloksena Suomi ja muut samanaikaisesti jäsenyyttä hakeneet maat ovat periaatteessa antaneet EU:lle vapaat kädet edetä kohti liittovaltion rakentamista.
Koska suomalaiset hyväksyivät lokakuun kansanäänestyksessä 1994 EU-jäsenyyden neuvottelu-tuloksen mukaisesti, olemme siis myös antaneet suostumuksemme Suomen vaikutusvallan huomattavaan kaventamiseen. Tätä ei kuitenkaan selvästi kerrottu ennen kansanäänestystä.

Joulukuussa EU:n Madridin huippukokouksessa hyväksyttiin kuitenkin paljon laimeampi päätös-asiakirja, joka pääasiallisesti on eräänlainen "lähihistoriallinen läpileikkaus" siitä miten hyvin EU on onnistunut eri tehtävissä.
Asiakirjasta löytyy kuitenkin muutama asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota.
Surkuhupaisin kirjoitus löytyy työllisyydestä, josta päätösasiakirjassa todetaan mm. että "jäsen-valtiot ovat muuttaneet Essenin suositukset käytännön monivuotisiksi työllisyysohjelmiksi, joissa on otettu käyttöön uusia toimenpiteitä, jotka jo ovat alkaneet tuottaa tuloksia".
Tämä siis joulukuussa 1995.
Joulukuussa työttömyys oli EU:n tilastokeskuksen, Eurostatin, mukaan lisääntymässä ainakin Luxemburgissa, Irlannissa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Se lisääntyy myös Suomessa. Herää kysymys, eivätkö EU:n virkamiehet ja johtavat poliitikot seuraa omien elintensä raportteja?
Huippukokouksen asiakirjassa todetaan, että "Eurooppa-neuvosto panee mielenkiinnolla merkille komission aikomuksen esittää vuonna 1996 budjettikurin ja rahaliiton koordinoinnin takaamisen keinoista perussopimuksen menettelyjen ja periaatteiden mukaisesti."
Tähänastinen EMU-kuri on toistaiseksi johtanut tilanteeseen, joka on saanut ranskalaiset ja belgialaiset kaduille osoittamaan mieltä julkisen sektorin ja työolosuhteiden heikkenemistä vastaan. Ruotsissa palkansaajalehden (LO-tidningen) otsikko 8.12.95 kertoi, että "EU-valuutta aiheuttaa suurtyöttömyyttä".
Saksan pankkiirit taas vuorostaan moittivat EU-johtajia liian lepsuista otteista. He moittivat, että ennen kun ruvettiin puuhaamaan yhteistä valuuttaa olisi pitänyt kehittää vahva poliittinen unioni, eli liittovaltio.
Liittovaltioajatus on kuitenkin mahdoton ainakin Ruotsissa ja Tanskassa, luultavasti Englannissa, Itävallassa ja Suomessakin. Jää nähtäväksi miten HVK selviytyy tästä syvästä ristiriidasta kansalaisten ja pankkimaailman välillä.

EU:n laajentumisesta Madridin loppuasiakirja toteaa, että "Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota arvioimaan tarkemmin laajentumisen vaikutuksia yhteisön politiikkaan, erityisesti maatalous- ja rakennepolitiikan osalta".
Suomessa on jo nyt kerrottu, että maatilojen lukumäärä on vähennettävä 115 000:sta n. 70 000:een jotta kilpailukyky säilyisi.
Laajentuminen vauhdittaisi huomattavasti tätä alasajoa ja johtaisi todennäköisesti lopetettavien maatilojen lukumäärän kasvuun. Tämä heijastuisi suoraan elintarviketeollisuuteen, joka on jo nyt osoittanut halukkuutensa rakentaa uusia tuotantolaitoksia entisiin Itä-Euroopan maihin lähelle raaka-ainetuotantoa ja uusia markkinoita.
Näin syntyisi taas uusia työttömiä Suomessa, Ruotsissa, ja muissa EU:n reunavaltioissa. HVK:ssa tästä tulee arka keskustelunaihe, ellei pystytä osoittamaan korvaavia työllistämiskeinoja.

sivun alkuun

2.3. 1996
VALTA KARKAA EDUSKUNNAN KÄSISTÄ

Suomen hallituksen selonteko EU:n hallitustenvälisestä konferenssista, joka alkaa Torinossa 29.3.96, on määräenemmistöpäätösten kautta siirtämässä huomattavasti enemmän valtaa EU:lle. Selonteko puhuu määräenemmistöpäätösten puolesta jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka ennen EU-kansanäänestystä pidettiin pyhänä yksimielisyysalueena.
Vaikka hallituksen selonteossa edelleen puhutaan EU-yhteistyöstä hallitustuen välisenä yhteistyönä selonteossa siis puolletaan luopumista veto-oikeudesta, joka on määräävin piirre itsenäisten valtioiden yhteistyössä. Täten avataan tietä vahvan liittovaltiomallin kehittämiselle mutta sellaiselle liittovaltiomallille, josta kansanvalta on kadonnut. Sillä selonteon mukaan vallan harjoittajat eivät tule olemaan kansan valitsemia edustajia vaan selonteko puoltaa aloiteoikeuden pitämistä edelleen komissiolla ja puhuu jopa komission aloitevallan laajentamisen puolesta.

Selonteossa Suomen hallitus pyrkii edelleen liittovaltiomallin hämärtämiseen puhumalla läheisyys-periaatteen tärkeydestä tarkentamatta kuitenkaan miten se tullaan toteuttamaan. Hallitus viittaa Edinburghin Eurooppa-neuvoston kokoukseen 1992 jolloin hyväksyttiin läheisyysperiaatteen jatkoksi myös toimenpiteet läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi unionin päätöksenteossa. Äskettäin tehty tanskalainen tutkimus osoittaa kuitenkin, että Edinburgh-kokouksen asettamat tavoitteet eivät ole toteutuneet.
Tanskasta löytyy räikeä esimerkki läheisyysperiaatteen häpäisemisestä. Tanska kansankäräjien edustaja vastustivat nimittäin parisen vuotta sitten yksimielisesti sellaista EU-lisäainedirektiiviä, joka sallii jo kauan pohjoismaissa kiellettyjen, allergiaa aiheuttavien atso-värien käyttöä. Tästä yksi-mielisyydestä huolimatta EU:ssa lisäainedirektiivi hyväksyttiin tanskalaisten (ja nyt myös muiden pohjoismaiden) kuluttajien kauhuksi.
Veto-oikeutta käyttämällä Tanskan hallitus olisi voinut estää tämän päätöksen. Jostain syystä veto-oikeutta kuitenkaan ei käytetty.

Kun lähes kaikilla toimialueilla siirrytään määräenemmistöpäätöksiin pienellä jäsenmaalla ei ole enää mitään todellisia mahdollisuuksia estää tämäntyyppisiä päätöksiä.
Tanskassa onkin laskettu, että valta on karannut kansankäräjien käsistä. Eduskuntakautena 1990 - 1991 joka kuudes Tanskan kansankäräjien hyväksymä laki oli peräisin EU:sta. Eduskuntakautena 1994 - 1995 jo joka kolmas laki oli EU-laki.

Kun nyt ollaan siirtämässä vielä enemmän päätösvaltaa EU:lle olisi ensisijaisen tärkeätä, että läheisyysperiaatteesta ei ainoastaan puhuta vaan, että sille myös luodaan toimintaedellytykset. Kaksi vaihtoehtoa on olemassa: Joko kansanvalta toteutuu EU:ssa tai jäsenmaassa.
Jos se halutaan toteuttaa liittovaltiomuotoisena EU-parlamentille on annettava todellista valtaa, siis aloiteoikeutta ja todellista päätösvaltaa. Tämä ei toteudu tällä hetkellä eikä se tule toteutumaan Suomen hallituksen selonteon ehdotusten perusteella.
Jos kansanvalta halutaan edelleen toteuttaa jäsenmaiden kautta ei riitä, että jokin eduskunnan valio-kunta voi käsitellä EU-asioita, vaan Suomen eduskunnan on myöskin voitava äänestää direktiiveistä ja asetuksista ennen kun ne viedään eteenpäin EU:lle päätettäviksi. EU-sopimukseen olisi selvästi kirjattava ne toimivalta-alueet, joissa jäsenmailla on oikeus kansallisen enemmistöpäätöksen nojalla vaatia itselleen kansallisella tasolla eri-vapauksia. Tämä koskee erityisesti kuluttajasuojaa, ympäristönsuojelua, työllisyyttä sekä työnsuojelua, joissa on kyse ihmisten perusoikeudesta turvalliseen elämään.

sivun alkuun

26.3. 1996
MILLOIN RUOTSI-ILMIÖ ISKEE SUOMALAISIIN?

Päivä päivältä tulee yhä selvemmäksi, että suurin osa EU-vastustajien, ennen kansanäänestystä annetuista varoituksista EU:n ongelmista ja uhkista ovat toteutumassa.
Jo silloin kerrottiin suurten maiden tyytymättömyydestä pienten maiden ylivaltaan. Varoitettiin erityisesti Saksan pyrkimyksistä vahvistaa suurten maiden asemaa ja Saksan sekä Ranskan pyrkimyksistä edetä kohti liittovaltiomallia. Tästä käytiin jo ennen pohjoismaiden kansanäänestyksiä laaja, avoin keskustelu monen EU-jäsenmaan medioissa.
Suurin osa suomalaisista jätettiin tahallisesti tämän keskustelun ulkopuolelle. Mutta kun pää-ministerimme Paavo Lipponen nyt levittelee käsiään todeten, että HVK:ssa on edessä suurempi rakennemuutos kun olimme odottaneet, on kaksinaamaisuus huipussaan.

Mitä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tulee, merkittävä osa EU-maiden poliittisista johto-henkilöistä on jo kauan keskustellut avoimesti siitä, että pitemmän päällä EU-jäsenyys ja Nato-jäsenyys kuuluvat yhteen.
Tästä Suomessa ei vielä levitellä käsiä, mutta sekin hetki tulee ehkä nopeammin eteen kuin uskommekaan.
Vaikka nyt pidetään Venäjän presidentin Boris Jeltsinin uhkaavat kommentit NATO:n laajentumisesta itään vaalipropagandana olisi hyvä palauttaa mieleen Venäjän vuonna 1993 hyväksymä puolustusdoktriini, jossa todetaan, että Venäjä ei aio käyttää ydinaseita ydinaseetonta valtiota vastaan ELLEI YDINASEETON MAA OLE LIITTOUTUNUT YDINASEVALLAN KANSSA!

Nyt Suomessa kohua herättävässä BSE-asiassakin EU-vastustaja olivat liikkeelle jo ennen kansan-äänestystä. Saksan lehdistössä kerrottiin BSE:n tarttumisvaarasta ihmiseen jo vuoden 1993 loppu-puolella kohua herättävissä lehtijutuissa, jotka johtivat osittaiseen tuontikieltoon, joka siitä lähtien on palloteltu EU- ja Saksan viranomaisten välillä.
Yhtä ajankohtainen asia, josta ei vielä puhuta meillä, mutta josta siitä kiihkeämmin on keskusteltu Saksassa myös vuodesta 1993 lähtien, on lääkkeiden mm. antibioottien ja rauhoittavien lääkkeiden runsas käyttö lihatuotannossa EU-alueella. Rauhoittavia lääkkeitä tarvitaan pitkiä kuljetuksia varten, jotta ahtaasti lastatut eläimet eivät pillastuisi. Erilaisten lääkkeiden jäämiä on löydetty lihasta. Vaikutukset ihmiseen voivat olla vakavia.

Yhtä vakava ongelma kun BSE on terveydelle haitallisten ja allergiaa aiheuttavien Atso-elintarvikevärien paluu suomalaisten ruokapöytään. Atso-värit kiellettiin kaikissa pohjoismaissa jo 80-luvun alussa.

Kun tähän lisätään ennen kansanäänestystä annetut lupaukset uusista työpaikoista ja ulkomaisista investoinneista, jotka annettiin erittäinkin korkealta poliittiselta taholta, ja joista ei ole tietoakaan, suomalaisten herääminen EU-unesta pitäisi olla aika lähellä. Suomen nettomaksut EU:lle kun vielä käännettiin nettosaanniksi sellaisella laskentatavalla jota ei käytetä muissa EU-maissa.

Sitä mukaan kun EU-lupaukset osoittautuvat saippuakupliksi ruotsalaisten JA muuttui EU:ksi. EU-parlamenttivaaleissa turhautuneisuus valheisiin johti katastrofaalisen alhaiseen tulokseen. Vain 41,3 % ruotsalaisista kävivät äänestämässä. Vastustajille tulos oli yhtä juhlaa. Puolet Ruotsin 22 EU-parlamenttipaikoista meni EU-vastustajille.
Jos suomalaiset päättäjät jatkavat nykyistä rataa pitkin Ruotsin-ilmiö voi olla hyvinkin toden-näköinen meilläkin.

sivun alkuun

11.4.1996
KUKA ONKAN MAKSUMIES EU:SSA - TYÖTTÖMÄT - VERONMAKSAJAT - KULUTTAJAT - YMPÄRISTÖ - MAANVILJELIJÄT - JULKINEN SEKTORI

Huolimatta siitä, että presidenttimme ennen kansanäänestystä puhui jäsenyyden puolesta väittäessään, että ilman Euroopan Unionia "olemme tuomitut suurtyöttömyyteen ja jatkuvaan lamaan" työttömyys on Suomessa edelleen kohtalokkaalla tasolla.
Samalla työttömyysturva on heikennetty valtion menojen karsimiseksi, jotta Suomen hallituksen tavoite päästä ensimmäisten joukossa mukaan EMU:un toteutuisi. Säästöt johtavat täydelliseen umpikujaan kun verotulot samalla pienenevät ja ostovoima heikkenee.
Suomen hallitus puhuu lisäksi lämmöllä EU:n laajentumisen puolesta ilman, että on esitetty minkäänlaisia arviointeja laajentumisen vaikutuksista työttömyyteen, ja Paavo Lipposen ennen kansanäänestystä lupaamiin miljardi-investointeihin.
Kun suomalaisen teollisuustyöntekijän keskimääräinen palkka lisäkustannuksineen vuonna 1993 oli 88,50 markkaa/työtunnilta vastaava luku Puolassa on noin 11,00 markkaa. Mitkä siis ovat laajentumisinnon motiivit? Onko julma palkkakilpailu edessä jotta vähitellen päästäisiin lähemmäksi Aasian tasoa?

EU:n myötä Suomen verotuskin muuttui kun lähes kaikkiin palveluihin, maksuihin ja tuotteisiin oli lisättävä arvonlisävero (22 %), joko on lähes puhdas EU-vero.
EU:n ratkaisevin tulonlähde on arvonlisävero. Vuonna 1994 se muodosti 51.70 % koko budjetin tulopuolesta.
Kuluttajan rahapussissa arvonlisävero on kuukauden lopussa tehokkaasti syönyt ne säästöt, jotka mahdollisesti syntyisivät halventuneista elintarvikkeista.

EU-jäsenyyden myötä kuluttajasuojamme on huomattavasti heikentynyt.
BSE, eli hullun lehmän tauti, ei suinkaan ole ainoa ongelma. Jäsenyyden myötä kaikissa pohjoismaissa jo 80-luvun alussa kielletyt terveydelle haitalliset ja allergiaa aiheuttavat Atso-elintarvikevärit palasivat suomalaisten ruokapöytään.
Antibioottien ja rauhoittavien lääkkeiden liian runsasta käyttöä on jo kauan kritisoitu esim. Saksassa, jossa näiden aineiden jäämien lisäksi lihassa löytyy myös torjunta-ainejäämiä. Eräät asiantuntijat puhuvat lihasta "todellisena solumyrkkynä".
Lisäksi keskustelu geeniteknologiasta on vasta alkamassa.

Ympäristönsuojelusta on tarkoitus keskustella HVK:ssa.
Jo vuosia asiantuntijat ovat varoittaneet siitä mihin ilmastoon vaikuttavat päästöt johtavat. Silti Berliinin ilmastokonferenssissa viime vuonna EU:n rooli oli hävyttömän olematon. Ei päästy minkäänlaisiin tuloksiin vaan päästörajojen ja aikataulujen määritteleminen siirrettiin Tokion konferenssin päätettäviksi vuonna 1997.
EU:n tieverkostoa ollaan edelleen laajentamassa ja tehomaatalouden vaikutukset ympäristöön ovat edelleen tuhoisia.

Suomen maatalouden osalta myönnetään nyt, että maatilojen lukumäärä on vähennettävä 110 000:sta noin
70 000:een.
Miten tällainen rankka rakennemuutos vaikuttaa Suomen elintarvike-elinkeinoon, joka kaikkine lisävaikutuksineen muodostaa noin 15 % Suomen kansantaloudesta?
Kun tähän vielä lisätään maanviljelijöiden jo nyt huomattavasti laskenut tulotaso ja tästä johtuva heikentynyt ostovoima ovat kansantaloudelliset seuraukset merkittäviä.

Julkisen sektorin alasajossa ollaan vielä alkutekijöissä. Emu-kriteereiden saavuttaminen on vielä jonkin matka päässä ja vaatii vielä rankkoja säästöjä valtion budjetissa.
Todennäköisesti kriteereiden saavuttaminen EMU:n kolmannen vaiheen voimaanastumisen mennessä ei riitä kurinpidoksi. Varsinkin Saksa, suurimpana nettomaksajana, on vaatinut tiukkaa jatkoa kriteereille myös EMU:n kolmannen vaiheen jälkeiselle ajalle.

sivun alkuun

15.4.1996
TIETOISESTI IHMISHENKIÄ VAARANTAEN EU-ELIMET JA ERÄÄT EU-MAIDEN HALLITUKSET PANTTASIVAT HULLUN LEHMÄN KORTTIA HVK:TA VARTEN

Jo vuonna 1993 esitettiin Saksan lehdistössä avoimesti arviointeja siitä, että BSE, elikkä hullun lehmän tauti voi siirtyä ihmisiin. Silloin kuluttajat vaativat turhaan tuontikieltoa englantilaiselle naudanlihalle. Saksan hallitus viittasi kuitenkin EU:n vapaan kaupankäynnin periaatteeseen ja valitti olevansa aivan yksin tuontikieltovaatimuksessaan.
Tuntui ihmeelliseltä, että EU:n suurin jäsenmaa ja suurin nettomaksaja. joka muuten lähes aina saa tahtonsa läpi oli niin voimaton BSE:n edessä.

Mutta on myöskin muistettava, että Saksa on EU:n federalistisin maa.
Helmut Kohlin suuri visio on yhdistynyt Eurooppa, ei valtioiden välisenä yhteistyönä, kuten Suomen hallitus toivoo, vaan liittovaltiona, jolla on yhteinen valuutta, yhteinen keskuspankki, yhteinen verotusjärjestelmä, yhteiset ulkorajat, yhteinen puolustus, yhteinen poliisi ja lopulta yhteinen hallitus ja presidentti - vaiko kuningas ?
Benelux-maat kuuluvat Saksan tukijoukkoon ja Ranskakin on aika valmis suostumaan liittovaltio-malliin jos Ranskalle annetaan näyttävä rooli. Ja onhan Ranska jo tarjonnut ydinaseensa koko EU:n suojelusateenvarjoksi.
Italia tekee mitä tahansa päästäkseen omasta kaaoksestaan jonkun muun avulla. Kreikka, Portugali, Espanja ja Irlanti ovat täysin riippuvaisia EU:n eri rahastoista, joiden suurin rahoittaja on Saksa. Suurin ongelma on Englanti. Pieni ongelma on Tanska ja Ruotsi. Suomi on jo pantu juoksupojan asemaan.

Englanti on jo useasti julistanut käyttävänsä veto-oikeuttaan estääkseen integraation syventämistä kohti liittovaltiota ja Englannilla on poikkeus Emu-politiikasta, kuten Tanskallakin.
Miten siis kurittaa Englantia? Ilmeisesti rahalla!
4,5 miljoonan nautakarjan polttaminen ja jonkinasteinen korvaaminen tuottajille maksaa omaisuuden. Tällaiseen Englannilla ei ole varaa. EU siis rientää apuun maksaen todennäköisesti 70 % kuluista, elikkä 16.7 miljardia markkaa, josta Saksa maksaa lähes 5 miljardia. Ei mikään pieni summa.
Jää nähtäväksi riittääkö se Englannin kurittamiseksi, maksuksi liittovaltioprojektista.

Mikä on tavallisen kansalaisen maksama hinta tästä kaupasta?

Tähän mennessä hyvin vähän varoja on myönnetty BSE-tutkimukseen huolimatta asiantuntijoiden pyynnöistä. Tauti on päässyt etenemään omassa hurjassa tahdissaan.
Englannin BSE-tutkimuskomission johtaja puhuu monen tuhannen ihmisen mahdollisesta kuolemasta lähitulevaisuudessa. Mikrobiologi Richard Lacey puhuu epidemiasta, joka voi vaatia 5 000 - 500 000 uhria. Hänen kollegansa Stephen Dealler puhuu jopa kymmenestä miljoonasta uhrista vuoteen 2010 mennessä.

Ja edelleen pelataan kansalaisten hengillä. Äskettäin kokoontuneet EU-maatalousministerit eivät päässeet nimittäin sopuun siitä, että lihajätteitä sisältävät rehut tulisi kieltää. Kauppa senkun pyörii.
Ehkä tämä on EU:n uusi väestökasvun estämispolitiikka?

sivun alkuun

9.5.1996
SUOMALAISIA OLLAAN TAAS KERRAN VIEMÄSSÄ KUIN SIKAA SÄKISSÄ - TÄLLÄ KERTAA NATO:ON

Kun Suomen EU-jäsenyydestä on kulunut vasta vuosi ja neljä kuukautta poliittinen eliittimme, ja sen lähellä olevat tahot, ovat viemässä suomalaisia, paitsi yhä syvempään poliittiseen integraatioon niin myöskin erittäin paljon syvempään yhteistyöhön Länsi-Euroopan unionin, eli WEU:n ja läntisen puolustusliiton NATO:n kanssa.
Tämä huolimatta siitä, että kaikissa Suomen hallituksen lausunnoissa ja arvioinneissa ennen kansan- äänestystä, sekä Suomen hallituksen selonteossa HVK:sta (27.2.96), vannottiin ja vannotaan valioiden välisen yhteistyön sekä liittoutumattomuuden toimivan edelleen Suomen hallituksen EU-politiikan päämääränä.

Yhä julmemmin tulee näkyviin se tosiasia, että suomalaisten poliitikkojen keskustelu ja arviointi EU-Suomen liikkumavapaudesta laahaa noin vuoden tai kaksi jäljessä muusta keskustelusta.

Suomessa arvovaltaiset tahot ovat viime päivinä todenneet, että ehkä olisi Suomen etujen mukaista arvioida NATO-jäsenyyttä.
Jo viime vuoden alussa Wolfgang Schäuble, Saksan kristillisdemokraattien eräs merkittävimpiä poliitikkoja, joka hyvinkin voi olla Saksan seuraava liittokansleri, totesi avoimesti, että koskien Irlannin, Itävallan, Ruotsin ja Suomen tilannetta NATO:n ulkopuolisina maina "voidaan päättää ylimenokaudesta". "Mutta meidän on tehtävä päämäärämme selväksi uusille partnereille ja ystäville."
"Minun käsitykseni mukaan päämääränä on, että EU- ja NATO-jäsenyys käyvät käsi kädessä." Kansanäänestyksen ehkä tärkeimmästä puoltavasta väitteestä, EU:n turvatakuista, WEU:n pää-sihteeri, Jose Cutileiro, ilmoitti selvästi Turun Sanomien haastattelussa (9.7.95), että "yksikään maa ei pääse nauttimaan WEU:n vahvoista turvatakuista olematta NATO:n täysijäsen".

On muistettava, että NATO on ydinase-sotilasliitto. Tämän hetken suomalainen keskustelu antaa ymmärtää, että Suomi voisi kuten esim. Norja kieltäytyä ydinaseista maaperällään rauhan aikoina. On kuitenkin muistettava, että Norjan Venäjän-vastainen sisämaaraja on noin 100 km. Suomen Venäjän vastainen sisämaaraja on lähes kymmenkertainen.
Norjan rannikon ulkopuolella NATO-alukset voivat liikkua vapaasti. Mikä tarve olisi sijoittaa ydin-aseita Norjan maaperällä rauhan aikoina?
Kun NATO:n pääsihteeri Javier Solana huhtikuussa kehotti NATO:n pyrkiviä itäisen Keski-Euroopan entisiä sosialistimaita valmistautumaan ottamaan maaperälleen tarvittaessa myös ydinaseita siinä oli sanoma Suomellekin.
Suomi on aivan samassa tilanteessa näiden maiden kanssa, ei poliittisen historiansa vaan geopoliittisen asemansa takia.

Niille, jotka ovat seuranneet muiden EU-maiden keskustelua ydinaseiden roolista EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, tämä kehitys on ollut selvä jo pitkään.
Sen onkin selvästi kirjatta WEU:n asiakirjaan "Ydinaseiden rooli ja tulevaisuus" (19.5.94) artiklassa 330. jossa todetaan, että "keskustelu Euroopan ydinasepelottelusta tulee olemaan Euroopan poliittisen unionin rakentamisen totuuden hetki".
Saksan liittokanslerin, Helmut Kohlin esitys maaliskuussa koskien EU-jäsenmaiden keskinäistä solidariteettiklausuulia, joka velvoittaisi kaikkia jäsenmaita puolustamaan toisiaan on selvässä yhteydessä yllä olevien lausuntojen kanssa.
Suomen hallitus tottelee viimeistä piirto myöten EU:n, ja ennen kaikkea Saksan taholta tulevia käskyjä ja ohjeita, mutta se ei referoi sitä keskustelua mitä siellä käydään ja niitä signaaleja joita sieltä annetaan.
Pitävätkö meidän poliitikot Suomen kansaa liian tyhmänä osallistumaan tähän keskusteluun vai onko totuus liian rankka paljastettavaksi?

sivun alkuun

16.6.1996
ESKO AHO HARRASTAA KAKSINAAMAISTA EU-POLITIIKKAA

Keskustan puoluekokouksessa puheenjohtaja Esko Aho toistaa vaatimuksensa kansanäänestyksen järjestämisestä EMU:sta sekä toteaa, että Suomen turvallisuus on rakennettava sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen varaan.

Nämä lausunnot edustavat puhdasta poliittista opportunismia ja halpamaista kaksinaamaisuutta. Esko Aho oli vahvasti ajamassa Suomea Maastrichtin sopimuksen taakse ja hänen pitäisi tuntea jokainen Maastrichtin sopimuksen artikla erittäin hyvin.
Maastrichtin sopimuksen artiklassa 109 määritellään tarkasti siirtyminen kohti yhteistä valuuttaa. Äänestettäessä EU-jäsenyydestä Ahon hallitus ei tätä tosiasiaa kuitenkaan kansalaisille kertonut.
Sama koskee vaatimusta itsenäisestä puolustuspolitiikasta.
Maastrichtin sopimuksen artiklassa J.4 puhutaan avoimesti turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä, joka voisi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen. Tästäkään ei käyty perusteellista keskustelua ennen kansanäänestystä.

Kun Suomen hallitus kävi neuvotteluja Maastrichtin sopimuksesta EU:ta vastustavat tahot vaativat, että Suomen hallituksen tulisi vaatia Suomelle samoja poikkeuksia yhteiseen raha- ja talousunioniin (EMU:un) sekä yhteiseen puolustuspolitiikkaan kuin Tanskalla on. Näistä poikkeuksia ei ole kirjattu mihinkään pöytäkirjaan Suomen kohdalla.

Jos siis Esko Aho haluaa uuden kansanäänestyksen EMU:st ja vaatii Suomelle oikeutta pysyä liittoutumattomana ja ylläpitää itsenäistä puolustusta, Suomen kansan on äänestettävä uudestaan koko Maatrichtin sopimuksesta.

Vaihtoehto EU:lle on vaatinut kansanäänestyksen järjestämistä sekä HVK:sta että EMU:sta.

sivun alkuun

2.7. 1996
NATO EI OLE KESKUSTELUKERHO

Suomen virallinen turvallisuuspolitiikka toistaa sotilaallisista liittoutumattomuutta ja itsenäistä puolustusta. Viime aikoina keskusteluun on avovaltaiselta taholta tuotu myös avoin vaatimus Suomen liittymisestä NATO:on.

Suomi on WEU:n, Länsi-Euroopan unionin, tarkkailijajäsen. EU-jäsenmaissa on jo pitkään käyty keskustelua NATO:n ja WEU:n keskinäisistä suhteista. Keskustelun on tiivistänyt Saksan kristillis-demokraattisen puolueen parlamenttiryhmän johtaja Wolfgang Schäuble yksiselitteisesti: "Eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan on oltava osa NATO:a. Minun käsitykseni mukaan päämääränä on oltava, että EU-jäsenyyteen kuuluu Nato-jäsenyys." Kysymykseen Irlannin, Itä-vallan, Ruotsin ja Suomen asemasta Schäuble vastasi: "Voidaan sopia ylimenovaiheesta. Mutta meidän tulee tehdä selväksi päämäärämme uusille partnereille ja ystäville."

Maastrichtin sopimuksessa WEU:ta nimitetään NATO:n eurooppalaiseksi tukijalaksi ja alkaneessa hallitustenvälisessä konferenssissa (HV) monien jäsenmaiden esityksissä onkin vaadittu EU:n ja WEU:n yhdistämistä. HVK:ssa muutetaankin EU:n perussopimuksia ja siksi Vaihtoehto EU:lle -liike on vaatinut kansanäänestystä kokouksen lopputuloksesta.

NATO on sotilasliitto ja sen olemassaolon edellytys on uhkakuva, jolla se voi perustella tarpeellisuuttaan. Varsovan liiton hajottua ainoan uhkakuvan Nato-kenraalien mielissä muodostaa Venäjä. Kun näin on tulisi Suomen historiallisen kokemuksensa perusteella tehdä oikeuta johto-päätöksiä. Kansalaisten turvattomuutta lisää sotilasliittoon kuuluminen ja sen itäisen rajan ollessa samalla Suomen itärajan. Asetelma pakottaisi Venäjän suhtautumaan Suomeen sitä vastaan suunnatun sotilasliiton osana.

Nato-jäsenyyteen liittyy myös raha. Jäsenyysintoilijoiden mielestä se ei liene este, mutta sitä ei voi myöskään sivuuttaa.
Suomen nykyiset puolustusmenot ovat EU-maiden alhaisimpia. Budjetilla tuskin taataan EU:lle tehokasta suojaa Venäjää vastaan Nato-jäsenyyden muuttamassa tilanteessa. USA:n kongressi onkin huolissaan NATO:n kustannusten räjähdysmäisestä noususta, jos Itä-Euroopan maat otetaan jäseniksi. Ensimmäisten 15 vuoden aikana kustannukset olisivat 124,7 miljardia dollaria (n. 576 miljardia Smk). USA:n osuus olisi 19 miljardia dollaria ja muiden nykyisten Nato-maiden 54 miljardia. Loput 52 miljardia dollaria tulisi uusien jäsenten maksettavaksi.

sivun alkuun

20.7.1996
NUORILLE MYYDÄÄN HARHAKUVIA EU:STA

Nuorille järjestetään jälleen kansanäänestyksen tapaa omat EU-parlamentin varjovaalit. Ennen kansanäänestystä nuorille luotiin kansainvälisyyden hengessä ruusuinen kuva vapaasta liikkumisesta sekä opiskelu- ja työpaikoista. Monet isät ja äidit kertoivat äänestävänsä kyllä lapsiensa tulevaisuuden puolesta. Kokonaan vaille huomiota jäi karu todellisuus, joka EU-jäsen-maiden nuorille oli silloin ja on vielä tänään tarjolla.

EU-komission ja Calouste Gulbenkian Foundationin juuri julkistamassa raportissa "Children in Europe" todetaan, että "EU on enemmän huolestunut lapsiin liittyvien tavaroiden ja palvelujen vapaasta liikkumisesta kuin itse lapsista". Raportin mukaan tilastot osoittavat kodittomuuden, köyhyyden ja katulapsien määrän kasvavan melkein kaikissa EU-maissa.

Nuorten työttömyys on erittäin suurin koko EU-alueella. Esimerkiksi Ruotsissa, Belgiassa ja Ranskassa, joissa työttömyysaste on noin 10%:n kahta puolta, nuorten työttömyys on 20 - 25 %. Espanjassa nuorista työttöminä on lähes 43 %.

Ranskalainen opetuskomissaari Edith Cresson on aivan vakavissaan esittänyt koulujen jakamista eliittikouluihin lahjakkaille ja tavallisiin "rahvaan" lapsille. Samaan aikaan Ranskassa lukutaidottomuus on muodostunut vakavaksi ja laajalle levinneeksi ongelmaksi.

Saksassa, niin kuin muissakin EMU:un pyrkivissä maissa, kouluihin kohdistetaan leikkauksia säästöjen aikaansaamiseksi. Opettajien työpäiviä pidennetään, suurennetaan luokkia ja leikataan oppimateriaalikuluja. Saksalaiset professorin puhuvat avoimesti suurimmasta yliopistojen rappeutumisesta sitten toisen maailmansodan. Der Spiegel lehdessä (29/96) Saksan tiedeneuvoston entinen puheenjohtaja Karl-Heiz Hoffman varoittaa, että "Saksasta on kehittymässä opetuksen ja tutkimuksen kehitysmaa".

Rajavalvonnan poistuminen johtaa nopeasti kasvavaan yhteiskunnan voimavaroja kuluttavaan huume-ongelmaan. Huumeet valtaavat uusia markkina-alueita ja esimerkiksi Ruotsissa heroiinin hinta on laskenut 25 %. Suomalaiset havainnot ovat samanlaisia.

Toivotaan, että tällä äänestyskierroksella koulujen EU-tiedotus antaisi nuorille harhakuvien asemesta arkistakin kuvaa äänestyspäätösten pohjaksi.

sivun alkuun

26.7.1996
EU-POLITIIKALLE ON OLTAVA VAIHTOEHTO

EU-parlamentin päätöslauselma 19.6.96 kuvaa vallitsevan EU-politiikan saldoa kansalaisten kannalta varsin synkällä tavalla.

Raportissa todetaan, että viime vuoden heikko talouskasvu on vaihtunut vielä heikompaan kuluvan vuoden 1,5 %:n kasvuun. Työttömyys on ennätysmäisen suuri, yli 18 miljoonaa. Vähintään 50 miljoonaa ihmistä kärsii syrjäytymisestä ja köyhyydestä. Tuoreimmat ennusteet kertovat työttömyyden edelleen kasvavan. Kulutuskysyntä laskee ja suuntausta vain vahvistaa työttömyys ja sosiaaliturvaan ja reaalipalkkoihin kohdistuvat uhat ja leikkaukset. Samalla pääomatulot ovat erittäin korkealla tasolla. Ne eivät kuitenkaan ole lisänneet investointeja eivätkä työpaikkoja. Parlamentin päätöslauselma ei sisällä mitään uusia keinoja työttömyyden hoitoon.

Työttömyyttä on käsitelty usein unionissa. Se on ollut viimeisen vuoden aikana esillä ainakin Madridissa, Essenissä, Cannesissa, Firenzesessä ja Torinossa. Keinot ovat tavoitteen eli työttömyyden vähentämisen kanssa ristiriidassa. Tulokset ovat sen mukaiset.

EU:n työllisyysstrategia lähtee julkisen sektorin leikkauksista, palkkojen alentamisesta ja muiden "työllistämiskynnysten" alentamisesta ja tietysti vannomalla taloudelliseen kasvuun.

EU:n työttömyys pahenee jatkuvasti ja sen oma talouspolitiikka, Emu-politiikka, lisää työttömien määrää. Mikään EU:n jäsenvaltioista ei uskalla tätä tunnustaa. Pelkästään taloudelliseen kasvuun perustuva ja markkinoiden varaan jätetty työllistäminen johtaa nykyisellä teknologian kehityksellä katastrofiin. Tämä näkyy parlamentin päätöslauselman kuvaamalla tavalla; köyhyytenä, syrjäytymisenä ja kasvavina sosiaalisina ongelmina.

Vaihtoehto EU:lle liikkeen mielestä meidän tulee laatia oma työllistämisohjelmamme tälle maalle ja lakata orjallisesti pyrkimästä ensimmäisten joukossa EMU:un.

Hallitusten välisen konferenssin, HVK:n, tavoitteena näyttää olevan liittovaltion luominen. Se johtaa, yhdessä Emu-pyrkimysten kanssa, luopumiseen omasta talouspolitiikasta. Siksi kansalaisille on annettava mahdollisuus äänestyksellä päättää haluavatko he tätä.

sivun alkuun

30.7.1996
HVK:SSA EDETÄÄN KOHTI LIITTOVALTIOTA

Italian puheenjohtajakauden katsaus 17.6. vahvistaa enemmän tai vähemmän avoimesti suunnan kohti liittovaltiota hallitusten välisessä konferenssissa, HVK:ssa. Katsaus on tarkoitettu työ-välineeksi seuraavalle Irlannin puheenjohtajakaudelle.

Kertomuksessa toistetaan EU:sta tuttua fraseologiaa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, oikeudesta terveelliseen ympäristöön, tasavertaisuudesta ja tarpeesta työttömyyden vähentämiseen ja EU:n kehittämisestä siten, että kansalaiset paremmin "ymmärtäisivät unionipolitiikkaa" - asioita, joissa EU on tähän mennessä enimmäkseen epäonnistunut.

Tärkeät tavoitteet liittyvät liittovaltiokehityksen vahvistamiseen. HVK tavoittelee institutionaalisia muutoksia, joilla leikataan pienten maiden vaikutusvaltaa. Puhutaan välttämättömyydestä muuttaa nykyistä päätösjärjestelmää siten, että "äänimäärä ja asukasluku ovat edustavammassa suhteessa keskenään". Veto-oikeus ollaan poistamassa lähes kokonaan.

Samaan aikaan vaaditaan edistämään nk. EU:n "tehostettua ulkoista toimintakykyä" ja esitetään yhtenä keinona, että "nimenomaisesti annetaan unionille täysi oikeushenkilöys." Unioni voisi siten tehdä jäsenmaidensa puolesta kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia. Se olisi merkittävä askel kohti liittovaltiota ja vaatisi monilta jäsenmailta mm. Suomelta perustuslakiin muutoksia.

Näennäisesti pienin muutoksin edetään kohti yhteistä puolustusta. Maastrichtin sopimuksen J.4 artiklan 1 kohta, jossa sanotaan, että "yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen", poistetaan ja korvataan "yhteisen puolustuksen tavoitteella". Tässä yhteydessä siteerataan NATO:n yhteistyöneuvoston 3.6. päätöslauselmaa: "Vahvistetaan tavoite kehittää Euroopan turvallisuus ja puolustusidentiteettiä liiton sisällä. Tärkeä osa tätä tavoitetta ovat sellaiset toimet, joissa käytetään NATO:n välineitä mutta toimia johtaa WEU".

Vaihtoehto EU:lle -kansanliike osallistuu EU-parlamenttivaaleihin, jotta entistä paremmin kansalaisille saataisiin tietoja unionin hankkeista ja tavoitteista jo valmisteluvaiheessa. Liikkeemme vaati kansanäänestystä HVK:n päätöksistä ja ennen kansanäänestystä lähes keskustelematta ohitetusta liittymisestä EMU:un.

sivun alkuun

9.8.1996
EUROOPAN UNIONI PERUSTUU KIIHTYVÄÄN KASVUUN

Euroopan unioni perustuu jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, johon politiikkaan se pakottaa kaikki jäsenvaltionsa. Käytännössä se tarkoittaa, että mikään unionin jäsenmaista ei voi, edes niin halutessaan, poiketa tästä linjasta. Jatkuvan kasvun ideologia EU:ssa on valjastettu tukemaan kaikki toimet ja suunnitelmat. Kasvua pyritään kiihdyttämään erilaisilla väylähankkeilla, vaatimalla elin-tarviketuotannolta suurempaa tehokkuutta ja viime kädessä alistamalla ihmiset pelkiksi tuotannon välineiksi.

Tämän kaiken ylitsemenevä kasvuun pyrkiminen näkyy selvästi myös EU:n ympäristöpolitiikassa.

Vuonna 1992 komission sitoutui suunnittelemaan talousohjelmansa siten, että ne ottavat huomioon raaka-aineiden ja muiden luonnonvarojen kulutuksen. Sitoumuksen on ympäristökomissaari Ritt Bjerregaard vahvistanut monasti ja korostanut, että näin tehdään ennen Emu-hankkeen toteuttamista.

Muutama viikko sitten EU-komission ilmoitti, että näin ei tehdä. Samalla maininta uudesta lasku-tavasta hävisi viidennen ympäristöohjelman arviointiraportista. Samassa raportissa todettiin, että EU-maiden energiakulutus kasvaa 25 % ja hiilidioksidipäästöt 20 % vuoteen 2010 mennessä. EU on kuitenkin sitoutunut jäähdyttämään vuosituhannen vaihteeseen mennessä päästönsä vuoden 1990 tasolle. Raportissa todetaan edelleen tavarakuljetusten kaksinkertaistuva ajalla 1988 - 2010 ja lento-liikenteen kasvun olevan huimat 182 %.

Todellinen isku uusille jäsenmaille Ruotsille ja Suomelle on se, että ne poikkeukset, jotka jäsenyys-neuvotteluissa saatiin omille tiukemmille ympäristönormeille pakottavat maat hyväksymään alemmat EU:ssa käytössä olevat normit siirtymäkauden jälkeen. Maille vakuutettiin päinvastaista sanomalla EU:n kiristävän omia normejaan. Suomelle se merkitsee muun muassa suurempien kadmiumpitoisuuksien hyväksymistä lannoitteissa ja PCP:n käyttöä puunsuojakäsittelyssä.

Heinäkuun alussa ympäristökomissaari Ritt Bjerregaard ilmoitti EU-parlamentille, että EU:lla ei ole laillista velvoitetta nostaa omia normejaan mutta uusilla jäsenmailla on velvollisuus noudattaa tässäkin asiassa EU:n lakeja siirtymäkauden jälkeen.

EU:n käytännön toimet on syytä muistaa keskusteltaessa unionista ja sen monien mielestä tärkeästä tehtävästä ympäristönsuojelun edistäjänä. Kaupan vapaus ja kasvuun pyrkiminen ohittavat tärkeämmät asiat.

sivun alkuun

16.8. 1996
EUROOPAN UNIONIN RISTIRIIDAT SYVENEVÄT

"Brysselissä ei voida päättää, tarvitseeko määrätty alue, esimerkiksi Saksan Erzgebirge, viisi miljoonaa markkaa työpaikkojen säilyttämiseen. Se tiedetään ainoastaan paikan päällä. Keskittämällä päätökset Brysseliin vaarannetaan koko Euroopan kehitys."

Näin totesi Sachsenin osavaltion pääministeri Kurt Biedenkopf, liittokansleri Helmut Kohlin puolue-toveri haastattelussaan Der Spiegel-lehdessä 32/96. Sachsenin osavaltioparlamentissa häntä tukevat kaikki ryhmät, mukaan lukien myös hänen poliittinen vastustajansa SDP. Saksassa työttömyys onkin korkeimmillaan sitten toisen maailmansodan eli 11 %.

Unionin EMU:un tähtäävä talouspolitiikka onkin joutumassa kauttaaltaan vakaviin vaikeuksiin. Kun samaan aikaan EU:n virallisessa propagandassa pidetään yllä keskustelua työttömyydestä EU:n pahimpana ongelmana, ovat talouspoliittiset ohjeet eri jäsenmaille omiaan syventämään työttömyyttä.

Italian puheenjohtajakauden raportissa hallitusten välisen konferenssin, HVK:n, edistymisestä todetaan, että laaja yksimielisyys vallitsee muun muassa seuraavista asioista. "Työttömyys on vakavampia unionin ja sen jäsenvaltioiden tällä hetkellä kohtaamia ongelmia mutta ratkaisujen etsiminen kuuluu pääasiassa jäsenvaltioiden ja yritysten vastuulle. Mikään niistä toimista, joita yhteisön tasolla mahdollisesti harkitaan, ei saa vaikuttaa EMU:n aikatauluun tai kriteereihin tai asettaa niitä kyseenalaiseksi, eikä myöskään aiheuttaa talousarvion kurinalaisuuden kanssa ristiriidassa olevia seurauksia."

Syksyllä 1995 Ranskassa oli laaja lakkoliike hallitusta vastaan, kun se ilmoitti leikkausten tavoitteena olevan Emu-kriteereiden toteuttamisen. Lakkoliike on jatkunut keväällä Saksassa. Mielipidemittausten mukaan Suomessakin kansalaisten enemmistö vastustaa EMU:a. Siitä huolimatta Lipposen hallitus on julistanut tavoitteekseen päästä ensimmäisten joukossa EMU:un.

Kaikkia näitä pyrkimyksiä ja sen seurauksena toteuttava leikkauspolitiikka Vaihtoehto EU:lle - kansanliike vastustaa ja siksi se on tarjoamassa syksyn EU-parlamenttivaaleissa selkeää vaihto-ehtoa entisestään kriisiytyvälle EU-politiikalle.

sivun alkuun

10.9.1996
EUROOPAN SOSIALISTIT MÄÄRÄÄVÄT LIPPOSEN EU-TAHDIN

Euroopan sosialistien EU-vaalimanifestissa kaudelle 1994 - 1999 otetaan vahvasti kantta EMU:n puolesta.
"Pidämme talouden harmonisointia välttämättömänä ehtona talous- ja rahaunionin onnistumiselle." Sanoma ei merkittävästi eroa konservatiivien ohjelmasta samalle vaalikaudelle:
"Uskomme, että talous- ja rahaunioni muodostaa merkittävän tekijän vakauden ja vaurauden turvaamiseksi Euroopan Unionissa."
Molemmissa ohjelmissa otetaan myös kanta vahvan ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta.

Lipposen ja Niinistön kohdalla demari-kokoomus-akseli toimii siis myös EU-tasolla. Molemmat ovat ajamassa Suomen mukaan yhteiseen valuuttaan ensimmäisten joukossa - maksoi mitä maksoi. Vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovat sitoneet itsensä samaan tahtiin hallitusohjelmassa, jossa vieläpä todetaan, että Suomen liittymisestä EMU:n kolmanteen vaiheeseen päättää eduskunta.
Turhaan siis näiden puolueiden vaaliehdokkaat nyt huutavat EMU:n lykkäämisen tai uuden kansan-äänestyksen perään.

Kun Ruotsin talousministeri Erik Åsbrink (SDP) äskettäin mm. Dagens Nyheternissä otti kantaa Ruotsin Emu-jäsenyyteen hän esitti muitakin kun pelkästään taloudellisia argumentteja EMU:n lykkäämisen puolesta.
Hän korosti mm., että mahdollisuudet torjua häiriötilanteita taloudessa pienenevät, että on kyse myös suvereniteetista luopumisesta ja, että pitemmän päälle vero- ja finanssipolitiikka keskitetään Brysseliin.
Hän myönsi EMU:n olevan erittäin poliittinen projekti.
Tällä projektilla ei ole tällä hetkellä, jos koskaan, Ruotsin kansan tukea. Tämä sen johdosta, että Ruotsissa on käyty suhteellisen avoin, rehellinen keskustelu EMU:sta ja sen vaikutuksista.

Muissakin EU-jäsenmaissa on odotettavissa keskustelua ja jopa yhteiskunnallista levottomuutta Emu-leikkauspolitiikan takia.
Saksan kattoammattijärjestö DGB on esittänyt olevansa valmis lakkoiluun ja mielenosoituksiin aina vuoden 1998 vaaleihin saakka jo Emu-leikkaukset viedään läpi.
Kolme suurinta ammattijärjestöä Ranskassa ovat myös ilmoittaneet lakkovalmiudestaan jos Ranskan hallituksen kaavailemia leikkauksia jatketaan.
Samanlaisia uhkailuja ovat esittäneet myös italialaiset ja espanjalaiset.

Maastrichtin sopimuksen mukaan EMU:n kolmas vaihe astuu voimaan 1.1.1999. Tämä on myös Helmut Kohlin ja Jacques Chiracin yhteinen aikomus.
Tällainen selvästi väkivaltainen siirtyminen yhteiseen valuuttaan ei kuitenkaan ole omiaan yhdistämään vaan hajottamaan EU-jäsenmaiden kansoja.
Jo nyt esitetään eri jäsenmaissa vaatimuksia uusista kansanäänestyksistä ei pelkästään tulevasta Maastricht II-sopimuksesta vaan myös Maastricht I-sopimuksen Emu-artikloista.

Näihin vaatimuksiin yhtyy Vaihtoehto EU:lle kansanliike Suomessa.

sivun alkuun

14.9. 1996
KUNNAT EMU:N PANTTIVANKEINA

Valitettavan harva suomalainen on herännyt huomaamaan, että EU:lla on erittäin laaja vaikutus myös kunnallistalouteen.

Suomen Emu-kuntoon saattaminen vaatii, että valtion velka ja julkisen talouden alijäämä pysyvät tietyn tasoisina, että inflaatio pysyy kurissa ja, että pitkät korot pysyvät matalina. Näiden kriteereiden noudattaminen on Suomen hallituksen talouspolitiikan ydin, joka on tarkoin kirjattu hallitus-ohjelmaan.
Eri jäsenmaiden taloustieteilijöiden piiristä on kuitenkin nousemassa epäilys siitä, että todellisuudessa tällainen talouspolitiikka, joka merkitsee, että kaikissa jäsenmaissa säästetään samanaikaisesta yhtä rankasti ja samojen kriteereiden mukaan, johtaakin yhä korkeampaan työttömyyteen ja yhä syvempään kuiluyhteiskuntaan.

EU-parlamentin kesäkuussa -96 hyväksytyssä päätöslauselmassa todetaan että: "työttömyys on EU:ssa saavuttanut historiallisesti katsoen korkean tason - 18 miljoonaa työtöntä - ja, että vähintään 50 miljoonaa ihmistä kärsii sosiaalisesta syrjäytymisestä ja köyhyydestä ja, että viimeisimmät luvut viittaavat siihen, että työttömyys kasvaa edelleen useimmissa jäsenvaltioissa."

Tällainen kehitys on kuitenkin erittäin vaarallinen yhteiskuntarauhan kannalta.
Saksassa ammattijärjestöjen katto-organisaatio DGB on vastikään esittänyt olevansa valmis lakkoiluun ja mielenosoituksiin aina vuoden 1998 vaaleihin saakka jos Emu-leikkaukset valtion budjetissa viedään läpi. Leikkaukset heikentäisivät sosiaali- ja työttömyysturvaa sekä pienentäisi merkittävästi työllistämiseen tarkoitettuja rahastoja.
Ranskassa kolme suurinta ammattijärjestöä ovat esittäneet samantyyppisiä uhkailuja. Italiassa ja Espanjassa kehitys on samanlainen.

Ruotsissa ennustetaan, että noin 100 000 työpaikkaa häviää julkiselta sektorilta lähivuosina. Siellä puhutaan avoimesti jopa ministeritasolla EMU:n vaikutuksista.
Finanssiministeri Erik Åsbrink myöntää avoimesti, että "EMU on erittäin poliittinen projekti", joka rajoittaa jäsenmaiden suvereniteettia ja pitemmän päälle johtaa yhteiseen vero- ja finanssipolitiikkaan.
Samanlaisen puheenvuoron on esittänyt myös Saksan Bundesbankin pääjohtaja Hans Tietmeyer, joka korosti (lokakuussa 1995), että maat jotka aikovat liittyä valuuttaunioniin eivät luovu ainoastaan rahapolitiikan riippumattomuudestaan. Unioni tarkoittaa myös, "että itsenäisyys katoaa finanssi- ja palkkapolitiikasta." Tietmeyer korosti edelleen, että on "harha kuvitella, että valuutta-unionin jäsenmaat voisivat harjoittaa itsenäistä veropolitiikkaa, eivätkä kaikki tätä vielä ymmärrä."

sivun alkuun

25.9.1996
SUOMESTA TULOSSA TURVALLISUUSPOLIITTINEN AJOPUU

Hallitusten välisen konferenssin, HVK:n tärkeimpiä tehtäviä on yhteisen ulko- ja turvallisuus-politiikan tarkentaminen Maastrichtin sopimuksen mukaisesti ja keskustelun jatkaminen myös artiklasta J.4, jossa puhutaan kehityksen suunnasta kohti yhteistä puolustusta.

Hyväksyessään EU-jäsenyyden Suomi antoi periaatteessa avoimen valtakirjan myös yhteisen puolustuksen kehittämiselle. Mitään erityisiä toimia muunlaisen politiikan suuntaan ei Suomi ole tehnyt. Hallituksen tavoitteena tuntuukin olevan vain sotilaallisen liittoutumattomuuden kulissin ylläpitäminen mahdollisimman pitkään.

Osana tätä kulissia on ulkoministeri Tarja Halosen ja Ruotsin ulkoministerin Lena Hjelm-Wallinin aloite Länsi-Euroopan unionin, WEU:n kehittämisestä rauhanturva- ja kriisinhallintaelimeksi. Suomessa ja Ruotsissa aloite markkinoitiin vaihtoehtona WEU:n kehittämiselle EU:n sotilasliittona. Muissa EU-maissa aloite otettiin vastaan ensimmäisenä askeleena tiellä kohti yhteistä puolustusta. Uutistoimisto Reuter tulkitsi 23.4.96 aloitteen pyrkimyksenä lisätä EU:n sotilaallista voimaa. Saksan HVK-neuvottelija Werner Hoyer kuvasi aloitetta "hyvänä alkuna" ottaen huomioon ne vaikeudet, joita puolueettomilla mailla on tulla jäseneksi sotilasliittoon.

Hallitusten välisessä konferenssissa paineet konsensus-periaatteesta luopumiseen ovat kovat. Muutoksia markkinoidaan välttämättömyydellä luopua joustamattomista päätösmenetelmistä ja sitä on esitetty myös ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin. Saksan kristillis-demokraattisen puolueen, CDU:n tavoitteena on jopa kaksoisenemmistöpäätökset, jolloin huomioitaisiin ei van valtioiden enemmistä vaan myös niiden asukaslukujen enemmistö. Muutokset veisivät Suomen kaltaisilta mailta teoreettisenkin mahdollisuuden oman linjansa noudattamiseen.

Jos Suomi tosissaan aikoisi pysyä sotilasliittojen ulkopuolella - puolueettomuudestahan ei toki enää edes puhuta kuin ulkomaiden kommenteissa - olisi Suomen käytettävä asiassa sillä vielä olevaa veto-oikeutta. Ulkoministereiden olisi pitänyt vaatia, että EU:n on pysyttävä siviiliorganisaationa. johon sotilaallista ulottuvuutta ei saa kytkeä. Heidän olisi pitänyt vaatia ydinaseetonta ja puolueetonta vyöhykettä Itämeren alueelle ja halki Keski-Euroopan todellisen rauhan aikaansaamiseksi ja uuden kylmän sodan estämiseksi, jonka NATO:n laajentamishankkeet nyt saattavat aiheuttaa.

sivun alkuun

28.9.1996
SUOMI BRYSSELIN AJOPUU

Kansanäänestyksessä kansalaisille perusteltiin jäsenyyttä mahdollisuuksilla vaikuttaa niin kuin sanottiin "yhteisiin meitä koskeviin päätöksiin". Viimeaikaiset tapahtumat antavat Suomesta täysin toisenlaisen kuvan.

Kun ministerineuvostossa käsiteltiin asetus-aloitetta, joka koskee geenimanipuloituja elintarvikkeita tanskalaiset esittävät tätä koskevaa merkintää kuluttajille myytäviin tuotteisiin. Suomen edustaja ministerikokouksessa, toisin kuin Ruotsin, Tanska, Itävallan ja Saksan edustajat, ei tukenut esitystä. Parlamentti puolestaan hyväksyi esityksen, jota kuitenkin komission vastustaa. Kiista siirtynee sovittelukomiteaan. Odotamme mielenkiinnolla, miten Suomi aikoo tässä elimessä käyttäytyä.

Toinen kuvaava esimerkki liittyy paljon puhuttuun EU:n avoimuuteen. Suomi on ilmoittanut yhdeksi tärkeimmistä HVK-aloitteekseen avoimuuden lisäämisen. Kun ruotsalainen lehti Journalisten ei saanut komissiolta kaikkia asiakirjoja, jotka EU:n uuden "avoimuuden" mukaan piti olla julkisia, se haastoi ministerineuvoston oikeuteen. EU-tuomioistuimen käsittelyssä avoimuutta tulevat tukemaan muiden Pohjoismaiden hallitukset ja Hollanti mutta Suomi loistaa poissaolollaan tästä rintamasta.

Ruotsin hallitus on esittänyt HVK:lle, että jäsenvaltiot saisivat päättää korkeammista kansallisista ympäristönormeista, ilman että ne tulkittaisiin kaupan esteiksi. Suomessa Eurooppa-ministeri on kiirehtinyt julkisesti tyrmäämään ehdotuksen vedoten muun muassa metsäteollisuuden etuihin. Kannanotto on täydellisessä ristiriidassa oman eduskuntammekin hyväksymien HVK-tavoitteiden kanssa.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa Suomen linjasta ei kotimaassa ja varsinkaan ulkomailla ole selvyyttä. Kotimaassa toistetaan mantran tavoin sotilaallista liittoutumattomuutta, johon entistä harvempi voi luottaa. Viimeksi pääministeri Paavo Lipponen on ilmoittanut Suomen olevan kiinnostunut "Naton laajennetusta rauhankumppanuudesta". Jo tosissaan pidettäisiin kiinni julkilausutusta tavoitteesta sotilasliittojen ulkopuolella pysymisestä, on Suomella yhdestoista hetki HVK:n yhteydessä, enne enemmistöpäätöksiin siirtymistä, käyttää veto-oikeuttaan estääkseen EU:n militarisoimisen

sivun alkuun

13.10.1996
SUOMEN HALLITUS ON LÄHTENYT TÄYDELLISEN SANELUPOLITIIKAN TIELLE

Suomen hallituksen eilinen päätös kytkeä Suomen markka ERM:iin on selvä poliittinen valinta EU:n liittovaltiokehityksen puolesta. Yhteinen raha- ja valuuttapolitiikka, joka ohjataan poliittisen valvonnan ulkopuolella toimivan Euroopan Keskuspankin kautta, on pitemmän päälle demokraattisesti kestämätön projekti ja tulee siten vaatimaan EU:n kehittämistä liittovaltioksi, jossa yhteinen hallitus päättää yhteisestä vero-, finanssi- ja sosiaalipolitiikasta.
Seuraava askel on yhteisten rajojen puolustaminen ydinasein varustetun sotilasliiton voimin. Näin huolimatta siitä, että enemmistö Suomen kansalaisista vastustaa EU:n yhteistä valuuttaa ja yhteistä puolustusta.

Tästä kehityksestä Tanska ja Ruotsi pysyvät tällä hetkellä ulkopuolella.
Tanskan saama poikkeus EMU:sta edellyttää uutta kansanäänestystä. Tilanteessa, jossa kaikissa EU-jäsenmaissa tietoisuus Emu-kriteereiden aiheuttamasta kasvavasta työttömyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä on huikeassa nousussa. tanskalaiset eivät missään tapauksessa tukisi Emu-jäsenyyttä.
Ruotsissa pääministeri Göran Persoon ilmoitti viime viikolla, että Ruotsin Emu-kytkentä vaatii perustuslakimuutosta. Tämä Perssonin selvää miettimisaikaa vaativa prosessi perustuu paitsi Ruotsin kansalaisten tiukkaan Emu-vastustukseen, myös Ruotsin ammattijärjestöjen ja talous-tieteilijöiden vaatimuksiin EMU:n lykkäämisestä kunnes on näyttöä siitä miten EMU toimii shokki-tilanteissa.

Suomen nöyrän, suurten jäsenmaiden ehdoilla toimivan hallituksen rooli on nyt sama kuin kansan-äänestyksessä 1994 - yrittää luotsata muutkin pohjoismaat eteenpäin EU-kehityksessä - tällä kertaa kohti liittovaltiota.
Heikoin linkki Suomi, jossa avoin rehellinen kansalaiskeskustelu loistaa poissaolollaan ja, jossa poliitikot ainoastaan pelaavat omaa valtapeliään on valjastettu tienäyttäjäksi.

Ruotsin ja Tanskan vaatima miettimistauko, tilanteessa jossa lähes kaikissa EU-jäsenmaissa Emu-politiikka on johtamassa yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, saattaa kuitenkin johtaa siihen, että Suomi jää yksin pieneksi reuna-alueeksi Emu-ytimessä, jossa Saksan ja Ranskan etujen ajaminen tulee aina olemaan Euroopan Keskuspankin ensisijainen tehtävä.

Vaihtoehto EU:lle kansanliike vaatii demokratian palauttamista Suomen kansalle ja uutta kansanäännetystä EMU:sta.

sivun alkuun

1.12.1996
VIIKONLOPUN SUURI ANTI-MAASTRICHT FOORUMI BRYSSELISSÄ

Yli 700 ihmistä joka puolelta Eurooppaa osallistui viikonloppuna suureen anti-Maastrichtin kansalaisfoorumiin Brysselissä.
Johtavia EU-vastustajia ympäri EU:ta sekä johtavia EU:hun kriittisesti suhtautuvia EU-parlamentin jäseniä eri jäsenmaista keskusteli mm. EMU:sta ja Maastricht II-sopimuksesta Belgian keskus-pankin johtajan, Fons Verplaetsen sekä EU-parlamentin HVK-edustajan, Elmar Brokin kanssa.
Ruotsin edustus oli esimerkillinen, Noin 50 sosiaalidemokraattia, 50 keskustalaista sekä yli 100 ympäristöpuolueen edustajaa osallistui puolueidensa kustantamina kokoukseen. Näiden puolueiden EU-parlamentaarikot olivat myöskin edustettuina alustajina.

Suomen EU:hun kriittisesti suhtautuvat EU-parlamentaarikot loistivat poissaolollaan. Tämä ei ole hyvä alku sille laajalle ja avoimelle kansalaiskeskustelulle, joka olisi välttämättä käytävä ennen Maastricht II-sopimuksen hyväksymistä.
Suomesta osallistuivat ainoastaan Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen edustajat; puheenjohtaja Ulla Klötzer, joka toimi myös foorumin puheenjohtajana, varapuheenjohtaja Tuomo Eronen, hallituksen jäsen Risto Lahnalampi sekä Sami Aaltonen.

Keskeinen vaatimus kaikissa alustuksissa ja puheenvuoroissa oli kansanäänestyksen järjestäminen Maastricht II-sopimuksesta mahdollisimman monessa EU-jäsenmaassa. Ennen kansanäänestyksiä olisi saatava aikaan avoin ja rehellinen keskustelu sopimuksen uusista velvoitteista. Keskusteluun olisi varattava tasavertaisesti toimintamahdollisuuksia sekä EI- että KYLLÄ-liikkeille.
Todettiin myös, että yhteistyö yli puoluerajojen on aivan välttämätöntä jotta saataisiin aikaan demokraattisia päätöksiä asioista, jotka perustavanlaatuisesti vaikuttavat eri jäsenmaiden kansalaisiin.

Ja yhteistyö tiivistyy.
Seuraava yhteistyökokous pidetään Kööpenhaminassa maaliskuun alussa.
Toukokuussa suuri joukko EU-vastustajia eri maista osallistuu ihmisketjun muodostamiseen Schengen-sopimusta vastaan Tanskassa. Tanskalaiset järjestävät myöskin laajan kesäleirin nuorille kesällä. Varsovassa on heinäkuussa suuri rauhan- ja ympäristöjärjestöjen kokous teemana mm: ydinaseeton vyöhyke läpi Euroopan sekä puolueettomuus toimivana rauhanturvaajana. Syksyllä on tarkoitus järjestää erittäin laaja kansalaisfoorumi Maastricht II-sopimuksesta ja siihen liittyväistä kansanäänestyksistä.

Brysselissä järjestetty kansalaisfoorumi osoittaa selvästi, että EU-kriittiset liikkeet voimistuvat ympäri Eurooppaa, että nyt myöskin Itä- ja Keski-Euroopan maat sekä Baltian maat ovat heräämässä ja, että laaja kansanäänestysaalto on odotettavissa monessa EU-maassa Maastricht II-sopimuksesta.

sivun alkuun

3.12.1996
MINNE MENET EU?

Viime aikojen Emu-keskustelu tuo yhä selvemmin esille, että EMU:n kolmannen vaiheen voimaan-astuminen 1.1.99 ei olekaan niin itsestään selvä asia kun mitä on annettu ymmärtää.

Vahvaksi luultu Saksa-Ranska akseli natisee ei vain siksi, että molemmilla mailla on suuria vaikeuksia saavuttaa Emu-kriteerit, vaan myös siksi, että maiden syyt osallistua EMU:un ovat aivan vastakkaiset.
Saksa haluaa ulkoministeri Klaus Kinkelin sanoin, että "saksalaisten tiukka talouskuuri toteutetaan EMU:ssa".
Ranskalaiset haluavat osallistua EMU:un voidakseen kontrolloida Saksan talouspolitiikka.
Molemmissa maissa on viime aikoina järjestetty laajoja mielenosoituksia EMU:sta johtuvia leikkauksia vastaan. Ja lisää on luvassa jos leikkausvimma jatkuu.

Mutta myös Saksan sisällä kritiikki nousee.
Kun liittokansleri Kohlin unelma on laaja Emu-projekti, jossa on mahdollisimman monta jäsen-maata mukana, Bundesbankin edustajat puhuvat mieluummin pienestä tehokkaasta Emu-ryhmästä, jossa vallitsee erittäin tiukka kuri.
"Viisi viisasta" elikkä Saksan viiden tunnetuimman taloustutkimusinstituutin tutkijaa esittävät EMU:n lykkäystä jotta siitä tulisi uskottava.
Näin ovat myös esittäneet Bayernin ja Sachsenin osavaltioiden pääministerit Edmund Stoiber ja Kurt Biedenkopf, molemmat erittäin vahvoja Kohlin hallituspuolueita edustavia poliitikkoja.
Myöskin Gerhard Schröder (SDP), josta saattaa tulla Helmut Kohlin vastaehdokas liittokansleriksi vuonna 1998 on vaatinut EMU:n lykkäystä. HVK-prosessikin on hankalampi kuin odotettiin kun lyhyessä ajassa on tehtävä erittäinkin suuria päätöksiä.
Englanti ei halua osallistua liittovaltion rakentamiseen ja on ilmoittanut useaan otteeseen käyttävänsä veto-oikeutensa liian syvälle menevän integraation estämiseen.
Tanskassa on menossa oikeusprosessi Maastricht I-sopimuksen laillisuudesta. Se saattaa venyä pitkään ja ennen kuin se on viety loppuun Maastricht II-sopimusta ei voida ratifioida Tanskassa. Ruotsissa merkittävä enemmistä kansalaisista äänestäisivät tänään ei EU:lle ja vaativat kansan-äänestystä Maastricht II-sopimuksesta.

Näyttää siltä, että korttipakka on pahasti levällään, ainoastaan suomalaisten kortit o asetettu siistiin pinoon Saksan tukevan pakan vieressä. Näin on tehty ilman suurempaa kansalaiskeskustelua, kertomatta millä hinnalla ja kenen kustannuksella.

sivun alkuun

6.12.1996
PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN ON MÄÄRITELTÄVÄ ITSENÄISYYS-KÄSITTEENSÄ ENNEN JOULUKUUN DUBLININ HUIPPUKOKOUSTA

Suomen EU-jäsenyys on johtanut siihen, että Suomen kansallisista maataloustuista, geenimanipuloitujen soijapapujen merkinnästä, lannoitteiden kadmiumpitoisuudesta yms. päätetään nykyään Brysselissä, ei Suomessa.

Merkittävä osa siitä lainsäädännöstä, josta nimellisesti päätetään Suomen eduskunnassa, on jo peräisin EU:sta.
Tanskassa on laskettu, että kun vuonna 1972 Tanskan lainsäädäntöä ohjasi 1.947 eri EU:n määräämää direktiiviä, asetusta ja muuta määräystä, luku oli vuonna 1994 jo noussut 20.706een. Tämä on ratkaisevasti kaventanut kansallista itsemääräämisvaltaa.

Ruotsissa äskettäin ilmestynyt laajapohjainen selonteko Emu-jäsenyydestä ja sen vaikutuksista demokratiaan ja itsemääräämisoikeuteen on erittäin avoin ja pohtiva. Selonteossa halutaan nostaa keskustelun pääaiheiksi:
- Emu-projektin rooli EU:n poliittisessa integraatiossa
- miten EMU on yhdistettävissä demokraattiseen valvontaan ja vastuunkantamiseen
- Ruotsin todelliset mahdollisuudet vaikuttaa EU:ssa

Selonteko ei ota kantaa näihin asioihin vaan nostaa ne avoimesti esiin keskustelun pohjaksi kansalaisten piirissä.
Suomen presidentti Martti Ahtisaari sen sijaan "ihmettelee markan nostamista itsenäisyyden symboliksi". Hän ei jaksa syventyä pohtimaan syvällisesti mitä EMU merkitsee työllisyydelle, demokratialle sekä itsenäiselle päätösvallalle.

Perinteisesti itsenäisen valtion tunnusmerkkeinä ovat toimineet:
- kaiken yläpuolella oleva kansallinen perustuslaki
- itsenäisesti lakeja säätävä eduskunta
- oma rahayksikkö
- itsenäinen puolustus ja oma rajavalvonta

Tanskalaisesta esimerkistä käy ilmi, että itsenäinen lainsäädäntö on merkittävästi heikentymässä ja heikentyy edelleen Maastricht II-sopimuksen myötä. Määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen romuttaa lopullisesti sitä valtioiden välistä yhteistyötä jota on pidetty EU:n perusperiaatteena.
Samanlainen tulee vaikutuksiltaan olemaan siirtyminen yhteiseen valuuttaan, joka vie ajan myötä yhteiseen finanssi- ja verotuspolitiikkaan, kuten Saksan Bundesbankin pääjohtaja Hans Tietmeyer ja Ruotsin valtiovarainministeri Erik Åsbrink ovat avoimesti myöntäneet.
Presidentti Martti Ahtisaari puhuu itsenäisyyden vahvistumisesta.

Jos muissa pohjoismaissa, kuten muuallakin, myönnetään, että itsemääräämisvalta on kaventunut, ja kaventuu edelleen EU-jäsenyyden myötä, herää kysymys mikä salaisuus piilee Suomen historiassa, joka tekee meistä itsenäisempiä EU:ssa kun muut pohjoismaat?

Suomen kansalla on oikeus saada tietää mikä on presidentti Martti Ahtisaaren kokonaisnäkemys itsenäisyydestä, ja mikä on oleellinen ero itsenäisten valtioiden välisessä yhteistyössä ja ylikansallisesti ohjattujen osavaltioiden välillä, ennen kuin EU:n mittapuiden mukaan Suomen epätavallisen laaja delegaatio osallistuu Dublinin huippukokoukseen?

sivun alkuun

30.12.1996
SUOMEN HALLITUKSELLA HELPOT OLTAVAT KUN "KANSA VAIKENEE KAHDELLA KIELELLÄ"

Suomen itsenäisyyden ja EU:n itsenäisten valtioiden välisen yhteistyön kannalta vuosi 1997 tulee olemaan erittäin ratkaiseva.
Vuoden 1997 aikana on niiden jäsenvaltioiden, jotka pyrkivät yhteiseen rahaunioniin saatava taloutensa Emu-kuntoon. Tämä tulee monen valtion kohdalla todennäköisesti johtamaan erittäinkin suurin sisäpoliittisiin ristiriitoihin kun yhteisen valuutan takia on uhrattava työpaikkoja, vähennettävä yhteiskunnallisia palveluita ja leikattava sosiaaliturvaa.
Tämän vuoden mielenosoitukset mm. Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Ruotsissa osoittavat, että tyytymättömyys on nousemassa pinnalle.
OECD:n tuoreessa raportissa ei luvata nopeata muutosta. Siinä ennakoidaan, että työttömyys EU:ssa tulee pysymään lähes ennallaan. Saksan ja Ranska kohdalla ennustetaan työttömyyden nousua. Raportissa pidetään erittäin epätodennäköisenä, että Saksa ja Ranska saavuttaisivat Emu-tasoa budjettialijäämän kohdalta. Miten uudet leikkaukset vaikuttavat yhteiskuntarauhaan ja koko Emu-prosessiin?

EU-komission puheenjohtajan, Jacques Santerin resepti paremman EU:n kehittämiseksi tullaan julkaisemaan kesäkuussa 1997. Luotettavat tietolähteet kertovat jo nyt, että siihen kuuluu mm. palvelualojen aktivoiminen, biotekniikka-alan kehittäminen sekä verojen harmonisoinnin edistäminen.
Nimenomaan verojen harmonisoinnista ja sen kautta tapahtuvasta liittovaltiokehityksestä keskustellaan avoimesti Ruotsissa sekä valtiovarainministeri Erik Åsbrinkin ja nyt äskettäin pää-ministeri Göran Perssonin aloitteesta. Pääministeri kysyy avoimesti onko liittovaltiokehitys ruotsalaisten tavoitteiden mukaista.
Kiihkeimmät liittovaltiokehityksen puolesta puhuvat maat - Ranska ja Saksa - ajavatkin HVK:ssa integraation syventämistä eri tahdissa. Niiden mielestä ne maat, jotka jo nyt haluavat edetä kohti yhteistä puolustusta, yhteistä oikeus- ja sisäpolitiikkaa sekä yhteistä valuuttaa, on saatava edetä muita nopeammin.
Tässä keskustelussa Espanja ja Englanti ovat löytäneet toisensa.
Espanjan EU-ministeri Ramon de Miguel totesi ennen EU:n Dublinin huippukokousta joulukuussa, että ei ole EU:n etujen mukaista kehittää monen vauhdin Eurooppaa jossa maat jaetaan eri luokkiin. Tässä asiassa Englanti ja Espanja saavat varmaan tukea tanskalaisilta, ruotulaisilta sekä toden-näköisesti kreikkalaisilta ja portugalilaisilta.
Keskustelua käydään, muttei meillä. Olemme valinneet tiemme Saksan kylkiäisenä.

Yhä avoimemmin keskustellaan Euroopassa myöskin EU:n laajentumisesta itään. Laajentumisen takia on uudessa Maastricht II-sopimuksessa siirryttävä yhä laajemmin enemmistöpäätöksiin ja tehokkaampaan päätöksentekojärjestelmään.
Käytännössä tämä merkitsee, että laaditaan sellainen päätöksentekojärjestelmä joka ei missään nimessä heikennä suurten jäsenmaiden asemaa - päinvastoin.
Entä jos tämä päätöksentekojärjestelmän muutos suoritetaan ja laajentuminen siirretään tuonnemmaksi? Silloin nykyisten pienten jäsenmaiden asema heikentyy entisestään kun niiden rintama kapenee.
Tämän hetken laajentumisen ehdokkaat rajoittuvat Saksan rajavaltioihin mikä ei suinkaan miellytä kaikkia jäsenmaita. Tällainen laajentumine tuottaisi kaikista eniten turvallisuus- ja talouspoliittista hyötyä nimenomaan Saksalle, ei koko EU:lle.

Näyttää siltä, että vuodesta 1997 tulee EU:ssa aktiivisen keskustelun ja toiminnan vuosi. Kansalaisia ei enää voida johtaa karjalaumana kun työttömyys kasvaa ja sosiaaliturva heikkenee. Suomessa hallituksella on toistaiseksi helpot oltavat. Vaikka työttömyys on EU:n huippuluokkaa "kansa vaikenee kahdella kielellä"

sivun alkuun