VERA MANTERON KOLME SOOLOA 1. Perhaps she could dance first and think afterwards 2. Olympia 3. One mysterious Thing, said the e.e. cummings* Kiasma-teatteri Mannerheiminaukio 2 00100 Hki Lippumyynti Kiasman lipunmyynti, 17336502, LippuRex puh. (09) 3940 22 Koreografia ja tanssi Vera Mantero Vera Mantero (1966) kuuluu koreografisukupolveen, joka 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa loi käsitteen "uusi portugalilainen tanssi". Erinomainen tanssija ja esiintyjä Mantero on tuon polven kansainvälisesti kiinnostavimpia ja kirkkaimpia nimiä. Klassisen koulutuksen omaavana hän tanssi viisi vuotta lissabonilaisessa Gulbenkian-baletissa. Gulbenkianin työpajoissa hän aloitti 80-luvun lopulla koreografintyönsä, joka herätti heti kansallista huomiota. Opiskeltuaan vuoden New Yorkissa näyttelemistä, kontakti-improvisaatiota ja äänenkäyttöä hän jätti kokonaan klassisen tanssin. Vera Manteron kasainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1991 improvisoidulla soololla Perhaps she could dance first and think afterwards (Ehkä hän voisi tanssia ensin ja ajatella sitten), jonka nimi myötäilee repliikkiä Samuel Beckettin näytelmästä Huomenna hän tulee. Nimi kuvaa sitä suurta epäilystä ja lähes lamaannuttavaa epäuskoa, jota hän tuolloin koki omaa tanssitaiteilijuuttaan ja tanssitaidetta kohtaan ylipäätään. Teos syntyi belgialaisen festivaalin tilauksesta, sattumalta. Manteron mukaan kaikki hänen teoksensa syntyvät liiankin sattumalta. Hän haluaisi olla hieman järjestelmällisempi, mutta järjestelmällisyys edellyttää uskoa ja hänen ongelmansa on uskon puute: "Taide ja luominen kiinnostavat minua eniten elämässä, mutta näyttää siltä että joka kerta kun ryhdyn tekemään taidetta, menetän välittömästi uskoni siihen. Sitten lopulta menetän uskoni elämään itseensä. Suhteeni tanssiin liittyy kysymyksiin: mitä tanssi viestii? mitä minä voin sanoa tanssilla? mitä olen sanomassa tanssiessani?" Viimeisimmän ryhmäteoksensa yhteydessä hän antaa vastauksen kysymyksiinsä: Hän tanssii hiljaisuutta vastaan, hengen ja kulttuurin vähittäistä, rapautuvaa kuolemaa vastaan. Tässä soolossaan Mantero siirtyi tyylillisesti performanssitaiteen suuntaan. Olympia-soolossa vuodelta 1993 hän asettuu Manet"n Olympia-tauluun, objektiksi ja katseen kohteeksi lukien samalla ranskalaisen kuvataiteilijan kulttuuriteoreettista tekstiä. One mysterious Thing, said the e.e. cummings* (1996) on hämmentävä, minimalistinen kunnianosoitus Josephine Bakerille. Tutkittuaan Bakerin hahmoa ja persoonallisuutta huolellisesti Mantero tiivisti tämän olemuksen ja taiteen liikkeeksi. Vera Manteron teokset hämmentävät ja kiinnostavat siksi, että hän itsepintaisesti tekee "kuvien tansillaan" näkyväksi sen kotoisten absurditeettien yksityismuseon ja julkisten salaisuuksien arkiston, joiden aavemaisesta sisällöistä mieluiten vaiettaisiin. <<<