Risto Kekkosen (alimmassa kuvassa äärioikealla) laatiman 10 –sivuisen kurssiraportin kansilehti.
TEP on ’Soveltuva teknologia’ -kehitysyhteistyöprojekteissaan vuosina 1992 – 2000 edistänyt aurinkokeittimien rakentamista ja käyttämistä erityisesti Namibiassa, jossa mm. Windhoekissa toimii edelleenkin TEPin varustama työpaja, jossa PENDUKA –naisjärjestö tarjoaa naisille mahdollisuuden itse rakentaa käyttöönsä laatikkokeittimiä. Niitä on tehty toistasataa. Yhteensä TEPin toimesta keittimiä on tehty n. 500, joista Suomessa tehtyjä on viety 145 kpl 24:ään maahan. Kesäkuussa 2002 toteutettu rakentamiskurssi järjestettiin pakolaisten tarpeita silmälläpitäen opetusministeriön v. 2001 rauhanjärjestöille myöntämän lisämäärärahan turvin.
Naisten ja lasten päivittäin noutama polttopuumäärä kehittyvissä maissa eteläisellä pallonpuoliskolla on n. 60 000 rekkakontillista. Aavikoitumisen jatkuessa noutomatkat käyvät yhä pidemmiksi, kun joka vuosi n. 100 000 km2 maapallon metsäpinta-alasta vähenee. Määrä vastaa noin puolta Suomen metsäpinta-alasta. UNICEF on tutkinut tilannetta ja todennut, että 1/3 polttopuusta olisi korvattavissa aurinkokeittimien käytöllä. Keittimiä tarvittaisiin n. 200 miljoonaa, kun niitä nyt on käytössä vain n. 2 miljoonaa. Rahaa tarvittaisiin 5 milj. euroa vuodessa, mikä on n. 0,2 % maailman varustelumenoista.
Kurssilla rakennettiin seitsemän TEP-750 parapoloidikeitintä (jollainen on myös kansikuvassa), Coo-Kit –keitin ja ja TEP –paneelikeitin. Edellisen sivun alakuvassa näkyy kättemme tuloksia. Rakennuskustannuksiltaan keittimet olivat noin 3 euroa ja soveltuvat erinomaisesti rakennettaviksi tilapäiseen käyttöön pakolaisleireillä. Keskikuvassa olemme aloittelemassa 2- päiväistä urakkaamme. Tärkein vaihe alussa oli piirtää ja sitten leikata oikea leikkausmalli heijastinelementeille. Mallin piti olla yhden millimetrin tarkkuudella tehty, koska vain siten voitiin olla varmoja, että oikea geometrinen muoto varmasti saavutetaan. Suurempia vaikeuksia ei ilmennyt. Materiaaleina käytettiin lähinnä pahvia ja foliokelmua. Valmistaminen tapahtui Riston laatimien yksityiskohtaisten suomen- ja englanninkielisten ohjeiden mukaan. Samojen ohjeiden avulla voidaan keittimet valmistaa missä hyvänsä, esimerkiksi pakolaisleirillä.
Kurssille riitti ilmoittautujia, ja täysi miehitys täyttyi vaivatta. Noin puolet kurssilaisista oli Suomessa asuvia pakolaisia ja maahanmuutajia. Osallistujia oli Riston lisäksi 15, kuvissa näkyy vain osa kurssilaisista.
Loppuarviona oli todettavissa, että keitinten rakentamisen ja neuvomisen ohella kurssin osallistujat myös sisäistivät tiedot keitinten merkityksestä ja käyttömahdollisuuksista. Kun innostus jatkorakentamiseen, kurssien järjestämiseen ja jatkokoulutukseen oli myös syntynyt, voidaan todeta kurssin saavuttaneen sille asetetut tavoitteet. Ja voitte uskoa, että aurinkokeittimellä valmistettu cus-cus –puuro maistui herkkusuille.
Risto Kekkonen
ja TEP toimitus