<

Perusrekisterit

Perusrekisterit pitävät sisällään lähes kaiken tarpeellisen datan kaavoitus- ja maankäyttöpolitiikan ymmärtämiseksi. Kiinteistötietojärjestelmästä saa aluetta koskevat tiedot osoitteella tai kiinteistötunnuksella (käräjäoikeus), yhteisötietojärjestelmä aukeaa ly-tunnuksella tai yhteisön nimellä ja omistajien verotiedot löytyvät nimellä tai sotulla (jos on tiedossa) verotoimistosta.

Kun tietoja yhdistellään koordinaattien mukaan, puhutaan paikkatietojärjestelmästä. Kun tietojen massaluovutuksen maksullisuutta ihmetellään, ihmetellään valtion maksuperustelakia.

Alla olevat lainaukset selventävät rekisterien ominaisuuksia ja julkista asemaa. Mikäli halutaan tarkemmin tietää, mitä kaikkea dataa rekistereihin kerätään, kannattaa tutustua kirjaan kokonaisuudessaan. Samalla ehkä alkaa miettiä tietosuojan olemusta.

Yksittäisissä tapauksissa omistus-, hinta- yms. tiedot saa kohtuullisen helposti soittamalla rekisterinpitäjälle. Kun on kysymys isomman alueen maanomistusolojen hahmottamisesta, tehtävä vaikeutuu. Ensinnäkin data maksaa ja toiseksi sen saa nk. massaluovutuksena, joka edellyttää sopivaa ohjelmaa tilaajan tietokoneessa. Siksi on vaadittava kuntaa (tapauksessamme Espoon kaupinkia) julkistamaan tarpeelliset tiedot ja valmistamaan nettikäyttöön sopiva käyttöliittymä.

Erkki Karimaa (toim.)

Perusrekisterit - suositukset yhteiskunnan perustietojärjestelmien käsitteistä, tiedoista ja pidosta

Suomen kuntaliitto, Helsinki 1997

- Yhteiskunnan perusrekisterit ovat tietoinfrastruktuurimme kestävin ja arvokkain osa. Valtakunnallisten julkisten perusrekisterien hallinnassa Suomi lukeutuu maailman kärkeen.

Kansallisen strategisen linjauksen mukaan kansallisten tietovarantojen - ja siis myös julkishallinnon perusrekisterien - käyttöä edistetään kehittämällä näiden käyttöliittymiä, laatimalla tietopalvelulle teknisiä suosituksia ja standardeja sekä standardisoimalla tietosisältöjä. (s. 3)

- Perusrekistereillä tarkoitetaan yhteiskunnan perusyksiköt yksilöiviä tietojärjestelmiä. Tällaisia perusyksiköitä ovat luonnolliset henkilöt ja yhteisöt sekä rakennukset ja kiinteistöt.

Perusrekistereille on myös ominaista, että niistä on säädetty laissa tai asetuksessa.

Perusrekisterit sisältävät tietoja yhteiskunnan perusyksiköiden ominaisuuksista ja yhteyksistä, jotka ovat yksilön tai yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Rekisteri kuvaa perusyksikön tilan ja mahdollisesti tapahtumat, joissa tila on muuttunut. Perusrekistereille on ominaista kattavuus ja luotettavuus sekä monikäyttöisyys ja tietojen suojaus. -----

---- Nämä kriteerit täyttäviä perusrekistereitä ovat henkilötietojärjestelmä, yhteisötietojärjestelmä, kiinteistötietojärjestelmä ja rakennustietojärjestelmä. (s. 16 - 17)

- Henkilötietojärjestelmä

Henkilötietojärjestelmää (HTJ) säätelevät lähinnä väestötietolaki (507/93) ja -asetus (886/93), kotikuntalaki (201/94) ja -asetus (351/94) sekä henkilörekisterilaki (471/87), joka rajoittaa tietojen saantia ja rekisteröintiä.

Varsinaiseen henkilötietojärjestelmään kuuluu väestötietojärjestelmän (VTJ) henkilötiedot-osajärjestelmä.

Henkilötietojärjestelmässä perusyksikkö on ihminen eli (luonnollinen) henkilö.

Henkilön tunnistetietoja ovat henkilötunnus sekä suku-ja etunimet. (s. 28)

- Tietopalvelut

Henkilötietoja tarvitaan monissa tehtävissä, joissa yksityiset kansalaiset ovat osallisia. Vaaleissa, verotuksessa, maanpuolustuksessa ja oikeusistuimien päätöksenteossa on selvitettävä maassa asuvien henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia. Kuntien pitää tietää, keille kuntalaisille on järjestettävä palveluja ja myös yritykset tarvitsevat tietoja asiakkaistaan; työnantajat tarvitsevat tietoja palveluksessaan olevista henkilöistä; tutkimuksissa tarvitaan usein henkilöistä taustatietoja; henkilökohtaisista tiedoista johdettuja tilastotietoja tarvitaan poliittisessa päätöksenteossa. Henkilötietojärjestelmän asiakkaita ovat siis lähinnä kunnat ja valtion viranomaiset, erityisesti verohallinto, oikeushallinto ja puolustuslaitos; sekä liikeyritykset, tutkimuslaitokset ja Tilastokeskus.

Henkilötietopalveluja antavat kihlakuntien maistraatit ja Väestörekisterikeskus. (s.33)

- Yhteisötietojärjestelmä

Varsinaiseen yhteisötietojärjestelmään (YTJ) kuuluvat Patentti- ja rekisterihallituksen pitämä kaupparekisteri, yhdistysrekisteri ja säätiörekisteri sekä Tilastokeskuksen pitämä yritys- ja toimipaikkarekisteri. Yhteisötietojärjestelmään suoraan liittyviä tietojärjestelmiä ovat verohallinnon asiakas-, työnantaja- ja alv-velvollisuusrekisterit, kuntien ja maakuntaliittojen yritysrekisterit, maa- ja metsätalousministeriön maaseutuelinkeinorekisteri (hanke) ja työsuojeluviranomaisten yritysrekisterit.

Yhteisötietojärjestelmää säätelevät kaupparekisterilaki- ja asetus, toiminimilaki, prokuralaki, yhteisömuotokohtaiset lait ja säädös liike- ja yhteisötunnuksesta sekä EU:n direktiivit.

Yhteisötietojärjestelmän kohdealueen perusyksikkö on yhteisö. Myös yhteisöjen toimipaikat tuotteineen ovat yhteisötietojärjestelmän kohteita. (s. 48)

- Tietopalvelut

Tietopalveluja yhteisötietojärjestelmästä antavat lähinnä Patentti- ja rekisterihallitus ja maistraatit sekä Tilastokeskus, jonka erityiseksi tehtäväksi on säädetty liike- ja yhteisötunnuksia koskeva tietopalvelu.

Ainakin seuraavat kuntayhteisöjen toiminnot tarvitsevat yritys- ja toimipaikkatietoja:

Kuntayhteisön yritys- ja toimipaikkarekisteri tulee toimimaan henkilörekisterin rinnalla tärkeänä tai jopa ainoana kiinteistöjen ja rakennusten omistajien ym. tietojen lähteenä. (s. 51)

- Rakennustietojärjestelmä

Varsinaiseen rakennustietojärjestelmään (RTJ) kuuluvat väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedot (RHR) ja niiden kuntien rakennus- ja huoneistotietojärjestelmät, jotka ovat ryhtyneet rakennus- ja huoneistorekisrien pitäjiksi alueellaan. Rakennustietojärjestelmään liittyviä tietojärjestelmiä ovat lähinnä muut perustietojärjestelmät ja verohallinnon kiinteistöverotuksen rekisteri.

Rakennustietojärjestelmää kohdealueineen säätelevät rakennuslaki- ja asetus sekä väestötietolaki ja -asetus.

Rakennus- ja huoneistotietoja tarvitaan lähinnä seuraavissa tehtävissä: rakennusvalvonta, rakennustuotannon seuranta, maankäytön suunnittelu, liikennesuunnittelu, asuntopolitiikka, palo- ja pelastushallinto sekä verotus. Rakennustietojärjestelmän tietopalvelun asiakkaita ovat siis lähinnä kunnat ja maakuntien liitot sekä Ympäristöministeriö, verohallinto ja Tilastokeskus.

Rakennus- ja huoneistotiedoilla on perusrekisterien järjestelmässä keskeinen asema yhteystietoina väestö- sekä yhteisö- ja toimipaikkatietoihin:

Rakennustietojärjestelmässä perusyksikkö on rakennus ja sen osana huoneisto.

Rakennuksen tunnisteita ovat rakennustunnus (joka koostuu kiinteistön tunnuksesta ja rakennuksen järjestysnumerosta), osoite ja koordinaatit. (ss. 70 - 71)

- Kiinteistötietojärjestelmä

Vuodesta 1997 alkaen kiinteistötietojärjestelmää kohdealueineen säätelevät kiinteistönmuodostamislaki, kiinteistörekisterilaki, ja maakaari. Uusi lainsäädäntö kumoaa mm seuraavat säädökset: kiinnitysasetus, lainhuudatuslaki ja menettelylakeja; sekä muuttaa mm seuraavia säädöksiä: ulosottolaki, etuostolaki ja avioliittolaki.

Kiinteistötietoja tarvitaan monissa tehtävissä: kiinteistöjen välitys ja myynti ym omistusoikeuksien järjestely sekä vuokraus; kiinteistöjen muodostus; lainhuudatus, arviointi, luotonanto sekä vakuuksien kiinnittäminen ja panttaus; maankäytön suunnittelu, rakennusvalvonta ja ympäristön suojelu; verotus.

Kiinteistötietojärjestelmän tietopalvelun asiakkaita ovat yksityishenkilöiden ohella lähinnä pankit, kiinteistökaupan välittäjät, rahoittajat, asianajajat, kiinteistöjen ostajat, rakentajat, kuntien ao viranomaiset; maanmittaustoimistot, maakuntien liitot, lääninhallitukset, ympäristöministeriö ja ympäristökeskukset, sekä oikeusistuimet, kihlakuntavirastot (henkikirjoittajat, ulosottajat), verohallinto sekä kiinteistöjen omistaja- ja haltiayritykset.

Varsinainen kiinteistötietojärjestelmä (KTJ) koostuu kiinteistöosasta ja lainhuuto- ja kiinnitysosasta. Kiinteistöosa muodostuu Maanmittauslaitoksen (MML) kiinteistörekisteristä ja kuntien kiinteistörekistereistä. MML:n maanmittaustoimisto toimii alueensa osalta kiinteistörekisterin pitäjänä ja pitää kiinteistörekisteriyksiköitä omassa tietokannassaan sekä sen kopiota valtakunnallisessa integroidussa KTJ-tietokannassa. Kunnat ovat asemakaavan mukaan muodostettujen kiinteistöjen rekisterinpitäjiä. Kunnan viranomaiset pitävät paikallista kunnan kiinteistörekisteriä ja niistä kopioita KTJ-tietokannassa. Useimmilla kunnilla ei ole kiinteistönmuodustoimintaa eikä omaa järjestelmää, jolloin ne toimivat pelkästään KTJ-tietokannan varassa pääteyhteyksin. Kiinteistöosaan sisältyy myös kiinteistörajat osoittava rekisterikartta, joka kytkee kiinteistötiedot erillisen karttajärjestelmän avulla maastotietoihin.

Lainhuuto- ja kiinnitysosaan (eli kirjaamisosaan) sisältyvät lainhuuto- ja kiinnitystiedot. Lainhuuto- ja kiinnityspäätösten rekisteriröinnissä käytetään järjestelmän kiinteistöosassa olevia kiinteistötietoja. Käräjäoikeudet pitävät pääteyhteyksin lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä KTJ-tietokannassa.

Kiinteistö- sekä lainhuuto- ja kiinnitystietojen lisäksi järjestelmään on mahdollista liittää sopimuksenvaraisesti muitakin viranomaisten tuottamia kiinteistöihin liittyviä tietoja, erityisesti asema- ja rakennuskaavatietoja, rakennuskieltotietoja ja muita määnkäyttöä koskevia tietoja (suunnitelmaosa), sekä rakennusten tunniste- ja sijaintitietoja.

Kiinteistötietojärjestelmässä rekisteriyksikön tunnisteena on kiinteistötunnus, joka koostuu kunnan tunnuksesta, kaupunginosan tai kylän numerosta, korttelin tai taloryhmän numerosta ja yksikön järjestelmänumerosta. Määräalat yksilöidään määräalatunnuksella. (ss 106 - 107)

Tietopalvelut

KTJ:n rekisteritiedot ovat julkisia ja niitä voidaan luovuttaa jokaiselle tiedon tarvitsijalle. Kiinteistörekisterien ja lainhuuto- ja kiinnitysrekisterien tiedoille taataan uudessa lainsäädännössä entistä laajemmin julkinen luotettavuus. Rekisterinpitäjät ovat lain mukaan rajatussa vahingonkorvausvastuussa tietojen oikeellisuudesta.

Tietojen luovuttaminen ja tulostaminen asiakkaalle on maksullista. ....(s. 107)

<