EUROPARLAMENTAARIKKO OUTI OJALAN UUTISKIRJE 1 / 1997 HUHTIKUU

Europarlamentaarikolla on valta vaikuttaa asioihin

Marjatta Stenius-Kaukonen tervehtii Euro-Outisten lukijoita

Euro- Outisista

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

Työllisyysvaliokunta haluaa sosiaaliasiat peruskirjaan

Komission valkoinen kirja elinikäisestä koulutuksesta

Sosiaalisen suojelun tulevaisuus

Euroopan parlamentti hyväksyi syöpädirektiivin

Eurooppalainen konferenssi täystyöllisyyden puolesta

Renaultin autotehtaan sulkemispäätös kuumensi tunteita

Takaisin sisällysluetteloon

Europarlamentaarikolla on valta vaikuttaa asioihin

Euroopan parlamentista käytävässä keskustelussa näkee varsin usein esitettävän väitteen, että parlamentilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, koska sillä ei ole valtaa. Vaikka olenkin lämpimästi parlamentin rajatun päätösvallan kasvattamisen kannalla, en silti voi yhtyä näkemyksiin siitä, ettei parlamentilla - ja sen jäsenillä - jo nykyisin olisi varsin suuria vaikutusmahdollisuuksia.

Vaikka kysymykset, joissa parlamentilla on muodollinen päätösvalta yhteispäätösmenettelyn puitteissa, ovat edelleen valitettavan vähäiset, parlamentin ääntä kuitenkin kuunnellaan varsin tarkkaan myös muissa asioissa. Tähän käsitykseen olin tullut jo Suomessa ja nyt lähes puoli vuotta Euroopan parlamentin jäsenenä on vain vahvistanut näkemystäni.

Erityisesti komissio pyrkii yleensä ottamaan parlamentin näkemykset huomioon ja noudattamaan niitä mahdollisimman pitkälle. Tässä komissio tietysti usein ajaa omaakin etuansa hakemalla parlamentista tukea omille neuvoston kannasta poikkeaville kannoilleen.

Marjatta Stenius-Kaukonen, edeltäjäni työllisyys- ja sosiaaliasiainvaliokunnassa, totesi usein, että Euroopan parlamentissa yksittäisellä edustajalla on paljon enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin Suomen eduskunnassa. Voin tässäkin täysin yhtyä Marjatan näkemykseen. Osaksi yksittäisen edustajan vaikutusmahdollisuudet johtuvat siitä, että Euroopan parlamentissa - toisin kuin kansallisissa parlamenteissa - ei ole hallitus/oppositioasetelmaa eikä ryhmäkuri puolueryhmien sisällä ole yhtä tiukka. Suuri osa mahdollisuuksista syntyy parlamentin noudattaman raportointikäytännön kautta, jossa edustajat itse pääsevät laatimaan mietintöjä.

Oma lyhyt kokemukseni on sama kuin kokeneempien kollegojen: edustaja joka on yhteistyökykyinen ja hyvin perehtynyt johonkin asiaan, kykenee saamaan perustellut näkemyksensä hyväksytyiksi yli puoluerajojen. Perehtyneisyys edellyttää tietysti sitä, että parlamentaarikolla on käytettävissään laaja ja korkeatasoinen asiantuntijaverkosto. Sellaisen toivon itse saavani tuekseni työllisyys- ja sosiaaliasioihin sekä aluepolitiikkaan. Tällä alueella asiantuntijoita ovat paitsi tutkijat ja virkamiehet myös ne ihmiset, jotka tuntevat omakohtaisesti työpaikkojen ja työttömien arkea, sosiaalipolitiikan alan kansalaisjärjestöjä tai aluepolitiikan asioita. Teiltä toivon saavani apua työhöni.

Outi Ojala

Takaisin sisällysluetteloon

Haluan tässä vielä kerran käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää teitä siitä korvaamattomasta tuesta, jota asiantuntemuksestanne minulle oli. Samalla toivon, että tulette jatkossa samalla tavoin tukemaan Outi Ojalaa, joka nyt jatkaa työtäni Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunnassa.

Lämpimin terveisin

Marjatta Stenius-Kaukonen

Takaisin sisällysluetteloon

Takaisin sisällysluetteloon

Outi Ojala on toiminut Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunnan varapuheenjohtajana tämän vuoden alusta. Seuraavassa on Ojalan selvitys ja kannanotto valiokunnan työtä koskien. Lisätietoja valiokunnan toiminnasta saa myös Euroopan parlamentin vasemmistoryhmän työntekijältä Pauliina Murto-Lehtiseltä, puh. +32 2 284 2563, fax +32 2 230 8088 tai pmurto@europarl.eu.int.

Työllisyysvaliokunta haluaa sosiaaliasiat peruskirjaan

Kesällä päätökseen tuleva hallitusten välinen konferenssi (HVK) on työllistänyt tämän kevään aikana myös Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokuntaa. Varsinaisesti HVK:ta koskevien mietintöjen lisäksi kysymys nousee esille melkein yhteydessä kuin yhteydessä. Sosiaaliasioiden riittämätön oikeudellinen perusta EU:ssa todetaan lähes aina, oli kyse sitten ammattikoulutuksen kehittämisestä tai naisten syrjinnästä työpaikoilla. Asia tuli selkeästi esille mm. parlamentin helmikuun täysistunnossa hyväksytyssä Barbara Weilerin mietinnössä sosiaalisen suojelun tulevaisuudesta.

Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta kirjasi maaliskuun kokouksessaan hollantilaisen kristillisdemokraatin Bartho Pronkin laatimaan työasiakirjaan omat käsityksensä siitä, miten sosiaalipolitiikka tulisi liittää EU:n perustamissopimukseen. Asiakirja on tarkoitettu evästykseksi HVK:hon parlamentin omille edustajille, Elisabeth Guigoulle ja Elmer Brokille. Yksimielisesti hyväksymässään asiakirjassa valiokunta toteaa, että “sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen liittäminen EY:n perustamissopimukseen on välttämätöntä yleisen oikeudellisen kehyksen perustamiseksi, joka mahdollistaa yhteisön ja jäsenvaltioiden yhtenäisemmän ja tehokkaamman sosiaalipolitiikan”.

Valiokunta asettui myös kannattamaan kaiken syrjinnän kiellon lisäämistä perustamissopimukseen.Sukupuolten tasa-arvon kohdalta ei kuitenkaan tyydytty pelkkään syrjintäkieltoon, vaan hyväksyttiin myös vaatimus siitä, että sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on kirjattava selkeästi yhteisön tavoitteeksi.

Työllisyysvaliokunta luonnollisesti tukee uuden työllisyyskappaleen lisäämistä perustamissopimukseen. Valiokunnan mukaan tässä kappaleessa tulisi talouspolitiikan suuntaviivat sitoa yhteen työllisyyspolitiikan kanssa. Olisi selvästi todettava, että jos työttömyys nousee liian korkeaksi, komission on selvitettävä, mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä niin talouspolitiikan, sosiaalipolitiikan, koulutuksen, rakennerahastojen kuin Euroopan investointipankin ja -rahastonkin suhteen.

Niiden sosiaalipolitiikan kysymysten määrä, joista EU:n halutaan ottavan osavastuuta, kasvaa koko ajan. Valiokunnassamme hyväksyttiin maaliskuussa irlantilaisen Brian Crowleyn mietintö asuntopolitiikasta, jossa Crowley esittää hyvin selkeän vaatimuksen siitä, että oikeus kunnolliseen asuntoon tulisi kirjata yhdeksi perusoikeudeksi EU:n perustamissopimukseen. Valiokunnassa on myös esitelty Ria Oomen-Ruijtenin mietintö ay-oikeuksien kirjaamisesta peruskirjaan.

Molemmat mietinnöt ovat syntyneet valiokunnan omasta aloitteesta eikä - niin kuin yleensä - komission esityksen pohjalta. Tämä osoittaa mielestäni sen, että parlamentissa kannetaan aivan erityistä huolta kansalaisten sosiaalisista oikeuksista. Tämä on sinänsä aivan luonnollista, sillä kaikista EU:n elimistä juuri parlamentti on lähimpänä tavallisia ihmisiä, parlamentin jäsenet ovat saaneet valtuutuksensa suoraan kansalaisilta ja heidän on myös otettava huomioon kansalaisten toiveet ja odotukset. On selvää että toiveet kohdistuvat enemmän sellaisiin läheisiin ja konkreettisiin asioihin kuin sosiaalipolitiikka kuin esimerkiksi EU:n instituutioiden uudistamiseen.

Olen joutunut omalta kohdaltani pohtimaan varsin paljon EU:n roolia sosiaalikysymyksissä. Meillä Pohjoismaissahan vallitsee varsin laajasti se käsitys, että mitä vähemmän EU näihin asioihin sotkeutuu, sitä parempi. Olemme tottuneet luottamaan siihen, että parempi tulos saadaan jättämällä asiat kansallisesti päätettäviksi. Ruotsissa tämä näkemys on omaksuttu vielä laajemmin kuin Suomessa.

Olen kuitenkin viime aikoina - jo ennen Euroopan parlamenttiin tuloani - alkanut epäillä tämän näkemyksen kestävyyttä. Onko todella mahdollista säilyttää sosiaaliturvamme korkea taso kansallisilla päätöksillä sopimatta mitään EU:n tasolla? Uskoisin, että myös Suomen kannalta viisainta on pyrkiä saamaan EU:ssa aikaan sopimukset sosiaaliturvan minimitasoista, jotka tulee aina voida kansallisesti ylittää. Pitkällä tähtäimellä meidänkin etujemme mukaista on pyrkiä korottamaan sosiaaliturvan ja -palveluiden tasoa koko Euroopassa.

Outi Ojala

Takaisin sisällysluetteloon

Outi Ojala pitää koulutusta ratkaisevan tärkeänä Euroopan tulevaisuudelle. Koulutuksen kehittämisestä riippuu, kykeneekö Eurooppa säilymään kilpailukykyisenä yhä kehittyvän teknologian maailmassa. Koulutuksen järjestämisestä riippuu myös se, kykenemmekö ratkaisemaan vakavat sosiaaliset ongelmamme: työttömyyden ja syrjäytymisen.

Susan Waddingtonin raportti tarttuu erinomaisella tavalla näiden ongelmien ytimeen. Waddington kritisoi aivan oikein komission esittämää valkoista kirjaa siitä, että siinä kiinnitetään liian vähän huomiota aikuisväestön ja vanhenevien ihmisten koulutustarpeeseen: elinikäiseen oppimiseen.

Waddington kiinnittää myös paljon huomiota koulutuksen mahdollisuuksiin sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisijänä. Tässä koulutuksella onkin ratkaiseva merkitys. Jo nyt on nähtävissä, että uusien informaatioteknologioiden myötä Euroopan väestö on jakaantumassa kahtia: niihin, joilla on tietoa ja taitoa hyödyntää tätä teknologiaa ja niihin jotka ovat siitä yhä pahemmin syrjässä.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on varhaisessa vaiheessa löydettävä ne ryhmät, jotka ovat vaarassa syrjäytyä ja kohdistettava näihin erityisiä koulutuksellisia tukitoimia. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa puutteellisen peruskoulutuksen saaneet ja pitkäaikaistyöttömät. Näille ihmisille on luotava heidän omiin tarpeisiinsa suunniteltuja koulutusohjelmia, jotka sisältävät niin yleissivistäviä opintoja kuin ammatillista koulutusta.

Koulutusta ei tule nähdä vain yhteiskunnan taloudellisena sijoituksena yksilöön, jotta tämä olisi tuottavaa työvoimaa. Koulutus antaa yksilölle myös taitoja sosiaalisiin suhteisiin, omanarvon tuntoa ja paremmat mahdollisuudet oman elämän hallintaan.

Takaisin sisällysluetteloon

Parlamentti hyväksyi helmikuun täysistunnossaan Barbara Weilerin mietinnön sosiaalisen suojelun tulevaisuudesta EU:ssa. Päätöksessä korostettiin aktiivisempaa otetta sosiaaliasioihin sekä sosiaalipöytäkirjan liittämistä EU:n perustamissopimukseen hallitusten välisessä konferenssissa. EU:n tulisi myös edistää jäsenvaltioidensa sosiaaliturvajärjestelmien lähentämistä.

Outi Ojala yhtyi täysistunnossa pitämässään puheessa Weilerin käsitykseen siitä, että EU:lle tulisi määritellä yhteiset sosiaalisen suojelun vähimmäistavoitteet, mutta totesi samalla, että kysymys on pohjoismaalaisille vaikea. Minimistä ei saa tulla maksimi eli on tärkeää varmistaa se, että yhteiset vähimmäistasot voidaan aina ylittää kansallisin päätöksin.

EU:n sosiaalipolitiikka tarvitsee nykyistä vahvemman laillisen perustan. Sosiaalipöytäkirja on liitettävä perussopimukseen, ja sen soveltamisesta on voitava päättää määräenemmistöllä.

Sosiaaliturvassa ei ole kyse vain menoerästä, koska sosiaaliseen suojeluun käytetyt varat maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Ojalan mukaan sosiaalinen turvallisuus on kannattavaa niin yhteiskunnalle kuin yrityksillekin. - Työntekijät, jotka kokevat itsensä sosiaalisesti turvatuiksi, kykenevät antamaan luovat voimavaransa paremmin yrityksen käyttöön.

On paitsi inhimillisempää, myös taloudellisesti kannattavampaa tukea ihmisiä heidän kohdatessaan ongelmia kuin antaa ongelmien muuttua syrjäytymiseksi ja rikollisuudeksi. Siellä missä sosiaalisesta suojelusta säästetään, joudutaan maksamaan moninkertaisesti enemmän vankiloiden ja vahvojen poliisivoimien ylläpidosta. Jos haluamme taata Euroopan kansalaisten turvallisuuden, ratkaisu löytyy ennemmin sosiaaliturvan ja sosiaalisten palveluiden parantamisesta kuin poliisitoimen tehostamisesta, Ojala muistutti puheessaan.

Takaisin sisällysluetteloon

Asian parlamentille esitelleen Ojalan mukaan syöpädirektiivin muutosehdotus on tärkeä, koska siinä asetetaan ensimmäisen kerran raja-arvo syöpää aiheuttavalle aineelle, bentseenille. Samalla direktiivin soveltamisala laajenee merkittävästi muun muassa lääkeaine-, kosmetiikka- ja elintarviketeollisuuteen.

Arvioiden mukaan työperäisistä tekijöistä aiheutuu Suomessa noin 700 syöpätapausta vuodessa, koko Euroopan unionissa kymmeniä tuhansia.

Päättäessään hyväksyä neuvoston esityksen parlamentti toisti samalla ensimmäisessä käsittelyssä siihen tekemänsä muutosesitykset, joita neuvosto ei ollut hyväksynyt. Ojala arvosteli voimakkaasti neuvoston työsuojelusta piittaamatonta linjaa. - Asian ottaminen tulevaisuudessa yhteispäätösmenettelyn piiriin tehostaisi työsuojelua EU:n alueella.

Komissiossa työsuojelukysymyksistä vastaava komissaari Padraig Flynn lupasi parlamentille, että komissio tulee omassa toiminnassaan ottamaan huomioon parlamentin esitykset, vaikkei se niitä sisällytäkään direktiiviesitykseen. Näistä merkittävimmät ovat luettelon laatiminen kaikista syöpää aiheuttavista aineista sekä biologisten raja-arvojen kehittäminen kemiallisten rinnalle: esimerkiksi huoltoasema- ja autokorjaamotyössä ihon kautta tapahtuva bentseenin imeytyminen on tärkein altistumistie. Komissio lupasi myös tukea parlamentin muutosesitystä, jonka mukaan direktiivin voimaantuloa aikaistetaan.

Tärkeintä on, että syöpädirektiivin muutos on askel eteenpäin työntekijöiden terveyden turvaamiseksi. Raja-arvon asettaminen bentseenille on myönteistä, mutta on valitettavaa, että raja-arvo tulee sitovaksi vasta useita vuosia direktiivin hyväksymisen jälkeen. Parlamentin muutosesitys merkitsisi kuitenkin siirtymäajan lyhenemistä 6 vuodesta 4-5 vuoteen.

Takaisin sisällysluetteloon

Konferenssin järjestäminen sai kipinän viime heinäkuussa Strasbourgissa alkunsa saaneesta eurooppalaisesta vetoomuksesta täystyöllisyyden puolesta. Vetoomus tunnetaan parlamentissa idean isän, brittiläisen parlamentaarikon Ken Coatesin nimellä. Tähän mennessä täystyöllisyysvetoomuksen on allekirjoittanut tuhatkunta kansanedustajaa Euroopan unionin 15 eri jäsenmaasta. Allekirjoittaneista parisataa on eurokansanedustajia.

Toukokuussa pidettävä konferenssi koostuu kaikille yhteisistä avaus- ja päätösistunnoista sekä eri aiheisiin keskittyvistä työryhmistä ja teemafoorumeista. Työryhmien aiheita ovat muun muassa täystyöllisyys ja Euroopan institutionaaliset kysymykset, uudet täystyöllisyysmallit, kolmas sektori ja sosiaalitalous sekä syrjäytyminen, turvattomuus, osallistuminen ja yhteiskunnalliset oikeudet.

Euroopan parlamentti antaa konferenssin käyttöön tiloja sekä tulkkipalveluja.

Takaisin sisällysluetteloon

Renaultin autotehtaan päätös sulkea Vilvoordessa Brysselin lähellä sijaitseva tehdas on herättänyt Belgiassa valtavan vastalausemyrskyn sekä tehtaan työläisten, tavallisten belgialaisten että europarlamentaarikkojen joukossa. Vilvoorden tehtaan lopettaminen merkitsee 3142 työläisen irtisanomista.

Renaultin tehtaan työläisten edustajat kävivät maaliskuun alussa Euroopan parlamentissa kertomassa tilanteesta parlamentin poliittisille ryhmille. Euroopan yhtyneen vasemmiston (GUE) -ryhmän kokouksessa oli paikalla kolmisenkymmentä tehtaan ay-komitean jäsentä, jotka edustivat kolmea ammattiliittoa. Sosialistien punaiset, katolisten vihreät ja toimihenkilöiden siniset kaulaliinat tekivät selväksi, minkä liiton miehiä kukin oli.

Ilmoitus tehtaan sulkemisesta tuli työntekijöille täydellisenä sokkina. Renaultin johto ilmoitti sulkemisesta helmikuun lopulla Brysselissä pitämässään lehdistötilaisuudessa. Työntekijöille kertominen jäi ammattijärjestöjen asiaksi.

Sulkemispäätös oli sokki myös siksi, että Vilvoorden tehdas on ollut Renaultin parhaita tuotantoyksikköjä. Tehtaan koneet on uusittu lähes kokonaan viimeisten kolmen vuoden aikana ja työntekijät on koulutettu käyttämään uutta tekniikkaa. Renaultin tehdas on toiminut Vilvoordessa lähes 70 vuotta.

EU:n komission mukaan Renault on toimillaan rikkonut kahta direktiiviä: kollektiivisia irtisanomisia ja eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevia direktiivejä.

Parlamentti käsitteli Vilvoorden tehtaan sulkemista maaliskuun täysistunnossaan. Kiivaan keskustelun jälkeen parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman, jossa se ilmaisi solidaarisuutensa irtisanottaville työntekijöille ja tuomitsi Renaultin johdon toimet. Parlamentti vaati sulkemispäätöksen perumista.

Takaisin sisällysluetteloon

Ryhmä vietti Brysselissä kolme tiivistä päivää, joista ensimmäisenä järjestettiin aluepoliittinen seminaari. Seminaarin avasi Outi Ojala, joka korosti puheenvuorossaan verkostoitumisen merkitystä: vasemmistoliiton aluepolitiikan asiantuntijat saavat kuuluvamman äänen tiiviin yhteistyön avulla. Verkostoitumisesta tulikin yksi matkan pääaiheista.

Kemin apulaiskaupunginjohtaja Jorma Virtanen kertoi puheenvuorossaan Alueiden komitean työstä. Alueiden komitea on Brysselissä kokoontuva neuvoa-antava elin, joka antaa komissiolle lausuntoja alue- ja paikallishallintoa koskien. Komiteaan kuuluu 222 jäsentä eri EU-maista. Suomalaisia jäseniä siinä on yhdeksän, joista Virtanen edustaa vasemmistoliittoa.

Ministerin erityisavustaja Helena Mikkonen alusti EU:n rakennerahastojen uudistamisesta ja siihen vaikuttavista asioista. Nykyisten rahastojen kausi loppuu vuoden 1999 päättyessä. Kalevi Väisänen toi esille SAK:n aluepoliittisen johtoryhmän kannan nykyisten rakennerahastojen toimivuuteen.

Parlamentin aluepoliittisen valiokunnan suomalainen virkamies Minna Ollikainen esitteli ryhmäläisille valiokunnan toimintaa ja ajankohtaisia aiheita.

Seminaarin päätti Lapin liiton kehittämispäällikkö Pirkko Nieminen aiheella vasemmistoliiton linjaukset EU:n aluepolitiikassa. Nieminen muistutti, että maakuntien on annettava ministeriöille ehdotukset rakennerahastojen kehittämisestä marraskuun loppuun mennessä. Ehdotuksissa tulisi ottaa huomioon se, että tavoitteet koko EU:ta koskien ja aluepolitiikan tavoitteet ovat yhtenäisiä. Nieminen katsoi juuri maakuntaliittojen olevan vasemmistoliitolle hyvä vaikutuskanava.

Niemisen mukaan kansallinen itsekkyys kannattaa kansainvälisellä tasolla: aluepolitiikan rahoista täytyy taistella. Nieminen peräänkuulutti vasemmistoliitolta uutta rohkeaa aluepolitiikkaa ja älyllistä rehellisyyttä, joka tunnustaa aluepolitiikan olevan kansallisesti järkevää toimintaa eikä vain omien äänestäjien tukemista. Nieminen totesi vielä, että alueiden kehittämisessä kansainvälinen aspekti sopii hyvin vasemmistoliiton linjauksiin.

Vierailun toisena päivänä ryhmä teki päiväretken keskiaikaiseen Bruggen kaupunkiin ja osallistui Brysselissä Renaultin tehtaiden sulkemista vastustavaan mielenosoitukseen. Ilta vietettiin Outin asunnolla.

Matkan viimeisenä päivänä ryhmäläiset tutustuivat Euroopan komission aluepolitiikan osastoon virkamies Hannu Pirkoilan isännöimänä sekä Alueiden komiteaan, jossa Risto Raivio kertoi ryhmälle komitean toiminnasta. Suomen pysyvässä edustustossa lehdistöneuvos Reijo Kemppinen esitteli edustuston toimintaa sekä EU:n päätöksentekojärjestelmää ja erityisasiantuntija Markus Penttinen kertoi rakennerahastouudistuksen viimeisimmät kuulumiset. Matkan viimeinen kohde oli Euroopan parlamentti, jossa ryhmä pääsi seuraamaan mm. työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kokousta.

Takaisin sisällysluetteloon

Komission tiedonanto “Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttäminen yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla” on merkittävä edistysaskel Euroopan unionin tasa-arvopolitiikan kehittämisessä. Tiedonanto kuvastaa sitä näkemystavan muutosta, mikä suhtautumisessa tasa-arvokysymyksiin on viime vuosina tapahtunut: tasa-arvo on tullut osaksi valtavirtaa, “mainstreaming”, sen sijaan että se olisi erilliskysymys. Mikäli tämä näkemystapa omaksutaan aidosti, se merkitsee tasa-arvoaspektin huomioon ottamista kaikessa päätöksenteossa; kaikkien päätösten tarkastelemista sen mukaan, mitkä ovat niiden vaikutukset erikseen miehiin ja naisiin.

Komission selonteossa on kiinnitetty erityisen suurta huomiota tasa-arvonäkökulman huomioon ottamiseen EU:n rakennerahastoissa. Neuvoston jo vuonna 1993 rakennerahastoista antamassa asetuksessa todetaan, että “periaate miesten ja naisten tasavertaisista mahdollisuuksista työmarkkinoilla on yksi yhteisön päämääristä ja rakenteellisen toiminnan on myötävaikutettava siihen”.

Tämä periaate on kuitenkin suurelta osin jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi rakennepolitiikan käytännössä. Kaikissa EU:n jäsenmaissa työmarkkinat ovat edelleen jyrkästi sukupuolen mukaan kahtiajakautuneet. Täten rakennepoliittiset toimet, jotka näennäisesti ovat sukupuolineutraaleja, usein tosiasiassa tarjoavat mahdollisuuksia vain toiselle sukupuolelle: yleensä miehille. Alue- ja rakennepolitiikan tavoitteissa ja keinoissa ovat korostuneet tekniset ja rationaaliset seikat, joissa miehet ovat olleet vahvoilla perinteisten ammattivalintojen kautta.

Periaatteessa naisia tukeviin projekteihin voidaan hakea rahoitusta minkä tahansa toimenpidekokonaisuuden kautta, mutta suurin osa näistä kokonaisuuksista on rakennettu niin, että ne sivuuttavat naisten todelliset intressit ja sisältävät perinteisiin sukupuolisiin ammatti- ja koulutusrajoihin liittyviä esteitä naisten mahdollisuuksille. Osa ohjelmien toimenpidekokonaisuuksista on suunnattu erityisesti naisille. Nämä naisille kohdistetut kokonaisuudet ovat kuitenkin keskittyneet epätasaisesti tiettyihin ohjelmiin ja toimintalinjoihin, mikä on ristiriidassa tasa-arvoisuuden edistämisen läpäisyperiaatteen kanssa.

Osa naisten erityistarpeista liittyy siihen, että perhevelvollisuudet ovat edelleen epätasaisesti jakautuneet. Naisten mahdollisuudet osallistua työelämään ja koulutukseen riippuvat ratkaisevasti yhteiskunnan järjestämistä palveluista, kuten lasten- ja vanhustenhoidosta, kouluruokailusta ja joukkoliikenteestä. Komissio onkin selonteossaan aivan oikein todennut, että “rakennerahastot voidaan kutsua ensisijaisesti auttamaan toisista riippuvaisten henkilöiden hoitoon tarkoitettujen infrastruktuurien ja palvelujen kehittämistä”. Naisten työllisyyden kannalta näillä palveluilla on kaksinkertainen merkitys: paitsi että ne mahdollistavat naisten pääsyn työmarkkinoille, ne myös tarjoavat työpaikkoja suurelle joukolle naisia.

Eräs suurimpia esteitä tasa-arvon toteuttamiselle rakennerahastojen toimissa on naisten vähäinen edustus rakennepoliittisessa päätöksenteossa. Naisten osuus on kaikilla rakennepolitiikan tasoilla ja lähes kaikissa toimielimissä vain 20-40 prosenttia. Sama tilanne toistuu myös eri vaiheissa: naiset ovat aliedustettuina niin suunnittelussa, päätöksenteossa kuin seurannassakin. Naisten heikko rooli rakennepolitiikassa on johtanut siihen, että heidän intressinsä tulevat huonosti huomioiduiksi. Naisten määrää tulisi lisätä kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa, joissa rakennepoliittisia päätöksiä tehdään: komissiosta alueellisiin yhteistyöryhmiin saakka. Komissiolla on tässä aivan erityinen vastuu toimia hyvänä esimerkkinä jäsenvaltioille.

Takaisin sisällysluetteloon

Ennen kaikkea Saksan työttömyystilanne sekä keskustelu tiukkojen Emun lähestymisehtojen täyttymisestä eri EU:n jäsenmaissa ovat tekijöitä, joiden takia Suomessa maltti on nyt valttia. Suomen omat mahdollisuudet täyttää Emun taloudelliset kriteerit ovat niin hyvät, ettei hallituksen kannata nyt intoilla Emun kanssa tai pehmoilla poliittisesti meneillään olevassa EU:n hallitusten välisessä konferenssissa.

Samasta syystä puheet ja toimet, joilla on lähdetty lyömään puoluetoveria ja hajottamaan vasemmistoliittoa sisältäpäin Emu-pelottelulla, ovat vastuuttomia eivätkä vahvista ainakaan vasemmiston tavoitteita. Päinvastoin, puoluejohdon ja Eurooppa-politiikkaa tekevien ihmisten yhteinen esiintyminen parantaisi mahdollisuutta palkansaajien ja työllisyyden kannalta parhaan ratkaisun löytämiseksi.

Talous- ja rahaliitto ei ole vasemmiston ihanneratkaisu. Se luottaa liiaksi rahapolitiikan voimaan, kun taas verotuksen ja tulonsiirtojen käyttäminen työllisyyden hyväksi on heikkoa. Julkista taloutta vartioidaan pennin päälle, mutta valtavat yksityiset pääoma- ja rahavirrat kulkevat ilman sääntelyä muun muassa keinottelijoiden käsissä. Palkansaajat pyritään tekemään mahdollisten epäonnistumisten viimekätisiksi maksumiehiksi. Mikäli Maastrichtissa sovitun kaltaista Emua lähdetään toteuttamaan, on ainakin vasemmiston alettava toimia sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla työllisyyttä tukevan suhdannepolitiikan rakentamiseksi. Nyky-Emu ei siihen riitä.

Tästä huolimatta Ojala ei ole valmis suosittelemaan päätä pahkaa Emun ulkopuolelle hyppäämistä, mikäli sellainen laajassa mielessä EU:n sisällä syntyy. Suomen kaltainen vientiriippuvainen talous joutuisi joka tapauksessa seuraamaan talouspolitiikassaan Emu-maiden linjaa. Riippuvuus ei ainakaan vähenisi suhteessa tilanteeseen, jossa jo nykyisin Saksan vaikutus raha- ja talouspolitiikkaamme on melkoinen.

Emu-keskustelussa on aika miettiä metsäsektorin ongelmien rinnalla Emu-ratkaisua työvaltaisten ja naisalojen kannalta. Naispalkansaajan näkökulmasta Emuun sisältyy sekä riskejä että mahdollisuuksia. Mikäli ratkaisu merkitsee palkkajoustoja, ne koskevat nimenomaan työvaltaisia aloja, kuten naisvaltaista palvelusektoria.

Näillä aloilla työvoimakustannusten osuus tuotantokustannuksista on keskimääräistä suurempi eikä tuotannon kustannuksia voida ohjata esimerkiksi raaka-aineiden tai energian hinnan avulla kuten monella teollisuuden alalla. Palkkojen alennus heijastuisi välittömästi myös kulutukseen ja näkyisi palvelusektorin työpaikkojen vähenemisenä. Puskurikeskustelussa tulisikin nostaa näkyvästi esiin myös naisten puskurit!

Naisvaltaisen, julkisen palvelusektorin tulevaisuus on naisten näkökulmasta eräs ratkaiseva tekijä Emuun suhtauduttaessa. Suomessa naisten laajamittainen työssäkäynti on mahdollista, koska julkinen palvelusektori tarjoaa naisille työpaikkoja. Lisäksi toimivat koulu-, terveys- ja hoivapalvelut ovat mahdollistaneet naisten täysimittaisen osallistumisen työelämään. Emu-ratkaisun yhteydessä tulisikin sopia työmarkkinajärjestöjen sekä hallituksen kesken, että tasokkaista ja toimivista suomalaisista julkisista palveluista tullaan pitämään kiinni tulevaisuudessa. Myös keskitetty sopimusjärjestelmä sekä ay-liikkeen sisäinen solidaarisuus teollisuusalojen sekä palvelualojen välillä ovat aiempaa välttämättömämpiä.

Naisten kannalta on tärkeää, että palkkausjärjestelmien muutos ei johda miesten ja naisten palkkaerojen kasvuun. Kun muitakin EU-säädöksiä pyritään tunnontarkasti noudattamaan, on syytä kysyä, millä tavoin tullaan toteuttamaan, vaikkapa tulospalkkausjärjestelmien yhteydessä, Rooman sopimuksen artiklaa 119 eli niin sanottua tasa-arvopykälää. Se edellyttää naisille ja miehille samaa palkkaa samanarvoisesta työstä. Nyt tätä pykälää on käytetty lähinnä heikentämään naisten työehtoja, kuten uhkaa käydä lisäeläkkeiden ns. tasa-arvoistamiskiistassa. Naisten kannalta työelämän tasa-arvon toteutuminen on Emun ennakkoehto.

Emu-jäsenyys ei voi olla Suomelle Nato-jäsenyyden korvike, kuten esimerkiksi ulkoasiainhallinnosta on annettu ymmärtää. Suomen turvallisuus kiistämättä kiinnostaa muita samaan valuutta-alueeseen kuuluvia maita. On kuitenkaan turha kuvitella, että Emu merkitsisi keskinäistä puolustussopimusta esimerkiksi Venäjää vastaan.

Emu-oloissakin Suomen on edelleen hyvä pitää lähtökohtana sitä, että meillä on hyvät naapurisuhteet myös Venäjään ja että voimme olla sotilaallisesti liittoutumattomia. Myöskään eurooppalaisesti katsoen Emun tarjoaminen Venäjän uhan varalle rakennettuna mini-Natona ei ole viisasta.

Nato: Kriisinhallinta käy, puolustusliitto ei

On tärkeää, että EU-maat kykenevät toimimaan yhdessä, niin kriisien ennalta ehkäisyssä kuin jo puhjenneen alueellisen väkivallan torjumisessa. Balkanin alueen kriisi antoi tästä hyvän opetuksen. EU-maiden hajanaisuus pahensi kriisiä ja johti lopulta siihen, että USA:n johtamat Nato-joukot tulivat turvaamaan alueen neuvotteluratkaisun.

Mutta kriisinhallintaa pidemmälle EU-maiden ei pidä yhdessä mennä. EU:sta ei pidä kehittää sotilasliittoa eikä luoda siitä kuvaa tulevaisuuden sotilaallisena suurvaltana. Ainakaan Suomen ei tule lähteä mukaan hankkeisiin, joissa tähän pyritään. Selkeä ”ei” esimerkiksi ajatukselle liittää EU ja WEU toisiinsa selkiyttäisi myös Suomen linjaa nyt, kun USA ja Venäjä käyvät neuvotteluja Naton laajenemisesta ja Euroopan turvallisuusratkaisuista.

Julkisuudessa esitetyt perustelut, ettei Suomi voi yksin jäädä vastustamaan yhteisen puolustuspolitiikan luomista, ovat riittämättömiä. Eri mieltä voi olla, jos omat edut sitä vaativat. Kannattaa pitää huolta myös siitä, että meillä on omassa maassamme riittävä yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisista perusratkaisuistamme. Se on keskeinen edellytys sille, että voimme harjoittaa tuloksellista turvallisuuspolitiikkaa EU-maana, joka sijaitsee Venäjän naapurissa.

On myös toivottavaa, että turvallisuuskeskustelu koskisi ennen muuta kansalaisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä eli taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua. On jälkijättöistä rajata keskustelu vain puolustuspolitiikkaan sekä sotilaalliseen ja valtioiden turvallisuuteen. Nato-keskustelun sijaan Suomessa tarvittaisiin keskustelua siitä, miten voimme toimia jo ennalta kriisien ehkäisemiseksi.

Outi Ojala

Takaisin sisällysluetteloon

Nuoret voivat tehdä työnäytteen EU:n rahoittamista hankkeista vaikkapa omassa kunnassa tai siitä, miten kansalaisjärjestöt voivat vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. Suomessa pidettävien viikonloppukurssien lisäksi kurssilaiset matkustavat syksyllä ”pääkallonpaikalle” Brysseliin tapaamaan EU-päättäjiä. Muutamalle ohjelman suorittaneista on lisäksi mahdollisuus työharjoitteluun Euroopan parlamentissa tai muuta jatkoharjoittelua.

EUROTALO-ohjelmassa keskitytään erityisesti Outin omimpaan alueeseen eli työllisyys- ja sosiaaliasioihin. Liikkeelle lähdetään kuitenkin tutustumalla Euroopan ja EU:n menneisyyteen, nykypäivään ja tulevaisuuteen. Ensimmäisen kurssin alustajina ovat Outin itsensä ohella muun muassa akatemiaprofessori Jaakko Frösén, tutkija Teija Tiilikainen ja dosentti Jan Otto Andersson.

Ensimmäiseen EUROTALO-ohjelmaan tuli yli sata hakemusta eli ajatus kiinnostaa nuoria. Tänä vuonna kurssille voidaan ottaa parisenkymmentä nuorta. Ilmeisesti ohjelmalle on luvassa jatkoa ensi keväänä eli EUROTALO ´98 aukeaa haettavaksi nyt rannalle jääneille sekä uusille hakijoille.

Takaisin sisällysluetteloon

Kotisivujen erikoistarjouksena on Outinlista. Sen kautta saat ajankohtaista tietoa Outin mielipiteistä ja esityksistä samana päivänä, jolloin puhe tai tiedote on tehty. Tilaamalla Outinlistan saat sinne toimitetut tiedot suoraan omaan sähköpostiosoitteeseesi. Esimerkiksi Euro-Outisten julkaisemaa materiaalia voit lukea jo ennakkoon. Outinlistan sähköinen tilaaminen on vapaata; postiluukusta kolahtavan jakelun osalta joudumme muun muassa taloussyistä pitämään ylärajaa Euro-Outisten tilaajamäärässä. Outinlistan tilausohjeet löydät kotisivuilta.

Outinlista ei ole keskustelusivu, vaikka palautetta kotisivuille voit toki jättää. Kotisivujen teemoista voidaan käydä keskustelua esimerkiksi SDNL:n Vasuri-keskustelupalstalla: vasuri@clinet.fi. Outi ja avustajat seuraavat tätä palstaa ja ovat valmiita osallistumaan keskusteluun.