[SAMIN SIVU]

Toukokuussa -95

Sami Määttä
sami.maatta@ytv.fi

Kirjoitus 'Yhteistyössä kestävään kehitykseen' -taustaselvityksessä (Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV, pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 1995:10):

YTV:n kestävän kehityksen toimintaohjelman taustaselvitykseen laadittiin ympäristönsuojelun toimintalohkolle tulevaisuuskuva siitä, mitä uusien oppien mukainen vuorovaikutteinen suunnittelu- ja valmistelutyö saattaisi merkitä. Vastaavanlaiset, hieman pilke silmäkulmassa laaditut kuvaukset ovat olemassa liikennesuunnittelun (liikenneosasto), sijainninsuunnittelun (kehitystoimisto), jätehuollon (jätehuoltolaitos) ja YTV:n kanslian toimintalohkoille.

Käsite 'transaktionaalinen' periytyy aikaisemmasta selvitystyöstä, jossa pohdittiin "tietopitoisia" vuorovaikutustilanteita ympäristönsuojelussa. Selvityksen tulokset on julkaistu:
Forsman, Ulf (1992). Ympäristötietojen käyttöön saatto. YTV. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1992:14. Helsinki
Määttä, Sami ja Ulf Forsman (1992). Quality and Usability of Environmental Information in Helsinki Urban Area. In: 15th European Urban Data Management Symposium. Lyon, 16-20/11/1992. Urban Data Management Society. pp. 297-304.

Irja Ilmatutkijan ja Oiva Ohjelmoijan transaktionaalinen suunnantarkistus

Pääkaupunkiseudun ilmansuojelun tavoiteohjelma hyväksyttiin suurella tyydytyksellä syksyllä 1995. Se oli valmisteltu YTV:n ympäristötoimistossa ja perinteisen painokkaassa yhteistyössä kuntien ympäristökeskusten kanssa. Tavoiteohjelman tarkistustyössä rakennettiin uudenlaista, laajempaa yhteistoimintaa ympäristökysymyksissä. Idea syntyi ympäristötoimiston kahvion pöydän ympärillä. Pari vanhempaa ajatusta alkoi loksahdella yhteen suunnittelija Oiva Ohjelmoijan ja ilmansuojelututkija Irja Ilmatutkijan päissä.

Yksi ajatus, alunperin luultavasti ilmastoekspertti Antti Särmälän esittämä, oli kirjattu ilmansuojelun tavoiteohjelmaan, energiahuollon asiayhteyteen. Sen mukaan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on vaikein ja tärkein tavoite ja jos se onnistutaan toteuttamaan, myös muut päästöt vähenevät samalla. Sama asia oli esillä myös YTV:n vuonna 1994 antamassa lausunnossa Rion päätösten toimeenpanosta. Siinä todetaan, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tukee myös muiden ilmaan tulevien päästöjen vähentämistä, joten erilliset rikkidioksidi- ja muut ilmansuojeluohjelmat tulisi yhteensovittaa kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteen kanssa.

Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen vaikeus ja suuri merkitys juontuu siitä, että vähentämistä ei voida tehdä perinteisellä tavalla eli savukaasujen puhdistustekniikan avulla. On mentävä syvemmälle energian tuotannon ja käytön kysymyksiin. Suuria asioita tässä perspektiivissä ovat mm. siirtyminen uusiutuvan energian erilaisiin muotoihin ja toisaalta energian käytön vähentäminen ja erilaiset energiatehokkuutta merkitsevät toimet.

Toista ajatusta oli kehitelty ympäristötietojen käyttöön saattoa ja tietoteknologiaa pohdittaessa. Oli havaittu, että kaikkein tärkeintä on muotoilla ja suunnitella kasvatuksellisia kohtaamisia, transaktioita. Tieto tai tietotekniikka sinänsä ei ratkaise perustavimpia ympäristönsuojelussa asetettuja ongelmia. Kaikkein tärkeintä on oppimisen ja opettamisen toiminta, jota tosiasiassa harrastetaan hyvin tiiviisti ja monella tavalla asiantuntija-organisaatioissa, kuten kuntien ympäristöhallinnossa.

Nämä tietopitoiset toiminnot eli "intellektuaaliset, eettiset ja esteettiset kohtaamiset" ovat osapuolten välisiä toimituksia, transaktioita. Ne ovat asioiden toimittamista yhteistyössä. Transaktio eli toimitus on verkostoituvan kulttuurin ja talouden yksi avainkäsitteistä. Ja käsitys siitä, että transaktioita voidaan kulttuurisesti muotoilla, antaa toivoa ja vapaudentunnetta luonnon, talouden, tekniikan ja hallinnonkin "lainalaisuuksien alla" elettäessä.

Uusi käsitys tarkistustyön luonteesta

Kun energian tuotannon ja kulutuksen tarkastelukulma (hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi) ja ajatus kasvatuksellisista transaktioista saatettiin yhteen, syntyi käsitys ilmansuojelun tavoiteohjelman tarkistustyön luonteesta. Uudenlainen sisällöllinen viritys energian tuotannon ja kulutuksen kysymyksiin sai vastinparikseen "verkostoituvan" ja monitahoisen suunnittelukeskustelun ja -yhteistyön suunnan.

Petteri Päällikön kiteytys uudesta suunnasta kuului: Monta monessa! Monet ovat ratkaisut ja monenlaiset siihen osallistujat.

Idea oli alussa tietysti heiveröinen ja ikäänkuin palasina eikä idean koko merkitystä heti ymmärretty. Asiaa ei helpottanut, että verkostoitumista oli pohdittu pääasiassa abstraktilla tasolla ja viljelty runsaasti uusia käsitteitä kuten "transaktioiden diversifikaatio", kiitos muutosagentti Uuno Koskimiehen, jonka kanssa oli tehty tiivistä yhteistyötä. Myös telekommunikaation uusi Internet-teknologia hämmensi keskustelua sähköposteineen, uutisalueineen ja hyperteksteineen. Joku ehdottikin palaamista perinteiseen ohjelman tarkistustyöhön ja väitti sen olevan tehokkaampi työtapa.

Mutta uusi idea oli kuitenkin sen verran vetovoimainen ja riittävästi hahmottunut, että sen käytännöllisiin toteuttamismahdollisuuksiin alettiin välittömästi uskoa. Toisin sanoen, motivoituminen oli tapahtunut.

Ideasta oli pitkä matka uudenlaisen tarkistustyön käynnistämiseen. Oppimisprosessi oli varsinkin aluksi erittäin pitkällinen. Oikeastaan tärkeintä oli kehittää tietoisuutta siitä, että tarkistustyön uusi suunta on suunnittelijan kannalta todellakin vaativampaa verrattuna aikaisempaan työskentelyyn. Tämä tilanne piti tunnustaa ensin ja vasta sitten voitiin käydä kunnollisesti henkisesti ja muin resurssein varustautuneina varsinaiseen työhön.

Asiantuntijat osallistuvat selvityksiin, neuvotteluihin ja keskusteluihin

Monia aitoja uusia ongelmia nousi esille. Esimerkiksi ajallisen tarkastelun ulottaminen pitkälle ensi vuosisadalle pudotti kokonaan pois saastepäästöjen ongelman. Ville Vettenranta Pääkaupunkiseudun Vety Oy:stä teki selväksi, että uusi saasteeton energiantuotannon ja autoliikenteen tekniikka on laajassa kaupallisessa levityksessä vuonna 2006. Häntä ei aluksi uskottu. Yhtiö oli kuitenkin jo mukana Kiinan Jangtse-joen varren vety- ja aurinkovoima -yhteenliittymässä ja tuotti vetytekniikkaa kasvavalla volyymillä kaukoitään. Kun tämä tuli laajempaan tietoon, alkoi Villen puheella olla katetta.

Keskeisimmäksi ongelmaksi, ilman laatukysymysten ohella alkoikin muotoutua ympäristön kunnostus- ja puhdistustoiminta niin pääkaupunkiseudun kuin lähialueidenkin lukuisilla paikoilla sekä myös ydinjätteiden pilaamilla alueilla Venäjällä. Maa ry:n Aino Opiskelija kehitteli ja sovelsi uutta paikallisiin ekoyhteisöihin perustuvaa työskentelyotetta pääkaupunkiseudun ekokunnostuksissa. Alkuperäiset virikkeensä hän oli saanut World Wide Webin avulla Yhdysvaltain ympäristö- viraston strategisista periaatteista ja Leopoldin land ethic -pohdinnoista.

Oli ihmeteltävää, kuinka tämä kunnostustoiminta innosti myös vapaaehtoisia voimia mukaan työhön. Esimerkiksi Leppävaaran eläkeläisten kulttuuriklubi, johon kuului monia aikaisemmin suunnittelutehtävissä toimineita, onki aktiivisesti uusia tietoja tilanteesta ja tarjosi asiantuntevaa apuaan Irjalle ja Oivalle.

Suurimman organisointi- ja yhteydenpitotyön teki ympäristötoimiston Oiva. Hän kokosi työryhmiä ja järjesti keskustelutilaisuuksia ja esiintymisiä kaikissa mahdollisissa medioissa. Hyvänä aisaparina hänellä oli Irja, joka piti huolen siitä, että eestaas sinkoilevat ajatukset ja tiedonpalaset asetettiin aina sopiviin yhteyksiin ja arvioitiin julkisessa keskustelussa. Syntyi tunne siitä, ettei yksikään tärkeä ajatus tai tieto joutunut hukkaan, vaan sai arvoisensa kohtelun ja otettiin huomioon ohjelman tarkistustyössä.

Politiikka muistettiin, hallinto oli unohtua

Palle Poliitikko otti tarkistustyön hyvin vakavasti keskusteltuaan Petteri Päällikön kanssa. Hän sitoi oman poliittisen uransa siihen, että ryhtyi ennakkoluulottomasti järjestämään elinkeinoelämän (uusin ympäristötekniikka) ja asiantuntijatahojen välistä kommunikaatiota. Hänen komein sulkansa hatussa oli valtion mittavan rahoituksen saaminen Helsingin seudun vetytalousprojektille. Ajatus oli vanha valtion luonnonvarainneuvoston esittämä, mutta Palle osasi puhua mukaansa uuden tekniikan ihmiset niin vakuuttavasti, että viranomaisten ei tarvinnut muuta kuin antaa tiedollista tukea esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnissa.

Suunnittelijoiden transaktiot sujuivat hyvin, mutta eräässä kohdin tuli yhteydenpidossa aivan perustavan laatuinen mokaus. Suhteet Heikki Hallintoon oli jätetty retuperälle. Ei puhettakaan keskustelusta tai oppimisen ja opettamisen kuvioista. Vallitsi täydellinen hiljaisuus, jota eräs konkari vertasi asemasodan piinaan. Tilanne oli räjähtää käsiin siinä vaiheessa, kun alettiin huhuilla, että ympäristötoimistosta tullaan vähentämään väkeä tehottoman ja osin hurahtaneen työskentelyn takia. Ratkaisu kehkeytyi naisellisen hienovaraisen otteen varassa, kun Irja ryhtyi Heikin kanssa paikkaamaan informaation kulun aukkoja erään toisen projektin yhteydessä.

Vaihtoehdot muotoillaan luovasti

Tiina Tutkija yliopistolta oli kuullut Vanhan kuppilassa, että ympäristötoimistossa rakennetaan uudenlaista yhteistoimintaa eri tahojen kanssa. Hän esitti, että perustetaan Internettiin keskusteluareena kasvihuoneilmiöstä ja ilmansuojelusta. Oiva ja Irja tarttuivat ideaan ja muotoilivat areenan käyttäytymissäännöt ja avasivat keskustelun omalla lyhyellä, ytimekkäällä puheenvuorollaan.

Päähuomio kohdistettiin siihen, että löytyisi vaihtoehtoisia toimintatapoja vähentää energian kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Uskomaton määrä erilaisia ehdotuksia ja arvioita saatiin tällä keskustelupalstalla kasaan. Irja, Oiva ja Tiina muotoilivat sitten perusvaihtoehdot, jotka esitettiin päättäjille.

Luova ote jatkui päätöksenteossa. YTV:n valtuuskunta innostui problematisoimaan ilmansuojelun ja muun ympäristönsuojelun sekä ympäristön hoidon kysymyksiä. Toimintalinjojen lisäksi muotoiltiin kuusi keskeistä ympäristökysymystä, joiden ratkomista varten päätettiin varata resursseja. Tarkoitus oli järjestää keskustelu- ja koulutustilaisuuksia hyvin laajalla pohjalla ja toisaalta vaikuttaa siihen, että tieteen ja tekniikan maailmassa seurattaisiin paremmin ajankohtaisia, elävän elämän kysymyksenasetteluja.

Suunnittelijat olivat aika tyytyväisiä suunnantarkistukseen. Vaihtoehtoja luova työskentely ja transaktionaalinen ote olivat kuitenkin tuoneet eteen niin paljon uusia töitä, ettei entisellä henkilöstöllä enää pärjättäisi tulevissa tarkistuksissa. Toisaalta, työn luonne oli muuttunut sellaiseksi, että oli ajankohtaista ottaa esille varsinainen ideapommi; lähdetään siitä, että kiinteän työnkuvan ja työajan korvaa täysin liukuva, sumean ajattelun mukainen järjestely. Ennenkokemattomalla joustavuudella päästäisiin siihen, ettei uusia henkilöitä tarvitsisi palkata julkiseen hallintoon, mutta työtilaisuuksia saattaisi syntyä tutkimusinstituutteihin ja yrityksiin. Mutta tämä onkin sitten aivan uusi tarina...