Kun keskusteluun todella osallistuu, ei voi välttää omien tunteiden ja asenteiden esiintuloa. Mehukas ja hedelmällinen ajatustenvaihtohan perustuu syvempien tuntemusten pääsyyn valloilleen.
Julkishallinnossa toimivalle ja päätettävien asioiden valmistelijalle tämä aiheuttaa vähintäänkin ristivetoisen tunnelman. Kuinka kohdella viileän tasapuolisesti eri henkilöitä ja intressitahoja ja toisaalta itse osallistua aidosti ja vaikuttavasti? Ongelma on sitä suurempi mitä korkeammalla hallinnon hierarkiassa henkilö toimii.
Moni kunnan tai valtion virkaihminen varmaankin ajattelee, ettei kahdella pallilla voi istua. Silloin hän valitsee mieluummin hiljaisuuden politiikan, on puolueeton ja osallistuu sananvaihtoon vain kun on pakko tai hallintotoimet nimenomaan edellyttävät. Omaa itseään hän ei peliin laita.
Luulen, että tämä on suurin kompastuskivi silloin kun julkihallinossa toimivien ihmisten pitäisi toimia avoimemmin nettiyhteisöissä tai -keskusteluissa. Tai ylipäätään lähteä mukaan nettimaailmaan vapaaseen meininkiin, jossa monet perinteiset säännöt eivät ole voimassa.
Yksisuuntainen tiedottaminen tai yksisuuntainen palautteen tai "keskusteluviestien" hankinta asiakkailta tuntuu vielä sujuvan ja sille myös turvataan resursseja. Mutta kaikki, mikä viittaa syvempään kontaktiin ja vuoropuheluun koetaan hankalaksi.
Hypertekstin ja Internetin aikakaudella pitäisi kuitenkin osata hyödyntää tehokasta ja halpaa verkkotekniikkaa juuri tähän syvempään linkitykseen ja vuoropuheluun! Tiedämme, että toimivia tekniikoita on tätä varten. Siitä se ei ole kiinni.
Uskon nettiyhteisöjä ajan mittaan syntyvän sellaisina, että julkishallinnossa työskentelevätkin oppivat olemaan kunnolla mukana. Näin päästään aivan uudelle tasolle yhteisten asioiden valmistelussa.
Ennen kaikkea arvokasta tulee olemaan, että päätöksenteon pohjana oleva aineisto on monipuolisempaa ja hypertekstinä erinomaisen tehokkaasti kenen tahansa hyödynnettävissä. Kannanotot ja perustelut tulevat aitoina mukaan aineistoon. Yksi vaatimaton esimerkki tällä tiellä on Helsingin seudun tulevaisuutta koskeneet keskustelut; Ajan merkit ja tulevaisuusverstaat .
.
Kun tänään on tavallista, että esim. kaupunginhallitusten esityslistat ja pöytäkirjat tulevat Webin kautta luettaviksi (esim. Helsinki), voi seuraava vaihe hyvinkin olla, että esityslistatekstit ja päätösten perustelut linkitetään laajaan valmisteluaineistoon. Ja tuo aineisto voi sisältää myös eri henkilöiden ja tahojen kannaottoja - juuri siinä muodossa kuin ne on aikanaan ja kulloisessakin tilanteessa esitetty.
Se tulee olemaan huima hyppy aineiston luonteessa. Säröjä ei enää voida piilottaa, synnyt syvät tulevat esille - ja puhujat, kirjoittajat, ihmiset. Äkkiä löytyy myös kasvoja kasvottomaksi koetussa koneistossa, prosesseissa, jotka ennen tuntuivat vierailta.
Sekin tulee olemaan arvokasta, että verkkokeskustelu voi kunnolla jäsentyä aiheittain tai teemoittain, kuten esimerkiksi Slashdotissa. Laajankin aineiston ja keskustelujen piirin voi linkittää yhteenvetoihin.
Tämän linkittyvän ja yhteisöllisen maailman syntyä todistamme. Ja samalla seuraamme mielenkiinnolla, kuinka julkishallinnossa toimivat harjaantuvat erottamaan roolinsa silloin kun se on tarpeen - ja toisaalta päästävät täysillä silloin kun keskustelutilanne on selkeästi vapaa ja villi.
Yhdestä asiasta olen varma: verkkoyhteisöt eivät synny ilman tekijöitä. Olemme kokijoita, kirjoittajia ja toistemme lukijoita. Ja toivon, että tähän joukkoon kuuluisi paljon nykyistä enemmän kuntien ja valtionhallinnon ihmisiä. Eli heitä, jotka hoitavat yhteisiä asioitamme.
Sami Määttä
http://www.kaapeli.fi/~smaatta/
