Aluepolitiikka tukee saamelaisuutta

- Visa Noronen -

Saamen kieltä puhuu Suomessa äidinkielenään noin 2000 suomalaista. Heistä puolet asuu Tunturi-Lapissa ja puolet muualla Suomessa.

Suomen pohjoisinta, Tunturi-Lapissa sijaitsevaa Utsjoen kuntaa on toukokuusta alkaen ohjastanut Osmo Pieski. Keskustalaisen kunnanjohtajan valitseminen ei ollut outo asia kunnassa, jonka kunnanvaltuutetuistakin yli puolet on keskustalaisia.

Saamelaisen 27-vuotiaan kunnanjohtajan harteilla on paljon. Kuten monella muullakin keskustalaisella kunnanisällä Pieskin tehtävänä on pitää yllä elämää lamasta ja valtionosuuksien leikkaamisesta kärsineessä haja-asutusalueen kunnassa. Mutta tämän tavallisen tilanteen lisäksi Pieskin johtama kunta on Suomen ainoa kunta, jossa saamen kieltä äidinkielenään puhuvat ovat enemmistönä. Utsjoen tulevaisuus tarkoittaa hyvin pitkälle samaa kuin kielen tulevaisuus Suomessa.

Pieskille keskustalaisuus on luonnollinen valinta.

- Aluepolitiikka on minulle tärkeää, Pieski perustelee

Aluepolitiikka on Utsjoella muutakin kuin harvaan asutusta alueesta huolehtimista. Aluepolitiikka tarkoittaa huolehtimista saamelaisuudesta.

Jos Utsjoelta muutetaan työn perässä Etelän suuriin kaupunkeihin, ei ainoastaan Utsjoki menetä elinvoimaansa, vaan monesti myös saamelaisten siteet kieleensä ja kulttuuriin löystyvät. Erityisesti monien lapset muuttuvat enemmän tai vähemmän suomenkielisiksi.

Uudet lait suojelevat saamea

Pieskin mukaan saamen tulevaisuus on nyt huomattavasti vankemmalla pohjalla kuin vuosikymmen sitten. Useita eri lakeja on kuluneina vuosina muutettu niin, että ne antavat mahdollisuuden säilyttää esi-isien kieltä. Muun muassa Utsjoella kunnan viralliset asiakirjat nykyään jo sekä saameksi että suomeksi. Eduskunnassa käsiteltävä koululakien uudistus tulee antamaan oikeuden opettaa saamea nykyistä perusteellisemmin.

Saamen kielen tulevaisuus ei kuitenkaan ole kiinni vain luvasta käyttää kieltä. Käytännön esteet estävät tekemästä monesti sitä, minkä laki nyt sallii. Yhteistä käytännön ongelmien ratkaisumahdollisuuksille on yleensä yksi asia: ne maksavat. Esimerkiksi Utsjoella on pitkät välimatkat, vähän asukkaita ja siksi vähän koululaisia. Jos suhteellisen pienet, nyt suomeksi opetusta saavat luokat edelleen puolitetaan niin, että suomenkieliset saavat opetusta suomeksi ja saamenkieliset saameksi, lopputuloksena on kaksi hyvin pientä opetusryhmää. Se nielee rahaa, mutta suojaa saamea - ja antaa lapsille mahdollisuuden oppia asioita äidinkielellään.

Vaikka saamen kieltä käytetään nykyään Utsjoella suomen rinnalla, saame ei ole kunnan virallinen kieli - saame ei saa olla sitä. Suomessa kunnan virallisia kieliä voivat olla vain suomi ja ruotsi. Koska Utsjoella on vain yksi virallinen kieli - vähemmistön kieli suomi -, se ei myöskään saa

kaksikielisen kunnan korotettua valtionosuutta. Kaksikielisille kunnille valtio on päättänyt myöntää muita avokätisemmin valtionosuuksia, koska kaksikielinen kunta joutuu pitämään yllä kaksinkertaiset palvelut. Nyt Usjoki toimii kahdella kielellä - yhden kielen rahoin.

Saamen tulevaisuus vaatii sijoituksia myös muualla kuin saamelaiskunnassa. Miten opettaa lapsia saameksi, jos oppikirjoja on olemassa vain suomeksi eikä saamea taitavia aineenopettajia löydy? Nämä ovat keskeisiä syitä siihen, että saamelaisalueella opetetaan nykyään yläasteella ja lukiossa saameksi lähinnä saamen kieltä - ei esimerkiksi historiaa, biologiaa tai matematiikkaa.

Saamea täytyy käyttää

Saamen tulevaisuus riippuu viime kädessä kuitenkin eniten saamelaisten tahdosta suojella saamelaisuuttaan. Lähes kaikki saamelaiset ovat enemmän tai vähemmän kaksikielisiä Suomessa. Pieskinkin kotikieli on saame, mutta suomen hän oppi jo ennen kouluun menoaan suomea puhuvilta kavereiltaan. Nyt saamelaisten on itse muistettava käyttää omaa kieltään.