Thaimaa: Aids-epidemian uusin vaihe
HIV tarttuu vaimoihin ja syntymättömiin lapsiin

Maailman Sivu (Super 2000 - Sinikka Sajama) - Ensiksi HIV levisi seksityöntekijöiden keskuudessa, seuraavaksi se tarttui heidän asiakkaisiinsa, ja nyt nämä miehet tartuttavat virusta vaimoihinsa ja syntymättömiin lapsiinsa.

Näin kuvailee AIDS-epidemian leviämistä Pohjois-Thaimaassa tohtori Chawalit Natprathan, joka seuraa tilannetta valtion viranomaisen roolissa, tarttuvien tautien ehkäisytyössä.

Thaimaassa AIDSin leviämisen keskeinen syy on laajalle levinnyt kaupallinen seksi. Maksullisten palvelujen käyttö on aina ollut thai-miesten keskuudessa varsin tavallinen käytäntö, joka muuttui vakavaksi terveysriskiksi HIVin yleistyttyä seksityöläisten keskuudessa.

Thaimaa, joka on monia muita Aasian maita kehittyneempi ja vauraampi, on kuitenkin pystynyt rajoittamaan HIV-tartuntojen leviämistä tehokkailla vastatoimilla. Aluksi keskeinen tavoite oli lisätä yleistä AIDS-tietoutta ja kondomin käyttöä. Kondomikampanjan tuloksena miehet oppivatkin suojautumaan kaupallisissa seksisuhteissa, ja huikeassa nousussa ollut miesten uusien tartuntojen määrä kääntyi jyrkkään laskuun jo 1990-luvun alkupuolella. Mutta koko AIDS-ongelmaa ei onnistuttu selättämään.

Kondomia tarvitaan
myös avioseksissä

- Emme ole pystyneet estämään sitä, että HIV-virusta kantavat miehet tartuttavat nyt virusta vaimoihinsa ja syntymättömiin lapsiinsa. Nyt meidän on saatava ihmiset vakuuttuneeksi, että kondomin käyttö on välttämätöntä kaikissa sukupuolisuhteissa, myös vakituisissa seurustelusuhteissa ja aviopuolisoiden kesken, selittää Chawalit Natprathan.

Hänen mukaansa Thaimassa ollaan tilanteessa, jossa naimattomien ihmisten saamien uusien tartuntojen määrä on laskussa mutta naimissa olevien nousussa - erityisesti naisten. Toisin sanoen naimisissa oleminen lisää naisen riskiä saada AIDS!

Thaimaassa vaimon on hyvin vaikea vaatia miestä käyttämään kondomia ja vielä vaikeampi kieltäytyä seksistä. Jopa HIV-positiiviset miehet voivat vaatia vaimoiltaan suojaamatonta seksiä, eikä vaimolla ole rohkeutta sanoa ei. Tosin paljon tavallisempaa on, että miehet tartuttavat HIV-viruksen vaimoihinsa tietämättään. Usein totuus selviää vasta äitiyshuollossa tai synnytyksen jälkeen ja on yhtä suuri järkytys molemmille osapuolille.

- Nyt me pyrimme valistuskampanjoillamme lisäämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten oikeutta päättää omasta seksuaalisuudestaan. Miesten ja naisten välille yritetään luoda uudenlaista avoimuutta ja seksuaalista neuvottelutaitoa, selvittää Chawalit Natprathan.

Tätä tavoitetta vaikeuttaa se, että Thaimaassakin AIDS leviää nopeimmin kaikkein köyhimpien ja vähiten koulutettujen ihmisten keskuudessa. Heidän joukostaan ovat lähtöisin myös monet, jotka tehokaimmin levittävät AIDSia, kuten seksityöntekijät, siirtotyöläiset ja huumeenkäyttäjät. Esimerkiksi kaikkein halvempien bordellien työntekijöistä jopa 70-90 % voi olla HIV-viruksen kantajia.

- Kun etelässä töissä olleet seksi- ja siirtotyöläiset palaavat Pohjois- ja Koillis-Thaimaahan kotikyliinsä, he tuovat valitettavan usein tuliaisinaan HIV-viruksen. Siksi nämä Thaimaan syrjäisimmät ja vähiten kehittyneet alueet ovat synkintä AIDS-seutua, selittää Chawalit Natprathan.

HIV-positiivisia ja
AIDS-orpoja lapsia

HIV-tartunnan saaneiden nuorten naisten myötä Thaimaa on saanut kantaakseen toisen yhtä traagisen taakan: HIV-positiivisena syntyvät lapset ja AIDS-orvot.

- Thaimaassa on vuosittain noin miljoona raskaana olevaa naista, joista vähintään 2 % eli 20 000 äitiä on HIV-positiivisia. Heidän lapsistaan keskimäärin 25-45 % saa HIV-tartunnan äidiltään. Se merkitsee 5 000-9 000 HIV-positiivista lasta vuosittain, laskeskelee Chawalit Natprathan. UNICEFin arvion mukaan Thaimaassa on vuoteen 2 000 mennessä HIV-tartunnan saanut yli 60 000 lasta, joista noin 20 000 on tuolloin vielä hengissä.

Kaikki lapset eivät kuitenkaan saa äidltään HIV-virusta. Millainen tulevaisuus heillä ja heidän sisaruksillaan on thai-yhteiskunnassa?

- Heistä tulee AIDS-orpoja, mutta jo sitä ennen he saavat elää kuoleman varjossa ja valitettavan usein muun yhteisön syrjiminä, kertoo tohtori Natprathan ja vetää jälleen esille kylmiä tilastoja. Ne ennustavat, että vuoteen 2005 mennessä Thaimaassa on alle 15-vuotiaita AIDS-orpoja jo 230 000.

Vaikka Thaimaan AIDS-epidemia on vakava ja lapsiuhrien luvut suuria, tohtori Chawalit muistuttaa, että 90 % maailman HIV-lapsista syntyy Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, missä tilanne on kaikkein synkin. Siellä jopa 30-40 % raskaana olevista naisista on HIV-positiivisia.

Thaimaassa HIV-äitien ja AIDSin vaikutuspiirissä elävien lasten hyvinvoinnin takaaminen on kuitenkin nostettu AIDS-työn keskeiseksi tehtäväksi. Ensimmäinen askel on yrittää ehkäistä HIV-viruksen yleistyminen naisten joukossa, seuraavaksi on pyrittävä vähentämään HIV-tartuntoja äidiltä lapsille. Ja tämän lisäksi on vielä keskitettävä voimavaroja huolehtimaan AIDS-perheistä sekä HIV-positiivisten lasten ja AIDS-orpojen hoidosta.

Ehkäisy mahdollista
- jos rahaa löytyy

HIV-virus voi tarttua äidiltä lapselle raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. Ja kaikissa näissä vaiheissa tartuntojen määrään voidaan vaikuttaa. Synnytyksen aikaista tartuntariskiä voi vähentäää turvautumalla keisarileikkaukseen. Raskauden aikana tapahtuvia tartuntoja voidaan vähentää raskaana olevalle äidille ja vastasyntyneelle annettavalla suojalääkityksellä. Imetysajan tartuntoja on helppo vähentää käyttämällä äidinmaidonvastiketta.

"Tästä selvitään vain yhteistyöllä":
Thaimaa etsii koteja ja tulevaisuutta AIDS-orvoille

Maailman Sivu (Super 2000 - Sinikka Sajama) Voiko kukaan kuvitella viattomampaa AIDS-uhria kuin äidiltään HIV-viruksen saanut vastasyntynyt? Tai AIDSiin kuolleiden vanhempien orvoksi jäänyt pienokainen? Thaimaassa näitä lapsia on pian satojatuhansia - ja kaikille olisi löydettävä hyvä koti.

Vieng Pingin lastenkoti Chiang Main kaupungissa Pohjois-Thaimaassa on uranuurtaja, joka hoiti AIDS-epidemian ensimmäisinä vuosina kaikki Thaimaan hylätyt AIDS-lapset. Enää se ei siihen yksin pysty, mutta on nyt eturintamassa luomassa maahan uutta lastenhuoltoverkostoa, joka pitäisi pystyä osoittamaan koti kymmenille, pian sadoille tuhansille AIDSin orpouttamille ja HIV-tartunnan saaneille lapsille.

Vieng Pingissä
kaikki leikkivät yhdessä

Vierailu Vieng Pingissä kääntää sielun sydäntä myöten nurin. Pihalla juoksee vastaan ’liian vanhoja’mutta toiveikkaita viisivuotiaita, jotka huutavat: tulitteko adoptoimaan. Vauvaosastolla pinnasängyistä kurkistaa lukematon määrä vetoavia silmäpareja. Naapurihuoneesta konttaa vastaan mitä hellyyttävin mittarimatojen valtuuskunta. Kaikkialla lapsia on paljon, mutta hoitohenkilökuntaa vähän. 140 lasta ja 15 hoitajaa työvuoroa kohti; näistäkin suurin osa huolehtimassa kaikkein pienempien tarpeista.

Leikkikentällä ei autakaan leikkiä toimittajaa ja valokuvaajaa. Täällä aikuisella on vain yksi rooli. Sylinnälkäiset leikki-ikäiset lapset kiipeävät oravan lailla kylkeä myöten kaulaan. Kohta lapsia on kerroksittain. Pienet nenät painautuvat kaulaan ja niskaan. Kädet rutistavat kaikella voimalla. Vihdoinkin aikuisen sylissä, turvassa!

Suurimmalla osalla Vieng Pingin 140 lapsesta ei ole HIV-tartuntaa, mutta joukossa on parisenkymmentä viruksen saanutta lasta. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan, sillä HIV-positiivisesta äidistä siirtyy lapseen vasta-aineita, vaikkei lapsi olisi saanut virustartuntaa. Nämä vasta-aineet katoavat lapsen verestä vasta puolentoista vuoden iässä, jolloin verikoe ensimmäisen kerran kertoo luotettavasti, onko lapsi viruksen kantaja vai ei.

- Meillä HIV-tartunnan saaneet lapset elävät ja leikkivät muiden kanssa aivan normaalisti, jos he ovat terveitä. Sairaita lapsia hoidetaan omalla osastolla ja heikossa kunnossa olevia joudutaan suojelemaan heidän omaksi parhaakseen, kertoo lastenkodin johtaja Mayuree Yoktree.

Syrjintää kouluissa
ja kaveripiirissä

Vieng Pingin lapset tormäävät ongelmiin, kun heidän pitäisi olla yhteydessä muuhun maailmaan. Thai-yhteiskunnassa esiintyy vielä paljon pelkoja ja syrjintää AIDS-potilaita ja näiden perheitä kohtaan.Esimerkiksi Vieng Pingin HIV-lapsia ei suostuta ottamaan paikalliseen kouluun muiden lasten vanhempien vastustuksen vuoksi.Toisaalta yli 5-vuotiaat HIV-lapset sairastavat yleensä niin paljon, että vain harvat jaksaisivat käydäkään tavallisessa koulussa ilman erityistukea.

- Aikaisemmin AIDSia sairastavat lapset kuolivat noin kolmivuotiaana. Nykyisin hoidon tason parannuttua lapset elävät jo 7-8 vuotta, joku jopa yli 10-vuotiaaksi. Viimeiset vuotensa he tosin viettävät suurimmaksi osaksi sairaalassa, kertoo sosiaalityöntekijä Piyanart Poolpirat.

Vieng Pingin 140 lapsesta adoptoidaan vuosittain noin 50, joista useimmat päätyvät ulkomaille, jokunen Suomeenkin. Monet adoptoiduista lapsista ovat AIDS-orpoja, jotka eivät itse ole viruksen kantajia. Muutamia HIV-positiivisiakin lapsia on adoptoitu ulkolaisiin perheisiin, jotka ovat halunneet auttaa AIDS-epidemian kaikkein viattomimpia uhreja.

Mutta kaikkien AIDS-orpojen ongelmaa ei voida ratkaista adoptiolla eikä lastenkotisijoituksillakaan.

- Koko Thaimaassa ei ole koskaan ollutkaan kuin muutama tuhat lastenkotipaikkaa. Nyt AIDS-orpoja on kymmeniätuhansia, viiden vuoden paäästä jo yli 200 000. Ja heille kaikille on löydettävä koti, selvittää Mayuree Yoktree.

Thaimaassa suurperheet ja suku ovat perinteisesti hoitaneet orvoksi jääneet lapset. AIDS-aikakaudella orpojen määrä on kuitenkin kasvanut valtavasti, ja tappavan, tarttuvan sairauden aiheuttama pelko on muuttanut ihmisten suhtautumista.

Lapsen paikka on
omassa yhteisössä

Jotta mahdollisimman moni AIDS-orpo voisi elää omiensa keskuudessa, perheet ja yhteisöt tarvitsevat sekä taloudellista että henkistä tukea. Ongelmia on monia: usein orvot jäävät jo iäkkäille isovanhemmille; monilla köyhillä perheillä ei ole varaa kouluttaa ylimääräisiä lapsia; sairaan lapsen hoitaminen vaatii rahaa ja tietoa; muu yhteisö suhtautu AIDS-lapsiin torjuvasti...

Vieng Pingin työntekijät kiertävätkin ympäri maakuntaa järjestämässsä lapsille koteja sukulaisten ja ja naapurien luota, organisoimassa paikallista yhteistoimintaa, luomassa sijaiskotien ja pienhoitokotien verkostoa. He ovat myös perustaneet eräänlaisen kummiringin, jonka kautta yksityiset ja yhteisöt voivat tukea kotikyliinsä sijoitettujen AIDS-orpojen elämää ja koulunkäyntiä.

Eivätkä kielteiset asenteetkaan muutu hetkessä. Tietoa voi kyllä jakaa, mutta voiko myötätuntoa ja suvaitsevaisuutta opettaa muutoin kuin omalla esimerkillään. Sitäkin työtä on kuitenkin tehtävä niin kauan kuin yhdenkin kylän raitilla vielä kaikuu:

- Läl läl lää! Me ei leikitä sun kanssa! Sä oot aids-kakara!


Kaikista näistä ehkäisykeinoista onkin saatu hyviä kokemuksia siellä, missä niihin on varaa eli teollistuneissa maissa. Niistä parhaissa HIV-virus siirtyy äidiltä lapselle enää noin 5 %:ssa HIV-positiivisten äitien raskauksista. Pahimmilla AIDS-alueilla, köyhimmissä Afrikan maissa mikään näistä ehkäisykeinoista ei ole tavallisen kansan saavutettavissa niiden kalleuden takia. Siellä tartuntojen määrä voi olla jopa 40 % HIV-raskauksista. Thaimaassa raskaana olevat HIV-äidit ovat viime vuosiin saakka tartuttaneet viruksen lapsiinsa noin 25-30 %:lla varmuudella.

Vuosina 1998-99 maassa kuitenkin kokeiltiin uutta ja halvempaa suojalääkityksen mallia. Kyseessä oli länsimaissa rutiiniluonteisesti HIV-äideille annetun zidivudine- (AZT, ZDV) suojalääkityksen lyhytkestoinen käyttö. Sen avulla tartuntojen määrä saatiin laskemaan koeryhmässä jopa alle 10 %:n, mutta kustannukset olivat vain noin kymmenesosa teollisuusmaiden antaman hoidon kustannuksista.

- Tavoitteemme onkin nyt saada kaikki odottavat äidit äitiyshuollon, vapaaehtoisten HIV-testien ja lääkehoidon pariin. Lääkehoidon hinta ei ole enää ongelma, iloitsee tohtori Natpratham.

Suurempi ongelma on imettämisen korvaaminen äidinmaidon vastikkeella. Sen hankkimiseen eivät rahat tahdo riittää edes Thaimaassa, saati sitten kaikkein köyhimmissä maissa, missä ei ole saatavilla edes puhdasta vettä, johon maitojauheen sekoittaisi tai polttopuita, joilla veden keittäisi.

On kuitenkin arvioitu, että varsin yleisesti yksi viidestä terveenä syntyneestä lapsesta saa äidiltään viruksen imetyksen aikana. Useissa kehitysmaissa, missä rintaruokinta on vakiintunut tapa, arvioidaan joka kolmannen tartunnan tapahtuvan imetyksen yhteydessä.

Ongelmien suuruus
pakottanut muutoksiin

Ongelmien suuruus on pakottanut koko thai-yhteiskunnan uudenlaiseen yhteistoimintaan, jota jo tarjotaan malliksi muillekin AIDSin kanssa kamppaileville maille. Myös maan terveydenhuoltojärjestelmää on ravisteltu varsin syvällisesti hyvin lyhyessä ajassa.

- Terveydenhuollonkin näkökulmasta ongelmia tarkastellaan nyt entistä yhteisökeskeisemmin ja yhteistyöhakuisemmin. Hoitotyö on muuttunut potilaskeskeisemmäksi ja entistä kokonaisvaltaisemmaksi.Yhteistyö eri toimijoiden kanssa on parantunut. Ihmisten suhtautuminen AIDSiin on muuttunut hyväksyvämmäksi, luetteleee tohtori Natprathan kriisin tuomia myönteisiä muutoksia.

Mutta esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstön asenteiden muuttaminen on vaatinut työtä ja aikaa.

-Aluksi asenteet olivat aivan kamalia. Osa lääkäreistä ja hoitajista kieltäytyi kokonaan hoitamasta AIDS-potilaita. Kesti vuosia murtaa ennakkoluuloja, valistaa ja kouluttaa ihmisiä ja hankkia suojavälineitä, mutta nyt tilanne on paljon parempi, vakuuttaa tohtori Natprathan.

. Onnekseen valtion terveyden- ja lastenhuolto-organisaatiot eivät ole jääneet yksin kamppailussa AIDSia vastaan. EU:n rahoittaman AIDS Networkin toiminnanjohtaja Usa Duangsaa on laskenut, että Pohjois-Thaimaan alueella tekee AIDS-työtä lähes 400 erilaista toimijaa. Joukossa on kansalaisjärjestöjä, potilasryhmiä, uskonnollisia yhteisöjä, yhteisöpohjaisia ryhmiä, valtion ja paikallishallinnon viranomaisia sekä kansainvälisiä järjestöjä.

- Toiset niistä opettavat lähimmäisenrakkautta, toiset lukutaitoa ja kondominkäyttöä, jotkut tukevat AIDS-potilaita, toiset seksityöntekijöitä, jotkut elvyttävät yrttilääkintää, toiset hankkivat äidinmaidonvastiketta, mutta kaikilla on sama tavoite. Ne muodostavat yhteistyöverkoston, jollaista kukaan ei olisi osanut edes kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten, kuvailee Usa Duangsaa.

© Muista tekijänoikeudet