- Esipuhe 1996
-
- Ludwig van Beethoven (17.12.1770 - 26.3.1827) on monen mielestä suurin kautta aikojen eläneistä länsimaisen taidemusiikin säveltäjistä. Viimeisenä kolmesta suuresta wieniläisklassikoista Beethoven oli samalla myös ensimmäisiä romanttisen ihailun ja paatoksen kohteita.
- .... Mistä tavallinen ihminen Beethoveninsa parhaiten muistaa? Ensimmäiseksi mieleen tulevat ehkä Für Elise, Kohtalonsinfonia ja Kuutamosonaatti. Sitten muistuu mieleen pitkä lista teoksia, jotka kuuluvat itsestään selvästi klassisen musiikin keskeiseen aineistoon: piano- sonaatit ja -konsertot, jousikvartetot, viulukonsertto, kolmoiskonsertto, sonaatit pianolle ja viululle, Missa solemnis jne. Mutta kuka muistaa tai edes tietää, että tuo samainen Beethoven sovitti parisensataa lähinnä Brittein saarilta peräisin olevaa kansanlaulua sekä sävelsi kuutisenkymmentä pientä kaanonia ja noin sata laulua?
- .... Kuten kaikissa todella suurissa säveltäjissä, myös Beethovenissa on useampia puolia kuin pintajulkisuudesta voisi päätellä. Missä suhteessa säveltäjän vähemmän tunnettu tuotanto on tuttuihin suosikkeihin, on jokaisen itse arvioitava. Valitettavasti Beethoven ei ole saanut äänitemarkkinoilla Mozartin kohtelua; Complete Beethoven Editionista ei voi vielä uneksia. Keskeisistä teoksista on lukemattomia versioita, vähemmän tunnetuista yllättävänkin huonosti. Erityisesti Beethovenin vokaali-ja näyttämömusiikkia on varsin vähän tarjolla. Toivottavasti levy-yhtiöiden kunnianhimoisempaa paneutumista ei tarvitse odottaa säveltäjän syntymän 250- tai kuoleman 200-vuotisjuhliin asti.
- .... Tämä Beethoven-luettelon toinen tuleminen johtuu sekä painoksen loppumisesta kesken kysynnän että neljässä vuodessa tapahtuneen hienoisen vanhentuneisuuden korjaamisesta. Mistään suurista muutoksista Sibeliuksen, Bachin tai Mozartin tapaan ei kuitenkaan ole kyse, enemmänkin teknisistä korjauksista. Tästä huolimatta toivon, että uusi luettelo on niin paljon vanhaa parempi, että se otetaan käyttöön vanhan sijasta.
- .... Muutoksia edelliseen luetteloon nähden on niin vähän, että olen tyytynyt merkitsemään ne kyseisiin kohtiin. Suurimmat muutokset liittyvät yleisiin suosituksiin kirjoittaa opusnumeron elementit yhteen ilman tyhjämerkkiä ja luopuminen opuksen sisältämien teosten lukumäärän ilmaisemisesta.
-
- Helsingin Töölössä joulukuussa 1996
- Heikki Poroila
|
- Beethovenin sävellykset kirjastostandardoinnin näkökulmasta
-
- Ludwig van Beethovenin tunnettu sävellystuotanto on suhteellisen laaja. Valmistuneita sävellyksiä (op. ja WoO) on noin 350 kappaletta. Tähän määrään on lisättävä melkein saman verran sovituksia ja laajempia katkelmia (Hessin luettelo) sekä vähintään kaksinkertainen määrä "teoskynnyksen" alle yleensä jätettyjä luonnoksia ja pieniä katkelmia, joihin ei ole ainakaan vielä suhtauduttu yhtä painokkaasti kuin Mozartin, kaksikymmentä vuotta Beethovenin kanssa yhtä aikaa eläneen kollegan, jälkeensä jättämään vastaavaan aineistoon.
Beethovenin teosten nimien yhtenäistämistä miettivä tietojärjestelmän rakentaja on kohtalaisen, muttei ylivoimaisen urakan edessä. Valtaosa Beethovenin tuotannosta on juuri sitä klassis-romanttista lajia, jonka standardoinnille kirjastoperinne on turvannut selkeät ratkaisut. Outoja yleisnimiä ei juurikaan esiinny ja useimmat erisnimiset teokset tunnetaan mukavasti vain yhdellä nimellä, jolle on sitä paitsi löydettävissä varsin usein säveltäjän oma tuki.
Myös käytettävien lähdeteosten suhteen standardoija on melko onnellisessa tilanteessa. Kinskyn teosluettelo on iästään huolimatta enimmäkseen ajan tasalla ja tarjoaa nimien yhtenäistäjälle kohtuullisen johdonmukaiset lähtökohdat. Uusimpien tutkimustulosten mukaisen tiedon varmistaa tuore Beethoven Compendium, joka paikkaa useimmat Kinskyn puutteet kiitettävästi. Suomenkielisten ilmaisujen kannalta hyödyllisenä vertailukohtana ja lähteenä on tuore Matthewsin elämäkerran suomennos. -
- Erilaisten kutsuma- ja lisänimien suhteen Beethovenin tuotanto on sen sijaan melko ongelmallinen. Säveltäjän elinaikana syntyi jo nimiä, joista osan säveltäjä itsekin hyväksyi, osaa ei. Jälkipolvet ovat myös kunnostautuneet kunnioittamalla rakastetun säveltäjän tuotantoa moninaisin lisämäärein, joilla eri kielialueilla on vielä ominaispiirteensä. Olen yrittänyt selvittää tilannetta pääluettelossa ja toisaalta kerätä hakemistoon mahdollisimman paljon arkikielessä esiintyviä ilmaisuja, joilla Beethovenin sävellyksiä pyritään käytännössä löytämään. Lista ei valitettavasti ole täydellinen.
-
- A. Järjestysnumerointi
- Luettelossa on käytetty järjestysnumeroita itse nimekkeessä vain pianokonsertoissa ja sinfonioissa. Tämä vastaa Kinskyn valitsemaa linjaa, joka puolestaan pohjautuu pitkälle ensipainosten käytäntöön (esim. pianokonserton nro 4 ensipainoksen otsikkona oli Viertes Concert für das Pianoforte... ja sinfonialla nro 8 Achte Grosse Sinfonie in F dur). Muiden teostyyppien kohdalla en ole ottanut numerointia mukaan, koska se ei esiinny Kinskyllä tässä asemassa, vaikka Gesamtausgaben numerointeihin onkin viittauksia. Hankalinta tämä on pianosonaattien kohdalla, jotka tunnetaan varsin yleisesti myös järjestys- numeroillansa ja joita esimerkiksi Beethoven Compendium käyttää. Olen ratkaissut asian siten, että hakemistossa on viitteet myös numeronmukaisessa järjestyksessä, mutta pää- luettelon standardinimekkeistä ne puuttuvat. Päädyin tähän myös siksi, että pianosonaattien ja eräiden muiden kamarimusiikkiteosten luontevaa numerointia sekoittaisi se tosiasia, että monet opukset sisältävät enemmän kuin yhden itsenäisen teoksen. Valitulla ratkaisulla on vältetty tilanne, jossa nimekkeessä pitäisi olla kaksi tai jopa kolme järjestysnumeroa ja lisäksi yksittäistä teosta luetteloitaessa vielä erikseen sen oma alanumero.
-
- B. Piano ja viulu
- Kuten Mozartilla, myös Beethovenilla useimmat duot ja triot, joissa piano on toisena tai kolmantena soittimena, ovat todellisuudessa sonaatteja (trioja) pianolle ja viululle jne., eivät pianon säestämiä soolosonaatteja, joiksi ne romantiikan ajan käsityksen peruna meillä yleensä tulkitaan. Koska meiltä kuitenkin puuttuu ytimekäs ilmaisu "väärinpäin" oleville duoille, olen merkinnyt näissä duoissa pianon toiseksi soittimeksi, vaikka Kinsky ja muut tiedonlähteet selkeästi ilmaisevat pianon ensimmäiseksi.
-
- C. Opus 72: Fidelio/Leonore -alkusoitot
- Beethovenin ainoan valmistuneen oopperan monimutkaiset vaiheet esiintyvät myös Kinskyn luettelossa melko ongelmallisella tavalla. Olen ratkaissut asian varustamalla versiot opusnumeroon liitetyllä pienellä kirjaimella a-c. Tämä ratkaisu on omavaltainen, mutta mielestäni perusteltu, koska kahdella erinimisellä teoksella (vaikka olisivat saman teoksen eri versioita) ei mielestäni voi olla identtisesti sama opusnumero. Siten oopperan kaksi ensimmäistä versiota, jotka kantavat nimeä Leonore, ovat op. 72a ja 72b, kolmas versio nimellä Fidelio on op. 72c. Oopperaan liittyvät ns. Leonore-alkusoitot ilmaistaan näin muodostetuilla nimekkeillä lukuunottamatta alkusoittoa nro 1, jolla on oma opusnumero (138). Siten Leonore-alkusoitto nro 2 merkitään muodossa [Leonore, op. 72a. Alkusoitto] ja alkusoitto nro 3 [Leonore, op. 72b. Alkusoitto].
-
- D. Kansanlaulusovitukset
- Beethoven sovitti suuren määrän kansanlauluja, joista pieni osa on kerätty opusnumeron alle, useimmat erisuuruisina kokoelmina WoO-numeroiden alle. Kinsky käyttää johdonmu kaisesti otsikointia, jossa on laulujen lukumäärän perässä ilmaisu "Schottische Lieder" ja vastaavasti muunmaalaiset laulut. Koska ko. lukumäärää ei voida pitää erityisen ilmaisevana tai edes tärkeänä verrattuna alkuperää ilmaisevaan sanaan, olen standardoinut nämä kokoomanimekkeet pudottamalla määrää ilmaisevan luvun alusta pois. Siten "25 Schottische Lieder, op. 108" on tässä luettelossa "Schottische Lieder, op108". Hakemistosta nämä löytyvät kuitenkin myös numeroalkuisina.
-
- E. Missa solemnis
- Beethovenin suuri messu op. 123 tunnetaan yleisesti nimellä Missa solemnis eli juhlallinen messu. Myös Kinsky käyttää tätä ilmaisua, joskin viitaten sen yleisnimiluonteeseen merkitsemällä heti perään suluissa sävellajin. Olen itse päätynyt ratkaisuun, ettei Missa solemnis ole teoksen erisnimi, vaan lähinnä jälkipolvien antama lisänimi. Perusteluna voi todeta, ettei teoksen käsikirjoituksessa ole mitään otsikkoa ja ensipainoksenkin (1827) otsikkona on yksinkertaisesti vain "Missa". On myös muistettava, että ilmaisua "Missa solemnis" on käytetty ja käytetään myös muiden säveltäjien erityisen juhlallisista messuista (esim. Mozartin messut KV 47a, 66 ja 337).
-
- F. Für Elise
- Tämä pieni yleisönsuosikki on aikaisemmin yhtenäistetty bagatellina, koska Kinsky tarjoaa sellaisen mahdollisuuden erisnimeä korostamatta. En kuitenkaan nähnyt mitään syytä olla käyttämättä tässä sitä ainoaa muotoa, jolla käyttäjät teoksen tuntevat, täysin tietoisena siitä, että kyseessä saattaa olla jopa aivan väärän tytön nimi. Olennaista on mielestäni käyttää vakiintunutta ilmaisua, kun autenttisuuden vaatimus ei selvästikään muuta vaadi. Sivun alkuun.
|