EUROPARLAMENTAARIKKO OUTI OJALAN UUTISKIRJE 3 / 1997 LOKAKUU

AIKAISEMMAT EURO-OUTISET

Puolittuuko Euroopan työttömyys?

Euro- Outisista

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

EU:n laajeneminen on haaste ja mahdollisuus

Luxemburgin työllisyyshuippukokous

Vihreä kirja: Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin

Aluepolitiikka

Agenda 2000 ja rakennerahastouudistus

Rakennerahastouudistus keskusteluttaa parlamentissa

Ajankohtaista

Euroopan parlamentti vaati tasa-arvoa EU:n rakenteisiin

Emu-kirja ilmestynyt

Vierailijoita Brysselissä

Uusia työntekijöitä

Outin avustajien yhteystiedot

Pääkirjoitus

Takaisin sisällysluetteloon

Puolittuuko Euuroopan työttömyys?

Lokakuun alussa EU:n komissio julkaisi esityksensä Luxemburgissa 20.-21.11.1997 kokoontuvalle EU-maiden työllisyyshuippukokoukselle. Esitystä on luonnehdittu toisaalta kunnianhimoiseksi ja toisaalta realistiseksi.

Kunnianhimosta kertoo tavoite laskea seuraavan viiden vuoden aikana EU-maiden keskimääräistä työttömyyttä nykyisestä 11 prosentista 7 prosenttiin. Tämä tarkoittaa 12 miljoonan uuden työpaikan luomista. Tavoitteen toteutuminen merkitsisi selvää muutosta nykyiseen, sillä työttömyys on merkittävästi suurempaa kuin kymmenen vuotta sitten ja viime vuosien työttömyys on pysytellyt sitkeästi yli 10 prosentin tasolla.

Realismia komission esityksessä puolestaan edustaa se, että työllisyyslinjauksia toteutetaan kansallisten erojen ja vahvuuksien pohjalta. On turha yrittää sovittaa eri maiden erilaisia työllisyyspoliitikkoja liian ahtaaseen yhteen muottiin. Talouden rakenteissa sekä suhdannekierroissa on EU-maiden välillä siinä määrin eroja, että on järkevää säilyttää perimmäinen vastuu työllisyydestä kunkin jäsenmaan hallituksella.

Komission esityksestä löytyy toki yleinen työllisyyspolitiikan ihanne. Se on aika lähellä Britannian uuden vasemmistohallituksen työllisyyspolitiikan perusajatuksia. Avainsana on "employability", työllistettävyys. Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että koulutukseen panostetaan ja että työntekijöiden tiedot ja taidot vastaavat paremmin työelämän vaatimuksia, jolloin myös työpaikka löytyy helpommin.

Toinen, kiistanalaisempi asia liittyy työnteon kannustamiseen. Se voidaan tehdä kahdella tavalla: joko heikentämällä ja ehdollistamalla työttömyys- ja muuta sosiaaliturvaa tai luomalla edellytyksiä uusien työpaikkojen tarjonnalle. Minusta jälkimäinen on ehdottomasti otettava lähtökohdaksi. Uusien työpaikkojen luominen on inhimillisempi tapa kuin työntekijöiden elinehtojen heikentäminen ja se antaa myös paremman taloudellisen mahdollisuuden kehittää eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Ja siksi esimerkiksi komission esitys työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveroasteen alentamisesta on kannatettava tapa alentaa työttömyyttä. Suurimmat työllistämismahdollisuudet ovat juuri palvelusektorilla.

EU-maiden ensi vuoden talouskasvuennusteita on viime viikkoina rukattu ylöspäin. Ensi vuoden kasvuennuste on kolme prosenttia. Voi olla, että siihen sisältyy virallista optimismia sekä Emun käynnistämiseen tarvittavaa jäsenvaltioiden ja rahamarkkinoiden "psyykkausta".

Mielenkiintoisin keskustelu kasvun rinnalla tarvittavista ns. rakenteellisista keinoista käydään työajan lyhentämisen ympärillä. Ranskan ja Italian vasemmistohallitusten avaus, työajan lyhentäminen vuosituhannen vaihteessa lakiteitse 35 viikkotuntiin on saanut kovaa vastustusta poliittisesta oikeistosta ja työnantajilta. Saksan vaalit syksyllä -98 tulevat olemaan merkittävä mittari myös työajan lyhentämisen suhteen. Erilaiset työaikakokeilut saattavat olla lopulta se tapa, jolla työajan lyhentäminen lähtee liikkeelle. Tärkeintä on, että työajan lyhentämistä aletaan toteuttaa jo nyt. Hallituksen ei tule Suomessakaan alistua siihen, että työnantajat kaikin keinoin yrittävät vastustaa sinänsä väistämätöntä työajan lyhentämistä.

Outi Ojala

Takaisin sisällysluetteloon

Takaisin sisällysluetteloon

Euroopan unionin laajeneminen Itä- ja Keski-Euroopan maihin on yksi tärkeimmistä Euroopan parlamentin käsittelyssä tänä syksynä olevista asioista. Komissio esitti oman suunnitelmansa laajenemisen strategiasta ja rahoituksesta Agenda 2000 -asiakirjassaan, joka julkistettiin heinäkuussa. Nyt on parlamentin vuoro lausua näkemyksensä asiasta.

Parlamentti hyväksyy joulukuun täysistunnossaan laajenemisesta kaksi mietintöä: toinen käsittelee laajenemisen poliittista puolta ja toinen sen rahoituskehystä. Vastuuvaliokuntina ovat ulkoasiain- ja budjettivaliokunnat, mutta parlamentin kaikilta valiokunnilta on pyydetty lausuntoa molempiin mietintöihin. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan lausunnon Agenda 2000:n rahoituskehyksestä laatii Outi Ojala.

Ojala korostaa lausunnossaan, että EU:n laajeneminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin on sen lähivuosien tärkein haaste. Onnistuessaan laajeneminen merkitsee vakauden ja turvallisuuden lisääntymistä Euroopassa, hyvinvointierojen tasoittumista sen kansalaisten välillä ja koko Euroopan taloudellisen kasvun edellytysten parantumista. Uusien jäsenmaiden liittyminen EU:hun merkitsee paitsi sisämarkkina-alueen laajentumista, myös entistä parempia kauppasuhteita merkitykseltään koko ajan kasvavan Venäjän kanssa.

Ojala muistuttaa, että laajentumisen hyötyjä ei voi mitata vain rahassa. Rauhalle ei voi laskea rahallista arvoa. Niinpä nykyisten EU-maiden on oltava valmiita myös maksamaan laajentumisen kustannuksia. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että asetettaisiin vastakkain nykyisten jäsenmaiden polttavien ongelmien - ennen muuta työttömyyden - ratkaiseminen ja hakijamaiden avustaminen jäsenyyden edellyttämälle tasolle. EU:n on selvittävä näistä molemmista haasteista tehostamalla ja järkeistämällä toimintaansa ja kohdistamalla tukitoimet entistä selvemmin juuri työllisyyden parantamiseen.

Ojala suhtautuu lausunnossaan erittäin epäilevästi Agenda 2000 -asiakirjaan sisältyviin olettamuksiin taloudellisen kasvun jatkumisesta, joille komissio perustaa esityksensä siitä, ettei EU:n rahoitusosuutta kasvateta yli nykyisen 1,27 %:n kunkin jäsenmaan bkt:sta. Hän muistuttaa, että Agenda 2000:n kattamalle ajanjaksolle sijoittuu myös EU:n yhtenäisvaluuttaan siirtyminen, jolla on kahdensuuntaisia vaikutuksia. Toisaalta se lisää EU:n ja jäsenmaiden talouksien vakautta ja ennustettavuutta ja voi pitkällä tähtäimellä parantaa työllisyystilannetta. Toisaalta se tuo mukanaan epävarmuustekijöitä etenkin alkuvaiheessa lisääntyvän työttömyyden ja muiden julkisen sektorin supistusten aiheuttamien ongelmien muodossa.

- Työttömyys on nykyisten jäsenmaiden vakavin ongelma ja ellei sitä saada alenemaan, se muodostaa sinänsä riskitekijän arvioidun myönteisen kehityksen toteutumiselle, Ojala varoittaa.
Parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta hyväksyi lausunnon kokouksessaan 21. lokakuuta.

Takaisin sisällysluetteloon

Velzenin esityksen lähtökohta on, että nyt on ryhdyttävä toteuttamaan jo aiemmin tehtyjä työllisyyspäätöksiä. EU:n työllisyyspolitiikka perustuu Essenin huippukokouksessa 9.-10.12.1994 tehtyihin linjauksiin. Ne korostavat erityisesti ammatillisen koulutuksen merkitystä, työelämän joustavuuden lisäämistä sekä työvaltaisten palvelualojen suosimista mm. verotuksen keinoin. Komissiossa ja jäsenvaltioiden työministeriöissä on aloitettu Essenin julistuksen tavoitteiden seuranta.

Kesäkuussa 1997 Amsterdamin huippukokoukseen päättyneessä EU-maiden hallitusten välisessä konferenssissa päätettiin lisätä EU:n perussopimukseen työllisyyttä koskeva luku. Se korostaa, että työllisyys on "yhteisöllinen huolenaihe" ja että jäsenvaltioiden on siksi yhteensovitettava työllisyystoimensa EU:n neuvostossa (2. artikla). Perimmiltään työllisyys jää edelleen jäsenvaltioiden vastuulle (3. artikla).

Lisäksi sopimus edellyttää, että "yhteisön politiikkaa ja toimintoja määriteltäessä otetaan huomioon korkean työllisyyden tavoite" (3. artikla). Neuvostolla on mahdollisuus antaa määräenemmistöllä työllisyysohjeita työllisyystilanteen tutkimisesta sekä suosituksia jäsenmaille (4. artikla). Viidennessä artiklassa todetaan lisäksi, että neuvosto voi toteuttaa kannustintoimenpiteitä ns. parhaiden käytäntöjen kehityksen alkuun saattamiseksi.

Myös työllisyyshuippukokouksesta päätettiin kesäkuussa Amsterdamin huippukokouksen yhteydessä. EU:n jäsenmaista nimenomaan Ranska oli vaatinut kokouksen järjestämistä vastapainona sille, että se voi hyväksyä EU:n talous- ja rahaliiton Emun käynnistymisen vuoden 1999 alussa sekä erityisesti rahaliiton toimeenpanoon liitetyn ns. vakaussopimuksen toteuttamisen. Vakaussopimukseen liitettiin Ranskan vaatimuksesta ajatus, jossa tiukka rahapoliittinen kuri sai rinnalleen työpaikkojen luomisen tavoitteen.

Van Velzenin asiakirja patistaa siis neuvostoa toimiin "niin pian kuin mahdollista". Hän vaatii erityisen huomion kiinnittämistä pitkäaikaistyöttömiin (noin puolet EU-maiden 18 miljoonasta työttömästä on ollut työttömänä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden) sekä nuoriin (työttömyysaste 20 prosenttia) ja vammaisiin (työttömyysaste 50-70 prosenttia). Ammatillisen koulutuksen tarvetta korostaa se, että arviolta 80 prosenttia nykyisin käytössä olevasta teknologiasta on vanhentunutta kymmenen vuoden kuluttua.

Erityisen tärkeä on esitys verotuksesta. Asiakirjassa edellytetään painopisteen muuttamista työn verottamisesta ympäristö- ja pääomaverojen suuntaan. Ehdotusta täsmennetään esittämällä työvoimavaltaisten palveluiden arvonlisäveron pienentämistä alimman mahdollisen tariffin mukaiseksi. Tämä asia on käsittelyssä erikseen valtionvarainministerien Ecofin-neuvostossa. Työministeri Jaakonsaari on ilmoittanut tukevansa ajatusta.

Outi Ojala näkee Van Velzenin esityksessä eräitä puutteita, mm. työajan lyhentämisasia jää liian vähälle huomiolle. Ojalan mielestä nyt on tärkeää lähteä liikkeelle työajan lyhentämisessä joko lakimuutoksin tai lisäämällä erilaisia työaikalyhennyskokeiluja.

Toinen puute liittyy julkisen sektorin unohtamiseen. Asiakirjassa todetaan tuki kolmannen sektorin työpaikkojen lisäämiselle, mutta pohjoismaisesta näkökulmasta julkisen alan työpaikkojen turvaaminen on erityisesti naisten kannalta tärkeä työllisyyskysymys.

Outi Ojala kannatti van Velzenin mietinnön hyväksymistä parlamentin lopullisessa äänestyksessä 21.10. siitä huolimatta, että mietintöön tehtiin äänestyksessä eräitä heikennyksiä. Ojalasta on kuitenkin parempi, että parlamentin oma kanta esitetään työllisyyshuippukokoukselle. Ojala antoi äänestyksen jälkeen suullisen äänestysselityksen, jossa hän korosti, ettei hän sitoudu mietintöön mukaantulleisiin uusiin esityksiin, jotka merkitsevät työelämän heikennyksiä.

EU:n komissio raportoi 1.10.97 Euroopan parlamentille esityksensä EU-maiden työllisyyshuippukokoukselle. Komissio esittää viiden seuraavan vuoden tavoitteeksi EU-maiden keskimääräisen työttömyysprosentin alentamisen nykyisestä 11 prosentista 7 prosenttiin. Komissio haluaa parantaa erityisesti työvoiman koulutusta ja työllistettävyyttä. Työllisyysasiat halutaan hoitaa ns. best practice -periaatteen mukaisesti ja mallimaina komissio näyttää pitävän Britannian, Tanskan ja Hollannin työllisyyspolitiikkaa.

Takaisin sisällysluetteloon

Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta hyväksyi lokakuun kokouksessa ruotsalaisen Jan Anderssonin (PSE) laatiman mietinnön asiasta. Valiokunta pitää vihreää kirjaa "Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin" tervetulleena. Mietinnössä korostetaan, että työn uudelleenorganisointi vaatii työpaikoilla pitkäaikaista sitoutumista ja luottamuksen ilmapiirin synnyttämistä. Uuden jatkuvan muutoksen tarkastelussa on otettava huomioon paitsi komission mainitsemat tekijät: inhimilliset voimavarat, markkinat ja teknologia, myös muutokseen aina liittyvä kulttuurinen ja psykologinen ulottuvuus.

Valiokunta pitää tärkeänä, että työn uudelleenorganisoinnissa turvataan työntekijöiden oikeudet ja työpaikkojen säilyminen tai lisääntyminen. Uusien järjestelyjen on perustuttava työmarkkinaosapuolten välisille neuvotteluille. Valiokunta muistuttaa myös komissiota kehotuksista, jotka parlamentti esitti Rocardin mietinnön yhteydessä ja jotka koskivat työajan lyhentämisen jatkotutkimusten tarvetta.

Komission tulisi valiokunnan mukaan myös selvittää, miten työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun avulla olisi mahdollista edistää elinikäistä oppimista koskevien sopimusten tekemistä. Ratkaisumalleja, joissa työntekijälle annetaan vuorotteluvapaajärjestelyllä mahdollisuus osallistua jatkokoulutukseen ja samalla työttömälle mahdollisuus päästä työmarkkinoille, pidetään mietinnössä myönteisinä. Valiokunnan mielestä tasa-arvonäkökohdat tulee huomioida erityisen painokkaasti, kun töitä organisoidaan uudella tavalla.

Takaisin sisällysluetteloon

Agenda 2000 sisältää komission kannanotot EU:n laajentumiseen, rakennerahastouudistukseen, maataloustukijärjestelmän uudistamiseen sekä rahoituskehykseen vuosille 2000 - 2006. Rakennerahastouudistuksen kannanotto lähtee siitä, että tulevaisuudessa tukea kohdennetaan nykyistä paremmin kaikkein heikoimmille alueille eli tukialueita supistetaan nykyisestä 51 %:sta 35-40 %:iin. Tukialueet yhtenäistetään kansallisten tukialueiden kanssa. Tehokkuutta ja tuloksellisuutta parannetaan yksinkertaistamalla ohjelmamenettelyä sekä tehostamalla tarkastusta. Vastuunjakoa kansallisten viranomaisten sekä komission välillä selkeytetään eli hallintojärjestelmää uudistetaan. 10 % rahoituskehyksestä jätetään reserviin siten, että sillä palkitaan ohjelmakauden puolenvälin arvioinnin perusteelle tehokkaita ja tuloksekkaita alueita sekä maita.

Tavoitteiden määrää supistetaan nykyisestä seitsemästä kolmeen. Uusi tavoite 1 säilyy entisellään eli sen tehtävänä on tasata maiden ja alueiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia kehityseroja. Tuen piiriin pääsevät alueet, joiden BKT-taso on korkeintaan 75 % EU-maiden keskiarvosta. Tätä kriteeriä esitetään noudatettavaksi hyvin tiukasti, jolloin tukialueet vähenevät. Tukialueesta ulos jääville alueille annetaan siirtymäkauden tukea. Tuen tasoon vaikuttaa entistä enemmän alueen työttömyys.

Nykyiset 6-alueet, jotka alittavat 75 %:n BKT-tason (esim. Itä-Suomi), tulevat automaattisesti 1-tavoitteen piiriin ja ulkopuolelle jäävät tulevat saamaan olosuhteista johtuvia eritysjärjestelyjä harvan asutuksen ja kylmän ilmaston takia (mm. Lappi).

Uusi tavoite 2 on tarkoitettu rakennemuutoksesta kärsiville alueille, jotka tarvitsevat taloudellista ja sosiaalista uudistamista. Rakennemuutos voi koskea teollisuutta tai palveluja, taantuvia maaseutualueita tai kalastuksesta riippuvaisia kriisialueita tai vaikeuksissa olevia kaupunkialueita. Ongelmana näillä alueilla on rakennemuutos, työttömyys ja väestön väheneminen. Tukeen vaikuttaa alueen työttömyys, teollisuuden työvoiman määrä, maatalouden ja kalastuksen taso sekä sosiaalisen syrjäytymisen aste.

Uusi tavoite 3 on esityksessä ainut horisontaalinen eli samansisältöisenä koko maassa toteutettava tavoite (kattaa entiset 3- ja 4-tavoitteet), joka keskittyy työllisyyteen. Tavoitteen tehtävänä on modernisoida opetus-, koulutus- ja työllisyysjärjestelmiä.

Maaseudun kehittämisen ja perinteisen maatalouspolitiikan sekä muun alue- ja rakennepolitiikan välistä työnjakoa selkeytetään. Ns. LFA-toimenpiteet siirretään EU:n budjetissa rakennerahastojen ulkopuolelle maatalouspolitiikan yhteyteen. Sekä tavoitteet 1 että 2 sisältävät maaseudun kehittämistä. Maatalouden varsinaista tukijärjestelmää kehitetään hintatuesta suoran tulotuen suuntaan.

Yhteisöaloitteiden määrää supistetaan nykyisestä neljästätoista kolmeen. Uudistuksen jälkeen olisivat jäljellä ohjelmat raja-alueyhteistyöhön, maaseudun kehittämiseen sekä inhimillisten voimavarojen kehittämiseen. Yhteisöaloitteiden rahoitus supistuu nykyisestä 9 %:sta 5 %:iin rakennerahastojen rahoituksesta. Pilottiprojekteihin varataan edelleen 1 %. Jäsenmaiden rahoitusosuuden katoksi EU:lle esitetään 1,27 % BKT:stä. Rakennepolitiikan rahoitusosuus säilytetään nykyisenä 0,46 %:na

Kaikkein vaikeimmaksi kysymykseksi on noussut rahoituskehys. Kehystä ei valiokunnassa haluta lyödä lukkoon vuoteen 2007 saakka. Ensin halutaan nähdä, miten vaikuttavat Emu, laajentuminen ja uudistettava maatalouspolitiikka. Myös talouden kasvulukuja epäillään ylimitoitetuiksi. Laajentumisen rahoituksesta 1/3 arvioidaan tulevan rakennerahoista, osa tulee 2- ja 5b-tavoitteiden yhdistämisestä ja osa rakennepolitiikan paremmasta kohdentamisesta. Selvää on jo, ettei kukaan halua maksaa lisää eikä kukaan halua luopua nykyisestä tukitasosta. Komission edustajat vakuuttavat, ettei muuta ratkaisua ole. Väitteeseen, että EU:n köyhimmillä mailla maksatetaan laajentuminen vastataan, ettei yksikään 1-tavoitteeseen kuuluva alue menetä tukea laajentumisen vuoksi vaan siksi, että alue ylittää 75 %:n bkt-tason eikä enää kuulu 1-tavoitteen piiriin.

Uuden 2-tavoitteen laajaa sisältöä epäillään vahvasti. Maaseudun kehittämisen pelätään jäävän kaupunkien jalkoihin. Siksi tavoite esitetään jaettavaksi kahteen osaan eli maaseudun ja taajamien tavoitteisiin. Perusteluksi esitetään, että alueiden eriarvoisuus on lisääntynyt ja muuttoliike suuntautuu kaikkialla kaupunkeihin. Komission edustajat vakuuttavat, että kyse on rakennemuutoksesta, johon tarvitaan laajoja toimenpiteitä, jotka hyödyntävät kaikkia alueen voimavaroja. Tavoitteen kriteerit ovat valmisteilla, joten kovin selvää kuvaa kohdentamisesta ei ole vielä saatu, mutta tuen painottuminen kaupunkialueille näyttää todennäköiseltä.

Suomalaisia huolettaa tietenkin se, miten käy nykyisille 6-alueille, jotka ylittävät 75 %:n rajan. Kysytään myös, mitkä ovat tukitasot erityisjärjestelyiden alueilla ja niillä 6-alueilla, jotka pääsevät uuden 1-tavoitteen piiriin. Voiko tavoite 1:n sisällä tukitaso vaihdella? Miten sulautetaan käytännössä tavoite 6 tavoite 1:een? Komission edustaja toteaa, että tavoite 6:n osalta alle 75 %:n alueet tulevat tietenkin uuteen 1-tavoitteeseen. Rajan ylittävät alueet sulautetaan myös siihen, mutta menettelytapa selviää myöhemmin. Tulevan tavoite 1:n sisällä voi olla erilaisia tukitasoja. Suomalaisten kysymyksiin aluetasoista (NUTS-II vai NUTS-III) vastataan, että tavoitteen kriteerit on täytyttävä ns. suuralueilla eli maakuntataso ei ole kriteerin pohjana.

Yhteisöaloitteiden määrän raju vähentäminen herättää myös paljon kysymyksiä, samoin kuin tuen määrän laskeminen 5 %:iin. Kysytään myös, missä ovat yhteisöaloitteiden ympäristöohjelmat? Rajat ylittävä yhteisöaloite tuntuu saavan yleisen hyväksynnän. Komission edustaja toteaa, että nykyisissä yhteisöaloitteissa on ollut päällekkäisyyttä ja yli 400 hankkeen toteuttaminen vaatii hurjasti byrokratiaa, joten nyt on selvitettävä tärkeimmät kohteet ja ohjattava toiminta sinne. Lisäksi vakuutetaan, että uusiin yhteisöaloitteisiin riittää 5 %:n osuus.

Myös hallinnon ja uuden seurantajärjestelmän mallit kiinnostavat. Hallinnon hajautus ja tehokkuus kuuluvat uudistukseen ja toisiinsa. Lisäksi todetaan, että arviointi on kytkettävä osaksi hajautusta. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, jää vielä epäselväksi.

Komission tavoitteena on kohdentaa kansallinen aluepolitiikka ja EU:n rakennetuki samoille alueille. Tämä huolettaa erityisesti alueita, jotka ovat jäämässä nykyisten EU-tukialueiden ulkopuolelle. Menetys olisi kaksinkertainen, kun samalla automaattisesti menisi kansallinen tukikin. Myös ulkopuolelle jäävien siirtymäkausien pituus keskusteluttaa vilkkaasti.

Takaisin sisällysluetteloon

Euroopan parlamentilla oli syyskuussa Strasbourgissa varsinainen tasa-arvon teemapäivä. Parlamentin täysistunto hyväksyi peräti neljä tasa-arvokysymyksiin liittyvää mietintöä. Keskustelussa, joka käsitteli sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämistä EU:n politiikkaan, Outi Ojala suositteli EU:lle suomalaista mallia, jossa eri tahojen on aina esitettävä edustajakseen sekä naista että miestä ja näistä valitaan toinen.

- Naisten tarpeet eivät voi tulla riittävästi huomioon otetuiksi, ellei heidän osuuttaan lisätä kaikilla tasoilla. Näin tulisi tapahtua komissiosta alueellisiin yhteistyöryhmiin saakka. Usein väitetään, että pätevien naisten löytäminen asiantuntijaelimiin olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta. Meillä Suomessa on kuitenkin onnistuttu turvaamaan molempien sukupuolten tasapainoinen edustus valtion ja kuntien komiteoissa. Suosittelen lämpimästi saman menettelyn noudattamista myös EU:n asiantuntijaelimiä nimettäessä, Ojala sanoi.

Outi Ojala oli myös laatinut parlamentin aluepoliittisen valiokunnan lausunnon naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä EU:n kaikkeen politiikkaan. Vasemmistoliiton naisten osuus tässä asiassa oli vahva, sillä parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan lausunnon samasta asiasta oli laatinut Marjatta Stenius-Kaukonen vuosi sitten ollessaan vielä Euroopan parlamentin jäsen.

Ruotsin Vasemmistopuolueen edustajan Marianne Erikssonin laatimassa mietinnössä ehdotetaan, että vuodesta 1999 tehtäisiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen vuosi. Hän arvioi, että monien jäsenvaltioiden oikeusmenettelyt saavat naiset luopumaan oikeustoimista väkivaltaista miestä vastaan. Jäsenvaltioiden olisikin tarkistettava oikeudellisia menettelyjään tästä näkökulmasta.

Erikssonin mukaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei ole olemassa tarkkoja tilastoja. Jäsenvaltioiden pitäisi sopia yhteisestä perustasta, jolla tilastoja kootaan. Kaikki naisiin kohdistuvat väkivallanteot on rekisteröitävä systemaattisesti heti kun niistä ilmoitetaan poliisille, sosiaali- tai terveysviranomaisille tai esimerkiksi auttavaan puhelimeen.

Parlamentin hyväksymässä Erikssonin mietinnössä vaaditaan jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sellaisia järjestöjä ja henkilöitä vastaan, jotka harjoittavat prostituutioon johtavaa naiskauppaa sekä ryhtymään erityistoimiin seksuaalisen hyväksikäytön uhrien tukemiseksi.

Saksalaisen kristillisdemokraatin Marlene Lenzin laatimassa mietinnössä mainonnan naiskuvasta todetaan, että kaupallisen mainonnan naisesta luoma kuva antaa jatkuvasti aihetta kritiikkiin. Mainosalan itse suorittaman tutkimuksen mukaan EU:n jäsenmaista vain Tanskassa, Kreikassa ja Luxemburgissa ei esiintynyt vuosina 1992-95 valituksia mainosten naiskuvasta. Eniten valituksia esitettiin Itävallassa, Saksassa ja Espanjassa. Yhteistä kaikille valituksille oli, että mainonnan katsotaan halventavan ja loukkaavan naista.

Lenzin mielestä jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kansallinen mainoslainsäädäntö kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän. Lenz vaati, että komissio toteuttaa käytännössä Pekingissä hyväksytyn naisia ja viestintävälineitä koskevan toimintaohjelman ja raportoi sen tuloksista vuosittain.

Emu-kirja ilmestynyt

Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Outi Ojala sekä Kansan sivistystyön liitto ovat julkaisset kirjan Vaihtaa vai ei? - Suomivasemmiston näkemyksiä Emusta. Kirjassa Vasemmistoliiton vaikuttajat pohtivat ja ottavat kantaa Suomen osallistumiseen EU:n talous- ja rahaliittoon.

Kirjoittajakunta koostuu puolueen Emu-kriittisistä henkilöistä, joista pääosa ei ole aiemmin ottanut voimakkaasti kantaa sen paremmin Emuun osallistumisen puolesta kuin sitä vastaankaan. Kirjan kirjoittajina ovat puheenjohtaja Claes Andersson, europarlamentaarikko Outi Ojala, varapuheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, kansanedustajat Esko Helle sekä Annika Lapintie, ay-ekonomisti Erkki Laukkanen sekä Kuntaliiton hallituksen varapuheenjohtaja Taisto Terävä. Kirjan toimittaja on YTK Jussi Okkonen.

Outi Ojala ottaa kirjassa ensi kertaa selkeästi kantaa Suomen osallistumiseen rahaliittoon vuoden 1999 alussa. Hän on valmis jo nyt suosittelemaan Suomelle ja Vasemmistoliitolle mukaan menemistä. Ennen lopullisen kantansa ilmaisua Ojala haluaa tietää miten ay-liikkeen ja työnantajien välisissä keskusteluissa puskurirahastoista käy. - Ulkopuolelle jääminen tulkitaan sen verran rajuksi linjanmuutokseksi Suomen talouspolitiikassa, että tuloksena todennäköisesti olisi korkojen nousu, nykyistä tiukempi talouspolitiikka ja työllisyystilanteen heikkeneminen. Ulkopuolella olisimme nykyistä enemmän keinottelijoiden ja muiden markkinavoimien armoilla, Ojala toteaa.

Vasemmiston uutta Emu-kirjaa tullaan postittamaan parille tuhannelle Vasemmistoliiton aktiiville ja se on osa puolueen Emu-jäsenäänestystä edeltävää keskustelua. Vasemmistoliitto järjestää jäsenäänestyksen Emusta 25.11.-2.12.97.


Vierailijoita Brysselissä

Syys-lokakuun aikana Outilla on ollut Brysselissä kaksikin vierasryhmää Suomesta. Syyskuun lopulla Belgiaan saapui ryhmä Eurotalo eli 23 nuorta opiskelijaa, joille Outi kustansi EU-koulutusta ensin Suomessa ja nyt viisi päivää pääkallopaikalla. Lokakuun alussa kaupunkiin laskeutui vielä 25 hengen ryhmä, jonka jäsenistä suurin osa oli työpaikkojensa työsuojeluvaltuutettuja. Molempien ryhmien kanssa ainakin järjestäjät viettivät antoisia hetkiä - toivottavasti tunne oli molemminpuolinen! Kiitos kaikille osanottajille.

Uusia työntekijöitä

Outi Ojala ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Martti Korhonen ovat palkanneet yhteisen avustajan Ouluun. Lokakuun alusta tehtävässä on toiminut filosofian maisteri Ari Leskinen, 37, Oulusta. Hän on työskennellyt viimeksi sanomalehti Kansan Tahdossa toimittajana ja toimitussihteerinä. Leskisen tehtäviin kuuluu Pohjois-Suomen ja sen lähialueiden ajankohtaisten asioiden ja aluepoliittisten kysymysten seuraaminen.

Syyskuun alussa Helena Mikkonen aloitti työnsä Euroopan parlamentin vasemmistoryhmän sihteeristössä. Suomussalmelta syntyisin oleva Helena on viimeksi työskennellyt sosiaali- ja terveysministeri Terttu Huttu-Juntusen erityisavustajana. Europarlamentissa Helena tulee keskittymään aluepolitiikkaan.

Takaisin sisällysluetteloon

Bryssel: Sanna Kangasharju, puh. +32 2 284 7536, fax +32 2 284 9536, sannak@kaapeli.fi

Vasemmistoliitto: Pirjo Rosengren, puh. 09 753 3054, fax 09 774 74200, pirjor@kaapeli.fi

Oulu: Ari Leskinen, puh. 08 537 1720,

kansan.tahto@mail.suomi.net

Euroopan parlamentin vasemmistoryhmän suomalaisten virkamiesten yhteystiedot

Työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan asiat:

Pauliina Murto-Lehtinen, puh. +32 2 284 2563

pmurto@europarl.eu.int

Aluepoliittisen valiokunnan asiat:

Helena Mikkonen, puh. +32 2 284 6279

hmikkonen@europarl.eu.int

Molempien fax: +32 2 230 8088