Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC kolmas tieteellinen ilmastonmuutosarvio 2001, yhteenveto päättäjille


Ari Lampinen: YK:n uusi arvio ilmastonmuutoksesta. Natura 3/2001, 4-7.
YK:n ilmastonmuutoksen asiantuntijaelimen IPCC:n kolmas laaja arvio ilmastonmuutoksen tilasta eli TAR-raportti (Third Assessment Report) hyväksyttiin IPCC:n 17. kokouksessa YK:n ympäristöohjelman UNEPin päämajassa Nairobissa 6.4.2001. TAR-raporttia valmisteltiin 5 vuoden ajan eli toisen laajan arvion SARin (Second Assessment Report) valmistumisesta vuodesta 1996 asti. Tämän 3000-sivuisen raportin kirjoitustyöhön osallistui yli 1400 asiantuntijaa ja sen tarkastusprosessiin otti osaa vielä suurempi määrä asiantuntijoita lähes kaikista maailman maista. TAR koostuu kolmen työryhmän osaraporteista, joista jokainen arvioi maailmassa julkaistun tieteellisen tiedon omalla vastuualueellaan, sekä yhdistävästä synteesiraportista. Työryhmien (WG = working group) vastuualueet ovat:

TAR-raportin kirjaversion tuotti Cambridge University Press ja se julkistettiin YK:n ilmastokokouksessa Bonnissa heinäkuussa 2001. Osaraportit ovat 800-1000-sivuisia, ja kaikista koottiin lyhyehkö yhteenveto päätöksentekijöille, jotka ovat saatavissa IPCC:n internetpalvelimesta englanniksi ja alla olevista osoitteista suomennettuna. Lisäksi osaraporttien yhteenvedot paatoksentekijöille sekä tekniset yhteenvedot julkaistiin erillisinä kirjoina.

Koko raportti on saatavilla ilmaiseksi internetissä IPCC:n sivuilla. Sieltä löytyvät myös IPCC:n aiemmin ilmestyneet erikoisraportit kokonaisuudessaan. Vuoden 2002 alussa ilmestyi TAR-raportin 4. osa eli 400-sivuinen synteesiraportti, joka kokoaa yhteen kaikkien osaraporttien keskeisimmät löydökset. Raportit kokonaisena ovat saatavissa myös UNEPin GRID-Arendalin sivuilla.

Raportin keskeisimmät tulokset ovat lisääntynyt varmuus siitä, että ilmastonmuutos on tapahtumassa ja ihmisillä on merkittävä rooli sen aiheuttamisessa. Ilmiö tuottaa haittaa suurimmalle osalle ihmiskunnasta. Ongelman torjumiseen on runsaasti teknisiä mahdollisuuksia, jotka myös ovat taloudellisesti edullisia, mutta niiden laajamittainen käyttö edellyttää politiikan muutoksia. Ohessa on joitakin lisätietoja kunkin työryhmän osaraportista.

WG1-osaraportti: ilmastonmuutoksen luonnontiede

Työryhmä 1:n osaraportti "Climate Change 2001: The Scientific Basis" valmistui WG1:n kokouksessa Shanghaissa 20.1.2001. Raportin mukaan maapallon keskilämpötila on noussut 1860-luvulta 0,4-0,8 ºC ja on nyt korkeampi kuin koskaan viimeisen 1000 vuoden aikana. Lämpötila nousee lisäksi tällä vuosisadalla aiempia arvioita enemmän eli todennäköisesti 1,4-5,8 ºC, kun edellisessä laajassa raportissa vuonna 1996 arvio oli 1,0-3,5 ºC. Tärkein syy muutokseen on parantunut ymmärrys energiantuotannon savukaasujen rikkidioksidipäästöistä syntyvien ilmastoa viilentävien sulfaattiaerosolihiukkasten käyttäytymisestä ja erityisesti aiemmin ennakoitua nopeampi savukaasujen puhdistusteknologian käyttöönotto. Toimenpiteet happosateiden ja kaupunkien savusumujen vähentämiseksi tulevat siis poistamaan viilennysvaikutusta, joka on osittain kompensoinut kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta. Tämän vuosisadan lämpeneminen on todennäköisesti nopeampaa kuin kertaakaan viimeisten 10.000 vuoden aikana.

Todistusaineisto ihmisen syyllisyydestä viimeisen 50 vuoden aikana tapahtuneeseen ilmaston lämpenemiseen on oleellisesti vahvistunut. Luonnolliset vaikutukset, siis auringon säteily sekä tulivuorien purkaukset, ovat tänä aikana aiheuttaneet lievän viilennysvaikutuksen, joka on osittain kompensoinut ihmisperäistä lämmitysvaikutusta. Viime vuosisadan alkupuoliskolla auringon säteilyn voimistuminen oli todennäköisesti merkittävä syy lämpötilan nousuun.

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on noussut 31 % vuodesta 1750 lähtien ja on nyt korkeampi kuin koskaan viimeisten 420.000 vuoden aikana ja todennäköisesti korkeampi kuin koskaan viimeisten 20 miljoonan vuoden aikana. Hiilidioksidipitoisuuden kasvuvauhti on nopeampaa kuin koskaan viimeisten 20.000 vuoden aikana. Metaanin määrä ilmakehässä on noussut 151 % vuodesta 1750 ja on korkeampi kuin koskaan viimeisten 420.000 vuoden aikana.

Kasvihuonekaasujen suurempi merkitys tapahtuneessa ilmaston muutoksessa auringon intensiteetin muutoksiin verrattuna ilmenee ilmakehän pystysuuntaisista lämpötilamuutoksista. Kasvihuonekaasut säteilevät osan maan pinnalta tulevasta lämpösäteilystä takaisin maahan, joten maan pinta lämpenee, mutta lämpenemisvaikutus pienenee ilmakehässä ylöspäin mentäessä ja muuttuu viilennysvaikutukseksi ilmakehän yläosissa. Viilennyt yläilmakehä antaa mahdollisuudet otsonia tuhoavien kemikaalien toiminnalle, sillä se edellyttää alle -80 ºC lämpötilassa muodostuvien helmiäispilvien olemassaoloa. Nämä ovat voimistuneen kasvihuoneilmiön takia yleistyneet. Auringon säteilyintensiteetin lisääntyminen lämmittäisi myös yläilmakehää eikä otsonikerroksen ohentumaa syntyisi.

Lämpötilan nousu johtaa ensi vuosisadalla lisääntyvään veden höyrystymiseen eli toisaalta sateisuuden lisääntymiseen kosteilla alueilla ja toisaalta kuivien alueiden lisääntyvään kuivumiseen, siis sekä tulva- että kuivuusongelmien kasvuun. Meren pinnan oletetaan nousevan, pääasiassa meriveden lämpölaajenemisesta johtuen, mutta osaltaan myös jäätiköiden sulamisen takia, 9-88 cm tämän vuosisadan aikana ja jatkuvan satoja tai tuhansia vuosia sen jälkeen, kun kasvihuonepitoisuuksien nousu ilmakehässä saadaan pysähtymään. Äärimmäisten sääilmiöiden odotetaan yleistyvän.

WG2-osaraportti: ilmastonmuutoksen vaikutukset

Työryhmä 2:n osaraportti "Climate Change 2001: Impacts, Adaptation and Vulnerability" valmistui WG2:n kokouksessa Genevessä 16.2.2001. Raportin mukaan ilmaston muutos on selvästi todettavissa mm. jäätiköiden ja ikiroudan sulamisena, jokien ja järvien lyhentyneenä jäässäoloaikana, pidentyneenä kasvukautena, kasvi- ja eläinlajien elinalueiden siirtymisenä napoja kohti, joidenkin kasvi- ja eläinlajien populaatioiden vähenemisenä sekä aikaistuneena lintujen pesintänä, hyönteisten esiintymisenä ja puiden kukintana.

Tällä vuosisadalla muutosten ennakoidaan olevan entistä voimakkaampia. Sekä tulva- että kuivuusongelmat lisääntyvät erityisesti alueilla, joilla ne jo nyt ovat ongelmia. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten myrskyt, yleistyvät ja aiheuttavat mm. eroosiota. Useat trooppiset ja subtrooppiset taudit, kuten malaria ja bilharzia, leviävät uusille alueille niille vastustuskyvyttömiin väestöihin. Maataloustuotanto vähenee suurimmassa osassa Afrikkaa ja Aasiaa ja vesipula kasvaa useilla alueilla maapalloa. Osa pienistä saarivaltioista jää nousevan merenpinnan alle. Maa- ja metsätaloustuotanto kasvaa lyhyellä tähtäimellä pohjoisilla leveysasteilla, mutta kasvien lämpöstressi saattaa kääntää tilanteen vuosisadan jälkipuoliskolla. Ekosysteemeistä erityisen haavoittuvia ovat esimerkiksi trooppiset sademetsät ja koralliriutat.

Eräät vaikutukset saattavat olla hyvin voimakkaita ja mahdollisesti jopa johtaa ilmastonmuutosta edelleen vahvistavina palautumattomiin muutoksiin. Suuria riskitekijöitä ovat mm. Golf-virran pysähtyminen, kasvillisuuden hiilinielun muuttuminen hiilen lähteeksi lämpöstressin takia eli kasvillisuuden katoaminen, metaanin vapautuminen kiinteistä metaaniklatraateista, jäätiköiden laajamittainen sulaminen sekä tundran sulamisen johdosta sen alta vapautuva hiili.

WG3-osaraportti: ilmastonmuutosongelman tekniset ja sosioekonomiset ratkaisumahdollisuudet

Työryhmä 3:n osaraportti "Climate Change 2001: Mitigation" valmistui WG3:n kokouksessa Accrassa 3.3.2001. Raportin mukaan teknisten ratkaisujen kehitys on ollut nopeaa ja käytettävissä on runsaasti vaihtoehtoja, joilla globaaleja päästöjä voitaisiin kustannustehokkaasti pudottaa merkittävästi: vuoteen 2010 mennessä n. 35-35 % ja vuoteen 2020 mennessä n. 50-70 % verrattuna nykyisiin päästöihin. Energian kulutuksen arvioitu voimakas kasvu ja fossiilisten polttoaineiden dominoinnin jatkuminen kuitenkin merkitsevät päästöjen kohoamista näistä toimenpiteistä huolimatta.

Puolet vähennyspotentiaalista on saavutettavissa negatiivisin suorin kustannuksin eli suorat taloudelliset hyödyt ylittävät suorat taloudelliset kustannukset, kun investointien hyväksyttävät takaisinmaksuajat ovat n. 8-20 vuotta eli julkiselle sektorille tyypilliset. Loput vähennystoimet eivät suoraan maksa itseään takaisin alle 20 vuodessa, mutta niiden epäsuorat kansantaloudelliset hyödyt useilla yhteiskunnan sektoreilla ylittävät niiden kustannukset. Nämä johtuvat vähennystoimien sivuvaikutuksista, jotka

Rakennusten energiansäästö on identifioitu sektoriksi, jossa suurimmat päästövähennykset ovat mahdollisia, jopa 30 % koko potentiaalista, ja vähennys on kannattavaa, vaikka positiivisia sivuvaikutuksia ei laskettaisi mukaan. Muut suurimman ja edullisimman päästövähennyspotentiaalin sektorit ovat liikenne ja teollisuus.

Päästöjen vähentämisen lisäksi käytettävissä on runsaasti menetelmiä hiilen nielujen lisäämiseksi. Tämä biologinen ilmastonmuutoksen torjunta voi tapahtua neljällä tavalla:

Näiden muut ympäristövaikutukset voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia toteutustavasta ja olosuhteista riippuen. Hiilinielujen lisäys- ja suojelutoimenpiteet eivät ole välttämättä pysyviä toimenpiteitä, koska sekä luonto että ihmiset voivat hävittää ne, esim. polttamalla tai hakkaamalla metsiä. Nämä toimenpiteet voivat kuitenkin antaa aikaa pysyvämpien toimenpiteiden, erityisesti energiantuotannon ja käytön infrastruktuurin muutos, toteuttamiseen. Myös biomassakorvaustoimenpiteet voivat olla luonteeltaan pysyviä. Hiilivarastojen suojelu on tehokas toimenpide vain, jos samanaikaisesti estetään varjellun määrän korvautuminen hävityksellä jossain muualla.

Biologisen ilmastonmuutoksen torjunnan globaali potentiaali on n. 100 GtC, joka on merkittävä nykyisiin vuosipäästöihin, runsaat 7 GtC, verrattuna, mutta vähäinen verrattuna fossiilisten polttoaineiden käytön 17.000 GtC:n päästöpotentiaaliin.

Ilmastonmuutoksen torjunnan tärkein päämäärä on siis rajoittaa voimakkaasti fossiilisten energiaresurssien käyttöä. Tunnetut nykyhinnoin käytettävissä olevat öljy- ja maakaasuresurssit ovat varsin rajalliset ja niissä pitäytyminen sallisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden rajoittamisen varsin siedettävälle n. 25 % nykyistä korkeammalle tasolle. Mutta ongelmana on, että suurin osa energia-alan tutkimus- ja tuotantoinvestoinneista on edelleen suunnattu fossiilienergiaan, esimerkiksi köyhempien ja vaikeammin saavutettavien fossiilienergiaresurssien hyödyntämiseen, uusiin ilmastoystävällisempiin energiateknologioihin investointien sijaan. Tästä syystä IPCC arvioi fossiilienergian dominoivan globaalia energiankulutusta ainakin vielä vuonna 2020.

Ilmastonmuutosta koskeva päätöksenteko joudutaan tekemään epävarmuuden tilassa, tiedostaen ilmastonmuutoksen riskit, mukaanlukien mahdolliset epälineaariset ilmiöt, kuten Golf-virran sammuminen ja biologisten hiilinielujen muuttuminen hiilen lähteiksi lämpöstressin seurauksena, sekä mahdolliset palautumattomat ilmiöt, kuten karkaava kasvihuoneilmiö. Vaihtoehtoiset kehityskulut, skenaariot, joita IPCC on tehnyt, johtavat hyvin paljon toisistaan poikkeaviin päästöihin. Alhaisiin päästöihin johtavat kehityskulut edellyttävät huomattavia politiikan muutoksia monilla yhteiskunnan aloilla. Mutta toisaalta alimpiin päästöihin ja alhaisimpaan lämpötilan nousuun johtavat uusiutuvaa energiaa ja energian säästöä painottavat skenaariot myöskin tuottavat suurimman bruttokansantuotteen kasvun.

Lisätietoja internetistä: