- Esipuhe
- Soittimien vaihtelevat nimitykset aiheuttavat pulmia kaikissa tiedonhakujärjestelmissä. Soittimia on tavattoman paljon, eikä uusien keksiminen koskaan pääty. Soittimien nimistä vain harvat ovat vakiintuneet laajemmin kuin alueellisesti, ja aniharva nimitys on käytössä useilla eri kielialueilla.
- Soittimien rakenteellinen yhdenmukaisuus ei ole sekään yleistä muutoin kuin länsimaisen taidemusiikin kaltaisissa tiukasti säännellyissä musiikkikulttuureissa. Paljon tavallisempaa on, että niin soittajat kuin soittimien rakentajatkin muokkaavat yhteisiä perusrakenteita mieleisikseen. Myöskään soittimien nimityksiä ei ole kyetty tai edes yritetty laajemmin vakioida.
- Suomalaisissa kirjastoissa soittimien nimien ongelmista on yritetty selvitä viittaamalla luokituskaavassa käytettyihin nimityksiin sekä populaarimusiikin vakiintuneisiin lyhenteisiin. Musiikin asiasanastossa nimitysten vakiointi on pyritty ratkaisemaan tavallisimpien soittimien osalta, mutta laajempi ongelma on kierretty antamalla lupa käyttää mitä tahansa soittimien nimiä asiasanatermeinä. Tällainen lupa johtaa kuitenkin hyvin kirjavaan käytäntöön, mikä ei valvottuissa sanastoissa ole tavoiteltava asia.
- Korttimuotoisten luetteloiden aikana ei kirjastoissa ollut halua ja mahdollisuuksia käyttää soittimien nimiä laajasti hakupisteinä. Atk-pohjaiset tiedonhakujärjestelmät ovat muuttaneet tilanteen perusteellisesti. Soittimien nimet ovat käteviä ja suosittuja hakusanoja, joiden avulla voitaisiin tehdä sekä täsmällisiä hakuja että rajata laajempia yrityksiä, jos soittimien nimistä vallitsisi laaja tietoisuus ja yksimielisyys.
- Yksimielisyyden puute on käsillä olevan ohjeluettelon valmistamisen tärkein syy. Tehokkaita tietokonepohjaisia musiikin tietojärjestelmiä on lähes mahdotonta rakentaa, ellei käytettävistä soittimien nimistä voida jollain tasolla sopia. Kysymyksessä ei ole nimistöllisen rikkauden kaventaminen, vaan loogisten hakujen tekeminen mahdolliseksi. Täsmällisen termiluettelon tarve on ilmeinen niin kirjastoissa kuin muissakin suurempia musiikkikokoelmia keräävissä ja käyttävissä laitoksissa, kuten esimerkiksi Yleisradion äänilevystössä.
- Käytännön työ kansallisen soittimien nimien ohjeluettelon laatimiseksi aloitettiin luetteloinnin ja sisällönkuvailun kansallisessa Luumu-ryhmässä syksyllä 1996. Ensi vaiheessa keräystyötä tekivät lähinnä Riitta Tingander, Heikki Poroila ja Terttu Laine. Toimituskuntaan kuulu- neiden Luumu-ryhmän jäsenten (Tapani Boman, Maaria Harviainen, Ulla Ikäheimo, Heikki Karjalainen, Jonne Kulluvaara, Kyösti Mäkelä, Kaisu Ollila, Elisa Paavola, Maija Suhonen ja Ismo Sulva) lisäksi luettelon tekemiseen ovat eri vaiheissa osallistuneet lisäksi Heikki Niemelä (BTJ Kirjastopalvelu), Kirsti Livola (Yleisradio) sekä Kalle Tuominen ja Tuomas Tyyri (Helsingin yliopiston kirjasto). Sanaston tarkistamisessa on auttanut säveltäjä Eero Hämeenniemi. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston henkilökunta antoi myös runsaasti hyödyllisiä kommentteja.
- Valmistunut luettelo on tarkoitettu kaikkien musiikkitietoa järjestävien käyttöön ja kaikkien musiikkitietoa tarvitsevien hyödyksi. Luumu-ryhmä on päättänyt, että luetteloa pidetään jatkossa yllä vain elektronisessa muodossa. Ylläpitoon voi osallistua jokainen halukas tekemällä Luumu-ryhmälle ehdotuksia lisäyksiksi, muutoksiksi ja korjauksiksi. Ehdotukset lähetetään joko kirjallisesti osoitteella Luumu-ryhmä, PL 148, 01301 Vantaa tai sähköisesti musakir@kaapeli.fi.
-
- Helsingissä huhtikuussa 1999
- Heikki Poroila
toimittaja -
- P.S.
Kirjan nimi voi kummastuttaa lukijaa. Eihän aidatrumpetti suinkaan ole luettelon ensimmäinen tai zimbalom viimeinen soittimen nimi. Kun luettelon kokoamista aloitettiin, nämä sattuivat olemaan luonnosversion alku- ja loppupäissä. Ne ovat mielestäni edelleen ilmaisevampia kuin luettelon todellisuudessa avaava aburukuwa ja päättävä 13-kielinen kantele.
Sivun alkuun
|
- Suositeltavien nimenmuotojen valinnan yleisiä periaatteita
-
- Ohjeluettelon ratkaisuissa on pyritty nojautumaan seuraaviin Luumu-ryhmässä harkittuihin yleisiin periaatteisiin, vaikka ratkaisut on tehty viime kädessä tapauskohtaisesti.
-
- Ensisijainen nimenmuoto
Ensisijaisena on pidetty suomen kieleen vakiintunutta nimitystä. Jos tällaista vakiintunutta muotoa ei ole löydetty, on pyritty käyttämään soittimen oman kulttuuriympäristön mukaista nimitystä, jos nimi voidaan kirjoittaa latinalaisin aakkosin suoraan tai translitteroinnin avulla. Jos kyseessä on translitterointia vaativan kielen mukainen nimitys, eikä täsmällistä translitte- rointitapaa ole käytettävissä, on pyritty käyttämään Groven tietosanakirjasta löytyvää englan- ninkielistä muotoa. -
- Kieliversiot
Hakuteoksista löytyviä erikielisiä muotoja on otettu luetteloon suhteellisen paljon, muttei mitenkään kattavasti. Pyrkimyksenä on ollut lähinnä helpottaa vieraskielisissä julkaisuissa olevien soittimien nimien tunnistamista, ei tarjota musiikkitermien monikielistä hakemistoa. Erityisen vaikeata oli tässä yhteydessä ratkaista ruotsinkielisten nimenmuotojen määrää. Koska ohjeluettelo on tarkoitettu ensi sijassa suomen kielellä tapahtuvan luetteloinnin ja muun tiedon järjestämisen avuksi, päätettiin luopua laajamittaisesta termien ruotsinkielisten muotojen mukaan ottamisesta. Ohjeluettelossa on nyt ruotsin kielellä ruotsalaisten soittimien lisäksi vain valikoima tavallisimpia soittimia. -
- Hakemiston yleinen kattavuus
Hakemistosta on pyritty tekemään laaja, mutta täydellinen se ei ole eikä voikaan olla. Varsinkin etnisiä soittimia on jätetty paljon pois niiden suppean alueellisen esiintymisen tai muun yleisen harvinaisuuden takia. Ratkaisut on tehty tietoisena siitä, että koko ajan tulee esiin uusia termejä, jotka olisi hyvä saada mukaan luetteloon. Verkkoversion päivityksellä asia pystyttäneen hoitamaan kohtuullisen hyvin. -
- Samansukuisten soittimien nimitykset
Ohjeluettelossa on pyritty tarjoamaan ohjeellinen nimenmuoto mahdollisimman monelle eri soittimelle. Monissa tapauksissa on täytynyt ratkaista, ovatko toisiaan muistuttavat soittimet riittävän itsenäisiä, jotta niiden nimi kannattaa käsitellä pääterminä, vai ovatko kyseessä lähisukulaiset, joiden nimet on järkevintä käsitellä yleisemmän päätermin lisätermeinä. Luumu-ryhmän ratkaisut saattavat joissakin tapauksissa tuntua oudoilta – ja osittain kysymys onkin subjektiivisista näkemyksistä –, mutta ne perustuvat silti kaikki harkintaan. -
- Elektroniset soittimet
Ohjeluetteloon on otettu mukaan vain joitakin lukuisista sähköisistä soittimista, joita pitkin 1900-lukua on kehitelty. Systemaattisesti on jätetty pois tuotenimillä liikkuvat sähköurut yms. (Hammond), joiden nimiä voi sääntöjen mukaan käyttää asiasanoina, koska ne ovat erisnimiä. Luumu-ryhmä kuitenkin suosittelee, että niiden yhteydessä käytettäisiin aina varsinaista soittimen yleistä nimeä. Tämä on välttämätöntä erityisesti siksi, että jotkin tuotenimet ovat tunnettuja vain jossain kulttuurissa, eikä voida olettaa niiden olevan samalla tavalla tunnettuja kaikkialla. -
- Uniikkisoittimet
Luettelossa ei ole sellaisten soittimien nimiä, joita on valmistettu vain yksi tai muutamia kappaleita. Tällaisia yksittäisiä soitinkeksintöjä, jotka eivät ole levinneet yleiseen käyttöön, on erittäin paljon. Julkaisuissa esiintyviä tällaisten soittimien nimiä voi käyttää samoin periaattein kuin muitakin luettelossa mainitsemattomia termejä. Jonkinlaisen kuvan tällaisten mielikuvituksellisten soittimien maailmasta saa teoksesta Gravikords, Whirlies & Pyrophones(1996). -
- Populaari- ja taidemusiikin soitinlyhenteet
Asiasanoituksen ulkopuolella on populaarimusiikin soittimien nimistä käytetty perinteisesti lyhenteitä. Nämä lähinnä yhdysvaltalaisen käytännön pohjalta muotoillut lyhenteet ovat tietyissä populaarimusiikin lajeissa (jazz, blues, pop, rock) varsin vakiintuneita, mutta muissa vastaavasti melko vieraita (iskelmä, laulelma). Ajoittain on ehdotettu kaikista lyhenteistä luopumista, jolloin eri musiikin lajien kohdalla ei tarvitsisi noudattaa erilaisia käytäntöjä. Koska mainitut lyhenteet kuitenkin funktiomerkintöinä ovat kätevämpiä lyhyessä muodossa, ei Luumu-ryhmä ole ehdottanut käytännön muut tamista. On kuitenkin syytä muistaa, ettei näitä lyhenteitä koskaan käytetä asiasanatermeinä, vaan ainoastaan ilmaisemassa esittäjän funktiota. Selvyyden vuoksi on nämä lyhenteet kuitenkin otettu myös tähän ohjeluetteloon mukaan selityksineen. Koska nämä soittimet esiintyvät luettelossa myös pitkässä muodossa, on katsottu järkeväksi sijoittaa lyhenteet pääluetteloon ja erilliseen liitteeseen. Jokaisen lyhenteen kohdalle on sijoitettu muistutus rajoitetusta käyttöympäristöstä. Monista soittimista käytetään taidemusiikin puolella hieman erilaisia lyhenteitä kuin populaarimusiikissa. Monet lyhenteet ovat kuitenkin käytössä vain yhden kielialueen musiikissa. Taidemusiikkilyhenteitä on kerätty valikoima itse luetteloon. -
- Tilapäiset soittimet
Varsinkin populaarimusiikkiäänitteissä esiintyy usein soittimina normaalisti aivan muussa käytössä olevia välineitä ja esineitä kuten matkalaukku, riivinrauta tai mappi. Luumu-ryhmä suosittelee, että tällaiset selvästi tilapäiset nimet ilmaistaan tarpeen mukaan ainoastaan huomautuksissa, ei varsinaisina asiasanatermeinä. Ohjeluettelossa on mukana joitakin yleensä muussa käytössä olevia esineitä, joita kuitenkin käytetään musiikissa toistuvasti (esim. kampa ja alasin).
Sivun alkuun
|
- Käyttöohjeita
-
- Ohjeluettelo on muodoltaan ja käyttöperiaatteiltaan hyvin samankaltainen kuin Yleinen suomalainen asiasanasto ja Musiikin asiasanasto. Seuraavat ohjeet keskittyvät vain tässä luettelossa käytössä oleviin periaatteisiin.
-
- Aakkostus
Kaikki termit ovat yksissä aakkosissa. Aakkostuksessa ei ole otettu huomioon suomen kieleen kuulumattomia diakriittisiä merkkejä, eikä sanojen sisällä olevia erikoismerkkejä (esimerkiksi "k'jom" aakkostuu kuten "kjom"). Saksan kielen ü on aakkostettu kuten y-kirjain. Numeroalkuiset ovat viimeisenä. -
- Pieni ja iso alkukirjain
Kaikki termit on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella – kuten asiasanatermit yleensäkin –, ellei kyseessä ole vieraan kielen kieliopin mukaisesti isoa alkukirjainta vaativa sana (esim. Dulzian tai Laute). Mitään artikkeleita ei ole merkitty. -
- Käytettävä termi
Käytettävä termi on merkitty tummennetuin kirjaimin. Omalla paikallaan aakkosissa se on kirjoitettu aina palstan vasempaan reunaan ilman sisennystä normaalia tummemmilla kirjaimilla. - Jos suositeltava termin kirjoitusasu poikkeaa soittimen autenttisesta kirjoitusasusta, jälkimmäinen on merkitty hakasulkeisiin suositellun termin perään (esim. afuche [afuchê]). HUOM! Tätä ominaisuutta ei verkkoversiossa ole voitu toteuttaa HTML-koodin puutteiden takia. Autenttisista kirjoitusasuista kiinnostuneiden on tutkittava painettua versiota.
Määritelmät alkavat aina toiselta riviltä. Kaikki määritelmät ovat lyhyitä, tarvittaessa on käytettävä perusteellisia musiikkitietosanakirjoja. Määritelmän lisäksi tässä kohdassa voi olla myös muita selityksiä.
Määritelmän jälkeen on merkitty sisennettynä käytettävään termiin liittyvät lisätermit ja viittaustermit aakkosjärjestyksessä. -
- Lisätermit
Joitakin termejä suositellaan käytettäväksi vain yleisemmän termin lisäksi. Lisätermit on merkitty aina kursiivilla. Lisätermin huomautuksiin on merkitty ensisijainen termi, jota suositellaan joka tapauksessa käytettäväksi. Se termi on aina kirjoitettu tummennettuna ilman kursiivia (esim. > harmonikka). -
- Viittaustermit
Sellaiset termit, joita ei suositella käytettäväksi, on merkitty normaalikirjaimin. Viittaustermin perässä on viittausmerkki > ja käytettäväksi suositeltava termi (esim. kampiluuttu > kampiliira). Viittaustermeissä on sekä varianttinimityksiä että erikielisiä muotoja. Näiden välillä ei ole tehty eroa, ellei tapauksessa ole muuten jotain selitystä kaipaavaa. Myös määritelmissä ja huomautuksissa on käytetty >-merkkiä aina, kun tekstissä esiintyy päätermi. -
- Puuttuvat nimitykset
Käsillä oleva ohjeluettelo ei ole täydellinen luettelo maailman soittimista, vaan valikoima nimityksiä, joihin musiikin kanssa työskentelevät todennäköisesti voivat törmätä. Varsinkin etnomusiikkia käsittelevien kohdalle tulee toistuvasti tilanne, jossa etsittyä nimeä tai nimenmuotoa ei löydy ohjeluettelosta, sillä luettelossa on nyt mukana varovaisestikin arvioiden vain pieni vähemmistö eri kulttuureissa esiintyvistä soitinten nimityksistä.
Suomalaista asiasanastoa ja Musiikin asiasanastoa käyttävät voivat tällaisessa tapauksessa soveltaa yleisohjetta, jonka mukaan kaikkia soittimien nimiä voidaan käyttää asiasanoina. On kuitenkin syytä muistaa, että julkaisut ovat termien lähteinä melko epäluotettavia. Siksi on syytä aina tarkistaa hakuteoksista, löytyykö julkaisussa mainittu termi niistä. Jos löytyy, käyttö on turvallista.
Mikäli soittimen nimeä ei löydy hakuteoksista, on aina yritettävä tutkia julkaisun tiedoista, millaisesta soittimesta on kyse ja voisiko siitä käyttää jotain yleisempää termiä varsinaisen soittimen nimen lisäksi. Epävarmoissa tapauksissa nimeä ei kannata käyttää hakuterminä, vaan ainoastaan kuvailevana nimityksenä lisätiedoissa. - Sivun alkuun
|
- Lähdeluettelo
-
- Termien etsinnässä ja ratkaisujen tekemisessä on käytetty suurta määrää erilaisia apuvälineitä. Lähdeluetteloon on koottu lähinnä sellaiset teokset, joiden pohjalta on tehty konkreettisia ratkaisuja.
-
- Anoyanakis, Fivos
Greek popular musical instruments. – Athens : Melissa, 1991. – ISBN 960-204-004-1. - Baines, Anthony
The Oxford companion to musical instruments. – Oxford : Oxford University Press. 1992. – ISBN 0-19-311334-1. - Brodin, Gereon
Musiikkisanakirja. - Helsinki : Otava, 1980. - ISBN 951-1-05506-2. - Helistö, Paavo
Klaneetti – suomalaisen kansanklarinetin vaiheita. – Kaustinen : Kansanmusiikki-instituutti, 1988. – (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja, ISSN 0355-9270 ; 27). – ISBN 951-9268-07- 3. - Hopkin, Bart
Gravikords, Whirlies & Pyrophones : experimental musical instruments. – Roslyn : Ellipsis Arts, 1996. – ISBN 1-5596138-2-3. - Kolehmainen, Ilkka
Suomalaiset kansansoittimet. – Julkaisussa: Kansanmusiikki 1980:2, s. 2 - 10. - Kuitunen, Marja-Leena & Moisala, Pirkko
Kansojen musiikkia. – Helsinki : Otava, 1986. – 951-1-080053-9. - Leisiö, Timo
Islamin maiden soittimia. – Helsinki : Suomalais-arabialainen yhdistys, 1979. – ISBN 951- 99173-8-1. - Leisiö, Timo
Rapapallit ja lakuttimet : muinaissuomalaisia soittimia = Fornfinländska musikinstrument = Ancient Finnish musical instruments. – Kaustinen : Kansanmusiikki-instituutti, 1985. – (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja, ISSN 0355-9270 ; 18). – ISBN 951-95411-5-2. - Leisiö, Timo
Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet I : nimistö, rakenteet ja historia. – Kaustinen : Kansanmusiikki-instituutti, 1983. – (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja, ISSN 0355-9270 ; 12). – ISBN 951-95410-8-X. - McGowan, Chris & Pessanha, Ricardo
The Billboard book of Brazilian music. – London : Guinness, 1991. – ISBN 0-85112-990-0. - Massey, Reginald & Massey, Jamila
The music of India. – London: Kahn & Averill, 1993. – ISBN 1-871082-50-1. - Munrow, David
Instruments of the Middle Ages and Renaissance. – London : Oxford University Press, 1976. – ISBN 0-19-321321-4. - Musical instruments of the world : an illustrated encyclopedia. – S.l. : Paddington Press, 1976. – ISBN 0-8467-0134-0.
- The New Grove Dictionary of Musical Instruments / Edited by Stanley Sadie. – London : Macmillan Press, 1984. – ISBN 0-333-37878-4.
- Otavan iso musiikkitietosanakirja 1-5. – Helsinki : Otava, 1976-1979. – ISBN 951-1-02380-2.
- Pratt, Keith
Korean music : its history and its performance. – London : Faber & Faber, 1987. – ISBN 0-571-10081-3. - Sachs, Curt
The History of musical instruments. – London : J. M. Dent & Sons, 1978. - Saunio, Ilpo & Immonen, Kalevi
Pororumpu ja balalaikka : Neuvostoliiton kansojen musiikki. – Helsinki : Työväenmusiikki- instituutti, 1979. – ISBN 951-99237-5-6 - Suuri musiikkitietosanakirja 1-6. – Helsinki : Weilin & Göös, 1992. – ISBN 951-35-4724-8
- Waring, Dennis
Folk instruments : make them and play them. – London : Hyperion Press, 1979. – 0-920534- 06-6.
|
- Sivun alkuun
- Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen kotisivulle
- Päivitetty 11.9.2002
|
