Rytminen voimistelu on kansainvälisen voimisteluliiton (FIG) virallinen kilpaurheilulaji. Se kehittyi ensin naisvoimistelusta moderniksi voimisteluksi ja siitä rytmiseksi kilpavoimisteluksi. Uusin nimike rytminen voimistelu otettiin käyttöön vuoden 1998 lopussa. Olympialajina rytminen voimistelu on ollut vuodesta 1984 lähtien. Lajisuoritus muodostuu musiikin mukaan tehdystä liikesarjasta, jossa käytetään välineenä joko narua, vannetta, palloa, keiloja tai nauhaa. Rytmisessä voimistelussa kilpaillaan sekä yksilö- että joukkuekilpailussa. 

Rytminen voimistelu on monipuolinen taitolaji. Lajissa vaaditaan samanaikaisesti sekä urheilullisuutta että taiteellisuutta. Fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien lisäksi laji vaatii harrastajaltaan kykyä liikeilmaisuun. Laji aloitetaan yleensä n. 5 –7-vuotiaana.  

Rytmisessä voimistelussa suoritus perustuu monipuolisten vartalon perusliikkeiden hallintaan. Hyppyihin, piruetteihin, tasapainoihin, taivutuksiin ja muihin vartalon liikkeisiin on vielä yhdistettävä välineiden taiturimainen käsittely. Lajin monipuolisuudesta ja vaativuudesta johtuen myös harjoittelu on erittäin monimuotoista. Fyysisten ominaisuuksien, väline- ja ohjelmaharjoitusten lisäksi harjoitus­ohjelmaan kuuluu aimo annos klassista balettia. Suomalaisen huippuvoimistelijan harjoitusmäärä nousee usein 30 viikkotuntiin.  

Rytminen voimistelu on urheilumuoto, jossa musiikki, voimistelijan liike ja väline muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Rytmisen voimistelun sanotaan olevan maailman kaunein urheilulaji.

Sivun yläreunaan
Palaa takaisin alkuun