Ruotsin valtiopäivät julisti suomenkielelle erityisaseman Ruotsissa vuonna 1994. Teko oli mieltämme ylentävä, kun omalle ruotsinsuomalaiselle identiteetille haettiin vahvistusta. Muuten Ruotsin virallinen kanta ei ole ollut kovinkaan suopea ruotsinsuomalaisten vähemmistöpyrkimyksille. Ja käytännössä suomen virallisella erityisasemalla ei lääni- ja kuntatasolla ole edes ollut mitään merkitystä. Melkeinpä voi sanoa, että yhteiskunnan suomenkielisten palveluiden laatu on huonontunut uhkaavasti. Ja tätä menoa alaspäin on jatkunut.
Huolimatta siitä, että Ruotsissa on ainakin vuodesta 1586 lähtien puhuttu yhtäjaksoisesti suomen kieltä. Tukholmassa suomea on puhuttu ehkä kauemminkin.
Edesmennyt professori Artturi Similä otti 1978 yhteyttä allekirjoittaneeseen ja hän sai minut uskomaan, että kun alamme työskennellä suomen kielen virallistamisen puolesta Ruotsissa, voimme myös saavuttaa tavoitteen. Jos Artturi Similä uskoi mahdollisuuksiin, se ei ollut mitään sen rinnalla, mitä itse tunsin tuolloin.
Pyysin niiltä jalansijoilta häntä tulemaan ruotsinsuomalaisten keskusliiton liittohallituksen seuraavaan kokoukseen, joka pidettiin muistaakseni joulukuussa 1978.
Täytyy tänään todeta, ettei professori Similän asiallinen ja hyvin valmisteltu esitys saavuttanut sitä vastakaikua, jota olin odottanut. Mutta siemen oli silti saatu kylvetyksi.
Eri kokouksissa, seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa myöhemmin käydyissä keskusteluissa mukaan liitettiin vaatimus virallisen vähemmistöaseman myöntämisestä ruotsinsuomalaisille.
Asia kypsyi lopulta siihen, että Axevallassa 1992 pidetyillä neuvottelupäivillä katsottiin, että ruotsinsuomalaisten on saatava vähemmistöasemalleen virallinen tunnustus. Ja nyt asian takana oli monia muitakin ruotsinsuomalaisia järjestöjä.
Ruotsinsuomalaisten Keskusliiton lisäksi vähemmistöjulistuksen allekirjoittivat Ruotsin Suomalainen Opettajaliitto RSO, Ruotsinsuomalaisten Kirjoittajien Yhdistys - RSKY, Ruotsinsuomalaisten Kuvataiteilijoiden Yhdistys - RSKY, Finnkirja ja Axelvallan kansankorkeakoulu. Julistautuminen oli meidän itsemme tehtävä ja se perustui muun muassa siihen monisatavuotiseen suomenkielen puhumiseen ja kulttuurin harrastamiseen Ruotsissa. Nyt on kulunut yli 7 vuotta vähemmistöksi julistautumisesta. Tänä syksynä hallituksen asettama vähemmistökielikomitea tuo esityksensä Ruotsin valtiopäiville.
Virallinen Suomi on varsinkin 90-luvun aikana tehnyt paljon muun muassa vähemmistöaseman saamisen ja suomen kielen puolesta. Se on tapahtunut niin ministereiden ja ministeriöiden välisissä yhteydenpidossa kuin kansanedustajienkin Pohjoismaiden neuvostossa tekemissä esityksissä.
Asiamme edistämiseksi osoitettu tuki on ollut meille erittäin arvokasta. Se on antanut meille uskoa tulevaisuuteen, kun seinä on jossain tullut vastaan.
Tässä on toki mainittava ne esitykset, jotka Ruotsissa on tehty valtiopäiville suomen kielen ja ruotsinsuomalaisten virallisen vähemmistöaseman puolesta. Tammikuussa -94 jättivät valtiopäiväedustajat aloitteen, jossa esitettiin, että Ruotsin hallitus allekirjoittaisi Euroopan neuvoston alueellisia ja vähemmistökieliä koskevan asiakirjan ja vahvistaisi sen Suomen osalta. Aloitteen allekirjoittajina olivat sosiaalidemokraattien Exner, Boström, Poromaa ja Bohlin. Samasta asiasta jätti muuten uusdemokraattinen Leif Bergdahl myös oman aloitteensa valtiopäiville. Aloitteessa esitettyjä toimenpiteitä ei ole toteutettu.
Edellemainittujen asioiden tiimoilta ruotsinsuomalaisten keskusliiton, TSS:n ja Suomenruotsalaiset Ruotsissa edustaja Suomessa tammikuussa 1994 silloisen pääministeri Esko Ahon puheilla. Hän yllätti ainakin allekirjoittaneen asioidemme hyvällä asiantuntemuksella ja myöhemmin antamalla meidän asioillemme osaavan arvokkaan tuen yhteyksissään Ruotsin pääministeriin ja hallitukseen. Kiitos Esko Aho!
Asiantuntevaa ja arvokasta tukea ovat antaneet kaikki puolueet Suomessa. Erikoisesti RKP ja Henrik Lax ovat olleet alusta lähtien mukana ruotsinsuomalaisten keskusliiton pyrkimyksissä saada vähemmistöasema ruotsinsuomalaisille. Heidän pitkäaikaiset kokemuksensa, myötä- ja vastoinkäymiset ovat olleet meidän pyrkimyksillemme arvokasta tukea. On ollut ja on mieltä lämmittävä todeta Tasavallan Presidentin asiallinen ja myötätuntoinen suhtautuminen asiaamme. On melkoinen ihme, ellei asiamme etene meille myönteiseen suuntaan.
Suomesta tuki on jatkuvasti ollut hyvää ja rakentavaa. Se antaa meille uskoa ja voimia vielä asioitamme eteenpäin - huolimatta täällä viime aikoina tapahtuneesta suoranaisesta kielellisestä syrjimisestä esi- ja peruskoulutasolla samoin kuin erilaisissa eläkeläisten ja vanhusten yhteiskunnallisissa palveluissa.
Huolimatta vastoinkäymisistä minulla on vahva usko ruotsinsuomalaisten tulevaisuuteen virallisena suomenkielisenä vähemmistönä ruotsalaisessa yhteiskunnassa.