<< > >>
11.1.1998 Espoo
Maisemaamme uhkaa raaka espoolainen rakennustapa.
Me haluamme suojella jäljellä olevia metsäisiä laikkuja ympäristössämme, jota rakentaminen jyrsii kaikilta kulmilta. Meidän alueemme on yksittäistapaus, mutta me tunnemme sen hyvin ja tiedämme, että sen peruspiirteet ovat yhtenevät muiden alueiden ja tapausten kanssa. Haluamme koota yhteen tietoja eri puolilta Espoota, alueista joilla asukkaat ovat voittaneet kaavakiistoja ja niistä joilla ne on hävitty, jotta seuraavat yritykset olisivat vielä paremmin perusteltuja ja juridisesti vielä pitävämpiä. Me luotamme verkon mahdollisuuteen toimia taktisena välineenä näissä kiistoissa ja me uskomme, että tyytymättömyys espoolaiseen kaavoittamiseen ja rakentamiseen on niin laajaa ja syvää, että muutosta välttämättä tapahtuu.
Haluamme perustaa sivut kahdesta syystä, joista toinen on epämiellyttävä. Se liittyy huonoihin uutisiin, siihen miten elämäämme nykyisin leimaavat satunnaisuus, epävarmuus ja riskit, joiden varalta ei ole vakuutusta. Olosuhteet ovat muuttuneet turvattomiksi, Espoossakin. Ilmaston lämpenemistä ja poikkeuksellisten sääilmiöiden lisääntymistä, otsoniaukkoa ja (sade)metsien häviämistä voidaan ja niitä pitääkin tarkastella Espoosta käsin. Mihin Espoossa on järkevää rakentaa, jos meren pinta nousee? Miten paljon metsää voidaan hakata, ilman että vaikutetaan kasvihuoneilmiöön tai uhanalaisten lajien säilymiseen?
Epävarmuutta lisäävät maailmanmarkkinoiden äkkiliikkeet, kilpailun kiihtyminen ja talouden keskittyminen, rahavirtojen heilahtelut. Eivätkä yhteiskunnat muutenkaan vaikuta kovin vakailta: sosiaaliset levottomuudet, paikalliset sodat ja kumoukset, rikollisuus ja eriarvoistuminen eivät nosta hymyä huuleen.
Toinen selitys sivuille liittyy hyviin uutisiin. Oletamme, että elämme aikakauden murrosta, kulttuurista käännekohtaa, jossa aukeaa jotakin uutta samalla kun kärjistyy paljon vanhaa. Uuden odotuksessa on kysymys eettisistä arvoista, henkisen ja hengellisen kulttuurin vahvistumisesta, solidaarisuudesta ja pyhästä. Toiveajattelua tai ei, me muiden mukana olemme näkevinämme merkkejä moisesta.
Kulttuurin merkitys arkielämässämme, valinnoissamme ja mieltymyksissämme kasvaa. Esteettiset aspektit tulevat tärkeämmiksi - myös ympäristössä. Markkinoiden voima vahvistuu, vanhojen poliittisten organisaatioiden merkitys vähenee ja jossakin siinä sivussa meille yllättäen aukeaa uusia vaikuttamisen paikkoja ja uusia liittoutumisen mahdollisuuksia, sanovat yhteiskuntatieteilijät. Mitä kiinnostavaa syntyy siitä, että ihmiset ovat autonomisempia ja itsellisempiä, vaikka pakon ajaminakin? Emme tiedä vielä.
Politiikan puolella EU-jäsenyys on luonut uusia vallan tiivistymiä ja jättänyt tyhjiä tiloja, jotka odottavat haltuunottamistaan. Meillä on halu voimistaa paikallista demokratiaa ja usko suomalaisissa elävään oikeudenmukaisuuden tajuun ja arvostelukykyyn. Asioille voidaan tehdä jotakin, ainakin joillekin ja jossakin. Ajatus on vanha ja sitä tavataan kutsua politiikaksi, yhteisten asioiden hoitamiseksi, mutta tärkeätä on, että politiikan sisällön ei tarvitse tarkoittaa sitä samaa vanhaa. Ironia, huumori, karnevaali ja paha asenne kunniaan! (tästä termistä kiitos teatteriohjaaja Pekka Milonoffille)
Mihin me pyrimme
Me haluamme käydä keskustelua 'espoolaisesta laadusta' ja Espoon väestötavoitteista, sillä kaupungin kasvattaminen esimerkiksi 300 000:een parissa vuosikymmenessä tulee näkymään pahasti nurkillamme. Emme ole vielä halukkaita muuttamaan pois, mutta espoolaisen kaavoitus- ja rakennustavan läpikäsittelemässä kaupungissa emme halua asua. Haluamme, että ympäristökysymykset otetaan vakavasti, että maisemaamme suhtaudutaan kunnioituksella. Haluamme, että meidät otetaan vakavasti, että mielipiteitämme kuunnellaan. Haluamme, että rakennuslakia uusitaan sillä tavalla, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet kasvavat eivätkä vähene. Näiden kolmen asian eli rakennusbuumin, ympäristöongelmien ja uuden rakennuslain risteyksessä on hyvä pyrkiä ekologiseen suunnitteluun, jossa kunnioitetaan ihmistä sosiaalisena olentona eikä vain asumista suorittavana koneena.
Miksi verkko
Aiemmin asukkaiden käytettävissä olivat muistutukset, valitukset ja yleisönosastokirjoitukset, jälkimmäiset siinä mitassa kuin päätoimittajalle sopi. Joku on aina säädellyt sitä mitä saamme sanoa ja miten meidän se pitää sanoa. Kuulostaa kenties hullunrohkealta väittää, että nyt voimme päättää itse mitä sanomme ja miten sen muotoilemme, mutta meidän on ainakin testattava tätä mahdollisuutta. Kenties on utopistista otaksua, että muut olisivat kiinnostuneita siitä mitä me sanomme, erityisesti koska sanomme sen verkossa. Emme oleta, että kaikki roikkuisivat netissä, mutta riittävän moni kylläkin, emmekä aio hylätä muitakaan kertomisen tapoja. Luotamme erityisesti yhteen verkon ominaisuuksista, sen kykyyn saattaa yhteen ihmisiä paikasta riippumatta. Me uskomme, että modernisaation tulokset yhteiskunnassa ovat sen verran ristiriitaisia ja huonot jäljet niin näkyviä, että uudenlainen suunnittelu kiinnostaa ihmisiä oman alueemme ulkopuoleltakin. Uskomme, että toisenlainen ympäristöajattelu kerää mukaan ihmisiä, joilla on siitä myös sanottavaa.
Me haluamme luoda verkossa uuden käsitteellisen tilan, jossa vanhat suunnittelun koodit asetetaan kyseenalaisiksi, puretaan ja korvataan paremmilla tai oikeammilla. Verkko on se uusi julkisuus, jossa niin voidaan tehdä.
© Sinikka Sassi & Seppo Koskela, 1998
