Joukko jyväskyläläisiä viimeistelee parhaillaan kehitysmaiden olosuhteisiin soveltuvaa, ruoan ja veden kuumentamiseen tarkoitettua aurinkokeitintä. Asialla on valtakunnallisen TEP ry:n eli Tekniikka elämää palvelemaan -yhdistyksen Jyväskylän paikallisosasto, joka aikoo toimittaa ensimmäiset aurinkoenergiaa hyödyntävät keittimet Nepaliin maalis-huhtikuussa. Jatkossa tavoitteena on opettaa paikallista väestöä rakentamaan ja käyttämään aurinkokeittimiä ilman ulkopuolista apua.
Suomen TEP on kokeillut samankaltaisia keittimiä jo aiemminkin eräissä Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa. Halpojen ja helppokäyttöisten laitteiden toivotaan vähentävän avotulen käyttöä kehitysmaissa, joissa polttopuun suuri kulutus on johtamassa yhä nopeammin etenevään aavikoitumiseen, maaperän köyhtymiseen ja ilman saastumiseen.
Aurinkokeitinten käytön yleistyminen keventäisi osaltaan myös sikäläisten naisten ja lasten työtaakkaa, sillä useimmissa kehitysmaissa polttopuiden kerääminen on nimenomaan heidän työtään. Ruoanlaitto aurinkokeittimellä on toki myös huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa kuin avotulella, muistuttaa TEPin Jyväskylän paikallisosaston puheenjohtaja, tutkija Riitta Wahlström.
Jyväskylässä rakennettu aurinkokeittimen prototyyppi on maksanut tekijöilleen vain muutaman satasen. Jatkossa rahaa tarvitaan kuitenkin huomattavasti enemmän lähinnä Nepalin matkojen kustannuksiin. Avustusta on haettu muun muassa FINNIDA:lta (Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto), joka jo suojelee Nepalin metsiä oman projektinsa puitteissa miljoonilla markoilla. TEPin yhteistyökumppani Nepalissa on sikäläinen kansalaisjärjestö.
Lähiaikoina TEPin vapaaehtoiset aikovat kartuttaa yhdistyksen kassaa myymällä aurinkokeittimen piirustuksia ja muita TEPin julkaisuja Jyväskylän LVIS- ja Rakennusmessuilla ensi viikonloppuna. Näytteillä on myös Nepaliin matkaavan aurinkokeittimen prototyyppejä. Halpa ja yksinkertainen
TEPin tavoitteena on ollut suunnitella mahdollisimman halpa ja helppokäyttöinen laite, joka voidaan rakentaa kehitysmaissa saatavilla olevista materiaaleista. Jyväskylässä rakennetut aurinkokeittimet on koottu lähinnä puusta pae perista, lasista ja alumiinifoliosta, mutta keittimen pääasiallisiksi rakennustarpeiksi kelvannevat myös kierrätysmateriaalit sekä savi ja oljet.
Jyväskylän TEPiin kuuluvan fyysikko Pekka Suomisen tekemien mittausten ja muun muassa Namibiassa kertyneiden käytännön kokemusten perusteella aurinkokeitin todella toimii: esimerkiksi riisi kypsyy aurinkoisena päivänä puolessa tunnissa. Tiiviisti suljetussa keittimessä ruoka myös säilyy lämpimänä useita tunteja.
Pelkkä keittimen toimivuus ei kuitenkaan takaa sen käytön yleistymistä Nepalissa tai missään muussakaan kehitysmaassa. Länsimaisen keksinnön ja kokonaisen uuden ajattelutavan istuttaminen esimerkiksi hindulaiseen kulttuuriin on haasteellinen tehtävä.
Pyrimme perehtymään sikäläisiin tapoihin ja tottumuksiin jo etukäteen, jotta osaisimme esittää asiamme mahdollisimman tehokkaasti ja paikalliseen kulttuuriin sopivalla tavalla. Lähitulevaisuudessa tarkoitus on tutkia keittimen kulttuurista vastaanottoprosessia yhteistyössä Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksen kanssa, Wahlström kertoo.