<<
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle
Asia
Lausunto ympäristöministeriön lausunnon johdosta (Dnro12/5243/97,158,145/5241/96).
Lausunnonantajat
Seppo Koskela, Sinikka Sassi, Maarit Topp ja Antero Topp Espoosta
asiamiehenään varatuomari Mikko Vartiainen Porvoosta.Lausunto
Esitämme seuraavassa eräitä huomioita ympäristöministeriön lausunnosta, joka on annettu valituksemme johdosta:
1. Ympäristöministeriön lausunto vahvistaa sen jo valituksessamme todetun tärkeän seikan, että miltei 20 vuotta kestäneen Eestinkallion ja sen lähialueiden kaavoituksen aikana alueella on tehty vain yksi ympäristön luonnonarvoja kartoittava selvitys. Tämäkin selvitys on monelta osin puutteellinen, kuten olemme valituksessamme todenneet. Selvityksen valmistumisen jälkeen (1981) on lainsäädäntö ja käsitys luonnonarvojen huomioonottamisesta kaavoituksessa paljolti muuttunut.
Keskeisen puute nykyisessä Eestinkallio 1D-kaavassa on se, että kaavaa varten ei ole tehty riittävää ympäristövaikutusten arviointia.
2. YM:n lausunnossa viitataan ympäristökeskuksen lausuntoon, (26.2.1996). Espoon kaupunginhallitus tilasi ympäristökeskukselta kuitenkin uuden lausunnon, joka koskee tekemäämme valitusta. Oheistamme ympäristökeskuksen lausunnon (liite). Käsittääksemme Espoon kaupunki ei ole toimittanut sitä korkeimman hallinto-oikeuden käyttöön.
Ympäristökeskuksen uusi lausunto on kriittinen kaavaa kohtaan. Pisanmäkeä pidetään lausunnossa poikkeuksellisen hyvin säilyneenä pienviheralueena ja merkittävänä kaupungin sisäisenä lähiluonto-, virkistys- ja opetuskohteena. Ympäristökeskus tukee valituksessamme esittämiämme näkökohtia ja pitää toivottavana, että korkein hallinto-oikeus ottaisi ne huomioon.
3. Lausunnossa todetaan, että meidän valittajien omat asunnot sijaitsevat jo kaavoitetulla alueella. Tällä ilmeisesti halutaan antaa ymmärtää, että Pisanmäen kaavan ei enää pitäisi meitä koskettaa. Tärkeää on kuitenkin havaita, että sekä Eestinkallio ja Pisanmäki muodostavat kokonaisuuden, joka on osa meidän ja alueemme väestön virkistysaluetta.
4. Lausunto korostaa, että pääosa vanhimmasta puustoalueesta on jo puistoalueella. Pisanmäen osalta tämä väite hyvin kyseenalainen. Olemme jo valituksessamme todenneet, että Pisanmäen metsäalue ei säily, jos sen välittömään läheisyyteen ja osittain sen sisään rakennetaan uusi asuinalue. Puistokäytävät varmistavat metsän tuhon.
Lisäksi kyse ei ole pelkästään puustosta vaan koko Espoon vähenevistä virkistysalueista. Olemme jo aikaisemmin todenneet, että kaavoituksen alkaessa vuonna 1979 Eestinkallion ja ympäristön metsäalue oli 27 hehtaaria suuri. Nyt metsää on alueella enää 13 hehtaaria.
5. Mainitsemamme uhanalaiset hyönteiset on todellakin havaittu Eestinkallion alueella, kuten lausunnossa todetaan. Pisanmäen kaavan kannalta tärkeää kuitenkin on, että kaavoittaja ei ollenkaan tunne tätä aluetta biodiversiteetin kannalta. Espoon kaupunki eikä ymäristöministeriö ei tiedä mitä lajeja Pisanmäellä elää!
Lausunnon mukaan ympäristökeskus ei ole edellyttänyt uusien ympäristöselvitysten tekemistä. Ympäristökeskus toteaa kuitenkin uudessa lausunnossaan, että jo aiemmassa lausunnossa on esitetty "Pisanmäen VL-alueen luontoarvojen turvaamista erityisellä VL/s-kaavamääräyksellä, jota ei kuitenkaan kaavan jatkokäsittelyn yhteydesä hyväksytty". Ympäristökeskus katsoi jo silloin,
että kaavalla on suoria ja välillisiä ympäristövaikutuksia. Lisäksi ympäristökeskus on nyt varsin selkeästi yhtynyt valituksessamme esitettyihin näkemyksiin, mm. luontoselvitysten tarpeellisuudesta.6. Lausunto viittaa luonnonsuojeluasetukseen (160/97), jonka mukaan pyy, palokärki ja pohjantikka eivät ole uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja, ja että lintudirektiivi ei edellytä tällaisten lajien esiintymispaikkojen kategorista suojelua.
EU:n lintudirektiivin liite I sisältää mainitut linnut. Direktiivin 4 artikla toteaa, että liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Edelleen todetaan, että jäsenvaltioiden on osoitettava sopivia alueita näiden lajien erityisiksi suojelualueiksi, mutta että "jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen".
Direktiivin 10 artikla toteaa, että "jäsenvaltioiden on edistettävä kaikkien I artiklassa tarkoitettujen lintulajikantojen tutkimusta sekä muuta työtä niiden suojelemiseksi, hoitamiseksi ja hyödyntämiseksi".
Lintudirektiivi ei todellakaan edellytä pyyn, palokärjen ja pohjantikan "esiintymispaikkojen kategorista suojelua". Mutta direktiivi selvästi edellyttää elinympäristöjen suojelemiseksi erityistoimia. Voiko nykyinen Pisanmäen kaava (Eestinkallio 1 D) sisältää tällaisia erityistoimia, kun kaavoittajan tiedossa ei ole edes ollut, että kyseiset linnut pitävät Pisanmäkeä esiintymispaikkanaan ?
On aivan selvää, että kaavan ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty kun kaavoittajalla ei ole ollut mitään tietoa alueen lajistosta.
7. Suomea sitoo biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (biodiversiteettisopimus). Kansallista lakia on sovellettava kansainvälisen sopimuksen tarkoittamalla tavalla.
a) Biodiversiteettisopimuksen 7 artiklan c-kohdan mukaan edellytetään, että kansallisella tasolla selvitetään toiminnot, "joilla on tai saattaa olla merkittävä haitallinen vaikutus biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön".
Tältä pohjalta myös kaavoituksessa edellytetään YVA-menettelyä.Kaavoituksella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Biodiversiteettisopimukseen sisältyy varovaisuusperiaate - on tai saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tämä merkitsee sitä, että kun on aihetta epäillä haitallisia vaikutuksia, on selvitettävä asiaa tarkemmin. Pisanmäen kaavan osalta tällaisia epäilyjä on runsaasti - biodiversiteettisopimuksen hengen mukaista on, että tällaisessa tapauksessa kaavaselvitykset tehdään.
b) Biodiverisiteettisopimus sisältää myös toisen tähän tapaukseen sopivan tulkintaneuvon. 8 artiklan c-kohdassa todetaan, että kunkin valtion tulee "säädellä ja hoitaa biologisen monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeitä biologisia luonnonvaroja suojelualueilla ja niiden ulkopuolella niiden suojelun ja kestävän käytön varmistamiseksi".
Sopimuksen mukaan ei valtion velvollisuudet rajoitu vain suojelualueiden sisälle, kun suojellaan luonnon monimuotoisuutta. Tärkeänä pidetään lajisuojelua eikä tarkasti tietyn suojelualueen sisällä tapahtuvaa suojelua.
Pisanmäen tapauksessa tiedetään, että Eestinkalliolla on uhanalaisia hyönteisiä ja, että Pisanmäellä asustelee uhanalaisia lintuja. Biodiversiteettisopimuksen mukaan Pisanmäen sisältämiä monimuotoisuuden kannalta tärkeitä biologisia luonnonvaroja pitää säädellä ja hoitaa vaikkei Pisanmäkeä olekaan valittu erityiseksi kansalliseksi suojelualueeksi.
Eestinkalliolla on uhanalaisia lajeja ja Pisnmäki sijaitsee alueen vieressä. On aivan selvästi niin, että Pisanmäen kaltainen luonnontilassa oleva alue edellyttää erityiskohtelua ja ympäristöselvitystä, kun sielläki tiedetään olevan harvinaisia ja uhanalaisia lajeja ja kun siellä saattaa olla niitä lisää.
8. YM:n lausunnossa mainitaan, että Pisantien eritasoyhteys, so. Pisantien alittava tunneli rakennetaan, ja että se merkitsi viheryhteyden toteutumista Eestinkalliolta lounaaseen.
Tiedossamme on, että kyseisen alikulkutunnelin rakentamisesta on luovuttu. (Pisantien rakentaminen lähti liikkeelle Uudenmaan ympäristökeskukselle osoitetusta valituksesta. Päätöksessään UYK velvoitti Espoon kaupungin rakentamaan Pisantien, muttei ottanut kantaa siihen, miten se rakennetaan. Espoon kaupunki oli ilmoittanut rakentavansa tien nk. kevytversiona, josta mm. jäi puuttumaan voimassaolevaaan asemakaavan merkitty alikulkutunneli l. viheryhteys. UYK:n päätös on alkuvuodelta 1996 ja siitä on maininta KHO:n aineistoon liitetyssä HeSan lehtileikkeessä.
Valitettavasti emme kiireen vuoksi saanet ko. päätöstä liitetyksi tähän.)9. Liitämme tämän yhteisen lausuntomme yhteyteen myös Seppo Koskelan oman lausunnon, ilmakuvavertailun, kolme omaa ilmakuvaparia kaava-alueesta eli "ennen rakentamista" ja karkeat tietokonesimulaatiot "rakentamisen jälkeen".
Helsingissä 27. päivänä maaliskuuta 1998
Seppo Koskela, Sinikka Sassi, Maarit Topp ja Antero Topp
Laati: Mikko Vartiainen
<<