"Luonnon mekaanista
myllertämistä ei käsitetä todelliseksi uhaksi, koska
se on tuttua, jokapäiväistä ja lähes triviaalia. Monet
meistä osaavat ajaa traktoria tai käsitellä moottorisahaa,
joten niistä ei arvella koituvan mitään todellista haittaa.
Vain varsinaiset jättiprojektit, kuten Juutinrauman silta, saavat kansalaisliikkeisiin
vauhtia. Kotikulmilla rakennetaan teitä, kuivataan "veden vaivaamia"
maita, manipuloidaan metsiä, vedetään voimalinjoja ja kaivetaan
soraa ilman sen kummempia epäluuloja. Luonnonympäristön nakertaminen
jatkuu pienessä ja vähän suuremmassakin mitassa maan joka
kolkassa. Paikallisella ja alueellisella tasolla hallitsevat taloudelliset
intressit. Ekologiset intressit pääsevät esiin maailmanlaajuisissa
kysymyksissä, mutta kotiareenalla painaa raha.
Mikään ei estäisi
pysäyttämästä tätä kehitystä kotimaisin
päätöksin, jos niin vain halutaan"
Erik Wahlström: Ympäristöriskit
- kokonaiskuvaa etsimässä, Schildts, Jyväskylä 1994.
Luvusta "Ympäristöretoriikka" s.227 |