Ohjeluettelo on syntynyt kirjan Yhtenäistetyt suosikkisävellykset sivutuotteena. Vaikka suinkaan kaikki Carl Michael Bellmanin (4.2.1740 - 11.2.1795) laulut eivät ole yhtä tunnettuja kuin Liksom en herdinna tai Vila vid denna källa, on lauluista käytettyjen nimien standardointiin ollut jatkuvasti tarvetta. Ensimmäisen suomennokset syntyivät jo 1860- luvulla, eikä loppua ole vieläkään näkynyt. Jo se on hyvä syy järjestää nimistöä edes jossain määrin.

Bellman on ohjeluettelon jo ansainneiden joukossa sikäli kummajainen, ettei hän ollut lainkaan säveltäjä, vaan lahjakas runoilija ja muusikko. Yhtään Bellmanin nimissä esiintyvää laulua ei ole voitu toistaiseksi varmuudella osoittaa hänen alkuperäissävellyksekseen, mutta hyvin monen kohdalla tiedetään lainatun sävelmän alkuperä ja oikea säveltäjä. Laulujen pysyvää suosiota tämä tieto ei ole miksikään muuttanut, ja hyvä tietenkin niin.

Luettelointiteoreettisesti Bellmanin kirjaaminen kaikkien laulujensa säveltäjäksi on tietenkin "väärin". Mutta vaikka tiedämmekin joidenkin laulujen oikean säveltäjän, monen laulun kohdalla jää ainakin toistaiseksi sellainenkin mahdollisuus, että kyseessä on Bellmanin alkuperäissävellys. Tästäkään syystä vallitsevaa käytäntöä ei kannata ruveta muuttamaan.

Olen ratkaissut Bellmanin kohdalla esiin nousevia periaatteellisia ongelmia seuraavasti:

1. Alkuperäistekstien vanhan ruotsin kielen muodot on korjattu nykykielelle. Siten til = till, hvar = var, af = av, the = de ja fv = v.

2. Yhtenäistetyksi nimekkeeksi olen valinnut eri vaihtoehdoista alkusanoista muodostuvan ilmaisun. Ratkaisu on melkeinpä pakon sanelema, sillä vain joillakin lauluilla on perinteinen nimi, useimmilla on lavea, kuvaile otsikko, jollaisen käyttäminen standardimuotona on perin epäkäytännöllistä. Ratkaisua puoltaa myös alkusanojen hyvin laaja käyttö julkaisuissa, samasta kunnollisen nimen puutteesta johtuen.

3. Bellmanin laulut julkaistiin kahdessa kokoelmassa, joiden nimiä on pidetty usein standardointia vaativina teoskokonaisuuksina. Kyse on kuitenkin selkeästi julkaisuista, ei musiikillisista kokonaisuuksista, mistä syystä suosittelen, että niitä käytetään vain kokonaisuuksista ja lisäkirjauksina. Yksittäiset laulut standardoidaan kaikki itsenäisinä teoksina.

4. Bellmanin laulujen yhteydessä käytetään usein järjestysnumeroita, joilla viitataan jomman kumman julkaisukokonaisuuden sisäiseen numerointiin. Vaikka laulut voidaan kohtalaisen hyvin yksilöidä myös alkusanoillaan, olen merkinnyt nimekkeisiin myös nämä järjestysnumerot. Niihin liitetyt kirjaimet FE (Fredmans epistlar) ja FS (Fredmans sånger) ovat oma sovellus, joka toivottavasti helpottaa nopeaa tiedonhakua.

5. Bellmanin lauluille on vaikea määritellä yksiselitteistä esityskokoonpanoa. Periaatteessa kaikki on tarkoitettu laulettavaksi ainakin yhdellä lauluäänellä ja säestyssoittimella. Käytännössä säestys on useimmissa julkaisuissa hoidettu useamman soittimen yhtyeellä, harvemmin yhdellä näppäinsoittimille kuten kitaralla tai luutulla. Bellmanin oma soitin oli erikoisen muotoinen sisteri (cister), ns. kellositra eli citrinchen.

6. Laulujen sävellysvuosia ei ole merkitty lisätietoihin, koska todellista tietoa on niin vähän lukuun ottamatta selkeitä lainasävellyksiä. Bellmanin tekstien syntyajoista tiedetään hieman enemmän. Epistoloista 25 ensimmäistä on vuodelta 1770, vuonna 1771 syntyivät epistolat nro 26-35, 40, 43, 60-62, 64, 65, 73 ja 76. Vuonna 1772 Bellman sepitti epistolat 45, 48, 50 ja 67 ja vuosien 1773-1780 aikana epistolat nro 36-42, 44, 46, 47, 49, 52-58, 63, 66, 68-69, 74 ja 75. Epistoloista 70, 71, 72 ja 77-82 tiedetään vain, että ne ovat syntyneet 1780-luvulla. Fredmanin laulut syntyivät vuosien 1764-1791 välillä, joten osa niistä on epistoloita vanhempia. Molemmat kokoelmat julkaistiin Tukholmassa, epistolat 1790 ja laulut 1791.

7. Vaikka mitään varsinaista teosluetteloa ei – ymmärrettävää kyllä – ole olemassa, ruotsalaiset ovat tutkineet rakastettua runoilijaansa melko perusteellisesti. Lukuisista lähteistä olen pitänyt keskeisessä asemassa epistoloiden ja laulujen melko tuoreita kokonaislevytyksiä (Proprius 1994 ja 1997), joihin liittyy myös perusteelliset kirjalliset dokumentit.

Alla Fredmans epistlar. – Stockholm : Proprius, p1994. – 6CD + 2 kirjaa.
* Fredmans epistlar med ordförklaring och melodikällor / utgivna av Gunnar Hillbom, Hans Nilsson & Jacob Boëthius. – ISBN 91-7118-814-2
* Epistlarnas värld : Om Bellman, sångerna och sångarna. - Gunnar Hillbom, Hans Nilsson & Jacob Boëthius. - ISBN 91-7118-815-0
Ensimmäisessä kirjassa on käsitelty perusteellisesti epistoloiden musiikillisia taustoja. Toisessa on analysoitu syntyaikoja, nimekkeitä sekä tekstejä.

Alla Fredmans sånger. – Stockholm : Proprius, p1997. – 4CD + 2 kirjaa
* Fredmans sånger med ordförklaringar och melodikällor / utgivna av Gunnar Hillbom, Hans Nilsson & Jacob Boëthius. - ISBN 91-7118-846-0.
* Sångernas värld : Om Verket, Visorna och Bellman i utlandet / Gunnar Hillbom, Hans Nilsson & Jacob Boëthius. - ISBN 91-7118-847-9.
Ensimmäisessä kirjassa on analysoitu tekstejä ja sävelmien taustoja, toisessa on historiallisia taustatietoja ja laulujen syntyaikojen analyysia.

8. Bellmania on suomennettu innokkaasti jo ainakin 150 vuoden ajan. Olen pyrkinyt keräämään eri suomentajien käännöksiä tiedonhakua helpottamaan, mutta olen tietoinen valikoiman puutteellisuudesta. Mukana on joka tapauksessa käännöstekstejä ainakin seuraavilta: Reino Hirviseppä, Unto Kupiainen, Liisa Ryömä, Outi Honkasalo, Esko Hakuni ja Jukka Tabermann.

Toivon tästä pienestä ohjeluettelosta olevan käytännöllistä hyötyä niille monille kirjastojen luetteloijille, jotka syöttävät Bellmaniin liittyvää hakutietoa kirjastojärjestelmiin. Siihenkin uskon, että Bellmanin laulut löytävät hakijansa paremmin, kun lukuisat vaihtelevat nimien muodot on näin järjestetty.

Jotta käytännön hyöty on suurin, kannattaa tämä(kin) verkkoluettelo kopioida oman tietokoneen kovalevylle tai valmistaa paperikopio. Siihen tämä ei ole kohtuuttoman laaja.

Helsingin Viikissä kesäkuun alussa 2003

Heikki Poroila