EUROPARLAMENTAARIKKO OUTI OJALAN UUTISKIRJE 1 /1999
MARRASKUU
-
Ojala ja Hughes raportoivat
syrjinnän torjumisesta
- Parlamentti hyväksyi ristiriitaisen perheraportin
- Naisten edustus herätti kiistaa Ojalan työsuojeluraportissa
- Perheen yhteisverotus olisi takaisku tasa-arvolle
- EU:n työllisyyspolitiikka samoilla linjoilla vuonna 1999
- Työllisyyskonventio keskusteli täystyöllisyydestä
- Parlamentti hyväksyi ristiriitaisen perheraportin
Tammikuussa Euroopan parlamentissa käyty keskustelu ja äänestys
EU:n komission luottamuksesta jätti jälkeensä monia
kysymyksiä. Oliko kyse vain kesäkuussa pidettävien eurovaalien
läheisyydestä, vai onko takana jotakin
syvempää epäluottamusta, joka vaikuttaa unionin lähivuosien
kehitykseen? Ovatko konservatiivit/kristillisdemokraatit ottamassa uudenlaista
oppositioroolia EU:n sisällä? Millä tavoin uuden Amsterdamin
sopimuksen myötä yleistyvä yhteispäätösmenettely
europarlamentin ja ministerineuvoston välillä tulee
käytännössä toimimaan?
Luxemburgilaisen kristillisdemokraatin Jacques Santerin johtaman komission toimikausi päättyy vuoden 1999 lopussa. Jo kesällä uusi europarlamentti pääsee yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa valitsemaan uutta komission puheenjohtajaa. Näyttää todennäköiseltä, että Santer ei jatka. Esillä on ollut kaksi nimeä uudeksi puheenjohtajaksi: Italian keskustavasemmistolaisen hallituksen aiempi pääministeri Romano Prodi sekä Saksan sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Oscar Lafontaine.
Komission puheenjohtajan paikan menetyksen lisäksi oikeiston asemat komissiossa saattavat muutoinkin heiketä. Saksan demarit ovat ilmoittaneet halunsa antaa toinen saksalaiskomissaarin posti vihreille. Nykyisessä komissiossa istuu Saksasta yksi demari ja yksi kristillisdemokraatti.
EU-maiden hallituksissa on viimeisen viiden vuoden sisällä tapahtunut vallanheilahdus vasemmalle. Jos vasemmisto vahvistuu myös kesän eurovaaleissa, ei tulos voi olla heijastumatta komission kokoonpanoon.
Ei ihme, että oikeistossa ollaan hermostuneita. Komission epäluottamusäänestyksen eräs taustavoima oli Saksan kristillisdemokraattinen puolue. Se purki pettymystään Saksan vaalitulokseen sekä pelkoaan komissaaripaikan menetyksestä ajamalla komissiolle epäluottamusta. Kun puolueen Eurooppapolitiikan takuumies Helmut Kohl on jättäytynyt syrjään, jää nähtäväksi omaksuuko puolue aiempaa EU-skeptisemmän otteen ja alkaa tehdä EU:lla oppositiopolitiikkaa.
Oikeiston epäluottamuslinjaa ajoi rinta rinnan sen kaksi suurpuoluetta: Saksan kristillisdemokraattien ohella Britannian konservatiivit. Enteileekö tämä eurooppalaisen oikeiston EU-myönteisyyden hiipumista?
Ei komission epäluottamushanke toki vain oikeiston ajama ollut. Se sai taakseen myös monen vasemmistolaisen ja vihreän äänet. Hankkeen sydämessä oli silti nimenomaan oikeiston uusi protestihenki.
Maastrichtin sopimus ja paljolti vielä Amsterdaminkin sopimus valmisteltiin
EU-maissa pääosin oikeiston johtamien hallitusten kaudella. Unionin
sisällä on paineita uudistuksista, joita oikeisto tuskin hellii:
talouspolitiikkaan
pitää saada työllisyysnäkökulmaa, kansalaisten
sosiaalisia oikeuksia halutaan vahvistaa, päätöksenteko halutaan
avoimemmaksi.
Sopimisen taitoa EU:ssa tarvitaan yhä enemmän, kun yhteispäätösmenettelyä laajennetaan kesällä voimaan astuvan Amsterdamin perussopimuksen myötä. Sellaiset tärkeät toiminta-alueet kuten syrjinnän ehkäiseminen sekä vammais- ja vanhuspolitiikka vaativat nekin taakseen laajan poliittisen yksimielisyyden.
On selvää, että tehtävästä voidaan selviytyä
vain tilanteessa, joissa europarlamentin, komission ja ministerineuvoston
välillä vallitsee
luottamuksen ilmapiiri. Siksi jokaisesta epäluottamusesityksestä
ei kannata EU:n kaltaisessa yhteistyörakenteessa innostua. Ei vaikka
herravihalla tunnetusti voikin kansan ääniä kalastella.
Outi Ojala
Parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta käsitteli tammikuussa puheenjohtajansa Stephen Hughesin (sd) ja Outi Ojalan yhdessä laatimaa työasiakirjaa syrjinnän torjumisesta EU:n tasolla Amsterdamin sopimuksen 13. artiklan nojalla. Aiheesta ei laadita mietintöä täysistuntoon, vaan valiokunta kirjaa keskustelun jälkeen mielipiteensä raporttiin, jonka se luovuttaa komissiolle toimenpiteiden pohjaksi.
Amsterdamin sopimukseen on kirjattu uusi artikla (13), jonka mukaan EU voi ryhtyä "tarvittaviin toimiin" yhteisön tasolla sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Kyseinen työasiakirja käsittelee sitä, millaisia nämä toimenpiteet voisivat olla. Aiheesta järjestettiin viime joulukuussa Wienissä kokous, jossa Outi Ojala edusti Euroopan parlamenttia.
Työasiakirjassa suositellaan EU:n syrjinnän vastaiselle toiminnalle samaa mallia, jota noudatetaan EU:n työllisyyspolitiikassa. Siinä jäsenvaltiot laativat omat toimintasuunnitelmansa yhteisesti hyväksytyn strategian ja suuntaviivojen pohjalta. Täten voidaan yhdistää tehokkaat toimet eurooppalaisella tasolla ja toissijaisuusperiaatteen noudattaminen.
Ojala ja Hughes esittävät, että jäsenvaltiot sitoutuisivat laatimaan viisivuotisen toimintasuunnitelman syrjintää torjuvan kansallisen strategian määrittämiseksi. Suunnitelman tulee kattaa kaikki artikla 13:n sisältämät kuusi osa-aluetta. Kansallisten ohjelmien pohjana olisivat neuvoston määrittelemät laajat horisontaaliset tavoitteet. Komissio antaisi vuosittain raportin edistymisestä kullakin osa-alueella.
Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta keskustelee syrjinnän torjumisesta seuraavan kerran kokouksessaan helmikuun lopussa.
Parlamentti hyväksyi ristiriitaisen perheraportin
Euroopan parlamentti hyväksyi täysistunnossaan ranskalaisen gaullistin Marie Thérèse Hermangen laatiman mietinnön perheiden ja lasten suojelusta. Kyseessä oli ns. oma-aloitemietintö, eli sen pohjana ei ollut komission esitystä, vaan valiokunnan oma aloite.
Hermangen mietintöluonnos herätti parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnassa pitkän ja väliin kiihkeänkin keskustelun. Hermange on tunnettu valiokunnassa hyvin konservatiivisista perhepoliittisista mielipiteistään. Niinpä monen vasemmistolaisen mielestä olisi ollut parempi, mikäli mietintöä ei olisi lainkaan annettu. Valiokunnan käsittelyssä Hermangen alkuperäisiä johtopäätösesityksiä onnistuttiin kuitenkin muuttamaan niin paljon, että mm. sosialidemokraattinen ryhmä ja Outi Ojala katsoivat, että mietintö voidaan hyväksyä.
Hermangen mietinnön käsittelyssä tuli selvästi esiin yksi parlamentin työtapojen erikoislaatuisuuksista. Valiokunnassa ja täysistunnossa voidaan esittää muutoksia ja äänestää vain mietinnön johtopäätösosasta. Sen sijaan perusteluosa jää aina sellaiseksi kuin miksi mietinnön laatija on sen kirjoittanut. Tällöin tuloksena voi olla mietintöjä, joissa perustelut ja johtopäätökset eivät ole missään järkevässä suhteessa keskenään, kuten nyt Hermangen mietinnössä on tapahtunut.
Marie Hermange oli kirjoittanut perusteluihinsa mm. huolestumisen siitä, että Euroopassa syntyvyys jatkuvasti laskee, kun se samaan aikaan Afrikassa ja Aasiassa kasvaa räjähdysmäisesti. "Haluammeko Euroopan ilman eurooppalaisia?" hän kysyy. Tällaiset lähes rasistissävyiset painotukset eivät tule esiin varsinaisissa johtopäätöksissä. Perusteluissaan Hermange myös asettuu hyvin perinteisen perhemallin kannalle. Hän näkee mm. suotavana sen, että perheet huolehtisivat kotona vanhusten hoidosta.
Hyväksytyissä johtopäätöksissä korostetaan perhemallien moninaisuutta ja esitetään mm. lisätukea yksinhuoltajille. Pääpaino mietinnössä on lastensuojelussa ja eurooppalaisen yhteistyön edistämisessä lapsiin kohdistuvan rikollisuuden (mm. pedofiiliketjut) torjumisessa.
Naisten edustus herätti kiistaa Ojalan työsuojeluraportissa
Outi Ojalan valmistelema mietintö EU:n lähivuosien työsuojeluohjelmasta hyväksyttiin parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnassa lähes yksimielisesti. Mietintö tulee parlamentin täysistuntokäsittelyyn helmikuun lopussa Brysselissä.
Ainoana kiistakohtana Ojalan mietinnössä oli kysymys naisten osuuden lisäämisestä työsuojelun neuvoa-antavissa komiteoissa. Euroopan kansanpuolueen (konservatiivit) edustajille valiokunnassa ei kelvannut mietinnön tekstikohta, jonka mukaan parlamentti "on huolestunut siitä, että komiteoiden jäsenistä naisia on vain pieni osa, ja suosittaa nimittämiskäytännön muuttamista niin, että molemmat sukupuolet tulevat tasapuolisesti edustetuiksi".
Ojala kertoi valiokunnalle Suomen käytännöstä, jossa kyseinen ongelma on ratkaistu siten, että jokainen taho esittää omalle paikalleen sekä nais- että miesehdokkaan, jolloin komitean jäsenten varsinaisen nimittämisen yhteydessä voidaan turvata molempien sukupuolten tasavertainen edustus. Konservatiivit kuitenkin katsoivat tällaisen käytännön loukkaavan jäsenvaltioiden itsenäistä oikeutta nimittää edustajansa ja äänestivät esitystä vastaan.
Kyseinen kohta kuitenkin hyväksyttiin valiokunnassa, sillä sosialidemokraatit, vasemmistoryhmä ja liberaalit äänestivät sen puolesta. Myös parlamentin naisten oikeuksien valiokunta kehotti omassa lausunnossaan lisäämään naisten edustusta työsuojelun neuvoa-antavassa komiteassa.
Perheen yhteisverotus
olisi takaisku tasa-arvolle
Outi Ojala otti tammikuussa Invalidiliiton järjestämässä tilaisuudessa kantaa vihreiden esitykseen siirtymisestä perheveroon eli puolisoiden yhteisverotukseen. Perhevero saattaisi tuoda kevennystä perheiden verotaakkaan väliaikaisesti, esimerkiksi silloin kun toinen puolisoista opiskelee. Ojala näkee kuitenkin vaikutukset pidemmällä aikavälillä huolestuttaviksi: yhteisverotus aiheuttaa painetta naisten kotiinjääntiin, mikä merkitsee takaiskua sukupuolten tasa-arvolle.
Ojala pitää vihreiden kantaa varsin yllättävänä ottaen huomioon, että tutkimusten mukaan näiden kannattajista selkeä enemmistö on naisia. Olisi erikoista, jos vihreät näkisivät perhepolitiikan perusreseptinä Keskustan tavoin naisten kotiinjäämisen. Keskustan esittämässä yhden palkansaajan perheen mallissa kun tuskin monikaan mies olisi jäämässä kotiin. Tällä hetkellä isistä vain kaksi prosenttia on valmis jäämään pidemmälle vanhempainlomalle.
Kyse on yhtäältä rahasta ja toisaalta syvään pinttyneistä asenteista. Esimerkiksi Norjassa miesten kotiinjääntiä lapsen syntymän jälkeen korvataan suuremmalla tuella, mutta edes se ei ole lisännyt ratkaisevasti miesten kotiinjääntiä.
Euroopan unionissa Suomen kaltaista erillisverotuksen mallia pidetään myönteisenä esimerkkinä. EU:n piirissä keskustellaan juuri nyt vakavasti siitä, miten naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia työhön voidaan lisätä nimenomaan siirtymällä yhteisverotuksesta erillisverotukseen. Trendi on siis EU:ssakin menossa yksilöllistävämpään suuntaan. Tässäkin valossa vihreiden esitys tuntuu eriskummalliselta.
Kestävin tapa tukea lapsiperheitä on Ojalan mielestä lapsilisien
kehittäminen ja muu suora tuki lapsiperheille. Tällöin luodaan
tasavertaisia edellytyksiä koko perheelle hyvinvoivana
yhteisönä. Lapsilisien verollepano on ehdottomasti
estettävä. Kaikkien - myös työttömien perheiden
lasten - oikeus päivähoitoon, maksuton esiopetus, koululaisten
iltapäivähoidon laajentaminen ja muut lapsiperheille suunnattavat
julkiset palvelut ovat Ojalan mielestä järkevää
perhepolitiikkaa.
EU:n työllisyyspolitiikka samoilla linjoilla vuonna 1999
Komission tiedoksiantona esittämä ehdotus jäsenvaltioiden ensi vuoden työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi poikkeaa varsin vähän viimevuotisesta työllisyyspolitiikasta. Perustana ovat edelleen Luxemburgissa 1997 marraskuussa sovitut strategiat.
Koko EU-alueella työttömyysaste on laskenut 10 prosentin tuntumaan ja sen odotetaan laskevan edelleen. Työllisyys on siis EU-maissa korkeimmillaan vuoden 1992 jälkeen. Kehitys on kuitenkin ollut liian hidasta. Ongelmana on työmahdollisuuksien keskittyminen tietyille alueille, mikä on aiheuttanut jäsenvaltioiden välisiä ja niiden sisäisiä aluepoliittisia ongelmia. Keskeiset työllisyyspoliittiset ongelmat ovat pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys. EU:ssa ei liioin ole toteutunut vammaisten ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden tasapuolinen mahdollisuus saada työtä.
Komission laatima EU:n työllisyysstrategia rakentuu neljän pilarin varaan. Nämä ovat työllistyvyys, yrittäjyys, sopeutumiskyky ja yhtäläiset mahdollisuudet. Komission mukaan EU:n olisi entistä enemmän kannustettava aktiiviseen työelämään osallistumiseen, sekä kaikin tavoin ehkäistävä sosiaalista syrjäytymistä. Komissio painottaa myös koulutuksen sekä työvoiman sopeutumiskyvyn merkitystä.
Komission tiedoksiannon mukaan jäsenvaltion on kansallista työllisyyspolitiikkaansa laatiessaan huomioitava myös tiettyjä laajempia kysymyksiä. Kaikissa toimenpiteissä on otettava huomioon naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet. Lisäksi tietoyhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet uusiin työllistymistä parantaviin oppimismuotoihin ja joustavampaan työn organisointiin olisi otettava huomioon. Myös palvelualojen kehittäminen saattaisi nopeuttaa työllistymistä.
Edelleen komission mukaan vero- ja etuusjärjestelmien uudistuksella tulisi saada työnteko houkuttelevammaksi, jotta voitaisiin saada pimeä työ kuriin. Useissa jäsenmaissa on jo ryhdytty yhdistämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukea varsinaiseen työmarkkinapolitiikkaan.
Muutoksia aikaisempaan on vähän. Entistä selvemmin painotetaan kuitenkin työllistämiskeinoina tietoyhteiskunnan ja palvelusektorin tarjoamia mahdollisuuksia. Merkittävää on, että ainakin komission tiedonannon mukaan työttömyyden ja siihen liittyvien alueellisten ongelmien vähentäminen on eräs unionin keskeisimpiä tehtäviä.
Työllisyyskonventio
keskusteli
täystyöllisyydestä
OBrysseliin kokoontui helmikuun alussa arviolta 700 eurooppalaisen ay-liikkeen, työttömien järjestöjen, kirkon ja kansalaisjärjestöjen vaikuttajaa keskustelemaan keinoista vähentää EU-maiden työttömyyttä. Kokous pohdiskeli erityisesti mahdollisuutta palauttaa täystyöllisyys Eurooppaan.
Konvention Suomen koordinaattorina toimi Outi Ojala. Suomesta kokoukseen osallistui toistakymmentä edustajaa työttömien järjestöistä ja kirkon piiristä.
Täystyöllisyyden mittariksi oli kokouksessa nimetty se, että 70 prosenttia työikäisestä väestöstä on mukana työelämässä. Nykyinen taso on EU-maissa keskimäärin lähes 10 prosenttiyksikköä alhaisempi.
Täystyöllisyyden saavuttaminen on vaikeaa, korosti Outi Ojala kokouksessa. Sen saavuttamiseen tarvitaan kokonaisvaltaista muutosta niin talouspolitiikassa, sosiaaliturvassa kuin EU:n rakenteissakin. Työllisyyttä tukevaa talouskasvua on edistettävä. Apuna toimivat myös julkiset työllisyysinvestoinnit sekä tehokkaampi jäsenmaiden työllisyyspolitiikkojen koordinointi EU-tasolla.
Kokouksessa kiinnitettiin huomiota myös naisten ja miesten
työttömyyseroihin: uusimpien tilastojen mukaan naisten
työttömyys on
EU-maissa yli kolme prosenttiyksikköä korkeampi. Naisista on EU-maissa
keskimäärin työttömänä 11.7 prosenttia ja
miehistä 8.4 prosenttia. Työvaltaisten palvelualojen
arvonlisäveroa alentamalla voidaan tilannetta parantaa.
Työllisyyskonvention järjesti ryhmä europarlamentaarikkoja erityisesti sosialidemokraattien, vasemmiston ja vihreiden ryhmistä. Alun perin idea on lähtenyt liikkeelle brittiläisen labouredustajan Ken Coatesin toimesta.
Työllisyyskokous jakaantui avauksen jälkeen työryhmiin, jotka oli aiheittain jaettu otsikoilla Talous ja työ, Lyhennetty työaika ja työn laatu, Sosiaalisten oikeuksien tulevaisuus, sekä Uusia työpaikkoja Eurooppaan. Kaikissa työryhmissä oli esillä tarkoituksenmukainen täystyöllisyyden määritelmä muutenkin kuin työllisyys- tai työttömyysprosentin mukaan. Esimerkiksi mittava työpanos kansalaisjärjestösektorilla tulisi voida huomioida. Belgiassa asuvia laillisia siirtolaisia edustanut puhuja muistutti, että hän itse on tehnyt lähes kymmenen vuotta vapaaehtoista työtä siirtolaisten aseman hyväksi ennen nykyistä, "oikeaa" työtä.
Yksimielisyyttä esiintyi siitä, että mittava uusien työpaikojen luomispotentiaali esiintyy juuri ns. kolmannella sektorilla. Julkisten tahojen toivottiin kuitenkin vaikuttavan siihen, että nämä työpaikat tarjoaisivat perinteisten työpaikkojen lailla mahdollisuuden esimerkiksi sosiaalisiin etuisuuksiin (lomat, kunnon palkka, työsuojelu). Näin työn tekijälle voitaisiin saada työhön olennaisesti liittyvä autonomian ja yhteiskunnallisen tasavertaisuuden tunne.
Irlantilainen työttömien edustaja toi esille tärkeän
näkökohdan uusien työpaikkojen luomisen mallimaaksi
nimetystä Irlannista. Alhaiseen verotusasteeseen perustuva yritysten
siirtyminen Irlantiin on koko Euroopan kannalta katsottuna nollasummaa,
sekä koituu pitkän päälle Irlannillekin tappioksi,
sillä tuotot ohjautuvat kuitenkin enimmiltään
alkuperäismaihin. Hän myös korosti, että arvioitaessa
julkisen ns. new deal -tyyppisen ohjelman sekä samanaikaisten suurten
lomautusten vaikutusta vain viivan alle jäävä lopputulos ratkaisee
arvioitaessa työllisyyspolitiikan onnistumista. Uusia
työllistämismahdollisuuksia suunniteltaessa on lisäksi
pidettävä mielessä, että kyse ei saa olla vain
työttömien työntekijöiden "kierrätyksestä",
jossa näitä ihmisiä vielä kaupan päälle
syyllistetään tilanteestaan.
Rakennerahastojen uudistuksella kohta kiire
EU:n komissio, ministerineuvosto ja parlamentti vääntävät parhaillaan päätöksiä Agenda 2000:een liittyvistä kysymyksistä. Maatalouspolitiikan uudistusta jähmettää erityisesti kiista maataloustuen osittaisesta siirtämisestä jäsenmaiden vastuulle.
Vuosien 2000-2006 rahoituskehyksen suhteen rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden näkemykset ovat kaukana toisistaan. Täsmentymässä rakennerahastouudistuksessa ovat pikkuhiljaa vasta keskeiset kiistakysymykset.
Aika onkin kulumassa loppuun. Parlamentti lähtee vaalilomalle toukokuun alun täysistunnon jälkeen. Näin ollen ehdoton takaraja poliittisille sopimuksille on maaliskuun ylimääräinen huippukokous Berliinissä.
Puheenjohtajamaa Saksa on tehnyt kunnianhimoisen aikataulun rakennerahastouudistuksen läpiviemiseksi. Helmikuun lopulla Bonnin lähellä pidettävässä ylimääräisessä huippukokouksessa vauhditetaan Agenda 2000:n käsittelyä. Maaliskuun lopun huippukokouksesta Berliinistä pitää tuloksena olla jo poliittiset sopimukset koko uudistuksesta, ja kesäkuun alun Kölnin varsinainen huippukokous enää siunaa tehdyt päätökset.
Rahoituskysymykset suurin ongelma
Suurin kiistan aihe on tuleva rahoituskehys vuosille 2000 - 2006 ja erityisesti rakenne- ja koheesiopolitiikkaan käytettävä rahoitusosuus.
Ristiriita on suuri: rikkaimmat eli ns. nettomaksajamaat esittävät selvää leikkausta komission esittämään rahoituskehykseen, ja köyhät jäsenmaat puolestaan vaativat lisää rahaa - tai ainakin rahojen riittävyyden arviointia rahoituskauden puolivälissä.
Yksi ongelmakysymys on tehokkuusvaraus eli raha, jolla palkittaisiin ohjelmakauden puolivälissä kaikkein tehokkaimmat ohjelmien tekijät ja toteuttajat.
Alkuperäinen komission esitys oli 10 % koko rahoitusvarasta. Koska tehokkuusvaraus sai osakseen hyvin voimakasta arvostelua, on komissio ilmoittanut laskevansa varausesityksen 4 %:iin. Tällaisen esityksen näyttää enemmistö jäsenmaista olevan valmis hyväksymään. Todennäköisesti asialle saadaan myös parlamentin siunaus.
Suunnitteluun ja täytäntöönpanoon myös kansalaisjärjestöjä?
Kumppanuuden laajentaminen tarkoittaa komission esityksessä sitä, että alue- ja paikallistasolla ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon otettaisiin viranomaisten lisäksi mukaan myös kansalaisjärjestöjä.
Neuvostossa esitys on kohdannut kovaa vastustusta. Komissio on pitänyt kuitenkin tiukasti kiinni esityksestään ja toivoo parlamentilta tukea esitykselleen.
Yhteisöaloitteet karsitaan komission esityksessä kolmeen. Aloitteet koskevat työllisyyttä ja tasaarvoasioita sekä rajat ylittävää yhteistyötä ja maaseudun kehittämistä.
Parlamentissa on vaadittu lisäksi mukaan entistä URBAN- eli kaupunkiohjelmaa. Komissio katsoo kuitenkin, että kaupunkipolitiikka voidaan ottaa läpäisyperiaatteella kaikkiin ohjelmiin.
Myös nykyisen 6-alueen kohtalo on kiistana. Komissio esittää, että kaikki nykyiset tavoitteen 6 alueet (myös 75 %:n BKT-tason ylittävät) otettaisiin mukaan uuteen 1-tavoitteeseen. Tämä koskee Suomessa Lappia, Koillismaata sekä osia Väli-Suomesta.
Neuvostossa kuitenkin hyvin monet jäsenmaat pitävät tiukasti kiinni 75 %:n BKT-rajasta, eikä 1-tavoitteeseen haluta hyväksyä yhtään poikkeusta.
Tavoitealueiden kohtalosta kiistellään
Myös siirtymäkaudet nykyisistä tavoitealueista ulos jääville alueille ovat ongelmallisia. Komissio esittää, että nykyisestä 1-tavoitteesta ulos putoaville alueille annettaisiin 6 vuoden siirtymäkausi ja 2-tavoitteen alueille 3 vuoden siirtymäkausi.
Neuvostossa jotkin jäsenmaat ovat kuitenkin esittäneet kolmen vuoden siirtymäkausia molempiin tavoitteisiin. Parlamentissa enemmistö haluaa pitkiä siirtymäkausia, jopa seitsemää vuotta, molemmille tavoitteille. Siirtymäkauden tuki on laskeva, ja viimeisen vuoden tuki olisi jo melko mitätön.
Komissio antaa helmikuun alussa rakennerahastoohjelmien yhteisötason suuntaviivat. Ennakkotietojen mukaan niissä tulee korostumaan erityisesti työllisyys ja työllistäminen. Muina painotuksina ovat mm. kestävä kehitys eli ohjelmien vihertäminen sekä kaupunkinäkökulma ja tasa-arvokysymykset.
Avoimia kysymyksiä on paljon ja ristiriidat ovat suuria, mutta Saksan
vahvuuteen puheenjohtajana halutaan luottaa. Selvää kuitenkin on,
että asetusten viimeistely jää Suomen puheenjohtajakaudelle
eikä uusia ohjelmia päästä toteutettamaan heti vuoden
2000 alusta.
Loppukevään aikataulut:
3.2. Komissio antaa rakennerahasto-ohjelmien sisällölliset
suuntaviivat
22. - 23.2. YAN (yleisten asiain neuvosto)
26.2. Bonnin (Petersbergin) ylimääräinen
valtionpäämiesten tapaaminen neuvottelujen vauhdittamiseksi
21. - 23.3. YAN (konklaavi ja ulkoministerikokous)
22. - 23.3. Parlamentin aluepoliittisen valiokunnan kokous
24. - 25.3. Berliinin ylimääräinen huippukokous,
päätökset uudistuksen poliittisista linjoista
29. - 30.3. Ylimääräinen parlamentin aluepoliittisen
valiokunnan kokous. Huippukokouksen seurantakokous ja keskustelu avoimista
kysymyksistä
12. - 13.4. Parlamentin, komission ja neuvoston väliset
epäviralliset keskustelut asetusteksteistä ja toisen
käsittelykierroksen valmistelu
13.4. Huhtikuun täysistunto: varsinaisten rahastoasetusten
ensimmäinen käsittely
21. - 22.4. Parlamentin aluepoliittisen valiokunnan kokous
26. - 27.4. YAN
4.5. Rakennerahastouudistuksen yleisasetuksen käsittely ja
rahastoasetusten toinen käsittely
17. - 18.5. YAN
31.5. YAN
3. - 4.6. Saksan puheenjohtajakauden päätöshuippukokous
Kölnissä
21. - 22.6. YAN
Ihmisoikeusasiat esillä Euroopan parlamentissa
Joulukuun täysistuntoviikko vietettiin ihmisoikeuksien merkeissä: YK:n yleinen ihmisoikeusjulistus täytti 50 vuotta ja Euroopan parlamentin vuosittain jakama Saharov-palkinto 10 vuotta. Tällä kertaa Saharov-palkinnon sai Kosovon maltillinen albaanijohtaja Ibrahim Rugova.
Aikaisemmin palkinnon ovat saaneet mm. Nelson Mandela, Aung San Suu Kyi ja Taslima Nasreen. Saharov-palkinto myönnetään henkilölle tai järjestölle taistelusta ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien puolesta. Palkinto on saanut nimensä venäläisen fyysikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin mukaan.
Rugova on edustanut serbihallituksen vastaista väkivallatonta vastarintaa vuodesta 1989, jolloin Kosovon autonominen asema kumottiin ja opposition edustajia pidätettiin. Rugovan tavoitteena on rauhan, vapauden, ihmisoikeuksien ja demokratian takaaminen kaikille Kosovon asukkaille. Rugova arvelee, että Kosovon itsenäisyys olisi koko Balkanin alueen kannalta paras ratkaisu. Kansainvälisen suoja-alueen perustaminen olisi ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä.
Rugovaa voidaan pitää Kosovon itsenäisyyspyrkimysten
kärkihahmona, sillä hänet on jo kahteen otteeseen valittu
itsenäiseksi julistautuneen Kosovon presidentiksi. Rugova on perustanut
Kosovoon "vastahallinnon" sekä albaanikouluja lakkautettujen koulujen
tilalle. Hän on silti säilyttänyt jatkuvasti neuvotteluyhteydet
Belgradiin. Jopa serbijoukkojen suorittamiksi epäiltyjen verilöylyjen
ja etnisten puhdistusten jälkeen Rugova on kehottanut kosovolaisia
maltillisuuteen.
Myös EU-jäsenmaiden ihmisoikeuksissa parannettavaa
Ihmisoikeuksien julistuksesta huolimatta joka toisessa maassa käytetään yhä kidutusta. Myös EU:n jäsenmailla on vielä paljon tehtävää, todettiin parlamentin keskustelussa EU:n ihmisoikeuspolitiikasta.
Parlamentti kehotti niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet YK:n kidutuksen vastaista yleissopimusta, pian hyväksymään sopimuksen. Myös laillisten maahanmuuttajien äänioikeutta olisi yhtenäistettävä. Parlamentti toivoi myös, että valtiot voisivat estää rasistisia ajatuksia esittävien ehdokkaiden vaalikelpoisuuden.
Outi Ojala muistutti keskustelussa siitä, että vähemmistöjen syrjintää esiintyy edelleen myös EU:n jäsenvaltioissa. Esimerkiksi seksuaaliset vähemmistöt ja mustalaiset kärsivät syrjinnästä. Amsterdamin sopimus mahdollistaa kuitenkin tulevaisuudessa syrjinnän ja rasismin kieltävän direktiivin.
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei lisää pelkästään kansalaisten perusturvallisuutta, vaan vahvistaa myös valtioiden taloudellista hyvinvointia. EU edellyttää periaatteessa kansainvälisiä sopimuksia tehtäessä, että ihmisoikeuksia on noudatettava tai sopimusten täytäntöönpano voidaan keskeyttää. Tarkoituksena on tukea demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista erityisesti kolmansissa maissa. Parlamentin mukaan ihmisoikeuksiin liittyvien sääntöjen noudattaminen ei ole vain valtioiden velvollisuus, vaan sitä olisi vaadittava myös yrityksiltä.
USA:a vaadittiin lakkauttamaan kuolemantuomiot
Samaan aikaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen 50-vuotisjuhlan kanssa pantiin USA:ssa täytäntöön 500:s kuolemantuomio sitten vuoden 1977. Parlamentissa kokoontui lähinnä amerikkalaisista koostuva vaikutusvaltainen ryhmä, jonka jäsenet vaativat kuolemantuomioiden lakkauttamista kaikkialla maailmassa. Paikalla olivat mm. ihmisoikeustaistelija Angela Davis, kuolemaantuomitun Mumia Abu-Jamalin asianajaja, Amnesty Internationalin edustaja, vainotun intiaaniheimon edustaja sekä europarlamentaarikkoja.
Angela Davis kehotti parlamenttia tukemaan tekeillä olevaa parlamentin julkilausumaa kuolemantuomioiden poistamiseksi. Tutkimusten mukaan kuolemantuomiot eivät lisää turvallisuutta tai vähennä rikollisuutta, vaan päinvastoin. USA on ainoa teollisuusmaa, jossa on vielä kuolemantuomio käytössä. Kuitenkin demokratiaan kuuluu, ettei kukaan voi päättää toisen elämästä tai kuolemasta. Davisin mukaan köyhien, värillisten ja moniongelmaisten vankila- ja kuolemantuomiot ovat epäonnistunutta sosiaalipolitiikkaa, jonka avulla ongelmallisista ryhmistä päästään helposti eroon.
Kuolemaantuomittu Mumia Abu-Jamal on lehtimies, joka on kirjoittanut ihmisoikeuksia puolustavia kirjoituksia. Abu-Jabal on mustien oikeuksia puolustavan Mustat pantteritjärjestön jäsen. Hänen asianajajansa mukaan Philadelphian poliisia on lahjottu, jotta Abu-Jabalille saataisiin rikosrekisteri. Paikalla ollut dakota-intiaaniheimon jäsen kertoi intiaaneista, joita on teloitettu ilman oikeudenkäyntiä ja joista osa on edelleen vangittuna.
USA:ssa langetettuja tuomioita tutkittaessa on tullut selvästi esiin,
että esimerkiksi mustaihoiset saavat kuolemantuomion valkoihoisen taposta
paljon helpommin kuin valkoihoiset värillisen taposta. Köyhillä
ei ole varaa asianajajien palkkaamiseen, tuomioistuimet ovat usein hyvin
konservatiivisia, ja valtaosa juryn jäsenistä on valkoihoisia.
Tilanteen korjautumista estävät kuolemantuomioiden suosio USA:ssa
sekä siitä johtuva poliitikkojen pelko puuttua asiaan. Euroopan
parlamenttia pyydettiin vetoamaan Abu-Jamalin vapauttamisen sekä
ylipäätään kuolemantuomioiden lakkauttamisen puolesta.
Intergroup matkaa Itä-Timoriin
Euroopan parlamentin solidaarisuutta Itä-Timorin ihmisille ajavan yhteistyöryhmän (Intergroup for Solidarity with the people of East Timor) kokouksessa 2.12.1998 päätettiin Itä-Timoriin helmikuussa 1999 tehtävästä matkasta. Yhteysryhmän yhtenä puheenjohtajista toimii suomalainen Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala.
Yhteysryhmän on Itä-Timoriin kutsunut Nobel-palkittu ihmisoikeuksien puolustaja José Ramos-Horta. Matkan tarkoituksena on tutustua Itä-Timorin tilanteeseen paikan päällä ja tavata aktiivisia paikallisia ihmisiä, etenkin nuoria ja opiskelijoita. Tavoitteena on myös tavata presidentti Xanana Gusmao, joka on tällä hetkellä vangittuna Jakartassa, Cipinangin vankilassa. Koska Indonesiaan ei voi matkustaa ilman viisumia, on vierailun toteutuminen vielä kiinni Indonesian viranomaisista.
Vapaus liikkua myös vammaisille ihmisille
Autonkäyttäjien yhteistyöryhmä Euroopan parlamentissa (Intergroup for Automobile Users) järjesti 2.12.1998 kokouksen, jossa keskusteltiin vammaisten ihmisten erityistarpeista autonkäyttäjinä.
Avauspuheenvuorossaan autonkäyttäjien yhteistyöryhmän puheenjohtaja, MEP Alain Donnelly korosti autoilun tärkeyttä myös vammaisille ihmisille, koska se tuo heille vapauden liikkua oman mielensä mukaan.
Tilaisuudessa puhui parlamentin jäsen Barbara Schmidbauer, joka on vammaisuusyhteistyöryhmän (Disability Intergroup) puheenjohtaja. Schmidbauer käsitteli vammaisten ihmisten autoiluun liittyviä erityisongelmia, kuten oman auton oston kalleutta ja julkisen liikenteen käytön vaikeutta.
Komission edustaja Danae Penn kertoi, että 30 - 40 %:lla Euroopan unionin kansalaisista on rajoittuneet liikkumismahdollisuudet, johtuen niin raskaudesta kuin pyörätuolistakin. Penn esitelmöi keinoista, joilla vammaisten ja muiden liikuntarajoitteisten ihmisten liikkumista voidaan helpottaa.
Toinen komission edustaja Evangelos Bekiaris koordinoi pyörätuoliprojektia, jonka tarkoituksena on kehittää törmäyksen kestävä, tavalliseenkin autoon sopiva pyörätuoli.
Brysselin vapaan yliopiston professori Rudi De Raedt kertoi tekeillään olevasta tutkimuksesta, jossa tutkitaan ikääntymisen ja autoilun suhdetta. Alustavien tuloksien mukaan autoilija alkaa ikääntyessään välttää tilanteita, joissa autoilu on hänelle vaikeaa, esimerkiksi ruuhkassa tai pimeässä autoilua. Näin ollen autoilija vähentää itse riskiään joutua ongelma- ja onnettomuustilanteisiin.
Puheenvuoron käytti myös Automobile Associationin edustaja Bert
Morris, joka kertoi brittiläisestä Shopmobility
-järjestelmästä. Sen avulla pyörätuolilla liikkuvat
ihmiset voivat lähteä ostoksille kaupunkien keskustoihin, koska
heitä avustetaan tarpeen vaatiessa. Shopmobility -järjestelmä
on saanut myös kaupunkien yrittäjät näkemään
vammaiset ihmiset potentiaalisena kuluttajaryhmänä.
Euroopan vammaisten naisten julistus julkistettiin
Euroopan vammaisfoorumi (European Disability Forum) järjesti Euroopan parlamentissa minikonferenssin 4.12.1998. Euroopan vammaisfoorumi on eurooppalaisen vammaisliikkeen kattojärjestö, johon kuuluu tällä hetkellä 66 jäsenjärjestöä ja vammaisneuvostoa ympäri Eurooppaa. Foorumi toimii järjestöjen neuvottelevana edustuselimenä EU:ssa ja ottaa aktiivisesti kantaa EU:n vammaisasioihin.
Minikonferenssissa julkistettiin Euroopan vammaisten naisten julistus, joka asettaa suuntaviivat vammaisten naisten ja tyttöjen yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämiseen EU:ssa. Se sisältää 152 parannussuositusta
Konferenssin avasi Lydia Zijdel, joka on Euroopan vammaisfoorumin vammaisten naisten työryhmän puheenjohtaja. Vammaisfoorumin puheenjohtaja Johan Wesemann uskoi puheessaan julistuksen olevan avaintyökalu vammaisten naisten oikeuksia parannettaessa. Konferenssissa puhuivat myös Euroopan parlamentin jäsen, parlamentin vihreän ryhmän puheenjohtaja Magda Aelvot, sekä Euroopan komission ja European Women´s Lobbyn edustajat.
Ihminen eläinten hyvinvoinnin suurin uhka?
Euroopan parlamentissa kokoontuu kuukausittain Eläintensuojelu ja -hyvinvointi (Animal Conservation and Welfare) -niminen keskusteluryhmä. Viime kuukausina ryhmä on perehtynyt mm. häkkikanojen, valaiden, karhujen, härkien ja muiden uhanalaisten tai puutteellisissa oloissa elävien eläinten tilanteeseen.
EU:n puheenjohtajamaana aloittanut Saksa on luvannut kautensa aikana pyrkiä parantamaan eläinten meri- ja pitkänmatkankuljetusten olosuhteita sekä lakkauttamaan häkkikanalat. Useat munantuottajat ovat kuitenkin haluttomia muutoksiin huolimatta siitä, että vapaiden kanojen ja häkkikanojen munien hinnassa ei kuluttajan kannalta ole enää ratkaisevaa eroa.
Keskusteluissa nousivat esille myös Espanjassa vuosittain vietettävien
satojen fiestojen eläinrääkkäykset. Härkiä
ei vain jahdata, vaan niitä myös poltetaan elävinä.
Tällaiset fiestat olivat Espanjassa välillä jo pitkään
kiellettyjä, mutta ovat nyt nousseet uuteen suosioon.
Valaiden ja muiden uhanalaisten eläinten kohtalo huolestuttaa
Useiden valaslajien määrät ovat viime aikoina olleet jälleen laskussa. Pahimpia valaita uhkaavia vaaroja ovat teollisuus, kalastus, turismi sekä teiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen. Sekä Japani että Norja saivat moitteita jatkuvasta kansainvälisten sopimusten vastaisesta valaiden pyynnistä.
Meksikon harmaavalaita uhkaavasta teollisuushankkeesta kertonut puhujavieras pyysi EU:ta vetoamaan Meksikon hallitukseen sekä japanilaisen Mitsubishin johtoon, jotta nämä eivät toteuttaisi hanketta. Kyseinen harmaavalasalue sijaitsee Meksikon aluevesillä, ja sitä yritetään parhaillaan saada osaksi UNESCO:n julistamia suojelualueita. Ehdotettiin, että EU voisi asettaa valaiden suojelun yhdeksi ehdoksi Meksikon kanssa käytävissä vapaakauppaneuvotteluissa. Lisäksi toivottiin asialle julkisuutta tuovaa europarlamentaarikkojen vierailua paikan päälle.
EU pyytää Kanadan hallitusta puuttumaan Kanadassa tapahtuvan kaupallisen hylkeenpyynnin julmuuksiin. Keskustelussa huomio kiinnittyi myös tiettyjen karhulajien metsästykseen Kanadassa. Suuri osa karhuista kaadetaan huvin vuoksi, ja karhujen metsästys on erittäin suosittu urheiluharrastus eri maista tulevien turistien keskuudessa. Nykyisin eräät karhulajit ovat jo uhanalaisia ja suuri osa niiden alkuperäisistä asuinalueista on tuhottu mm. avohakkuilla. Esillä oli suojelualueiden perustaminen uhanalaisille karhulajeille.
Keskusteluryhmässä käsitellyille ongelmille ratkaisua haettaessa
on pidettävä mielessä eläinten huonon kohtelun taustalla
oleva yhdistävä tekijä. Niin kanojen, valaiden, karhujen kuin
härkienkin tapauksessa suurin ongelma on ihminen itse.
Saksa vauhdittamassa Euroopan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan etenemistä
Saksan aloitettua vuoden alusta puheenjohtajuuskautensa sekä EU:ssa että Länsi-Euroopan puolustusliitto WEU:ssa on näiden kahden järjestön ohjelma ensimmäistä kertaa samoissa käsissä. Saksa ilmoitti tammikuun lopussa, että ennen NATO:n huhtikuun lopun huippukokousta tulisi WEU:lla ja EU:lla olla selkeä esityslista siitä, miten Amsterdamin sopimuksen 17 artiklassa määritelty EU:n ja WEU:n yhteistyö tulisi käytännössä toteuttaa.
EU:n ja NATO:n välisessä suhteessa tämä merkitsee sitä, että NATO:n neuvoston 1996 Berliinissä omaksumaa eurooppalaista turvallisuus- ja puolustusidentiteettiä (ESDI) vastaava kehyssopimus tulisi aikaansaada liittyen Naton voimavarojen ja välineistön käyttöön yksinomaan eurooppalaisten hoitamissa operaatiossa.
EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaihtoehdoista tullaan
käymään tiukkaa keskustelua. Osa EU-maista ajaa EU:n, WEU:n
ja Naton nykyistä tiukempaa yhteensitomista toisiinsa. Suomen ja Ruotsin
ulkoministerit ovat puolestaan esittäneet mallia, jossa WEU:n
tehtävänä on ehkäistä ja ratkaista alueellisia
konflikteja ilman NATO:n kaltaiseen sotilaalliseen liittoutumaan liittyviä
velvoitteita kuten yhteistä puolustusta.
Brysselin avustaja vaihtui
Outi Ojala on saanut uuden avustajan Brysseliin. Valt.yo Terhi Aalto aloitti
hommat vuodenvaihteessa. Terhin tavoittaa avustajan tutusta numerosta
+32-2-2847536.
Email-osoite on: tmaalto@kaapeli.fi.
Outin avustajana toiminut Sanna Kangasharju siirtyi tammikuun alussa
Valtioneuvoston kansliaan, Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tiedotuksen
palvelukseen.