- Esipuhe 1994
-
- Pjotr Iljitš Tšaikovski (7.5.1840 - 6.11.1893) tunnetaan kansainvälisesti – ja myös Suomessa – melko harvojen, mutta sitäkin suositumpien, sävellysten ansiosta: oopperat Jevgeni Onegin ja Patarouva, baletit Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä, Pateettinen sinfonia (nro 6), pianokonsertto b-molli, Serenadi jousiorkesterille ja Rokokoo-muunelmat, pianosarja Vuodenajat, pianotrio Suuren taiteilijan muistolle sekä Don Juanin serenadin kaltaiset romanssit ovat tuttuja kaikille romanttisen taidemusiikin ystäville.
Tšaikovskin persoonan poikkeuksellisen laajasti dokumentoitu sisäinen ja ulkoinen tragiikka (lopulta itsemurhaan johtanut piiloteltu homoseksualismi, hermoherkkä suhtautuminen muihin ihmisiin ja yleensä ulkomaailmaan jne.) on varmasti lisännyt säveltäjää kohtaan tunnettua uteliaisuutta ja kiinnostusta. Romantiikan perinteen valossa on Tšaikovskin henkilökohtaisen elämän ja hänen sävellystensä välillä haluttu nähdä erottamaton yhteys, joka ainakin näennäisesti helpottaa musiikin välittymistä ja ymmärtämistä.
Tarkempi ja laajempi perehtyminen Tšaikovskin sävellystuotantoon antaa kuitenkin mahdollisuuden tarkastella asiaa toisestakin näkökulmasta. Vaikka ei kiistettäisi joidenkin sävellysten voimakkaasti henkilökohtaista taustaa, on Tšaikovskin tuotannossa nähtävissä myös henkilökohtaisten vaiheiden kronikasta riippumaton kehityskaari, joka tekee kuulijaan vaikutuksen musiikkina sinänsä. Tämän puolen hahmottaminen voi olla vaikeaa kuulijalle, joka tietää "liikaa" Tšaikovskin elämänvaiheista tai joka on voimakkaasti sisäistänyt romantiikan ajan estetiikkaan kuuluvan eläytymisen. Tšaikovskin musiikkia neutraalimmin lähestyvä voi kuitenkin kokea elämyksiä, joilla on enemmän yhteistä ihminen yleisen luovuuden kuin romanttisen viitekehyksen tarjoamien tuntemusten kanssa. -
- Lukija voi jo arvata, että kuulun itse tuohon "neutraalisti" Tšaikovskia lähestyvien joukkoon. Tämän ohjeluettelon tekoonkin minua on innostanut ensisijaisesti Tšaikovskin ja eräiden muiden säveltäjien tuotannon nimien muotoihin liittyvä erityisproblematiikka (translitterointi, suomenkieliset nimivastineet), vasta toissijaisesti itse musiikki.
Tšaikovskin keskeinen asema jatkuvasti suositun ja paljon kysytyn musiikin maailmassa ei mielestäni ole silti ansiotonta, päinvastoin. Siksi on valitettavaa, että jälleen kerran joudun toteamaan, kuinka huonosti käsittelemäni säveltäjän tuotantoa on saatavana äänitteiden muodossa. Tšaikovskin sävellystuotanto ei sinällään ole erityisen laaja, mutta siitäkin ääniteteollisuuden huomio on kiinnittynyt pariinkymmeneen suosikkiteokseen. Varsinkin romansseja, joita Tšaikovski sävelsi kymmenkunta opusta, on melko vähän tarjolla. Sama koskee säveltäjän vähemmän tunnettuja oopperoita. -
- Tämän ohjeluettelon kohdalla olen joutunut ottamaan kantaa muutamaan todella hankalaan periaatteelliseen kysymykseen eli translitterointiin ja venäjänkielisten nimien "suomentamiseen". Olen käsitellyt asiaa tarkemmin luvussa 2, mutta haluan tässä yhteydessä korostaa, että kummassakin asiassa ovat vastakkain käytännölliset tarpeet ja erilaiset teoreettiset näkökohdat. Olen yrittänyt luovia kohden käytännöllistä loppuratkaisua pitäen kuitenkin suuressa arvossa luettelointisääntöjen yhteydessä olevia periaatteita. Niissä harvoissa kohdissa, joissa olen mielestäni ollut hieman omavaltainen, olen pyrkinyt perustelemaan ratkaisuni.
-
- Olen myös koettanut kysellä kollegojen näkemyksiä – kiitokset erityisesti Ulla Ikäheimolle –, mutta tiedän hyvin, että monet asiat jäävät lopulta aina mielipiteiden tasolle; objektiivisesti oikeaa tai hyvää ratkaisua ei kerta kaikkiaan ole tarjolla. Siksi toivon, että joidenkin ratkaisujen mahdollisesti herättämiä tunnekuohuja koettaessa muistetaan, että pyrkimys on joka tapauksessa ollut hyvä.
Julkaisun eri osissa esiintyvien venäjänkielisten ilmaisujen kirjoitusasun on ystävällisesti tarkastanut Katri Kananen, mistä hänelle suuret kiitokset. -
- Vantaan Kuninkaanmäessä syyskuun alussa 1994
-
- Heikki Poroila
-
- Sivun alkuun
|
- Esipuhe 2004
-
- Tšaikovski-luettelon uusi laitos on valmistettu, koska painettu laitos on loppunut. Mitään laajempia tarkistuksia ei tässä yhteydessä ole ollut tarvetta tehdä, mutta julkaisutapa on lajissaan uusi. Kun ohjeluetteloiden verkkoversiot on tähän asti julkaistu HTLM-koodattuina verkkojulkaisuina, on Tšaikovskin yhteydessä jouduttu kokeilemaan toisenlaistakin ratkaisua. Vaikka internetissä on mahdollista julkaista myös muilla merkistöillä kirjoitettua tekstiä, sen luettavuus riippuu täysin käyttäjän selaimen kyvyistä. Koska Tšaikovski-luettelo on täynnä venäjän kielisiä sanoja sekä latinalaisin kirjaimin transkriboituna että kyrillisin kirjaimin, on riskien välttämiseksi päädytty PDF-muotoon.
PDF-dokumentissa voidaan toistaa paperijulkaisun kaikki ominaisuudet sellaisenaan, mistä syystä se soveltuu monikielisen julkaisun verkkolevitykseen erinomaisesti. PDF-muodosta on nopeasti tullut lähes standardi silloin, kun tarvitaan muutakin kuin perusmerkistöä. Vaikka PDF-dokumenttien lukemiseen tarvittava Acrobat Reader -lukija löytynee jo useimmista työasemista, on tämä Tšaikovski-luettelo mahdollista saada myös Word- ja WordPerfect-tiedostoina. Koska tämä julkaisumuoto on näissä yhteyksissä uuden kokeilua, kaikki kommentit ovat tervetulleita. -
- Helsingin Viikissä lokakuussa 2004
-
- Heikki Poroila
-
- Sivun alkuun
|
-
- Pjotr Tšaikovskin sävellysten nimien standardoinnista
-
- Teosluettelot
Olen käyttänyt tämän ohjeluettelon laadinnan pohjana kansainvälisen Tšaikovski-instituutin vuonna 1973 julkaisemaa saksankielistä teosluetteloa, joka pohjautuu Neuvostoliitossa vuonna 1958 julkaistuun teokseen "Tšaikovskin musiikillinen perintö - teosten vaiheet". Osa vaihtoehtoisista nimenmuodoista on peräisin suomalaisista ja anglo-amerikkalaisista hakuteoksista sekä vanhahkosta, mutta ainoasta laajemmasta tarjolla olevasta suomenkielisestä elämäkerrasta. Olen myös pyrkinyt keräämään suomenkielisiä nimenmuotoja epävirallisemmista lähtistä, mutta tulos ei ole ollut kovin merkittävä.
Käyttämäni teosluettelo on toimitettu saksan kielellä, mutta useimpien teosten yhteydessä on esitetty myös alkuperäinen, venäjänkielinen nimeke kyrillisin aakkosin. Joissakin tapauksissa on kuitenkin vaikea päätellä, johtuuko venäjänkielisen nimekkeen puuttuminen siitä, että säveltäjä itse on käyttänyt suoraan esim. ranskankielistä nimitystä (näin lienee eräiden pianoteosten kohdalla), vai siitä, ettei alkuperäistä nimeä jostain syystä ole ollut saatavilla tai sitä ei ole käytetty teosluettelossa.
Olen itse lähtenyt siitä, että ainoastaan saksankielisessä muodossa olevat teosten nimet olen "suomentanut", koska en ole löytänyt viitteitä siitä, että Tšaikovski olisi käyttänyt koskaan saksan kieltä sävellystensä yhteydessä. Kaikissa muissa tapauksissa olen käyttänyt yhtenäistettynä nimekkeenä teosluettelon mainitsemaa venäjänkielistä nimeä transkriboituna tai vakiintunutta suomalaista nimitystä. -
- Transkribointi
Olen transkriboinut ohjeluettelossa olevat venäjänkieliset nimekkeet ns. Virittäjän ohjeen mukaisesti, koska se on vakiintunut suomalaiseen kulttuuriin. Kansallisella standardilla on myös vakiintunut asema kirjastojen tietojärjestelmissä, vaikka se edellyttämiä erilaisia s-äänteitä ei pystytäkään yleensä näyttämään.
Vaihtoehtona kansalliselle olisi ISO:n standardi, joka noudattelee lähinnä englannin kielessä omaksuttua transkribointia. Tämän standardin mukainen kirjoitustapa ei ole Suomessa laajasti käytössä, mutta siihen törmää jonkin verran lehdistössä ja sähköisissä tiedotusvälineissä (varsinkin urheilukilpailujen yhteydessä!). Sen sijaan kansainvälisissä julkaisuissa käytetään sekä tätä standardia että muiden valtakielten (ranska, saksa, espanja) omia translitterointeja.
Jotta venäjänkielen taitoiset luettelon käyttäjät kuitenkin voisivat tarvittaessa vertailla translitteroitua muotoa alkuperäiseen, olen ottanut kaikista nimekkeistä mukaan hakemistoon myös kyrillisin kirjaimin kirjoitetut venäjänkieliset nimekkeet (ei HTML-versiossa). Kieltä osaamattomille niistä ei liene mitään hyötyä, mutta vähintään kirjaimet tunnistava saattaa tehdä ainakin rajallisia vertailuja. -
- Suomenkieliset muodot
Luettelointisääntöjemme hakuosan kohdassa 25.4.2 Translitterointia edellyttävä erottuva nimeke on pääsääntönä todettu, että jos nimekkeen kieli on translitterointia edellyttävä (mainitaan venäjä, kreikka, arabia ja heprea), käytetään alkuperäistä nimeä translitteroituna. Toisessa kohdassa on pääsäännöstä poikkeus, jonka mukaan "Yleiseen käyttöön vakiintunut suomenkielinen nimenmuoto valitaan kuitenkin musiikkinimekkeeksi, jos sitä käytetään kohdan 25.4.1 alaviitteessä mainitussa suomenkielisessä hakuteoksessa." Kyseisessä alaviitteessä tällaisena hakuteoksena mainitaan Otavan iso musiikkitietosanakirja "tai säveltäjien teoksia koskevilta tiedoiltaan vähintään samantasoinen uudempi suomenkielinen musiikkitietosanakirja."
Tällä vakiintuneen suomenkielisen muodon käytöllä on kirjastoissa pitkä perinne, jota itse asiassa em. säännöllä pyrittiin tarkentaen kaventamaan. Olennaista säännössä on maininta yleiseen käyttöön vakiintuneisuudesta ja toisaalta ko. nimen käyttämisestä tärkeimmissä hakuteoksissa. "Yleiseen käyttöön vakiintunut" on luonnollisestikin erittäin subjektiivinen ilmaisu, mistä syystä täsmentävä viittaus hakuteoksiin on välttämätön. Ongelmaksi jää, että Otavan musiikkitietosanakirjassa on parhaimmillaankin käsitelty translitteroitavien säveltäjien tuotantoa vain tärkeimmiltä osiltaan, eikä läheskään kaikista nimekkeistä on annettu "vakiintunutta suomenkielistä muotoa".
Tällaisen nimen puuttuminen johtuu tietenkin useimmiten siitä, ettei ko. teosta tunneta Suomessa niin hyvin, että sille olisi syntynyt suomenkielinen nimitys. Karkeasti ottaen kolme neljäsosaa esimerkiksi Tšaikovskin tuotannosta kuuluu tähän joukkoon. Huonommin tunnettujen säveltäjien kohdalla tämä luku voi olla vielä paljon suurempi.
Olen itse lähtenyt siitä periaatteesta, että yhtenäistetyksi musiikkinimekkeeksi olen valinnut suomenkielisen muodon vain niissä tapauksissa, joissa ko. nimi yksiselitteisesti löytyy suomalaisista hakuteoksista. Tšaikovskin tapauksessa tällaisia nimityksiä löytyi muutamia kymmeniä.Tästä periaatteesta olen poikennut vain yhdessä tapausryhmässä, nimittäin silloin, kun teosluettelossa ei ole annettu teokselle mitään alkuperäistä nimeä, vaan ainoastaan selkeästi saksannokseksi tulkittava ilmaisu. Näitä tapauksia ei ole monia, ja ne ovat kaikki vähemmän tärkeitä sävellyksiä. Olen antanut näille muutamille teoksille suomenkielisen nimen tarjolla olleen saksankielisen nimityksen pohjalta. Olen tietoinen siitä, että lopputulos voi olla hieman harhaanjohtava, mutta pidän vaaraa melko vähäisenä. Nämä tapaukset erottaa luettelossa siitä, ettei niiden kohdalla ole lainkaan mainittu venäjänkielistä nimeä (tämä ei kuitenkaan koske niitä teoksia, jotka Tšaikovski on alunperin varustanut ranskankielisillä nimillä, eikä luonnollisestikaan yleisnimisiä teoksia, joista ei ole muutenkaan nimiviittauksia). -
- Luonnokset
En ole ottanut tähän luetteloon Tšaikovskin sävellysten luonnoksia, joita ei ole kovin tarkkaan eritelty teosluettelossa. Uskoakseni tämän aineiston luettelointiin ei suomalaisissa kirjastoissa muutenkaan juuri törmätä. -
- Teosten ryhmittely
Teosluettelo käsittelee Tšaikovskin sävellykset systemaattisessa järjestyksessä seuraavasti:
Näyttämömusiikki (Oopperat – Baletit – Näytelmämusiikki)
Vokaalimusiikki (Kuorot ja kantaatit – Romanssit ja laulut – Muut lauluteokset)
Soitinmusiikki (Orkesteriteokset – Teokset soolosoittimelle ja orkesterille – Teokset jousiorkesterille – Kamarimusiikki – Pianomusiikki)
Sovitukset -
- Itse päädyin järjestämään ohjeluettelon siten, että ensimmäisessä ryhmässä ovat kaikki opusnumeroidut teokset numerojärjestyksessä ja toisessa ryhmässä opusnumerottomat nimekkeen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Systematiikka tarvitsevat voivat tutkia asiaa teosluettelosta tai esim. New Grove -tietosanakirjasta, joka sekin on järjestetty systemaattisesti.
- Yksittäiset ongelmatapaukset
Tšaikovskin sävellysten nimet ovat luettelointiteknisesti melko ongelmattomia (lukuun ottamatta edellä jo käsiteltyä translitterointia ja nimen kieliasua). Joissakin tapauksissa jouduin päättämään, käytäntö yleis- vai erottuvaa nimekettä (esim. pianotrio op. 50, sinfonia nro 6 ja jousisekstetto Muistoja Firenzestä). Näissä olen pyrkinyt noudattamaan Suomessa vakiintunutta käytäntöä.
Yksittäisten laulujen ja muiden osien nimenmuodoista olen pyrkinyt ottamaan aina mukaan alkuperäisen (yleensä venäjänkielinen) ja mahdollisesti vakiintuneen suomenkielisen. Koska teosluettelo on saksankielinen, olen ottanut useimmissa tapauksissa myös saksankieliset nimenmuodot hakemistoon. Englanninkielisiä nimenmuotoja olen kerännyt hakemistoon tunnetuimmista teoksista. Ranskankielisiä nimiä on mukana vain niistä teoksista, joiden nimet alunperinkin ovat olleet ranskankieliset. -
- Sivun alkuun
|