Euro-Outiset EUROPARLAMENTAARIKKO OUTI OJALAN UUTISKIRJE 3 / 1998 ELOKUU AIKAISEMMAT EURO-OUTISET

SISÄLLYS

Pääkirjoitus

EU:n työllisyyspolitiikan harjoituskierros juostu

Euro-Outisista

Outin väki lomailee

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

Itävalta uskoo vakauden johtavan työllisyyteen

Sosiaalipoliittinen foorumi vaati sosiaalioikeuksia

Sosiaalinen syrjäytyminen tulee torjua ennalta

Parlamentti hyväksyi eurooppalaiset ay-oikeudet

Kansalliset parlamentit haluavat mukaan työllisyysprosessiin

Työaikadirektiivi koskemaan kaikkia

Kansalaisjärjestöt EU-kumppaneiksi

Sosiaalinen toimintaohjelma 1998 - 2000

Mikä ihmeen Special Olympics?

Aluepolitiikka

Rakennerahastouudistuksen kuulumiset

Ajankohtaista

Euroopan liittoutumattomia ajetaan WEU:n jäseniksi

Ihmisoikeudet ja sanahelinä

Yhteinen vaalipiiri EU:lle?

Entinen komissaari vihreistä vasemmistoon

Aidat kaatuvat

Pääkirjoitus
 

EU:n työllisyyspolitiikan harjoituskierros juostu

EU:ta on usein syystäkin moitittu hitaudesta, siitä että asiat venyvät ja vanuvat monimutkaisessa koneistossa. Työllisyyskysymyksessä on kuitenkin nyt toimittu uskomattoman ripeästi. Vuosi sitten pidetty Amsterdamin huippukokous päätti liittää EU:n perussopimukseen uuden työllisyyttä koskevan luvun ja nostaa samalla työllisyyden EU:n yhteiseksi asiaksi. Ennen kuin Amsterdamin sopimus on edes astunut voimaan on asian merkeissä tapahtunut todella paljon.

Tarve nostaa työllisyys EU:n yhteiseksi asiaksi johtuu ennen muuta Emun myötä tiivistyvästä taloudellisesta yhteistyöstä. Voidaan jopa sanoa, että Amsterdamissa työllisyys nostettiin yhdeksi kriteeriksi Maastrichtissa sovittujen Emu-kriteerien rinnalle. Ongelmana on nyt saada tämä julistusten tasolla hyväksytty periaate käytännön toiminnaksi. Mikäli EU haluaa saada tuloksia työllisyyden edistämisessä, on sen kyettävä liittämään työllisyyspolitiikka tiiviiksi osaksi talouspolitiikkaa. Tämä ajattelu selvästi vielä kangertelee niin EU:ssa kuin sen jäsenmaissakin. Valtiovarainministeriöissä näyttää työllisyysnäkökulmien huomioon ottaminen olevan äärimmäisen vaikeaa.

Luxemburgissa marraskuussa päätetyt kansalliset työllisyysohjelmat jouduttiin jäsenmaissa laatimaan kovalla kiireellä. Tehtävän uutuudesta ja tiukasta aikataulusta johtuen ei ohjelmien taso ole vielä paras mahdollinen. Kuitenkin jo pelkkä ohjelmien laatimisen prosessi on ollut merkittävä. Sitä kautta EU:n työllisyyssuuntaviivat ovat olleet konkreettisesti ohjaamassa kansallisten valmistelijoiden ajattelua. Ohjelman laatiminen on myös edellyttänyt uudenlaista yhteistyötä sekä eri hallinnonalojen että valtion ja työmarkkinaosapuolten välillä.

EU:n uuden työllisyyspolitiikan ensimmäistä vuotta voidaan pitää harjoittelukierroksena ja sellaisena erittäin hyvänä. Nyt Cardiffin jälkeen ollaan lähdössä toiselle kierrokselle. Komissio on valmistautunut esittämään lokakuussa esityksensä vuoden 1999 työllisyyssuuntaviivoiksi, jotka hyväksytään joulukuussa Wienissä. Ennakkotietojen mukaan ensi vuoden suuntaviivat eivät tuo mitään mullistavaa uutta tämänvuotisiin, jolloin myös kansalliset toimintaohjelmat voidaan pitkälti laatia tämänvuotisia korjaillen. Tällä kertaa käsittelyssä ei pitäisi olla niin kiire, ettei mukaan ehdittäisi ottaa kaikkia osapuolia, niin eduskuntaa kuin työmarkkinajärjestöjäkin. Syytä olisi lisäksi kuulla niiden edustajia, joita kysymys kaikkein kipeimmin koskee: työttömiä itseään.
 

Outi Ojala
 
 

Euro-Outisista

Tämä uutiskirje on toimitettu yhteistyössä Euroopan parlamentin Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston (GUE/NGL) kanssa. Uutiskirjeen laativat Outi Ojalan avustajat Sanna Kangasharju ja Rauno Merisaari, harjoittelijat Terhi Aalto ja Villiina Hellsten sekä GUE-ryhmän työntekijät Pauliina Murto-Lehtinen ja Helena Mikkonen.
 

Outin väki lomailee

… ja palannee vielä töihinkin seuraavasti:

Outi Ojala 17.8.
Sanna Kangasharju (Bryssel) 1.9.
Rauno Merisaari (Helsinki) 10.8.
Pirjo Rosengren (Helsinki) 17.8.

Euroopan parlamentti on elokuun kesätauolla, mutta syyskuun alulta kaikkia meppejä, avustajia ja virkamiehiä pitäisi jälleen saada helposti kiinni.
 
 

Työllisyys- ja sosiaaliasiat
 

Itävalta uskoo vakauden johtavan työllisyyteen

Työllisyyttä on käsitelty tämän kevään aikana lukuisissa, ellei lukemattomissa, kokouksissa ja konferensseissa. Heinäkuun alussa järjestivät Euroopan parlamentti ja komissio konferenssin otsikolla "Uusia näköaloja Euroopan työllisyydelle", jossa Itävallan liittokansleri Viktor Klimalla oli tilaisuus selostaa hallituksensa työllisyysajatuksia. Itävaltahan on EU:n neuvoston puheenjohtajamaa nyt alkaneella puolivuotiskaudella.

Klima ylisti puheessaan Emua ja vakuutti sen luovan uusia mahdollisuuksia työllisyyden suhteen. Hän uskoi Emun johtavan myös koordinoituun talous- ja veropolitiikkaan, jopa yhteiseen ulkopolitiikkaan. Kliman mukaan vakauspolitiikka on välttämätön edellytys työllisyyden parantamiseksi. Hän vaati myös lisää joustavuutta niin julkiselta hallinnolta, yrityksiltä kuin työnhakijoiltakin.

Työllisyysasioista vastaava komissaari Padraig Flynn tarkasteli viimeisen vuoden aikana saavutettuja tuloksia eurooppalaisen työllisyyspolitiikan rakentamisessa. Vasta vuosi sitten Amsterdamin huippukokous hyväksyi uuden työllisyyskappaleen osaksi perussopimusta ja antoi valtuudet toimiin sen pohjalta jo ennen sopimuksen ratifiointia. Amsterdamissa myös päätettiin Luxemburgin ylimääräisen työllisyyshuippukokouksen pitämisestä, jossa puolestaan hyväksyttiin eurooppalaisen työllisyyspolitiikan suuntaviivat. Näiden pohjalta ovat nyt kaikki jäsenvaltiot tehneet omat kansalliset toimintasuunnitelmansa, joita tarkasteltiin alustavasti Cardiffin huippukokouksessa.

Wienissä ensi joulukuussa tullaan hyväksymään ensi vuoden suuntaviivat. Komissio on jo aloittanut niiden valmistelut, ja Flynn lupasi luonnoksen olevan valmiina 14.10. Uudet suuntaviivat eivät tule muuttamaan Luxemburgissa hyväksyttyjä neljää pilaria: työllistettävyyttä, yrittäjyyttä, sopeutuvuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia.
 

Sosiaalipoliittinen foorumi vaati sosiaalioikeuksia

Kesäkuun lopulla järjesti EU:n komissio toisen Sosiaalipoliittisen foorumin. Ensimmäinen pidettiin 1996 hallitusten välisen kokouksen alla, ja sen tärkeimmäksi asiaksi nousi sosiaali-oikeuksien kirjaaminen EU:n perussopimukseen. Sosiaalipoliittisiin foorumeihin osallistuu ennen muuta sosiaalialan kansalaisjärjestöjen edustajia EU-maista, mutta myös päättäjiä ja sosiaalialan virkamiehiä.

Tällä kertaa foorumin keskeisimmäksi puheen-aiheeksi nousi esityslistan ulkopuolelta komission päätös jäädyttää toistaiseksi ne budjetti-linjat, joilla ei ole laillista perustaa. Kyseessä ovat erityisesti sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyä koskevat toimet. Sosiaalialan järjestöjen kannalta foorumi ei olisi voinut sattua sopivampaan aikaan, koska se tarjosi järjestöille mahdollisuuden asiasta tiedottamiseen ja toimintaverkoston nopeaan rakentamiseen.

Toinen foorumia värittänyt kampanja oli vaatimus sosiaalisten oikeuksien kirjaamisesta EU:n perustamissopimukseen — asia joka oli jo ensimmäisen foorumin vaatimuksena. Kansalaisjärjestöt vaativat myös asemansa virallistamista ja kansalaiskeskustelun kirjaamista EU:n toimintamuodoksi.
Sosiaalinen syrjäytyminen tulee torjua ennalta Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaali-valiokunta järjesti kesäkuun lopussa Brysselissä julkisen kuulemistilaisuuden, jonka aiheena olivat "Uudet strategiat sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa". Aloitteentekijänä oli valiokunnan varapuheenjohtaja Outi Ojala. Syrjäytymisen ehkäisy tulee saamaan EU:ssa lähiaikoina uutta puhtia, kun viime kesänä hyväksytty Amsterdamin sopimus tulee voimaan. Siinä syrjäytymisen ehkäiseminen kirjattiin yhdeksi unionin uusista tehtävistä.
 
Uusia strategioita kuulemistilaisuudessa ei varsinaisesti löytynyt. Syrjäytymistä sen sijaan käsiteltiin eri puolilta ja kuultiin myös keinoista syrjäytyneiden saamiseksi takaisin yhteiskuntaan. Tilaisuuden osanottajat olivat varsin yksimielisiä siitä, että vaikka työttömyys on tärkein yksittäinen syrjäytymistä aiheuttava syy, ei se ole ainoa. Syrjäytymisen torjuminen ei voi olla pelkkää työllisyyspolitiikkaa, vaan kyse on monimutkaisemmasta asiasta.

Tutkija Matti Heikkilä Stakesista selvitti tutkimustuloksiaan köyhyyden ja syrjäytymisen välisestä suhteesta. Köyhyys ja syrjäytymisen kokeminen eivät välttämättä riipu toisistaan. Esimerkiksi Välimeren maissa köyhyys on suurta, mutta syrjäytyneiksi itsensä tuntevien määrä taas pieni. Aivan päinvastainen oli tilanne Suomessa 90-luvun alussa, jolloin objektiivisesti köyhiä oli vähän, mutta syrjäytymisen tunne yleinen. Talouslaman yhtäkkinen iskeminen aiheutti ihmisissä epävarmuuden tunnetta. Sellaisetkin, jotka eivät varsinaisesti olleet köyhiä, menettivät luottamuksensa yhteiskuntaan ja kokivat itsensä ulkopuolisiksi. Hyvinvointivaltion tarjoama turva kykeni estämään köyhyyttä, mutta ei syrjäytymistä. Välimeren maissa taas syrjäytymisen kokemista ehkäisee kulttuuri, johon kuuluu toisista ihmisistä huolehtiminen.

Monika Vyslouzil Sosiaalityöntekijöiden kansainvälisestä liitosta kertoi liiton Euroopan jaoston toteuttamasta syrjäytymisen vastaisesta projektista. Sen merkeissä kerättiin sosiaalityöntekijöiden käytännön kokemuksia 16 maasta. Vyslouzil korosti sitä, että vaikka sosiaalityön keinoin voidaan syrjäytyneitä ja syrjäytymisuhan alaisena olevia auttaa, on kuitenkin tärkeää, että yhteiskunta omilla toimillaan ehkäisee syrjäytymistä, eikä edistä sitä.

Samaa asiaa, yhteiskunta- ja talouspolitiikan tärkeyttä syrjäytymisen ehkäisijänä, painotti Jean-Babtiste de Foucauld, joka oli jäsenenä ns. Viisaiden komiteassa, joka valmisteli Amsterdamin huippukokouksen alla esityksen siitä, miten sosiaaliset oikeudet tulisi kirjata EU:n perussopimukseen.

Amsterdamin sopimukseen ei sosiaalisia oikeuksia vielä saatu, mutta nyt on käynnistynyt uudelleen laaja kampanja sosiaalisten oikeuksien mukaan ottamiseksi, kun perussopimusta seuraavan kerran uudistetaan. Euroopan sosiaalityöntekijät esittävät projektiraportissaan "sosiaalisten oikeuksien sopimusta", jolla turvattaisiin kaikille EU:n alueella asuville oikeudet perhe-elämään, asuntoon, koulutukseen ja terveydenhoitoon. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY on myös käynnistänyt kampanjan sosiaalioikeuksien saamiseksi peruskirjaan.
 

Euroopan parlamentin täysistunnot 1999

Europarlamentti istuu ensi vuonnakin. Vanha parlamentti jatkaa toukokuulle asti, ja uusi kokoontuu ensimmäiseen istuntoonsa heinäkuussa. Täysistunnot pidetään seuraavasti:

Strasbourg  Bryssel
11.-15.1  27.-28.1.
8.-12.2.  24.-25.2.
8.-12.3.  24.-25.3.
12.-16.4.  3.-4.11.
3.-7.5.  1.-2.12.
20.-23.7.
13.-17.9.
4.-8.10.
18.-22.10.
15.-19.11.
13.-17.12.
 

Parlamentti hyväksyi eurooppalaiset ay-oikeudet

Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuun alun istunnossaan hollantilaisen kristillisdemokraatin Ria Oomen-Ruijtenin mietinnön ylikansallisesta ammatillisesta järjestäytymisoikeudesta EU:ssa.

Oomen-Ruijtenin mietinnössä esitetään, että oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja työtaistelutoimiin olisi laajennettava koskemaan myös Euroopan tason järjestöjä. Nykyisin nämä oikeudet on turvattu kunkin jäsenmaan kansallisessa lainsäädännössä. EU:n perussopimuksen sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa artiklassa 137 todetaan erityisesti, että määräyksiä ei sovelleta palkkoihin, järjestäytymisoikeuteen, lakko-oikeuteen eikä oikeuteen määrätä työsulusta. Oomen-Ruijten esittää tämän poikkeuksen poistamista perussopimuksesta.

Outi Ojala (vas) korosti puhuessaan parlamentin täysistunnossa, että ylikansalliset ay-oikeudet ovat välttämättömiä ylikansallisten markkinoiden vastapainona. Hän sanoi, että viimeiset kuukaudet ovat vakuuttaneet hänet siitä, että oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja lakkoon on määriteltävä myös Euroopan unionin tasolla. Aikaisemmin Ojala on suhtautunut varauksellisesti erityisesti lakko-oikeuden ottamiseen mukaan eurooppalaiseen lainsäädäntöön.

Ojalan mukaan viime talven tapahtumat osoittivat, että ellei työntekijöiden lakko-oikeutta ole turvattu eurooppalaisella tasolla, siihen voidaan puuttua sisämarkkinoiden toimivuuteen vedoten. Ranskan rekkalakon inspiroima komission esitys ns. väliintulomenettelystä oli tästä varoittava esimerkki.

Ojala muistutti siitä, että kun eurooppalaisia ay-oikeuksia ryhdytään valmistelemaan, on työmarkkinaosapuolten oltava siinä työssä alusta saakka keskeisesti mukana. Yhtä selvää on, että eurooppalaisella tasolla määritellyt ay-oikeudet eivät missään tapauksessa saa heikentää kansallisen lainsäädännön turvaamia oikeuksia.
 

Kansalliset parlamentit haluavat mukaan työllisyysprosessiin

Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta piti kesäkuun alussa vuosittaisen yhteiskokouksensa kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien edustajien kanssa. Suomesta kokoukseen osallistuivat kansanedustajat Anne Huotari (vas) ja Marjatta Vehkaoja (sd). Tämänkertaisen tapaamisen aiheena oli EU:n työllisyyshuippukokouksen seuranta ja erityisesti kansalliset työllisyysohjelmat.

Keskustelussa tuli selvästi esiin, että kansalliset parlamentit ovat työllisyysohjelmien laatimisessa kokeneet jääneensä syrjään. Vain Saksassa ja Itävallassa olivat parlamentit hyväksyneet ohjelman ennen kuin se lähetettiin komissiolle. Suomessa eduskunta pääsi käsittelemään ohjelmaa vasta jälkikäteen. Kokouksessa kuitenkin korostettiin sitä, että kansallisten parlamenttien rooli on merkittävä siinä vaiheessa, kun jäsenmaissa tehdään työllisyysohjelmien edellyttämiä budjettipäätöksiä.

Myöskään työmarkkinajärjestöjen osallistuminen kansallisten ohjelmien laatimiseen ei ole ollut kaikkialla yhtä ongelmatonta kuin Suomessa. Erityisesti työnantajajärjestöt ovat kieltäytyneet ottamasta vastuuta työllisyyspolitiikasta — näin myös eurooppalaisella tasolla.
 

Työaikadirektiivi koskemaan kaikkia

Kun EU antoi 1993 direktiivin työajasta, sen ulkopuolelle jätettiin liikenne, merikalastus ja muu merellä tehtävä työ sekä lääkärien harjoittelu. Nyt komissio on antanut valkoisen kirjan siitä, miten ja miltä osin nämä alat voitaisiin saada direktiivin piiriin.
Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa Raphael Chanterien mietinnön työaikoja koskevasta valkoisesta kirjasta. Mietinnössä lähdetään siitä, että liikennealoilla työskentelevät "ei-liikkuvat työntekijät" on otettava täysin työaikadirektiivin piiriin, koska mitään syytä heidän ulkopuolella pitämiseensä ei ole. "Liikkuvat työntekijät" on saatettava direktiivin piiriin niin hyvin kuin mahdollista, erityisesti sen osalta mikä koskee vuosilomia, terveystarkastuksia, lepoaikoja ja vuosittaista työaikaa.

Näitä kysymyksiä on käsitelty myös näiden alojen alakohtaisissa komiteoissa, ja työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovatkin jo päässeet yksimielisyyteen monista kysymyksistä.
 

Kansalaisjärjestöt EU-kumppaneiksi

Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa italialaisen sosialistin Fiorella Ghilardottin mietinnön yhdistysten ja säätiöiden tukemisesta Euroopassa. Mietinnön perustana on komission tiedonanto, joka puolestaan pohjautuu Euroopan parlamentin aikoinaan asiasta tekemään oma-aloitemietintöön.

Mietinnössä todetaan erilaisten vapaaehtois-järjestöjen merkitys mm. sosiaalipolitiikan, kehitysasiain, ihmisoikeuksien, ympäristöasiain, kansanterveyden, nuorisopolitiikan, kulttuurin ja koulutuksen aloilla. Järjestöjen todetaan useassa tapauksessa olevan myös tärkeitä työllistäjiä.

Mietinnössä otetaan voimakkaasti kantaa ns. kansalaiskeskustelun aloittamiseksi Euroopan unionin toimielinten ja kansalaisjärjestöjen välillä. Mietinnössä kehotetaan myös komissiota "ottamaan perustamissopimusta tarkistettaessa uudelleen esiin ajatus laajasta demokraattisesta kuulemismenettelystä, sen mukaisesti mitä on hahmoteltu 'viisaiden komitean' laatimassa selonteossa".

Mietinnön mukaan kansalaisjärjestöjen tulisi saada käyttöönsä yksi prosentti Euroopan sosiaalirahaston kautta myönnettävästä tuesta.
 

Sosiaalinen toimintaohjelma 1998 - 2000

Komissio on antanut esityksensä sosiaaliseksi toimintaohjelmaksi vuosille 1998 - 2000. Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta pyrki vaikuttamaan ohjelmaan jo sen valmistelutyössä ja saikin paljon ajatuksiaan mukaan. Komission esitys on nyt käsittelyssä valiokunnassa, jossa siitä laatii mietinnön valiokunnan puheenjohtaja Stephen Hughes.

Uudessa toimintaohjelmassa työllisyys painottuu selvästi entistä enemmän. Ohjelman mukaan haasteet, joihin unionin sosiaalipolitiikan on vastattava, ovat:

- sitkeästi suurena pysyvä työttömyys
- työelämän nopea muuttuminen
- köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen esiintyminen vaurauden rinnalla
- yhtenäismarkkinoiden ja yhtenäisvaluutan toteuttaminen
- demografiset trendit: väestön ikääntyminen
- unionin laajenemisen haasteet.
 

Mikä ihmeen Special Olympics?

Kansainvälinen kehitysvammaisten liikuntajärjestö Special Olympics International järjesti Euroopan parlamentissa tiedotustilaisuuden järjestön 30-vuotisen taipaleen kunniaksi. Myös europarlamentaarikko Outi Ojala oli kutsuttu tilaisuuteen. Järjestö on maailman suurin kehitysvammaisten liikuntamahdollisuuksien järjestäjä ja se toimii tällä hetkellä 150 maassa yli miljoonan kehitysvammaisen urheilijan keskuudessa.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan 156 miljoonaa ihmistä, 3 % maailman väestöstä, sairastaa erilaisia mielenterveyssairauksia. Special Olympics -toiminta perustuu ajatukselle, jonka mukaan fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista kärsivät ihmiset nauttivat ja hyötyvät urheilusta aivan kuten terveet ihmiset, joten urheilun tulee olla kaikkien oikeus.

Urheilu lisää onnistumiskokemuksia ja kehittää siten kehitysvammaisten itseluottamusta. Urheilun kautta myös sosiaaliset taidot kehittyvät, millä puolestaan on myönteinen vaikutus mm. kehitysvammaisten työllistymiseen. Myös itsenäisen elämän ja henkilökohtaisen päätöksenteon edellytysten on tutkimusten mukaan todettu paranevan urheiluharrastuksen myötä. Urheiluun liitettävillä myönteisillä kokemuksilla voidaan lievittää myös muiden ihmisten ennakkoluuloja kehitysvammaisia kohtaan. Urheilun kautta kehitysvammaiset voidaankin kokonaisvaltaisesti integroida laajempaan kansalaisyhteisöön.

Joissakin maissa valtiot tukevat kansallisten Special Olympics -järjestöjen toimintaa. Toiminta rahoitetaan kuitenkin suurelta osin yksityisten avustusten turvin. Suomessa Special Olympics -toiminta on osa Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry:n toimintaa ja järjestetään tukijoilta saatavilla avustuksilla. Vapaaehtoistyöntekijöiden rooli Special Olympics -toiminnassa on muutoinkin suuri: urheilijoiden valmennus, kilpailujen järjestäminen ja rahoituksen hankkiminen perustuvat kaikki vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoistyön suuresta osuudesta johtuen Special Olympics -harjoittelu ja kilpailut ovat urheilijoille maksuttomia.

Special Olympics -toiminnassa järjestetään sekä paikallisia, alueellisia että kansainvälisiä urheilukilpailuja yhteensä 24 eri lajissa. Toiminta huipentuu joka toinen vuosi järjestettäviin maailmankisoihin. Seuraavan kerran Special Olympics -maailmankisat järjestetään Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1999. Vuonna 2000 järjestetään Hollannissa myös 50 osanottajamaata käsittävät koko Euroopan laajuiset Special Olympics -kisat.
 
 
 

Taittajan mietelmiä

Mitä tehdä yksinäiselle palstalle joka jää tyhjänä tuijottamaan kaikkien artikkeleiden taiton jälkeen? Selaisiko vielä kerran läpi valiokuntien tuoreimmat asiat tai viime aikojen kokoukset ja kirjoittaisi lisäjutun?

Huomenna alkavan kesäloman huumaamana Brysselin avustaja päättää tehdä poikkeuksen ja siirtyä human interest -puolelle: millaista elämä täällä Europarlamentissa oikeastaan on? Tai kuten Suomessa jo viime lomallakin kyseltiin: millaista siellä EU:ssa nyt sitten on?

Talosta, jossa työskentelee 15 kansallisuutta 11 kielellä ja vielä koko poliittisen kirjon voimin tulisi varmasti tuhat erilaista tarinaa. Meitä pakertaa täällä noin 3 000 henkeä, joista osa Luxemburgissa ja osa täällä Brysselissä. Kaikki mepit (= edustajat), avustajat ja poliittisten ryhmien virkamiehet ovat Brysselissä. Strasbourgiin menemme korkeampien ranskalaisten voimien tahdosta kerran kuussa täysistunnon ajaksi.

Päivärytmi on täällä jonkin verran suomalaisesta poikkeava: töihin tullaan noin yhdeksältä, lounas syödään yleensä 12 ja 14 välillä, mutta iltaa istutaan pitkään. Valiokuntien ja ryhmien kokoukset päättyvät 18.30, mutta täysistunnot jatkuvat puoleen yöhön asti.

Belgialainen hallintokulttuuri jaksaa riemastuttaa meitä päivittäisen aherruksen lomassa: tavallisimmat huudahdukset asioita hoidettaessa lienevät "C'est impossible!" = Se on mahdotonta! tai "Normalement oui, mais…" eli yleensä kyllä, mutta… Huumorintaju täällä kyllä kasvaa.

Meille saa tulla myös kyläilemään ja itse katsomaan miltä täällä näyttää: parlamentin valiokuntien kokoukset ja täysistunnot ovat kaikille avoimia. Ja jos raaskii pirauttaa ennen taloon tuloaan, saattaa päästä näkemään ykkösnähtävyytemmekin: suihkukopin mepin vessassa. Lämpimästi tervetuloa!  S.K.
 
 

Aluepolitiikka

Rakennerahastouudistuksen kuulumiset

Komissio antoi maaliskuussa asetusehdotuksensa Agenda 2000:n asioista. Aluepolitiikan kannalta tärkeimpiä ovat ehdotukset rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä, Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta sekä ehdotukset neuvoston päätöksiksi maaseudun kehittämisestä ja yhteisestä maatalouspolitiikasta. Paketti sisältää myös ehdotukset laajentumista valmisteleviksi tukitoimiksi ja tiedonannon rahoitusnäkymien laatimisesta vuosiksi 2000 - 2006.

Komissaari Wulf-Mathies on käynyt jäsenmaissa tunnustelemassa hallitusten kantoja uudistukseen. Kierroksella on selvinnyt, että rakennerahastouudistuksen yleisiin linjoihin ollaan melko tyytyväisiä, mutta yksityiskohdista ei vielä ole päästy keskustelemaan. Cardiffin Eurooppa-neuvoston kokouksessa todettiin, että eri jäsenvaltioiden näkemykset ovat vielä kaukana toisistaan. Merkittävää kuitenkin on, että kokouksessa päätettiin aikataulusta: lopullista hyväksymistä edellytetään hyvissä ajoin ennen seuraavia, kesäkuussa 1999 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Joulukuussa pidettävässä Wienin Eurooppa-neuvoston kokouksessa edellytetään jo edistyttävän merkittävästi, ja lopullista poliittista yhteisymmärrystä odotetaan maaliskuussa 1999.

DG XVI:n pääjohtaja Eneko Landaburu selosti aluepoliittisen valiokunnan kesäkuun kokouksessa komission tunnelmia Cardiffin Eurooppa-neuvoston jälkeen. Erityisen voimakasta arvostelua on herättänyt uusi tavoite 2, joka sisältää maaseudun, taantuvat teollisuusalueet ja kalastuksesta riippuvaiset alueet. Tavoitetta vaaditaan jaettavaksi alakohtiin. Myös komission esitykselle 10 %:n tehokkuusvarauksesta ennustetaan kivistä tietä.

Euroopan parlamentissa ei asetusten käsittely ole edennyt juuri lainkaan. Kesäkuun lopulla tehtiin vaikeiden kiistojen jälkeen päätös rakennerahastouudistuksen raportoijista. Alue-poliittisella valiokunnalla on raportointivastuu rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä, aluekehitysrahastosta, koheesio-rahastosta sekä EU:n jäsenyyttä hakeneiden maiden tuesta. Työllisyys ja sosiaalivaliokunta vastaa sosiaalirahastosta, maatalousvaliokunta yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta ja maaseudun kehittämisestä ja budjettivaliokunta rahoituskehyksestä sekä Euroopan laajuisten verkkojen tukitoimista.

Aluepoliittisessa valiokunnassa laativat raportin yleisistä säännöksistä Arlene McCarthy (PSE) ja Konstantinos Hatzidakis (PPE), rakennerahastosta raportoijana on Daniel Varela Suanzes Carpegna (PPE), koheesiorahastosta Gerard Collins (UPE) ja jäsenyyttä hakeneiden tukitoimien raportista vastaa Ralf Walter (PSE). Työllisyysvaliokunnassa raportoijana toimii Rinaldo Bontempi (PSE) ja maatalousvaliokunnassa James Nicholson (I-EDN) sekä Peter Duncan Crampton (PSE). Budjettivalio-kunnan raportoija on Reinhard Rack (PPE).

Alueiden komitean valiokunta 1 käsitteli yleistä asetusta 8.7. Se hyväksyi lausunnossaan mm. seuraavan kannanoton: "Ei tunnu järkevältä edellyttää seurantakomiteoilta naisten ja miesten tasapuolista osallistumista, sillä komiteat perustetaan kunkin jäsenvaltion asianmukaisella tavalla valitsemien viranomaisten ja toimielinten edustuselimeksi". Kun tiedetään, että juuri näissä "edustuselimissä" on pääsääntöisesti vain miehiä, niin on hyvin kummallista, ettei nähdä järkeväksi edellyttää molempien sukupuolten tasapuolista osallistumista — varsinkin kun koko rakennerahastouudistuksessa painottuvat vahvasti tasa-arvokysymykset.

Ajankohtaista

Euroopan liittoutumattomia ajetaan WEU:n jäseniksi

Euroopan parlamentti äänesti Strasbourgissa toukokuun puolivälissä belgialaisen konservatiiviedustajan Leo Tindemansin mietinnöstä, jossa esitetään EU:n yhteisen puolustuspolitiikan luomista. Mietinnössä patistetaan harvinaisen selväsanaisesti unionia sulautumaan yhteen Länsi-Euroopan unionin (WEU) kanssa, yhteistyön tiivistämistä Natoon ja liittoutumattomia maita WEU:n jäseniksi. Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti eivät ole WEU:n jäseniä. Tindemans esitti myös poliisijoukkojen ja puolustuspolitiikan suunnitteluyksikön perustamista.

Mietintöä puolustaneet edustajat vetosivat erityisesti Balkanin tilanteeseen, jonka ratkaisussa EU osoitti voimattomuutensa. Äänin 340 puolesta, 94 vastaan ja 30 tyhjää hyväksytty mietintö sai tukea niin oikeistoryhmistä kuin sosialidemokraattienkin piiristä. Suomalaismepeistä mietintöä kannattivat kokoomuksen edustajat, tyhjää äänestänyttä Marjo Matikainen-Kallströmiä lukuunottamatta. Paavo Väyrynen oli poissa äänestyksestä.

Keskustelua seurannut hollantilainen EU:n komission jäsen Hans van den Broek epäili kuitenkin, kannattaako keskustelua EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta laajentaa puolustuskysymyksiin, koska ajatuksella on liikaa vastustusta. EU:n huippukokouksessa viime kesänä Britannia kaatoi hankkeen EU:n ja WEU:n yhdistämisestä.

Käydystä keskustelusta teki mielenkiintoisen myös se, että kokoomuksen edustajat olivat valmiita liputtamaan Tindemansin mietinnön puolesta. Kokoomuksen varapuheenjohtaja Kirsi Piha arvioi, että Suomen on liityttävä lähitulevaisuudessa WEU:n täysjäseneksi, eli että Suomen on muutettava liittoutumatto-

muuteen perustuvaa ulkopoliittista linjaansa. Piha perusteli kantaansa sillä, että WEU:lle tullaan antamaan lisää valtaa sotilaallisten operaatioiden johdossa, jolloin täysjäsenyyden ulkopuolelle jääminen synnyttäisi epäselvän tilanteen.

Mietintöä vastaan äänestänyt europarlamentaarikko Outi Ojala oli voimakkaasti eri mieltä. Hän varoitti, että EU:n puolustuspolitiikan kehittäminen vaarantaa suhteet Venäjään, ja unionin laajentumishankkeen niin Venäjän naapurimaihin kuin Kyproksenkin suuntaan.

Ojala katsoi, että Tindemansin mietintöön sisältyvä näkemys eurooppalaisesta voimapolitiikasta on hyvin vanhanaikainen. Vuonna 1996 käydyistä 27 konfliktista vain yksi, eli Intian ja Pakistanin välinen kiista Kashmirin alueesta, oli valtioiden välinen. Kansalaisten turvallisuuden kannalta on tärkeämpää turvata sosiaalisesti tasapainoinen kehitys, ympäristöturvallisuus sekä eri kansallisuusryhmien väliset rauhanomaiset suhteet.

Ojala esittikin keskittymistä eurooppalaisten konfliktien ratkaisuun kriisinhallintaa ja rauhanturvaa kehittämällä. Suomen ja Ruotsin ulkoministerien yhteisen aloitteen pohjalta EU:n huippukokous päätti viime kesänä kehittää WEU:ta humanitaarisen avun ja kriisinhallinnan järjestönä.
 

Ihmisoikeudet ja sanahelinä

- Ihmisoikeuskysymykset pitäisi nostaa näkyvämmin ulkopolitiikan asialistalle, vaati YK:n ihmisoikeuksien päävaltuutettu Mary Robinson Euroopan parlamentissa 23. kesäkuuta. Ihmisoikeuksien alivaliokunnan keskustelutilaisuus oli järjestetty YK:n ihmisoikeusjulistuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Puhujat korostivat erityisesti Euroopan parlamentin ja muidenkin parlamenttien roolia ihmisoikeuskysymysten esille nostamisessa, sillä nämä ovat eri tavalla riippumattomia elimiä kuin vaikkapa valtiot itsessään. Ilmassa oli huolestuneisuutta siitä, että viime aikoina ihmisoikeudet ovat yhä enemmän jääneet kauppa- ja talouskysymysten jalkoihin. Kaksinaismoralismi jyllää. - Samaan aikaan kun Afganistanin naisten hyväksi yritetään järjestää toimintaa, hallitukset flirttailevat estottomasti Talebanin kanssa, syytti EU-komissaari Emma Bonino. - Mikä on maan sisäinen asia ja mikä ei? Missä menevät rajat? Ihmisoikeudet kuuluvat ihmisille universaalisti, eivätkä hallitukset omista niitä.

Bonino tuomitsi pragmaattisen "matalan profiilin ulkopolitiikan", jota Suomikin on harrastanut. - Olen kyllästynyt loistaviin sunnuntaipäivän puheisiin. Tositilanteessa mitään ei tapahdu. Jos emme voikaan sekaantua toisten valtioiden sisäisiin asioihin, niin ainakaan emme saisi olla hiljaa!

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tiivistyessä ihmisoikeudet ovat siis suuri haaste. Ongelmana on ollut nimenomaan yksimielisyyden luominen, koska yhdenkin maan vastustus voi vesittää kaiken. Ainakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ihmisoikeuskysymyksissä olisi siirryttävä määräenemmistöpäätöksiin. Tämä onkin ollut yksi parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan vaatimus. Lisäksi perinteisten ihmisoikeuksien, kuten oikeus elämään, rinnalle olisi vihdoinkin saatava nostettua sosiaalis-taloudellis-sivistykselliset oikeudet. Robinson tähdensi kuitenkin, että länsimaat tai Eurooppa eivät saisi vain osoitella saarnaavasti sormellaan köyhimpiä maita. Jokaisessa maassa on ihmisoikeusongelmia, hän muistutti.
 

Yhteinen vaalipiiri EU:lle?

Euroopan parlamentti hyväksyi 15.7. Strasbourgissa kreikkalaisen konservatiivin Georgios Anastassopouloksen mietinnön Euroopan parlamentin vaaleja koskevasta yhteisestä menettelytavasta. Anastassopoulos esittää mm. sitä, että vuodesta 2009 alkaen osa Euroopan parlamentin edustajapaikoista täytettäisiin kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot muodostavan vaalipiirin edustajista.

Outi Ojala äänesti mietintöä vastaan, koska hän ei voi hyväksyä osan edustajanpaikoista varaamista "yleiseurooppalaisille" ehdokkaille.

- Tällainen menettely suosisi kohtuuttomasti suuria jäsenmaita pienten jäsenmaiden kustannuksella. Ehdokasasettelussa tämä merkitsisi populismin lisääntymistä ja kansainvälisesti tunnettujen ehdokkaiden - ei välttämättä poliitikkojen - esiin nousua. Tämä ei toisi mitään lisäarvoa parlamentaariseen työskentelyyn, Ojala totesi antamassaan äänestysselityksessä.

Ojala muistutti, että EU:n laajenemisen myötä nykyisten jäsenmaiden edustus parlamentissa tulee joka tapauksessa pienenemään, Suomikaan ei tulevaisuudessa saa enää 16 edustajaa. Tästä ei ole Ojalan mielestä varaa vähentää eurooppalaisten ehdokkaiden hyväksi.

Ojalan mukaan myös kysymys maitten jakamisesta yhteen tai useampaan vaalipiiriin tulee jättää jäsenmaan itsensä päätettäväksi.
 

Entinen komissaari vihreistä vasemmistoon

Europarlamentin vihreän ryhmän italialainen edustaja Carlo Ripa di Meana on siirtynyt parlamentin vasemmistoryhmään (GUE/NGL).

69-vuotiaalla Ripa di Meanalla on takanaan värikäs ura Italian politiikassa. Hän liittyi nuorena kommunistiseen puolueeseen, mutta erosi siitä Unkarin tapahtumien johdosta 1956. Siirryttyään sosialistiseen puolueeseen hänet valittiin sen kansanedustajaksi ja ensimmäiseen vaaleilla valittuun Euroopan parlamenttiin 1979. Ripa di Meana on myös kaksinkertainen komissaari: hän toimi ensin kulttuuriasioiden komissaarina ja sitten ympäristökomissaarina Delorsin johtamissa komissioissa kahdeksan vuotta 80-luvulla. Komissiokautensa jälkeen hän toimi Italian hallituksen ympäristö-ministerinä 1992 - 93. Italian vihreä puolue pyysi tämän jälkeen Ripa di Meanaa puhemiehekseen, mitä tehtävää hän hoiti neljä vuotta.

Ripa di Meanan siirtyminen vihreistä vasemmistoon liittyy ennen muuta Italian politiikkaan. Hän oli johtamassa Italian vihreitä hallitukseen, mutta juuri hallituspolitiikka on se, johon hän nyt on eniten pettynyt. Ripa di Meanan mielestä Italian vihreät - enempää kuin Suomen tai Ranskan vihreätkään - eivät ole saaneet hallituksessa mitään aikaan. Hän on ollut perustamassa uutta Vihreä vasemmisto -puoluetta, joka sijoittuu poliittisesti lähelle kommunistipuoluetta ja arvostelee nykyistä hallituskoalitiota. Johdonmukaisena jatkona tälle Ripa di Meana näki välttämättömäksi siirtyä myös Euroopan parlamentissa vasemmistoryhmään.

Ripa di Meanan erimielisyydet vihreiden kanssa liittyvät myös Emuun ja Naton laajenemiseen, joissa vihreät ovat ottaneet hänen mielestään liian myönteisen kannan.
 

Aidat kaatuvat…

Vietin toukokuun europarlamentaarikko Outi Ojalan harjoittelijana Euroopan parlamentissa. Kuukausi on lyhyt aika perehtyä syvällisesti asioihin tai omaksua niitä.. Uuteen toimintaympäristöön tutustumiseen, ja samalla eräänlaisten uusia tai tuntemattomia asioita koskevien "psykologisten raja-aitojen" kaatamiseen, aika on kuitenkin jo riittävämpi. Tällaisen psykologisen läheisyyden kokeminen onkin Euroopan unionin legitimiteetin, sen toiminnan oikeutuksen ja hyväksyttävyyden, kannalta ratkaisevan tärkeää. Erityisesti tämä pätee meihin unionin reuna-alueiden kansalaisiin, joille unionin instituutiot psykologisen etäisyyden lisäksi ovat myös maantieteellisesti kaukana.

Euroopan unioni sijaitsee tietysti yhtä lailla niin Suomessa, Belgiassa kuin Portugalissakin. Ihmisen mieli kaipaa kuitenkin käsin kosketeltavissa olevia, tai ainakin suhteellisen konkreettisia, todisteita asioiden ymmärrettävyyden helpottamiseksi. Unionin instituutioiden sijaitsemisesta Keski-Euroopan kaupungeissa johtuneekin, että useimmille ihmisille unioni on ennen kaikkea "siellä Brysselissä". Euroopan unionia koskeva käsitteistö uusine, kansallisvaltioiden päätöksentekomalleihin sopimattomine termeineen vaikeuttaa edelleen unionin asioiden omaksumista. Mietinnöt, muutoslauselmaehdotukset, valiokuntakoordinaattorit ovat valtiotieteiden opiskelijallekin käsitteitä, joiden merkitys on vaikeasti hahmotettavissa parlamentin ja unionin päätöksentekoprosessien kannalta.

Unionin päätöksentekoelimiä ja -prosesseja kuvaavien käsitteiden vaikeaselkoisuus ja Euroopan unionin psykologinen etäisyys johtuvat osittain tietysti jäsenyytemme lyhytikäisyydestä. Muutaman vuoden kuluttua tämän päivän eka- ja tokaluokkalaisille komission, neuvoston ja parlamentin voimasuhteet ja toimivaltuudet ovat jo helpommin hahmotettavissa.

Toukokuuni Brysselissä on helpottanut oman asemani hahmottamista eurooppalaisena kansalaisena, jota unionin päätökset koskettavat. Esimerkiksi parlamentin valiokunnan kokouksen seuraaminen on aivan uudella tavalla helpottanut parlamentin toimintatapojen ymmärtämistä, vaikka tenttikirjoista valiokuntatyöskentelyn merkityksestä parlamentin päätöksenteossa olenkin lukenut. Ahaa-elämykset ovat kuitenkin paikan päällä omin silmin ja korvin asioita seuratessa toisenlaisia: näin mietintö valmistuu, näin sitä käsitellään valiokuntakokouksessa, tällainen merkitys on muutosehdotuksilla; näin asioihin parlamentissa vaikutetaan, näin minuakin koskevat päätökset valmistuvat.

Kokemuksieni myötä Euroopan unionin asioiden seuraaminen saattaa jatkossa olla helpompaa. Mielenkiintoni ainakin on nyt omakohtaisempaa ja jollakin tavalla aidompaa - psykologisia raja-aitoja kaadettuani.

Villiina Hellsten