Ihmiskunnan koti on maapallo. Me jaamme yhteisen ilmakehän, joka on yllättävän ohut vaippa maapallon ympärillä. Jokainen teko, joka vähentää ilmakehän saastumista tai pienentää sinne tulevaa kuormitusta auttaa paitsi meitä itseämme tulevia sukupolvia ja kanssaihmisiämme toisella puolella kotiamme, maapalloa.
Palasin viikko sitten Nepalista, jossa vedin jyväskyläläistä ryhmää, Tekniikka Elämää Palvelemaan Jyväskylän osastoa. Ryhmämme on ottanut tehtäväkseen aurinkokeittimen käytön edistämisen. Näin koetamme omalta vaatimattomalta osaltamme edesauttaa yhteisen ilmakehämme säilymistä.
Nepalin metsät ovat katoamassa, koska polttopuuta täytyy ottaa kaatamalla myös eläviä puita. Kerosiini on kallista ja vaikeasti saatavaa; naisten täytyy käyttää kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä saadakseen kerättyä polttopuut päivittäisen ruoan keittämistä varten.
Vähiten ei mielessämme ollut myös naisten ja lasten raskas asema polttopuun keräämisessä tässä hyvin köyhässä maassa. Näimme naisten kantavan useita kymmeniä kiloja painavia taakkoja otsaan kiinnitetyn tuen varassa.
Nepalissa ihmisten ystävällisyys ja iloisuus helpotti sopeutumista outoon maahan ja kulttuuriin, johon olimme yrittäneet tutustua erilaisin tavoin noin vuoden ajan ennen matkalle lähtöä. Nepalissa kuten Intiassakin vieras on Jumalan asemassa ja alkuperäinen merkitys Namaste- tervehdykselle onkin "Tervehdin Jumalaa sinussa".
Yltäkylläisyyden, ylihygieenisyyden ja järjestyksen kulttuurista tulleelle Nepalin pääkaupunki Katmandu on hieman rankka paikka Likaa on kadut tulvillaan, viemäriverkostoa juuri ole ja vuokraamamme talon naapurirottelon pikkutyttö kakkasi keittiön ikkunan alla ja pyyhki peppunsa sitten kivellä. Vessapaperia ei onneksi siellä tapaa - jos ajattelee asiaa ekologiselta kannalta.
Naapurin pihan elämää oli helppo tarkkailla laboratoriostamme, talomme katolta. Siellä fyysikko- ja insinöörijäsenemme tekivät mittauksia, kun pyrimme löytämään mahdollisimman tehokkaan, paikallisista jätemateriaaleista helposti rakennettavan keittimen. Mukanamme ollut keittimen prototyyppi oli tehty pahvista, ja auringonvaloa heijastava pinta foliosta. Tälläkin keittimellä lämpötila nousee yli 100 asteen ja riisit ja vihannekset kypsyvät hienosti.
Kurssilla olevat naiset olivat varsin tyytyväisiä, kun oppivat itse rakentamaan keittimen. Kevyen pahvikeittimen voi viedä riisipellolle mukanaan, eikä siten tarvitse kulkea pitkää matkaa edestakaisin.
Aasialaista kulttuuria kuvaa sitoutuminen perinteeseen, palautumiseen, kehämäiseen, ympyrän muotoisen näkemykseen maailmasta, elämisestä ja ihmisestä ikuisen jatkuvan kiertokulun osana. Uudelleensyntyminen on sielun palauttamista takaisin ikuiseen kiertokulkuun.
Buddhalaisuudessa valaistuminen voi vapauttaa tästä sielunvaelluksesta, hindulaisuudessa jatkuva uudelleensyntyminen on keskeinen ajattelutapa. Hartaalle hindulle eläimet, kaikki luodut ovat luojan siunausta ja kunnioitettavia olentoja. Puut erityisesti. Hindulaisesti ajatellen ne ovat olleet entisessä elämässään filosofeja.
Nepalissa kuten muissakin Aasian maissa ihmisen henkisyyden kehittymistä pidetään hyvin arvokkaana. Siellä vaeltelee useita Sadhuja, pyhiä askeesiin sitoutuneita miehiä ja temppeleissä asuu Baboja, jotka ovat hyvin korkeasti arvostettuja paikallisessa kulttuurissa.
Vierailimme kuuluisan Djuuph Baban luona. Hän elää pelkällä maidolla hindulaisten pyhimmässä temppelissä Katmandussa. Hän ottaa päivittäin vastaan useita vieraita joka puolelta maailmaa. Myös paikalliset ihmiset tulevat häntä tapaamaan. Hän antaa halukkaille Mantran, Iyhyen äänteen meditaatiota varten. Hän itse meditoi aamulla varhain ja pystyy siten hyödyntämään maidosta olevan ravinnon.
Kun hän keitti meille siunattua teetä, kysyin kerosiinikeittimen pitäessä kovaa ääntä, että haluaisiko hän keittää teensä ja maitonsa aurinkokeittimellä. Djuuph Baba innostui kovasti asiasta. Kun näytin hänelle nepalinkielistä aurinkokeitinohjekirjasta, hän ilmaisi toiveensa saada keitin temppelin pihalle. Onneksi olimme suunnitelleet yhteistyökumppanimme Center for Rural Technologyn edustajan kanssa seuraavaksi päiväksi retken heidän jeepillään, joten saatoimme aamulla lastata keittimen autoon ja tuoda sen paikalle.
Monet tulivat ihmettelemään keitintä, kun pidimme pikakurssin siitä, miten vesi, maito ja toki muutkin ruoka-aineet voi siinä keittää ilmaiseksi ja täysin saasteettomasti .
Olimme edellisenä päivänä olleet keskellä toista temppelialuetta, jossa keittimien erilaisia malleja esiteltiin yleisölle. Malleja oli halvimmista jätemateriaaleista ja vanhoista koreista tehtyinä aina kuperaan, paraboliseen hienoon, tehokkaaseen supermalliin asti.
Kurssillamme oli osallistujia eri puolilta Nepalia. He vievät aurinkokeittimen rakennus- ja tietotaidon kyliin. Haluammekin jatkossa seurata erityisesti sitä, mitä kylissä tapahtuu. Nepalin väestöstä asuu noin 90% vuoristokylissä, joissa tähän aikaan vuodesta käki kukkui ja apilat kukkivat.
Ystävystyminen yhteistyökumppaneihimme oli nopeata, ei vähiten sen välittömyyden, hilpeyden ja ystävällisyyden takia, joka on luonteenomaista nepalilaisille. Olimme 10-vuotiaan pojan mieheksitulemisen initiaatiojuhlassa, jossa meille tarjottiin illallinen. Kun hinduperheen vanhin poika on saanut täten "mieheksi" tulemisen siunauksen hän on valmis sytyttämään isänsä haudan, sitten kun isä kuolee. Tämä vanhimman pojan tehtävä on yksi niistä syistä, miksi hinduperheessä halutaan saada poika, ja osin siksi tyttöjen asema on niin vähäpätöinen ja raskas.
Olimme monissa muissa tilaisuuksissa, ja saimme kutsuja yhteistyökumppaniemme koteihin illallisislle. Siellä ei laskelmoida, mitä maksaa antaminen. Koko meidän ajattelutapamme, laskea ja arvioida, kritisoida ja suhtautua varauksellisesti kaikkeen tuntui siellä olevan tuntematonta. Vaikka maapallon enemmistö kärsii suunnattomasta köyhyydestä silti niissä maissa länsimaisen tyytymättömiä, happamia kasvoja näkee erittäin vähän.
Kävimme yliopiston kampuksella. Opettajankoulutuslaitoksen lehtori otti meidät iloisesti vastaan ja esitteli yliopistoa. Yliopisto on köyhä, salit niin hirveän ankeat, että vankilamme täällä ovat aivan luksusta. Rautapulttiset lankkupöydät, harmaat seinät. ei ikkunalaseja, liitutaulu sentään löytyi seiniltä. Kirjastokin oli pieni koppi, muutamine kirjoineen. Koulut samanlaisia, paperia ei ole tuhlattavaksi.
Tässä välittömät paluutunnelmat Nepalista, jonne matkasi kymmenen jyväskyläläistä edistämään aurinkokeittimien käyttöä paikallisten asukkaiden ja metsän elämän helpottajana. Mielessä on halu mennä seuraamaan, mitä siellä tapahtui jälkeemme, kuinka keittimiä käytetään. Lahjoitimme kaukaiseen kylään tekemämme saviolkimalliin tarvittavan muotin. Onko muotti otettu käyttöön tässä kokeiluyhteisössä, jossa ystävämme rakentaa ympäristösuojelullista teknologiaa ja kehittää naisten asemaa lukutaitokursseineen ja terveyskasvatusohjelmineen, se jää tulevaisuudessa nähtäväksi.
Keräämme jatkuvasti varoja aurinkokeittimien käyttöönoton tukemiseen myymällä muun muassa aurinkokeittimen rakennusohjetta. Keitin toimii Suomessakin, kesällä. Keittimen rakennusohjetta ja Tekniikka Elämää Palvelemaan kirjaa ("Vastuulliseen teknologiaan") saa ostaa Ympäristökeskus Kammista ja allekirjoittaneelta.
Kammissa on näytteillä aurinkokeitin, ja käen kukunnan aikoihin se toimii varmasti, kun aurinko paistaa. Ehkä vielä pystymme teknisesti kehittämään laitteen sellaiseksi, että pilvienkin läpi tuleva auringonsäteily riittäisi. Nyt keitin on lisäapuväline jokapäiväisessä elämässä auringon paistaessa. Nepalissa aurinko paistaa keskimäärin yli kahdeksan kuukautta vuodessa. Tässä suhteessa meillä on vähän vaikeampaa.