Näyttää kovasti siltä, että uusi sota on jälleen syttymässä. Ydinohjuksista ja joukkotuhoaseistakin puhutaan. Ei tietenkään niistä, joita ydinasevaltioilla on salaisissa kätköissään sellainen määrä, että elämä maapallolla voitaisiin niillä lopettaa moneen kertaan. Sitä vastoin puhutaan kauhulla valtiaskansoihin kuulumattomien valtioiden hankkeesta varustautua ydin- sun muilla joukkotuhoaseilla. On kokonaan unohdettu rauhanaate ja aseistariisunnan tarjoamat mahdollisuudet onnellisemman tulevaisuuden saavuttamiseen. Painostetaan jopa rauhanideologian toteuttamiseen perustettua YK:ta tukemaan aseellista hyökkäystä.
Vielä 1970 –luvulla vaativat kansalaisliikkeet voimallista panostusta rauhan saavuttamiseen. Näissä pyrkimyksissä ydinpommikokeita vastustava rauhanliike ja ympäristönsuojeluliike löysivät toisensa. Symbioosissa eläen ne saavuttivat merkittävän vaikutustehon. Periaatteessa ympäristönsuojelun globaaliset suurtavoitteet voidaan tänäkin päivänä saada toteutetuiksi aseidenriisunnasta vapautuvien voimavarojen avulla. Tämä näkökohta ei kuitenkaan ole ollut esillä viime aikoina. Unohtuneen ajattelun uudelleen herättämiseksi Elokehä julkaisee puheenvuoron, jonka professori Pekka Nuorteva esitti nykyisen ministeri Erkki Tuomiojan järjestämässä keskustelutilaisuudessa vuonna 1978. Samana vuonna Sadan valtuuskunta julkaisi puheenvuorot kirjana: ”Mitä voimme tehdä. Puheenvuoroja aseidenriisunnasta.” Siitä keskusteltiin silloin ja siitä sopii keskustella nytkin.
Uudesta ajasta löytyy nimittäin uudenlaisia värivivahteita ja painotuksia tuohon neljännesvuosisata sitten esitettyyn peruskaavaan. Ja asiasta kannattaa todella keskustella.
Ympäristönsuojelun tehtävänä on luonnontaluoden suojeleminen kaikenlaiselta hävitykseltä ja myrkynkylvöltä. Tämän vuoksi rauhanliikkeen parissa työskentelevä rajaa luonnonsuojelijalle selvän työlohkon: Ympäristönsuojelijan on valvottava, ettei sodittaessa käytetä sellaisia aseita, myrkkyjä tai menetelmiä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita elämää maapallolla ylläpitävälle luonnontaloudelle.
Ympäristönsuojelulle täten lohkaistu rauhantyön osa-ala on tärkeä. Samalla se johdattaa ympäristönsuojelijan niihin lähtökohta-asetelmiin, joista lähti liikkeelle luonnon elinkelpoisuutta uhkaavia vaaroja torjuva globaalinen luonnonsuojelu. Varhemmin luonnonsuojelu oli käsittänyt tehtäväkseen vain ainutlaatuisten luonnonarvojen suojelun – luonnonsuojelualueiden ja tuhoutumisuhan alaisten eliölajien rauhoittamisen.
Edellä esitetty teksti on Elokehä –lehdessä 18.10.2002 olleen kirjoituksen alkuosaa. Teksti on kiintoisaa ja antaa yhden näkökulman myös aseellisten konfliktien välttämispyrkimyksille.