Olen 40-vuotias perheellinen tutkija, aktivisti ja isännöitsijä. Asun Tammelassa puolisoni ja 3 ja 5
-vuotiaiden
lastemme kanssa Annikinkadun puutalokorttelissa, jossa naapuriapu ja yhdessä
tekeminen ovat arvossa. Tulin Tampereelle 20 vuotta sitten opiskelemaan ja
valmistuin 1996 yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineena sosiologia,
sivuaineina kansainvälinen politiikka ja ympäristöpolitiikka.
Sen jälkeen olen toiminut tutkijana, kehitysyhteistyöministeri
Satu Hassin erityisavustajana ulkoministeriössä, järjestöjen hanketyöntekijänä ja isännöitsijänä.
Koko ikäni olen ollut mukana järjestötoiminnassa. Kouluaikana
innostuksen pääkohde oli partio (Järvenpään Kiehiset), muina
harrastuksina oppilaskunta ja tansanialainen ystäväkaupunkialoite (Morogoro).
Tampereelle muutettuani liityin aktiiviseksi jäseneksi Ympäristö ja kehitys
ry:hyn, jossa olen parhaillaan töissäkin. Maan ystävien
perustamiseen osallistuin 1996 ja Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin vuonna 2003.
Sosiaalifoorumiliikkeessä olen ollut mukana sen alkuajoista asti.
Erityisen maininnan ansaitsee Tampere 21 -aloite, jossa olin mukana vuosina 1991-1995.
Ehdotimme yhdessä useiden tamperelaisten järjestöjen kanssa vuonna 1993,
että Tampere vähentäisi kasvihuonekaasupäästönsä
kestävälle tasolle. Silloin ehdottamistamme asioista moni on edennyt - kaatopaikkakaasujen
talteenotto ja turpeen polton vähentäminen.
Päästöt tosin eivät ole vielä kunnolla laskuun kääntyneet,
mutta suuntaa on muutettu.
Työnä ja harrastuksena olen kirjoittanut jonkin verran. Jännittävin
julkaisuhankkeeni oli tansanialaisesta Morogoron kaupungista kertova kirja Morogoro, johon
keräsin paikallisia tekstejä, käänsimme ne suomeksi, painoimme kirjan
Morogorossa ja jakelimme Suomessa. Kotimaisena päätyönäni
pidän edelleen Maria
Akermanin kanssa toimittamaamme kirjaa Kestävä Suomi, jossa esiteltiin joukko uusia
käsitteitä ympäristöpolitiikan avuksi (ympäristövara, ekologinen
selkäreppu yms) ja hahmoteltiin muutostarpeita, että suomalaiset eivät kuluttaisi
oikeudenmukaista tasoa enempää maailman yhteisiä luonnonvaroja. Pieni kirjanen
Suomen metsäklusteri Kaakkois-Aasiassa - puupeltoja, sellua ja paperikoneita antoi pohjaa
kampanjalle, jolla UPM-Kymmentä autettiin vetäytymään
kestämättömästä yhteistyöstä Indonesialaisen
APRIL-yhtiön kanssa. Vuonna 2007 Zed Books julkaisi yhdessä Katarina
Sehm-Patomäen kanssa toimittamani teoksen Global Political Parties, jossa
hahmotettiin puolueiden kansainv&aml;listymisen tarvetta ja esteitä.
Vihreissä olen toiminut vuodesta 1996, jolloin liityin Pekka Haaviston
ministeritehtävän vuoksi perustettuun kehitysmaaryhmän Vikeen. Sama harrastus
vei minut vihreiden edustajaksi kehitysmaasuhteiden neuvottelukuntaan. Puolueen
jäseneksi liityin vuonna 2000 ja työni Satu Hassin erityisavustajana vei minut
mukaan puoluehallituksen ja valtuuskunnan kokouksiin toukokuuhun 2002 asti, jolloin
vihreät lähtivät hallituksesta. Vuosina 2005-2008 olen
edustanut vihreitä Tampereen veden johtokunnassa. Siellä olen pitänyt esillä
ympäristökysymyksiä ja taksojen oikeudenmukaista kohdentamista. Lisäksi olen ollut tarkastuslautakunnassa varajäsenenä vuoden 2008 alusta.
Vaaleissa saan keskinäistä apua ystäväpiiristä pari vuotta sitten muodostetulta Arkivihreät ry:ltä. Näissä vaaleissa yhdistys tukee neljää ehdokasta: Mervi Janhunen, Merja Salokannel, Markku Soikkeli ja minä. Käytännössä tuki on yhteistä kampanjointia ja pienimuotoista varainhankintaa.
Ota yhteyttä: marko.ulvila@vihreat.fi, puhelin 044-5332368,
Mäkipäänkatu 13 as 6, 33500 Tampere.
Euroopan sosiaalifoorumin 