Ryhmä psykologeja ja tekniikan alan ammattilaisia on ryhtynyt toimintaan edistääkseen aurinkokeittimien käyttöönottoa kehitysmaissa. Jyväskyläläinen ryhmä matkasi tässä tarkoituksessa Nepaliin. Mukana oli myös psykologi Riitta Wahiström.
Nepalissa polttoainepula on suuri. Intia rajoitti muutamia vuosia sitten kerosiinin myyntiä. Metsiä on Nepalissa yhä vähemmän ja vähemmän. Nepalilainen nainen käyttääkin aikaa keskimäärin kuudesta kahdeksaan tuntiin hakeakseen polttopuita metsästä. Polttopuiden kantaminen on raskasta työtä ja otsahihnan varassa naiset kantavat joskus 50-60-kiloisia taakkoja lämmittääkseen perheelleen aterian.
Nepalissa metsien häviäminen on erityisen vakava ongelma maan vuoristoisuuden vuoksi. Metsien katoaminen vuorilta johtaa eroosioon ja maanvyöryjen lisääntymiseen. Nepal kärsii monien muiden maiden tavoin siitä, että metsää käytetään polttoaineena yli vuotuiskasvun ja metsät tuhoutuvat lopullisesti. Toisaalta Nepalissa aurinko paistaa keskimäärin yli kahdeksan kuukautta vuodessa, joten aurinkoenergiaa on saatavilla.
Aurinkokeitin on kevyt ja halpa. Se voidaan valmistaa pahvista, lasista ja foliosta tai paikallisesti bambusta, vanhasta korista tai käytetyistä isoista teelaatikoista. Tutkimme keittimien tehokkuutta ja ominaisuuksia vuokraamamme talon katolla, jota kutsuimme laboratorioksi. Heikki Multanenä osti vanhan kantokorin ja suunnitteli jo aivan uudenlaisen keittimen kehittämistä paikallisista tarvikkeista.
Psykologien Sosiaalinen Vastuu on yhdessä Tekniikka Elämää palvelemaan Jyväskylän osaston kanssa toteuttanut yhteisen ympäristönsuojeluprojektin. Jyväskyläläisten kahdeksanhenkinen ryhmä matkasi omalla kustannuksellaan kaukaiseen Nepaliin edistämään ja kehittämään aurinkokeittimen käyttöönottoa. Olimme saaneet projektiimme rahoitusapua Psykologiliitolta, Suomen Psykologiselta seuralta ja Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.
Rahoitimme Nepalissa paikallista koulutuskurssia, jonne osallistui eri järjestöjen edustajia sekä opettajia ja opiskelijoita eri puolilta maata. Autoimme myös kurssin suunnittelussa ja arvioimme sen toteutumista. Kurssilaiset olivat hyvin innostuneita ja rakensivat kurssin aikana oman pahvikeittimensä ja oppivat leipomaan sillä kakkua ja laittamaan ruokaa.
Kurssilla luennoitiin myös laajemmin aurinkoenergian mahdollisuuksista ja käytöstä. Avustimme kurssia myös luennoimalla. Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen lehtori Pekka Suominen puhui aurinkoenergian käytön viimeaikaisista mahdollisuuksista.
Itse sain tehtäväkseni kartoittaa aurinkokeittimen käytön eri puolia kotitaloudessa. Kurssin loppupaneeli televisioitiin. Seuraavana päivänä naapuri tulikin pihallemme kysymään pääseekö hän tutustumaan keittimiimme, koska oli nähnyt meidät televisiossa. Mukana ollut sosiologian gradutyön tekijä Tupuna Mäntysaari haastatteli kurssilaisia aurinkokeittimen vastaanottamisesta ja sen tulevasta käyttämisestä.
Yhteistyökumppanimme Nepalissa oli Centre for Rural Technology. Kurssin jälkeen he järjestivät avoimen esittelytilaisuuden keskelle Katmandun (Patanin) kuuluisaa temppelialuetta. Näyttelyssä oli mukana yli kymmenen erilaista aurinkokeitinmallia; myös kehittelemämme versioita.
Näyttelyyn tutustui useita kymmeniä ihmisiä. Onneksi aurinko paistoi niin hyvin, että kakku kypsyi samoin kuin riisi ja vihannekset. Aurinkokeitin on varsin tehokas, siinä saavutetaan 150 asteen lämpötila ja sillä voi tehdä terveellistä ruokaa niin vihanneksista, lihasta kalasta ja muista ruoka-aineista. Se toimii myös erinomaisena vedenkeittäjänä, joka on tarpeen olosuhteissa, jossa hygienian taso on alhainen kuten Nepalissa.
Keittimen käytöllä on lisäksi vielä yksi merkittävä ominaisuus: keittimellä keitettäessä tarvitaan hyvin vähän vettä. Kananmunat kypsyvät ilman vettä ja kaikessa ruuanlaitossa vaadittavan veden määrä on vain pieni osa tavallisesta. Monilla seuduilla vesi on vähissä ja vedenhakumatka voi puun keruun lisäksi olla varsin pitkä.
Aurinkokeitin ei toistaiseksi lämpiä riittävästi pilvisellä säällä. Siksi se on lisälaite, kunnes mahdollisesti kehitetään vielä parempia malleja. Mutta sen voi ottaa mukaan matkalle ja riisipellolle.
Nepalissa ihmisten ystävällisyys ja toisaalta iloisuus helpotti paljon sopeutumista outoon maahan ja kulttuuriin, johon olimme yrittäneet tutustua erilaisin tavoin noin vuoden ajan ennen matkalle lähtöä
Kuitenkin yltäkylläisyyden, ylihygienisyyden ja järjestyksen kulttuurista tulleelle Nepalin pääkaupunki Kathmandu saattaa olla rankka paikka. Likaa ovat kadut tulvillaan, viemäriverkostoa ei juuri ole. Joskus varsinkin sateen jälkeen kadulla oleva ulosteiden ja jätteiden jättämä haju on varsin vahva ja kulkeminen likaisilla, liikenteen tukkimilla kaduilla vaatii sopeutumista.
Nepalissa ihmisen henkisyyden kehittymistä pidetään hyvin arvokkaana. Siellä vaeltelee useita Sadhuja, pyhiä askeesiin sitoutuneita miehiä ja temppeleissä asuu pyhiä miehiä Baboja, jotka ovat hyvin korkeasti arvostettuja paikallisessa kulttuurissa. Vierailimme kuuluisan Djuuph Baban luona. Hän elää pelkällä maidolla hindulaisten pyhimmässä temppelissä Katmandussa. Hän ottaa päivittäin useita vieraita vastaan, turisteja joka puolelta maailmaa.
Kuultuaan meiltä aurinkokeittimestä Djuuph Baba innostui kovasti asiasta. Seuraavana päivänä toimme keittimen temppelin aukiolle, hänen pienen temppeliasuntonsa pihalle. Pidimme pikakurssin siitä, miten vesi, maito ja toki muutkin ruoka-aineet voi siinä keittää ilmaiseksi ja täysin saasteettomasti. Toimme hänelle puusta rakennetun mallin, koska temppeleissä asustavat apinat helposti rikkovat pahvi- tai korikeittimen.
Ryhmämme haluaa edistää keittimien käyttöönottoa erityisesti köyhimmissä kylissä. Naisten elämä on niissä raskasta. Paitsi polttopuita, he keräävät päivittäin rehua eläimille. Näimmekin kyläteillä naisten kantavan isoja rehu- ja polttopuutaakkoja selässään.
Tarkoituksenamme on tutkia sitä, miten keittimien vastaanottaminen, käyttäminen ja rakentaminen onnistuu kylissä. Pääsimme nyt vasta aloittamaan yhteydet varsinaisiin kyläprojekteihin ja suunnittelemaan pitkäjänteisempää yhteistyötä köyhimpien kylien naisten ja lasten elämän helpottamiseksi ja paikallisten metsien pelastamiseksi.