Nykyisen Suomen alueelle on esihistoriallisista ajoista lähtien tullut eri ilmansuunnista ihmisiä. Tulokkaat ovat sekoittuneet täällä jo asuneen väestön kanssa. Vastaavasti täältä on myös lähdetty muualle etsimään parempaa toimeentuloa itselle ja lapsille. Suomen valtamerten takainen siirtolaisuus alkoi vuonna 1638, jolloin suomalaiset yhdessä ruotsalaisten kanssa perustivat Uusi Ruotsi -siirtokunnan Delaware-joen laaksoon. Suuri Amerikan-siirtolaisuus tapahtui 1860-luvun katovuosien ja 1930-luvun laman välisenä aikana, jolloin 360 000 suomalaista muutti Pohjois-Amerikkaan. Toinen suuri muuttoaalto tapahtui 1960- ja 1970-luvuilla, kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat tulivat työikään heikosti koulutettuina. Monelle nuorelle Etelä-Suomeen muuton vaihtoehtona oli lähtö Ruotsin teollisuuden palvelukseen tai peräti Australiaan.
Kaikkiaan on runsaan sadan vuoden aikana Suomesta muuttanut 1,2 miljoonaa ihmistä toiseen maahan ansaitakseen toimeentulonsa siellä. Siirtolaisista noin puolet on muuttanut Ruotsiin ja loput eri puolille maailmaa. Lähes jokaisessa maassa on suomalaisia. Siirtolaisistamme noin 30 prosenttia on palannut takaisin. On laskettu, että ilman siirtolaisuutta Suomen väkiluku olisi runsaat 7 miljoonaa ihmistä. Tämän hetken ilmiö on se, että siirtolaistemme jälkeläiset ovat etsimässä juuriaan ja sukulaisiaan Suomesta. Ulkosuomalaiset ovat aivan liian vähän käytetty voimavara esimerkiksi Suomen ulkomaankaupassa ja kulttuuriviennissä.
Vuosituhannen lähetessä loppuaan Suomen siirtolaisuus on vähäistä entisiin aikoihin verrattuna. Vuonna 1996 maahanmuutto Suomeen oli 13 220 ja maastamuutto 10 523 henkeä. Suomesta muutossa on kuitenkin kasvun merkkejä, jotka johtuvat pääasiassa Suomen huonosta työllisyydestä. Mutta muuttajina eivät ole niinkään työttömät vaan nuoret ja hyvinkoulutettut ihmiset. Erityisesti läntisessä Euroopassa on kysyntää muun muassa suomalaislla rakennusalan ammattilaisilla ja sairaanhoitajilla. Tähän liittyy myös kiihtynyt muutoliike suuriin asutuskeskuksiin, erityisesti pääkaupunkiseudulle.
Suomen kansa on muodostunut kantaväeston ja alueelle tulleiden muuttajien sulautumisen seurauksena. Arkeologiset löydöt osoittavat, että Suomen alueella on hyvin varhain ollut monien kulttuurien edustajia. Esineet ovat voineet tulla ryöstöretkien ja kaupan seurauksena, mutta hautalöytöjen perustella on päätelty täällä asuneen idästä, etelästä ja lännestä tulleita ihmisiä jo hyvin kauan. Tänne muuttaneiden ruotsalaisten uudisasukkaiden lisäksi muistamme historialliselta ajalta hansakauppiaat, käsityöläiset, juusto- ja lasimestarit Hollannista, Sveitsistä ja muualta Euroopasta.
Suomen autonomian aikana tänne saapui Venäjältä tataareja, juutalaisia, jopa idän kautta kulkeutuneita italialaisia ym. kansallisuuksia. Monet tulijoista olivat oman aikansa pakolaisia. Autonomian aikana Suomi oli liikkuva ja monikulttuurinen yhteiskunta. Erityisesti Viipuri oli kansainvälinen ja moni-ilmeisen kultturin kaupunki. Venäjän vallankumouksen seurauksena Suomi koki ensimmäisen pakolaisaallon. Vuonna 1922 Suomessa oli 33 500 Venäjän pakolaista, jotka sen aikainen Suomi hoiti varsin mallikkaasti.
Yleisesti ottaen Suomi oli hyvin yhdenmukainen yhteiskunta aina 1980-luvun lopuuun saakka. Suomessa kuten koko läntisessä maailmassa 1980-luku oli voimakkaan taloudellisen kasvun aikaa. Samaan aikaan Neuvostoliiton poliittiset mullistukset ja sitä kautta tulevat pakolaiset loivat muuttopainetta myös Suomea kohtaan. Vuoden 1990 alkaessa Suomessa oli vain 21 000 ulkomaan kansalaista eli 0,4 prosenttia väestöstä, kun vastaava luku Ruotsissa oli yli viisi prosenttia ja Tanskassakin kolme. Vuonna 1990 Suomesta haki turvapaikkaa 2 725 henkilöä. Nämä olivat lähtöisin 40 eri maasta, somaleja noin puolet. Vuonna 1991 tapahtunut Neuvostoliiton hajoaminen lisäsi muuttoa Suomeen. Myös tavallisia maahanmuuttajia alkoi saapua entistä enemmän, suurin osa inkerinsuomalaisia, jotka laskettiin paluumuuttajiksi. Tällä hetkellä Suomessa asuu 75 000 ulkomaan kansalaista, mikä on vajaat 1,5 prosenttia väestöstä. Luku on edelleenkin Euroopan pieninpiä. Maahanmuuttajamme edustavat 150 eri kansallisuutta. Kun kansalaisuutta vaihtaneet otetaan huomioon, Suomen ulkomaalaisväestö on runsaat 100 000 henkeä eli yhden suurehkon kaupungin väestömäärä.
Esi-isämme tuskin ottivat ystävällisesti vastaan tänne aikoinaan tulleet maahanmuuttajat. Samalla tavoin myös nykyaikana uusi ja vieras aiheuttaa epäluuloja ja pelkoja, mikä saattaa ilmetä suvaitsemattomuutena ja ulkomaalaisvastaisuutena - ääritapauksissa rasismina.
Tarvitsemme monia toimia, jotta ulkomaalaiset yhdistyisivät suomalaiseen yhteiskuntaan tasavertaisina jäseninä. Koulutus ja työpaikan saaminen ovat avainasemassa maahanmuuttajien kotoutumisessa. Tarvitaan myös asennekasvatusta ymmärtämään ja suvaitsemaan eri roduista ja kulttuureista tulevia ihmisiä. Tässä työssä kodit ja koulut ovat avainasemassa. Mutta myös vapaat kansalaisjärjestöt, kuten urheiluseurat ja kotiseutuyhdistykset, voisivat olla paljon nykyistä aktiivisempia.
Maahanmuuttajat, ja varsinkin heidän suomalaisen koulutuksen saaneet lapsensa, ovat voimavara Suomelle, mm. maan ulkomaankaupalle. Vuosisatojen näkökulmasta Suomen nykyinen ulkomaalaisväestö on vain yksi lisäys vahvistamaan ja rikastuttamaan Suomen kansakunnan geneettistä ja kulttuuriperintöä.