Miksi aurinko paistaisi Hilman pöperöt?


Iina Soini kertoo Espoon Namibia -toimikunnan elämänmyönteisiä tosiasioita hersyvässä tiedotteessa, jonka otsikkona on Vihreään Namibiaan, Aavikoitumisen torjuntaa Ambomaalla, hellyttävän tarinan sienimetsäretkestä Hilman kanssa.

Hilma ei ole aivan kuka tahansa "hilma", vaan paikallisen naisten järjestön suomalaisen osuuskunnan jäsen. Nyt Hilma on peräti projektin kakkosnainen ajaa autoa. kirjoittaa pöytäkirjat tietokoneella ja kulkee luennoimassa puista ja metsistä.

Ennen osuuskuntaan tuloaan Hilma oli käynyt lukion loppuun reputtaen ainoastaan yhdessä aineessa, biologiassa (kun muut paikalliset naiset yleensä lopettavat peruskouluun) ja asui tyttärensä Christinan kanssa isänsä ja äitinsä talossa autellen näitä päivittäisissä puuhissa. Samalla Hilma tenttasi biologiaa ja haaveili opettajan ammatista.

Tuskin Hilma koskaan arveli päätyvänsä sieniretkelle Suomeen, vaikka ambolaisilla onkin lähetyssaarnaajien myötä aina ollut läheinen yhteys tänne. Mutta toisin kävi. Hilma tapasi suomalaisen miehen, avioitui ja piipahti 6-kuukautisen Teuvo-poikansa kanssa sieniä seulomaan Suomeen.

Pelkästään sienistä retkellä ei kuitenkaan ollut kysymys.

Paisti perhesuhteita, Hilma katsasti vähän muutakin ympärillään pyörivää elämää ja haluaisi nyt opiskella maataloutta sekä opettaa sitä muillekin. Puita hän osaakin jo istuttaa.

Urbaani-ihmiselle puu on niin outo asia, että hän tuskin tulee ajatelleeksi, että puolet maailman metsistä on jo hävitetty. Itse asiassa metsää häviää 12 miljoonan hehtaarin vuosivauhdilla. (Esimerkiksi tupakan kuivaaminen hävittää jo 2 miljoonaa hehtaaria vuodessa.)

Metsätuhoja vastaan taistellaan kehitysmaissa mm. aurinkokeittimien avulla, koska ne eivät kuluta puuta, eivätkä aiheuta saasteita ja ovat lisäksi halpoja. Aurinkokeittimet voidaan aina myös valmistaa paikallisista raaka-aineista.

Suomalainen Tekniikka Elää Palvelemaan -järjestö on edellä kerrottujen tosiasioiden innoittamana käynnistänyt Aurinkokeittimiä kehitysmaihin projektin, jota TEP:n Jyväskylän osasto esitteli viikko sitten myös Jyväskylän rakennusmessuilla puheenjohtajansa Riitta Wahlströmin ja sihteerinsä Ari Lampisen voimin.

Jyväskyläläiset tekevät yhteistyötä nepalilaisten kanssa. Kolme neljännestä Nepalin energiatarpeesta tyydytetään polttopuulla ja metsien häviäminen on vaikea ongelma, koska vuoristoisessa maaperässä eroosio ja maanvyörymät lisääntyvät metsien hävitessä.

Aurinkokeitin, jota muuten voi mainiosti kokeilla kesällä koti-Suomessakin on osoittautunut ihanteelliseksi keksinnöksi. Se keittää, hauduttaa ja paistaa ruoan. Näin syötävästä saadaan helposti mehevää ja maukasta, rasvatonta ja terveellistä. Vesikin kiehuu nopeasti.

Ja ellen erehdy, Hilmakin tykkää kovasti aurinkokeittimestä, sillä sieniretken jälkeen hän on jälleen kotimaisemissa, ei kuitenkaan Nepalissa vaan Namibiassa.


Julkaistu: Keskisuomalainen 30.1.1994
Teksti: Marketta Leino