<< Eestinkallion ja Pisanmäen alueen linnustollinen arvo
Taustaa
Espoon Eestinkallion ja Pisanmäen alueille on suunniteltu lisää uudisrakentamista. Alueelle on jo 1990-luvun alussa rakennettu uutta asutusta ja alue halkaistiin vuonna 1997 uudella tiellä. Metsäalue on tasaisesti pienentynyt ja pirstoutunut useampiin osiin. Sama ilmiö on yleisemminkin havaittavissa Etelä-Espoon jäljellä olevissa metsiköissä.
Alueen metsistä pääosa on mustikkatyypin kuusikoita sekä puolukkatyypin kalliomänniköitä. Reuna-alueilla on myös rehevämpiä biotooppilaikkuja ja harvennushakkuilla on metsien rakennetta paikoin muutettu.
Alueen linnusto on muuttunut rakentamisen ja muun ihmistoiminnan myötä. Arimmat lajit ovat väistyneet ja laikkujen pirstoutuminen ja reunabiotooppien lisääntyminen suosii generalistilajeja sekä nuorten-metsien ja asutuksen lajeja.
Alueen lintulajisto
Alueella pesimäaikana viimeisten kymmenen vuoden aikana tavattatujen lajien lista on liitteenä. Lisäksi alueen metsiköitä käyttävät talvisin ja muuttoaikana vakituisten lajien lisäksi mm. pohjantikka ja pähkinähakki.
Alueella säännöllisesti tavattavista lintulajeista palokärki kuuluu EU:n lintudirektiivin mainitsemiin lajeihin, joiden suojeluun ja myös elinympäristön säilyttämiseen EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. Muita harvalukuisia lajeja ovat varpus- ja kanahaukka, pyy sekä lehto- ja sarvipöllö.
Ainakin toistaiseksi Eestinkallion ja Pisanmäen laikut ovat osa lehtopöllön ja kanahaukan reviiriä.
Metsien pirstoutumisen vaikutus linnustoon
Metsien pirstoutumista on tutkittu paljon. Pirstoutumisen seurauksena metsälaikkujen
Metsälaikkujen pienetessä linnustosta katoavat ensimmäisenä suuria yhtenäisiä alueita kaipaavat lajit (esim monet petolinnut ja kanalinnut). Vaikka linnuston tiheys saattaakin kasvaa laikkujen tuottoisien reuna-alueiden määrän kasvaessa, menetetään vakaita biotooppeja, kuten vanhoja metsiä, suosivia lajeja.
Laikkujen etäisyyden kasvaessa linnustosta katoavat myös ne lajit, jotka ovat huonoja levittäytymään ja siirtymään uusille laikuille tai eivät esim.kilpailun takia pysty pitämään laajaa reviiriä usean laikun alueella (esim.vanhojen metsien paikkalinnut, mm. viirupöllö, tikat, töyhtötiainen).
Laikkujen koon pienetessä ympäristön vaikutus laikun sisäosassa kasvaa, ts.reuna on suhteellisesti keskustaa lähempänä. Tällöin ympäristön vaikutus laikussa kasvaa, ts. viereisen biotoopin lajit käyttävät suhteessa entistä enemmän laikkua. Viereisen biotoopin lajeiksi voidaan lukea esim. ihminen, joka ulkoilee metsässä käyttäen metsään vedettyjä uusia teitä ja polkuja. Tällöin ihmisen vaikutus alueen luontoon vaikuttaa alueella laajemmalti kuin aiemmin.
Eestinkallion ja Pisanmäen alueen merkitys linnustolle
Eestinkallion ja Pisanmäen vanhat kuusimetsät ovat onnistuneet säilymään asutuksen keskellä ja metsien monet osat poikkeavat selvästi mm. talousmetsistä siinä, että niissä on jäljellä vanhaa ja osin lahonnuttakin puustoa.
Kaatuneet ja pystyyn kuolleet puut tarjoavat asuinpaikan monille hyönteisille, joita esimerkiksi palokärki ja muut tikat käyttävät ravinnokseen. Alueellatavataankin säännöllisesti käpytikkoja ja palokärkiä sekä satunnaisesti pikku-,harmaapää- ja pohjantikkoja. Ympäröiviltä pientaloalueilta ja myös Espoon keskuspuistosta vanhojen metsien laikut on pääosin hävitetty, joten tikat joutuvat etsimään ravin-toa laajalta alueelta. Eestinkallion ja Pisanmäenmetsät ovat monelle metsälajille ainoa väylä ja yhdysside keskuspuiston ja Espoon eteläosien metsälaikkujen välillä Suomenojan ja Latokasken peltoaukeiden välissä. Eristyksiin jääneillä metsäalueilla lajisto väistämättä köyhtyy.
Maisemaekologinen suunnittelu ja linnusto
Eliölajit eivät elä olematta vuorovaikutuksessa toisten eliölajien kanssa. Eliölajeihin kuuluu myös ihmnen ja ihmisen toimet vaikuttavat muihin eliöihin. Mahdollisimman monipuolisen ympäristön säilyttäminen vaatii alueen kaikkien eliölajien elintapojen ja -vaatimusten mahdollisimman hyvää huomioimista.
Eestinkallion ja Pisan alueella linnuston kannalta on tärkeää säilyttää kulkuyhteys eri metsälaikkujen välillä eikä sitä pitäisi katkaista esim.rakentamisella, liian leveiden väylien raivaamisella tai liiallisen puuston raivaamisella, joka muuttaa alueen biotooppien luonnetta. Monipuolinen yhdistelmä vanhoja ja uudempia metsiä sekä näiden katkeamaton yhteys toisiinsaja Etelä-Espoon muihin metsäalueisiin tarjoavat parhaat mahdollisuudet lintuyksilöille etsiä vapaata reviiriä ja sopivaa biotooppilaikkua. Yksilöt elävät ja kuolevat, toinen syö usein toisen, mutta jos tyhjäksi jääneelle reviirille ei ole edes mahdollisuutta siirtyä, koska metsäalueiden yhteys on katkaistu, lajit vähitellen katoavat ja linnusto köyhtyy.
Maisemaekologisella suunnittelulla voidaan myös parantaa lintulajien elinolosuhteita
Jos maisemaekologinen suunnittelu toteutetaan hyvin, voidaan eri eliölajien tarpeet huomioida ja parantaa niiden elinmahdollisuuksia. Hoitamalla metsiä esim. siten, että tietyille alueille jätetään vanhaa metsää ja ihmistoiminta ohjataan nuorten ja helpommin uudistuvien metsäalueiden tuntumaan, voidaan lajien elinmahdollisuuksia nostaa nykyisestä, ilman, että se vaatii lisäkustannuksia tai heikentää ihmisten mahdollisuuksia toimia.
Olennaista on, että linnuston erityispiirteet otetaan huomioon esim. metsien hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa ja rakentamista kaavoitettaessa, ja että kaikkea tarkastellaan kokonaisuutena, ei vain pienenä palasena, joka juuri sattuu tulemaan työn alle.
Ilman järkevää maisemaekologista suunnittelua voidaan alueen luontoarvot helposti nakertaa olemattomiin muutamassa vuosikymmenessä.
© Antero Topp, Rauno Yrjölä 1997
Aiheeseen liittyvää valikoitua kirjallisuutta:
EU:n lintudirektiivi (79/409/ETY): liite 1.
Forman, T. 1995. Land mosaics. The ecology of landscapes and regions. 632 s. Cambridge University Press.
Järvinen, O & Miettinen, K. 1987. Sammuuko suuri suku? 256 s. Suomen luonnonsuojelun tuki Oy.
O'Neill, R. V., De Angelis, D. L., Waide, J. B. & Allen, T. F. H. 1986: A hierarchical concept of ecosystems. - Monogr. Popul. Biol. 23, 253 sivua. Princeton University Press, Princeton.
Tucker, G. M. & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: Their conservation status. Birdlife Conservation Series no. 3, Cambridge.
UHEKS-toimikunta 1985: Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1985:43, Ympäristöministeriö, Helsinki.
LIITE
Eestinkallion ja Pisanmäen alueella pesimäaikana viimeisten kymmenen vuoden aikana tavattatujen lintulajien lista.
Yhteensä 64 lajia
<<
