TEPin Jyväskylän paikallisosasto perustettiin Jyväskylän Yliopiston Avoimen korkeakoulun ja TEPin järjestämän seminaarin, 23.3.93 Jyväskylän teknillisessä oppilaitoksessa, seurauksena. Alustajina olivat Helena ja Risto Kekkonen, Claus Montonen sekä osastomme nykyinen puheenjohtaja Riitta Wahlström. Kaupungin insinööritoimisto järjesti tapahtumaan liittyvän iltatilaisuuden kerhohuoneellaan.
Kuluneen 10 kuukauden aikana olemme kokoontuneet 16 kertaa ja kasvattaneet jäsenmäärämme 28:aan. Jyväskylän yliopiston henkilö- tai opiskelijakuntaa on tästä puolet. Jäsenkuntamme suuri ei-teknisten osuus (29 %) laajentaa oleellisesti perspektiiviämme ja parantaa toimintamahdollisuuksiamme. TEPin englanninkielinen nimi on siis todettu turhan rajoittavaksi.
Osastomme ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa, käytännön projekti on aurinkokeitinteknologian siirtoyritys Nepaliin. Lähtökohtana meillä ovat tietysti TEPin Namibia-projekti ja Namibia-keitin.
Tähän liittyen esiinnyimme ensi kerran julkisuudessa Jyväskylän Rakennusmessuilla 20.-23.1. Noin 13000 ihmistä sai ihailla neljää keitintämme sekä tukea toimintaamme. Esiintymisemme poiki myös ainakin kaksi sanomalehtiartikkelia (Keskisuomalainen) ja kaksi paikallisradiojuttua.
Projektin ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus rakentaa erityyppisiä laatikkokeittimiä ja mitata niiden fysikaalinen suorituskyky. Tällä hetkellä, tammikuun lopussa, meillä on kaytettävissämme neljä mallia: lasikuituvarusteinen TEP-93 keitin, kalifornialainen kaupallinen pahvimalli (Solar Box Cookers International) sekä kaksi oman, tarkemmin sanoen Jyväskylän kaupungin Nuorisoverstaan, suunnittelun ja rakentamisen tulosta, polyuretaani- sekä savi-olkieristeinen malli. Näistä on toistaiseksi päästy mittaamaan vain jäähtymisnopeuksia. Tärkeä havainto on, että lisäeristyksellä ruoka saadaan pysymään lämpimänä seuraavaan aamuun saakka. Eräs aurinkokeittimen käyttöongelmahan on ollut se, että kuumien maiden ihmiset ruokailevat yleensä aamuisin ja iltaisin, eli aurinkokeittämisen kannalta epäsuotuisaan aikaan.
Keitinrakentelun ja -mittauksien päämääränä on luoda asiantuntemusta, jolla voimme edesauttaa nepalilaisen keitinmallin kehittämistä. Tarkoituksemme on viedä Nepaliin tuotteen sijasta idea, jonka he voivat toteuttaa paikallisia raaka-aineita ja perinteistä käsityötaitoa käyttäen - ilman ulkoista riippuvuutta. Tekemämme savi- ja olkieristeinen laatikko on tässä mielessä tärkein kehittelykohteemme.
Haluamme kiinnittää suurta huomiota kulttuuritekijöihin uuden ilmiön hyväksyttävyysprosessissa. Suunnittelemme tutkimusta tälläisen uuden teknologian ja maalaiskulttuurin yhteentörmäyksestä. Haluamme oppia, mitkä mahdolliset tekijät ovat estämässä puunpolton korvaamista aurinkokeittämisellä. Toivomme voivamme lähestyä ihmisiä oikealla tavalla, mahdollisimman paljon heidän perspektiivinsä mukaisesti.
Nepal on otollinen maa aurinkoenergian käytön mallimaaksi. Aurinkoisia päiviä on keskimäärin 250 vuodessa eikä ihmisiä ole vielä totutettu hiili- ja ydinvoimasähköön. Nepal on myös yksi harvoista maista, joihin Suomi vie kahdenkeskistä kehitysapua: kansallista tukea voisi siis olla saatavissa.
Näemme seuraavat mahdolliset kehityskulut tavoittelemisen arvoisiksi.
Olemme saaneet kohtuullisen määrän yhteistyökumppaneita niin Nepalista kuin myös muualta. Lupaavin partneri on Centre for Rural Technology Kathmandussa. Mikäli saamme rahoituksen järjestykseen etenisimme mieluusti seuraavia toimintatapoja hyväksi käyttäen.
Tavoitteena on nostaa aurinkokeitinten määrä Nepalissa nykyisestä 150:stä vähintään 5000:een vuoteen 1996 mennessä.