6. Ilmastonmuutoksen torjunta

  1. Yleistä
  2. Energiankäytön rakennemuutos

Yleistä

Suomessa ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeysjärjestys ja toimenpiteiden painoarvo voidaan lähes suoraan lukea Suomen kasvihuonekaasupäästöjen lähteiden suhteellisista osuuksista, jotka vuonna 1994 olivat seuraavat:

Lisäksi tuontituotteiden käyttö aiheuttaa päästöjä epäsuorasti: esim. alumiinin valmistus kuluttaa runsaasti energiaa ja tuottaa lisäksi halogeenipäästöjä. Tämä ongelma vähenee lisäämällä kierrätystä ja suosimalla tuotteita, joiden valmistus ja kuljetus kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa.

Maailmanlaajuisesti metsien suojelu ja metsien istuttaminen ovat erittäin tärkeitä toimenpiteitä, sillä onhan n. 20% kohonneesta ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta peräisin metsien katoamisesta. Tällöin metsät pystyvät imemään kasvuunsa vähemmän hiilidioksidia, eli ns. metsien hiilinielu pienenee. Metsien häviämisvauhti on viime vuosina ollut n. puolen Suomen pinta-alan verran vuosittain, mutta tämän vuoden metsäpalot saattavat oleellisesti kasvattaa hävikkiä. Metsäpalojen eräs tärkeä syntysyy on juuri kuumempi ja kuivempi ilmasto eli kyseessä on takaisinkytkentäilmiö, jossa ilmastonmuutos synnyttää itseään vahvistavan ilmiön.

Rion ilmastosopimuksen Kioton protokollan mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä seuraavin keinoin:

Energiankäytön rakennemuutos

Sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen torjunta riippuu keskeisesti energiantuotantosektorilla tehtävistä muutoksista kuten energian säästö ja siirtyminen vähän sekä ei ollenkaan kasvihuonekaasupäästöjä synnyttävään energiantuotantoon.

Suomessa energiankulutus on kasvanut 40% 1970-luvun alusta, joten kulutuksen käytön vähentäminen tuntuu utopistiselta. Mutta naapurimaamme Ruotsi ja Tanska ovat osoittaneet, että energiankäytön kasvun voi pysäyttää: he tekivät sen jo 1970-luvun alussa. Lisäksi Tanskan hallituksen virallisen Energia21-ohjelman mukaan heidän tavoitteensa on 15% vähennys energian käytössä ja lisäksi uusiutuvan energian osuuden nostaminen nykyisestä 8%:sta 36%:iin, jolloin kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 50%.

Sekä Suomessa (mm. Kauppa- ja teollisuusministeriö) että useissa muissa teollisuusmaissa on arvioitu, että teknologisesti energian käytöstä voitaisiin vähentää jopa kolmannes ilman negatiivisia vaikutuksia elämän laatuun. Se ei todellakaan ole helppoa eikä voi tapahtua nopeasti, mutta on olemassa suuri joukko työkaluja sen toteuttamiseksi.

Valistus sekä kouluissa että suurelle yleisölle edistyy Suomessa nykyään varsin hyvin erityisesti Energiansäästön Palvelukeskus MOTIVA:n ansiosta.

Taloudellisten ohjauskeinoja sen sijaan käytetään varsin hillitysti. Normiohjauksella voitaisiin määrätä erilaisille laitteille tai rakennuksille saatavilla olevan teknologian sallimat energiankulutusrajat. Energiaa säästäviä teknologisia vaihtoehtoja on tarjolla, mutta niitä ei usein käytetä siksi, että kilpaillaan pääasissa hinnalla eikä laadulla. Esimerkiksi sähkömoottorit, jotka kuluttavat n. puolet sähköstä, voitaisiin rakentaa energiankulutukseltaan alhaisemmiksi ja niitä voitaisiin käyttää paljon säästävämmin. Tuotteet ovat markkinoilla.

Talot voitaisiin helposti rakentaa kuluttamaan vain puolet tavallisten talojen lämmöntarpeesta - käytännössä samalla hinnalla. Ja teknologia sallii ostettavan lämpöenergiantarpeen vähentämisen jopa 90-100%:lla. Onnistuneita koetaloja on tehty runsaasti jo 1970-luvulta lähtien - niiden suunnittelutapa pitäisi vain saada yleiseksi käytännöksi.

EU:n komission suunnitelma uusiutuvan energian käyttöosuuden kaksinkertaistamisesta osoittaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen uusiutuvan energian avulla hyödyttää hyvin monia yhteiskunnan sektoreita ja torjunnan kustannukset ovat itse asiassa negatiiviset: hyödyt ylittävät kustannukset.

Suomessa uusiutuvan energian osuus on n. 23% energian käytöstä, mutta hyödyntämättömät biomassan, tuulisähkön ja aurinkolämmön resurssit mahdollistaisivat osuuden kolminkertaistamisen olemassa olevalla tekniikalla.