Informaatioteknologiaa komission tapaan

Kirjoitettu Tulevaisuuden tutkimuksen seuran
sähköpostilistalle 1.2.2000

Tässä pieni ajatus Euroopan komission aloitteen "eEurooppa" (1999) tavoitteista, informaatioteknologian vinkkelistä, ei kuitenkaan "puhtaan tekniikan" asioita.

Kun eräässä pari vuotta sitten pidetyssä seminaarissa varsinkin poliitikot olivat huolissaan siitä, ettei kouluilla ole nettiyhteyksiä ja tarvittavia laitteita, niin paneeliin osallistunut Johan Helsingius (silloin EUnet Finlandin johdossa) puolestaan oli huolissaan siitä, että kouluihin tungetaan vanhentunutta tai kapasiteetiltaan heikkoa tekniikkaa. Lisäksi Helsingius toi esille kokemuksensa, että Internetissä asiat on jo tehty siinä vaiheessa kun joissakin seminaareissa vielä mietiskellään, pitäisikö jotain tehdä.

Komission esityksen ensimmäinen tavoite kuuluu: "Tuodaan jokainen kansalainen, koti ja koulu, jokainen yritys ja hallintoelin verkkoympäristöön ja digitaalikaudelle."

Mihin verkkoympäristöön? Millaiselle digitaalikaudelle? Ymmärrän, ettei poliittisten julistusten ja ohjelmien tasolla voidakaan esittää kovinkaan täsmällisesti teknologiaan liittyviä, alati muuttuvia laatukriteereitä (ainoastaan halutaan "nopeita" yhteyksiä sen tarkemmin määrittelemättä). Mutta pelkään pahoin, että informaatioteknologian maailma muuttuu jatkuvasti niin kovalla vauhdilla, ettei sitä, siis nimenomaan teknologian muutosvauhtia, politiikan teon tasolla edes tajuta. Tämä johtaa helposti siihen, että "mikä tahansa käy", vanhentunutkin teknologia, kunhan vain myyjät osaavat tietyt hallinnon ja politiikan taikasanat (jotka kirjautuvat esim. komission aloitteissa).

Toisin sanoen, en oikein usko, että komission aloitteen toinen päätavoite voisi näillä eväillä toteutua. Se kuuluu: "Luodaan Eurooppaan digitaalista osaamista tukemalla yrityskulttuuria, jossa ollaan valmiita rahoittamaan ja kehittämään uusia ideoita."

Yksi uusien ideoiden toteuttamisen areena on ollut nähtävissä vapaiden ohjelmistojen (free software, open software) "tekemiskulttuurissa", ks. esim. http://www.gnu.org/ . Demokratian sekä sanan- ja kokoontumisvapauden sekä erilaisen yritystoiminnan vapauden kannalta, tarkasteltiinpa asiaa millä tasolla tahansa yksilöstä maailmanlaajuiseen, olisi ensiarvoisen tärkeätä, että kuunneltaisiin ko. "hakkereita" ja katsottaisiin tarkkaan, mitä vapaaehtoispohjalla on saatu jo aikaan ja mitä asioita noissa piireissä yritetään välttää. Noissa liikehdinnöissä ja pyrkimyksissä on paljon periaatteelliselta, etiikan ja oikeudenmukaisuuden ja demokratian, myös tavanmukaisen verkkoliike-elämän kannalta olennaista opittavaa. Huippuajankohtaista keskustelua näistä asioista on tarjolla esim. osoitteessa http://slashdot.org/ .

Ehkä tunnetuin esimerkki on Linux, joka tarjoaa mahdollisuuden täysipainoiseen verkko-osallisuuteen minimaalisin kustannuksin. Tosin, kaikki on suhteellista - köyhän on vaikeata pulittaa käytetynkään mikrotietokoneen hintaa, vaikka saisikin Linux-ohjelmistot ilmaiseksi. Ja jos vielä vähän suhteutetaan lisää, niin nähdään, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, joiden kohdalla nettiyhteydellä ei edes ole mitään mieltä tai merkitystä tänään.

Mutta yhtäkaikki; asiat muuttuvat ja jos tulevaisuuteen katsotaan, niin näyttää siltä, että tekniikan tasolla ja laadulla on väliä. Yhä uusien miljoonien tullessa mukaan Internetiin, olisi tärkeätä edistää demokratiaa ja sanan- ja yritysvapautta aivan perusvälineistönkin yhteydessä.

Digitaalinen avaruus tai tila tulisikin politiikan ja julkisen hallinnon piirissä ottaa aivan uudenlaiseen, perusteeelliseen harkintaan. Mitä saavutettaisiin, jos suosittaisiin langatonta dataliikennettä? Olisiko kohtuullista, että tiedonsiirrossa nopeudet kymmenkertaistettaisiin välittömästi vai tarvitaanko satakertaistaminen? Mitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia on sillä, jos ohjelmistot toimivatkin nykyajan "keskuskoneilla" (palveluntarjoajien hoteissa) eikä kunkin omassa tietokoneessa? Onko syytä asettaa mitään rajoja tai sijoitusperiaatteita sille nanotekniselle laitteistolle, joka pian vyöryy fyysiseen ympäristöömme tai jopa meidän ihomme alle?

Maailmanpankissakin on varmasti harkittu asioita, koska pääjohtaja James D. Wolfensohn kirjoittaa, että tiedon vallankumouksesta pitäisi tehdä aidosti yleismaailmallinen, tasoittaa maiden välinen tiedon kuilu sekä yhdistää kaikki kehitys- ja siirtymätaloudet maailmaan ja toisiinsa, satelliittien, sähköpostin ja Internetin avulla (Helsingin Sanomat 31.1.2000). Mutta sanooko Maailmanpankkikaan mitään täsmällisempää tarvittavasta teknologiasta?

Yksi taho, joka on pyrkinyt pitämään huolta Internetin ja hypertekstin tulevaisuudesta, on Ted Nelson ja hänen kumppaninsa, ks. esim. http://www.udanax.com/ . Tärkeä juonne heidän pyrkimyksissään on tekijänoikeuksista huolehtiminen nimenomaan linkitetyssä ja vapaan lainaamisen sallivassa hypertekstin maastossa. Vaikka he eivät olekaan saaneet aikaan uutta Webiä, he ovat osoittaneet suuria puutteita nykyisessä ja vähintäänkin alustavasti hahmottaneet uutta. Arvokasta toimintaa ja osviittaa teknologiauudistuksiin!

Mutta pitäisikö näistäkin pyrkimyksistä näkyä jotain komission papereissa?

1.2.2000