EUROPARLAMENTAARIKKO OUTI OJALAN UUTISKIRJE 4 / 1997 JOULUKUU
-
Laajenemisessa ei saa unohtaa
sosiaalista ulottuvuutta
- Kuukausi Euroopan parlamentissa
- Outista puheenjohtaja
- GUE:n opintopäivät
- Osoitteenmuutos
- Ensi vuoden täysistunnot
- Kielikukkanen
- Kuukausi Euroopan parlamentissa
Ensimmäinen vuoteni Euroopan parlamentin jäsenenä on nyt takana. Olo on osin edelleen hämmentynyt. Mutta voin myös sanoa että samalla ajatukseni melkoisessa myllerryksessä olleesta ja olevasta Euroopan kehityksestä ovat selkiytyneet. Aiempaa vahvempi näkemykseni on, että Euroopan kansat ja valtiot, erilaisuuksistaan huolimatta, tarvitsevat toisiaan. Saksan ja Ranskan yhteistyö tai sen puuttuminen ei ole vain näiden maiden asia vaan se vaikuttaa koko maanosan kehitykseen. Rauha ja yhteistyökyky on eurooppalaisen menestyksen avain. Euroopan unionissa ja Euroopan parlamentissa voi vaikuttaa. On selvää, että lyhyen jäsenyyden jälkeen olemme vasta opettelemassa monia asioita. Mutta suomalaisen sanaa kuullaan - ja ainakin yhtä tarkkaavaisesti kuin monen isomman jäsenmaan edustajien puhetta. Varsinkin jos takana on asiantuntemusta, ammattitaitoa ja yhteistyökykyä.
Euroopan parlamentin asema on vahvistunut kuluneen vuoden aikana. Yleisin tapa mitata tuon vaikutusvallan kasvua on tulkita kesällä hyväksyttyä EU:n uutta perussopimusta eli Amsterdamin sopimusta. Parlamentin asemaa vahvistettiin lisäämällä ns. yhteispäätösmenettelyn käyttöä. Siinä parlamentti osallistuu päätöksentekoon yhdessä jäsenmaiden hallitusten edustajien muodostaman ministerineuvoston kanssa. Näin tehtiin esimerkiksi omalla tärkeällä työsarallani eli sosiaaliasioissa.
Mutta parlamentin vaikutusvallan kasvua voi kuvata myös toisella tavoin. Hullun lehmän taudin käsittely, keskustelu geenimanipuloidusta ruuasta tai EU:n työllisyyspolitiikka ovat asioita, joissa nimenomaan parlamentti ajoi päätöksiä eteenpäin. Parlamentin voima ei siis välttämättä perustu muodolliseen asemaan vaan usein siihen, että se toimii kansalaiskanavana: tuo esiin kansalaisten näkökulman. Parlamentin oma tulikoe on se, miten se itse pystyy vastaamaan kasvaneen vaikutusvallan haasteeseen. Suurin osa parlamentaarikoista suhtautuu työhönsä vakavasti. Mutta ongelmia on myös: suuret poissaolot ja osin holtiton ja suureellinen rahankäyttö. Parlamentin pitää ryhdistäytyä.
Olen itse pyrkinyt toimimaan niin, että palopuheiden sijaan vahvistetaan vastuullista päätöksentekoa. Mutta tämä ei saa tarkoittaa luopumista aktiivisuudesta ja oikeudenmukaisuuden periaatteen ajamisesta. Suomalaisella on parlamentissa ministerineuvostoa paremmat toimintavapaudet ja mahdollisuudet esiintyä aloitteellisesti kansalaisten tärkeinä kokemissa asioissa. Se on hyvä, kun tavoitteena on unionin muuttaminen avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi.
Työ ei suju ilman yhteistyötä. Olen saanut huomata kuinka avuliaita ja yhteistyöhön valmiita monet virkamiehet, luottamushenkilöt ja kansalaisaktiivit ovat. Apua saa tarvittaessa niin Suomen EU-edustustosta, ay-liikkeestä ja ylipäätään kansalaisjärjestöistä. Brysselissä poliittisten taustojen erilaisuus ei ole este hyvälle tietojen vaihdolle.
Haluankin sydämellisesti kiittää kaikkia hyvästä yhteistyöstä kuluneena vuotena ja toivottaa Euro-Outisten lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.
Outi Ojala
EU-maiden valtionpäämiehet kokoontuivat marraskuun 20. ja 21. päivänä ylimääräiseen työllisyyttä käsittelevään huippukokoukseen Luxemburgiin. Kokous järjestettiin Ranskan vaatimuksesta; Ranskan vasemmistohallitus asetti Amsterdamin huippukokouksessa ylimääräisen työllisyyskokouksen järjestämisen ehdoksi omalle Emu-osallistumiselleen.
Kokouksen jälkeiset kommentit ovat olleet varsin yhdensuuntaisia siinä, että Luxemburgin kokouksen tärkein tulos oli, että se ylimalkaan pidettiin. Huippukokous oli alku prosessille, joka voi johtaa tehokkaampaan EU:n työllisyyspolitiikkaan. Luxemburgissa tunnustettiin, että työllisyyden hoito ei ole yksinomaan jäsenmaiden asia, vaan se kuuluu myös EU:n esityslistalle.
Kokouksessa sovittiin, että tästä eteenpäin työllisyys tulee olemaan huippukokousten esityslistalla joka vuosi. EU on nyt antanut "työllisyyskriteerit", jotka voi rinnastaa Emu-kriteereihin; tosin työllisyyskriteerien noudattamatta jättämisestä ei ole säädetty sanktioita.
EU:n komissio oli laatinut Luxemburgin kokoukselle varsin pitkälle menevän ja monelta osin edistyksellisen esityksen työllisyyssuuntaviivoiksi. Se perustuu neljään "pilariin": työllistyvyyteen, yrittäjyyteen, sopeutumiskykyyn sekä naisten ja miesten yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Huippukokouksessa komission esityksen rakenne säilytettiin, vaikka siinä esitettyjä konkreettisia toimenpiteitä lievennettiin monelta osin.
Merkittävää on, että Luxemburgissa ei suinkaan tarjottu työttömyyslääkkeeksi sääntelyn purkua. Lisää joustavuutta työmarkkinoilla kylläkin vaaditaan, mutta samalla muistutetaan, että se ei saa tapahtua työntekijöiden turvan kustannuksella.
Konkreettisin tavoite työllisyyssuuntaviivoissa koskee nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä. Siinä edellytetään jäsenvaltioiden pääsevän viiden vuoden määräajan sisällä siihen, että jokaiselle nuorelle tarjotaan työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen. Pitkäaikaistyöttömien osalta määräaika on 12 kuukautta.
Suomessakin varsin paljon keskustelua herättänyt esitys arvonlisäveron alentamisesta palvelualoilla on suuntaviivoissa mukana. Se on tosin lieventynyt muotoon, jossa kukin jäsenvaltio "harkitsee halutessaan, onko syytä alentaa alv-prosenttia sellaisten työvoimavaltaisten palvelujen osalta, joihin ei kohdistu rajat ylittävää kilpailua".
Työajan lyhentämispyrkimykset sen sijaan eivät saaneet Luxemburgista tukea. Ranskan ja Italian hallituksilla oli varmaan halua saada tukea omille 35 tunnin työviikko -malleilleen, mutta tätä ei löytynyt. Työajan lyhentäminen on mainittu työllisyyssuuntaviivoissa vain yhtenä osana pitkää luetteloa siitä, mistä kaikesta voidaan sopia työorganisaatioiden nykyaikaistamiseksi.
Työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta 1998
21.-22.1.
4.-5.2.
18.-19.3.
15.-16.4.
27.-28.4.
25.-26.5.
3.-4.6.
29.-30.6.
2.-3.9.
23.-24.9.
26.-27.10.
9.-10.11.
30.11.-1.12.
Waddingtonin mielestä komission tulisi arvioida täydennyskoulutusmahdollisuuksien yhteydessä EU:n omia ohjelmia ja erityisesti niitä toimia, joilla pyritään parantamaan työllistettävyyttä ja edistämään elinikäistä oppimista. Täydennyskoulutus tulisi liittää osaksi laajempaa koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa. Kertomuksen mukaan niin kansallisella kuin myös unionin tasolla kaikki osapuolet pitävät tarpeellisena luoda täydennyskoulutusmahdollisuuksiin liittyvä pysyvä raportointijärjestelmä.
Waddingtonin mukaan eurooppatasolla toimivat työmarkkinaosapuolet ovat yhtä mieltä monista tekijöistä ja periaatteista, joilla pyritään edistämään mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen. Näitä ovat mm. opastusjärjestelmät, hyvien käytäntöjen yleistäminen, huomion kiinnittäminen erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja heikon ammattipätevyyden omaaviin työntekijöihin sekä koulutuksen vastuun jakaminen työnantajien, työntekijöiden ja hallitusten kesken.
Työmarkkinaosapuolet ovat kuitenkin eri mieltä siitä millaisiin toimiin tulisi ryhtyä ja millä tasolla tulisi toimia. Näin ollen komission esittämä toimintalinja, jonka mukaan Euroopan työmarkkinaosapuolet loisivat yhteisön tasolla yhteiset ehdot täydennyskoulutukseen pääsyn helpottamiseksi, ontuu heti alkumetreillä.
Lisäksi Waddington katsoo, että jatkossa säännöllisten kertomusten laadinta (pysyvä raportointijärjestelmä) edellyttää yhteisten laadullisten ja määrällisten indikaattoreiden käyttöönottoa unionissa. Hän ehdottaa, että EUROSTAT ja ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus CEDEFOP voisivat osallistua tämän toteuttamiseen. Seuraava kertomus laaditaan kolmen vuoden kuluttua. Waddington ehdottaa, että komissio ja työmarkkinaosapuolet voisivat levittää hyviä yleisiä käytäntöjä, kokemusta ja osaamista erityisillä "koulutusmahdollisuusmessuilla". Lisäksi komissio voisi rahoittaa ensimmäisiä pilottiprojekteja, jotka liittyvät arviointi- ja opastusjärjestelmien tarjoamiseen.
Komission olisi Waddingtonin mukaan asetettava yhteiset tavoitteet koulutuksen, työllistettävyyden ja elinikäisen oppimisen alueilla. EU:n rahastot, erityisesti sosiaalirahasto ja komission ohjelmat, esim. Leonardo da Vinci, tulisi yhdistää yhtenäisemmän lähestymistavan aikaansaamiseksi.
Aluepoliittinen valiokunta järjesti 24.-25.11. Strasbourgissa julkisen kuulemisen teemalla "Koheesio ja laajeneminen". Paikalla oli Euroopan paikallis- ja aluehallintokonferenssin ja alueiden komitean puheenjohtajistoa sekä Euroopan alueiden neuvosto ja Euroopan alueiden ja kuntien liitto. Komissiosta tilaisuuteen osallistuivat komissaari Monika Wulf-Mathies ja pääjohtaja Eneko Landaburu.
Tilaisuuden lähtökohdaksi komissio esitteli 3-osaista liittymisstrategiaansa. Hakijamaille tarjotaan ensin tutustumista rakennepolitiikkaan mm. Phare-ohjelman kautta, teknistä apua rakenteiden muuttamiseen ja toimielinten kehittämiseen sekä yhteistyötä paikallis- ja aluetasolla. Seuraava vaihe ovat pilottihankkeet, joilla kehitetään infrastruktuuria. Viimein jäsenyyden myötä kukin maa siirtyy EU:n varsinaisen rakennepolitiikan piiriin. Kaikki hakijamaat ovat selviä 1-tavoitteen piiriin tulevia maita. Tuki olisi korkeimmillaan 4 % BKT:sta.
Hakijamaiden ja parlamentaarikoiden puheissa oli paljon samanlaisia huolenaiheita: tietoa ei ole tarpeeksi siitä, miten suuret taloudelliset ja sosiaaliset erot ja Emu vaikuttavat laajentumiseen. Monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa ei tunneta lainkaan aluepolitiikkaa, joten järjestelmä on luotava aivan alusta. Laajentumiseen tarvitaan paljon enemmän rahaa ja aikaa kuin Agenda 2000:ssa esitetään. Rahan lisäksi tarvitaan paljon työtä, vuorovaikutusta, apua ja ohjausta.
Työvoiman liikkuvuuteen vaadittiin jarruja ja hakijamaille ympäristö- ja sosiaalinormeja. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus nähtiin ongelmana myös hakijamaille - parhaiten koulutetut lähtevät ja juuri heitä tarvittaisiin kotimaissaan.
Maatalouden todettiin olevan jo nyt ongelma EU:ssa, ja tilanne vaikeutuu ratkaisevasti uusien maatalousvaltaisten tulijoiden myötä. Lisäksi todettiin, että kunkin hakijamaan lähtötilanne on hyvin erilainen; tukitoimet pitäisi suunnitella kullekin maalle yksilöllisesti.
Hakijamaiden puheenvuoroissa todettiin, että osa kansalaisista on tyytymättömiä nykyisiin oloihin. EU:n myötä odotetaan välitöntä taloudellista muutosta. Komission valitsema neuvottelumalli 5+1 ei tyydyttänyt lainkaan ensimmäisestä vaiheesta ulkopuolelle jääviä hakijamaita. Hakijamaissa tiedettiin myös, ettei EU:n jäsenyys ratkaise maiden ongelmia. Ulkopuolelta tarvitaan vielä paljon tukea ja tietämystä ongelmien ratkaisemiseen. Tilannetta kuvasi hyvin hakijamaan edustaja, joka totesi, että kun haluat auttaa, voit antaa aterian tai opettaa kalastamaan: "me tarvitsemme opetusta kalastuksessa, emme eurooppalaisia aterioita".
Komission edustaja totesi loppupuheenvuorossaan, että laajentumisen riskit ja mahdollisuudet on nähtävä realistisesti. "25 maan EU on täysin eri asia kuin 15 maan EU. On tunnustettava, että laajenemisen myötä Euroopan keskimääräinen vauraus vähenee. Laajentumisen myötä tulee suurempi ero köyhien ja rikkaiden maiden ja alueiden välille. Tämä vaatii taloudellisen ja sosiaalisen koheesion lujittamista. Eroja on kavennettava EU- ja ehdokasmaiden välillä, mutta myös ehdokasmaiden välillä ja sisällä. Markkinatalouteen siirtyminen on lisännyt eroja ehdokasmaissa. Tässä tilanteessa tarvitaan myös näiden maiden omaa sisäistä solidaarisuutta. Lisäksi on arvioitava, mitkä ovat laajentumisen todelliset vaikutukset nykyisiin jäsenmaihin. Kaikki maat ovat lisänneet kauppaa hakijamaihin, vaikka tietyt elinkeinot ovatkin uhattuna - eniten maatalous. Kaikkia kielteisiä vaikutuksia ei voida eliminoida".
Takaisin sisällysluetteloon
Kittilässä Outi avasi neljännen eurooppalaisen suojainvälinekongressin ja tapasi myös paikallista vasemmistoliiton väkeä. Heitä kiinnosti eniten Agenda 2000 -asiakirjan rakennerahastouudistus. Outi itse totesi nauttivansa näistä maakuntavierailuista, koska niissä tapaa paikallisia ihmisiä ja saa tietoa maakuntien tärkeinä pitämistä asioista.
Oulun Teknologiakylässä ja Medipoliksessa Outia kiinnosti erityisesti, kuinka molemmat yhtiöt ja niissä toimivat yritykset ovat käyttäneet EU:n kautta saatavia varoja toimintaansa. Pien- ja keskisuurten yritysten hankkeiden tukeminen on yksi keino viedä eteenpäin EU:ssa esille nousseita työllisyyskysymyksiä.
Teknologiakylän yrityksissä EU-rahoitus on vielä sangen vähäistä, mutta hyvinvointituotteiden tutkimus- ja yrityskeskus Medipoliksessa tilanne on toinen. Eurorahaa on haettu yhteensä 30 miljoonaa ja saatu 24 miljoonaa. Medipolis Oy:n toimitusjohtaja Saara Lampelo kertoi, että euroraha on tulossa tutummaksi myös Teknologiakylän yrityksille. Medipolis Oy on Oulun Teknologiakylä Oy:n tytäryhtiö, joten yhteistyö on luonnollista. Kokemuksellaan Medipolis tarjoaa apunsa oikeiden tutkimus- ja kehitysohjelmien löytämisessä ja hakemusten laadinnassa Teknologiakylän yrityksille.
Sekä Teknologiakylän että Medipoliksen tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Teknologiakylän rakenteilla olevat tilat on jo varattu, ja siellä toimivat yritykset arvioivat henkilöstömääränsä olevan 3400 vuonna 2000, kun se vuonna 1996 oli 1600. Medipoliksen tulevaisuudelle ratkaisevaa on, toteutuuko hanke biotuotteiden koetehtaasta. Tehtaassa voitaisiin testata uusien tuotteiden valmistusta kansainvälisten viranomaisten vaatimalla tavalla.
Hankkeen toteuttaminen on kiinni rahasta. Tehtaan kustannusarvio on 33 miljoonaa, ja valtiolta on lupailtu ehkä 50 prosentin rahoitusta. Oulun kaupunki on ilmaissut olevansa valmis 20 prosentin rahoitusosuuteen, mutta loppu on vielä auki. Toimitusjohtaja Lampelo asetti toivoa Pohjan prikaatin lakkauttamisen kompensaatiorahoihin.
Aluepoliittinen valiokunta 1998
19.-20.1.
4.-5.2.
18.-19.3.
22.-23.4.
25.-26.5.
24.-25.6.
20.-21.7.
21.-22.9.
26.-27.10.
25.-26.11.
Euroopan parlamentin kaikkien valiokuntien kokoukset pidetään yleensä Brysselissä, niin myös kaikki tässä uutiskirjeessä mainitut kokoukset. Ylimääräisiä kokouksia saatetaan järjestää tarpeen mukaan myös Strasbourgissa.
Kansallisten parlamenttien käytännöstä poiketen Euroopan parlamentin valiokuntien kokoukset ovat avoimia kaikille. Valiokunnan kokoukseen tuleva vieras ei tarvitse parlamenttiin erillistä kutsua tai vastaanottajaa.
Valiokuntien istunnot alkavat ensimmäisenä kokouspäivänä kello 15.00 ja kestävät 18.30 asti. Toisena kokouspäivänä istunto alkaa 9.00 ja loppuu 12.30. Useimmiten istuntoa jatketaan toisena päivänä vielä klo 15.00 - 18.30.
Euroopan parlamentti on samoin kuin muutkin EU-toimielimet keskustellut kuluvana syksynä EU:n laajenemisesta komission laatiman Agenda 2000 -asiakirjan pohjalta. Parlamentti hyväksyi omat kantansa laajenemisesta ja sen rahoituksesta täysistunnossaan joulukuun alussa, mutta koko syksyn ovat parlamentin valiokunnat laatineet omia lausuntojaan. Vastuuvaliokuntina parlamentissa ovat olleet laajenemisen strategian osalta ulkoasiain valiokunta ja rahoituskehyksen osalta budjettivaliokunta. Kaikki muut valiokunnat antoivat näille omat lausuntonsa molemmista kysymyksistä.
Parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnassa nousi luonnollisesti esiin laajenemisen sosiaalinen ulottuvuus. Valiokunnan lausunnon laajenemisen strategiasta laati itävaltalainen sosialidemokraatti Harald Ettl ja rahoituskehyksestä Outi Ojala.
Ojalan mukaan unioniin pyrkivien maiden tulee taloudellisten ja poliittisten ehtojen lisäksi täyttää myös sosiaaliset ehdot, ennen kuin ne voidaan hyväksyä EU:n jäseniksi. Esimerkiksi työsuojelun ja tuoteturvallisuuden osalta hakijamaita on autettava saamaan lainsäädäntönsä ja erityisesti sen valvonta EU:n edellyttämälle tasolle. Tämä on tärkeää paitsi näiden maiden omien kansalaisten kannalta, myös sen varmistamiseksi, ettei huonoista työoloista tai vaarallisista tuotteista pääse syntymään kilpailuetua sisämarkkinoilla.
Ojalan mielestä hakijamaihin on kyettävä luomaan myös toimivat työmarkkinajärjestelmät. Uusien jäsenmaiden hyväksymisen ehtona tulee olla, että hakijamaat ovat myös työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän osalta aidosti osa eurooppalaisia sisämarkkinoita. Laajenemisen rahoituksen suhteen Ojala epäili, että komission arviot siitä, että laajenemisen kustannukset voitaisiin kattaa talouskasvulla, voivat osoittautua ylioptimistisiksi. Hänen mielestään laajenemisen rahoituskehystä on voitava tarkistaa kesken kauden, mikäli sen perustana olevissa oletuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
Harald Ettlin valmistelemassa lausunnossa valiokunta kritisoi sitä, että sosiaalikysymykset on esitetty Agenda 2000:ssa vain huomautuksen tasolla eikä niille ole annettu erityistä painoarvoa. Tästä syystä valiokunta esitti, että komissio laatisi erikseen valkoisen kirjan hakijamaiden sosiaalisesta tilanteesta ja sosiaalipolitiikasta osana lähentymisstrategiaa. Valkoisessa kirjassa tulisi kiinnittää erityistä huomiota yhteiseen työllisyysstrategiaan ottaen huomioon EU:n nykyisten jäsenvaltioiden työttömyysongelmat.
Lausunnossa todettiin myös, että eurooppalaisen sosiaalisen mallin soveltaminen hakijamaissa on välttämätöntä yhteiskunnallisen vakauden turvaamiseksi. Nyt asetettujen taloudellisten ehtojen lisäksi hakijamaiden tulee täyttää myös sosiaaliset ehdot, ennen kuin ne voidaan hyväksyä EU:n jäseniksi. Näihin maihin on kyettävä luomaan myös toimivat työmarkkinajärjestelmät. Tämä mahdollistaa ns. sosiaalidialogin eli työmarkkinaosapuolten välisen keskustelun kehittämisen.
Parlamentin täysistunnossaan hyväksymässä tekstissä todetaan, että uudessa rahoituskehyksessä tulisi olla enemmän liikkumavaraa työllisyyden edistämiseen tarkoitettujen uusien välineiden kehittämiseksi. Parlamentti kannatti myös sisäpolitiikan ohjelmille myönnettävien määrärahojen kasvattamista niin, että se tehdään alueellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien kannalta oikeudenmukaisella tavalla.
Parlamentti kritisoi komissiota ylioptimistisuudesta talouskasvuennusteissa ja totesi, että ennusteet voivat luoda virheellisiä odotuksia laajentumisen kustannuksista. Parlamentin mukaan on liian aikaista asettaa 1,27 %:a BKT:sta sitovaksi jäsenmaiden rahoitusosuuden katoksi.
Parlamentti hyväksyi kannan, jonka mukaan komission on laadittava valkoinen kirja hakijamaiden sosiaalisesta tilanteesta. Se totesi myös, että unioniin liittyvien maiden on ehdottomasti omaksuttava eurooppalainen sosiaalinen malli. Parlamentti pyytää Eurooppa-neuvostoa käynnistämään liittymisprosessin kaikkien hakijamaiden kanssa vuoden 1998 alusta, ja varsinaiset neuvottelut komission ehdottamien maiden kanssa.
Kuukausi Euroopan parlamentissa
Osallistuin viime keväänä ja kesällä Outin järjestämälle Eurotalo 97 -kurssille. Se poiki marraskuuksi harjoittelumahdollisuuden ns. vara-avustajana Brysselissä. Kuukausi on juuri sopivan pituinen aika oppia talon tavoille. Mikäli joskus saan mahdollisuuden työskennellä siellä uudelleen, tiedän miten "homma toimii".
Toimenkuvani oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen. Ensimmäinen tehtävä oli haistella ympäriinsä, oppia tuntemaan paikat ja löytää aina perille. Marraskuun alusta aloitin vanhassa toimistossa ja juuri kun viikossa olin oppinut missä posti on, miten käyttää EU-kopiokoneita ja -fakseja muutimme siihen uuteen 6-9 miljardia maksaneeseen parlamenttirakennukseen.
"Satuin" siis olemaan juuri sopivaan aikaan avustajana parlamentissa. Muutossa tarvitaan ainakin vähän raakaa voimaa ja siihen olin mies paikallaan. Oli ilo olla avuksi! Uudessa talossa Outin, Sannan, harjoittelijoiden ja muidenkin vierailijoiden on huomattavasti helpompi operoida. Käytäväkilometrit tuntuvat vähentyvän ainakin puoleen ja uudet toimistot ovat riittävän tilavia parhaimmillekin arkistofanaatikoille.
Kun Outi ja Sanna olivat Strasbourgissa, Portugalissa tai Suomessa minä yritin hoitaa juoksevat asiat Brysselissä. Se tarkoittaa, että Outin posti haettiin ajallaan, vastailtiin puhelimeen ja ladattiin faksiin lisää paperia. Ongelmatilanteissa tai muuten vain heikkoina yksinäisinä hetkinä soitto Sannan kännykkään antoi valoa pimeyteen.
Mikäli Sannan "nakituksista" jäi ns. omaa aikaa yritin kerätä minulle mielenkiintoista materiaalia (asuminen ja laajentuminen) Outin arkistoista tai sitten olemalla yhteydessä kuvittelemiini avainhenkilöihin. Minulle tästä kuukaudesta kuin myös sitä edeltäneestä Eurotalo 97 -kurssista jäi aimo annos uusia kokemuksia ja hyviä muistoja. Ja mikä tärkeintä uskallan väittää tietäväni Euroopan unionin toiminnasta nyt huomattavasti enemmän kuin mitä pelkkien yliopistokurssien varassa elämällä.
EU-rahaa voi käyttää tai olla käyttämättä monella tapaa. Outin yritys on saanut käsitykseni mukaan monien nuorten ja vähän vanhempienkin varauksetonta kannatusta ja vieläpä yli ns. puoluerajojen. Minä kiitän Outia, Sannaa, Jukkaa ja Raunoa tästä mahdollisuudesta ja toivon onnea ja menestystä tulevalle Eurotalo 98 -kurssille.
Harri Niukkanen
Harri osallistui Outin tänä vuonna järjestämälle Eurotalo 97 -kurssille, jossa 23 suomalaista opiskelijaa tutustui EU:n toimintaan kolmessa seminaarissa Suomessa ja viiden päivän matkalla Brysselissä. Opiskelijoista viisi tulee kukin kuukaudeksi Brysseliin Outin toimistolle työharjoitteluun. Kuudes, Vappu Heikkurinen, avustaa Strasbourgin täysistunnoissa.
Outi valittiin marraskuussa Euroopan parlamenttiin perustetun uuden ns.
Intergroupin puheenjohtajaksi. Intergroupit ovat parlamentin sisällä
toimivia tiettyihin yksittäisiin teemoihin keskittyviä
parlamentaarikoiden keskustelu- ja toimintafoorumeja. Outin Intergroup keskittyy
yhtäläisten oikeuksien ajamiseen homoseksuaaleille.
Parlamentin vasemmistoryhmä eli GUE (Gauche Unitaire Européenne) oli marraskuun alussa kolme päivää Portugalissa opintopäivillään. Päivien aiheena oli syksyn puhutuin teema, EU:n laajentuminen. Alustusten ja keskustelujen perusteella oli selkeästi nähtävissä ryhmän jäsenten erilaiset näkemykset laajenemisen peruslinjoista. Mm. ryhmän puheenjohtaja, espanjalainen Alonso Puerta, on koko laajenemisen vastustaja. Myös laajenemisen rahoitus herätti keskustelua: ne maat, joille rakennerahastojen tuet ovat suurimmat tällä hetkellä eivät halua tinkiä osuuksistaan eivätkä ns. "nettomaksajamaat" lisätä omia menojaan.
Euroopan parlamentti muutti vihdoin vuosikausia rakenteilla olleeseen uuteen taloon Brysselissä. Rakennus on ollut joiltain osin käytössä jo aiemminkin, mm. täysistuntosali. Nyt myös edustajat ja avustajat muuttivat uusiin tiloihin, mikä paransi työskentelyolosuhteita huimasti: avustajat saivat omat työhuoneet. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen myös puhelinten, faksien ja tietokoneiden pitäisi olla taas ennallaan käyttökunnossa.
Uusi osoitteemme on:
Euroopan parlamentti
LEO 9 G 317
Rue Wiertz
B-1047 Bryssel
Parlamentti kävi Ranskan kanssa tiukan kädenväännön ensi vuoden Strasbourgin istuntojen lukumäärästä ja hävisi. Parlamentti ehdotti, että täysistuntoja järjestettäisiin Strasbourgissa vain 11 kertaa, mutta Ranska piti kiinni perussopimuksen määräämästä 12 kerrasta. Pakkaamme siis Brysselin toimistomme peltilaatikoihin 12 kertaa ensi vuonna ja matkustamme 450 km Strasbourgiin istumaan. Ohessa koko ensi vuoden täysistuntokalenteri:
Strasbourg: Bryssel: Viikot Päivät 3 29 28.-29.1. 8 38 29.-30.4. 11 41 27.-28.5. 14 43 1.-2.7. 20 47 4.-5.11. 25 51 2.-3.12.
Parlamentissa työskentelevällä 15 kansallisuudella on oikeus
saada asiakirjat omalla äidinkielellään. Tämä tarkoittaa
sitä, että kaikki mietinnöt, lausunnot, muutosesitykset jne.
käännetään 11 eri kielelle. Joskus kaikessa kiireessä
sattuu pieniä pianovihreitä tai muita kummallisuuksia, jotka
herättävät hämmentynyttä keskustelua parlamentin
väen keskuudessa. Näin kävi myös marraskuussa Strasbourgissa
täysistunnon aikaan. Parlamentti muokkasi tuolloin kantaansa Amsterdamin
sopimukseen, ja mm. vihreät, joista moni on tiukka EU:n vastustaja,
tekivät kantaan muutosesityksiä. Yksi näistä koski
yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Muutosesitys oli muilta osin
selkeä, mutta viimeinen vaatimus loksautti suomalaisten leuat auki:
"EU:n olisi tämän vuoksi pysyttävä
kansalaisjärjestönä". Civil organisation lienee hankala
käännettävä.