| Maailman Sivu
(Kotipuutarha-lehti 11-12/1999 - Sinikka Sajama, Marjatta Laukkanen) Kookospalmu on
tropiikin kenties monikäyttöisin viljelykasvi, jonka hyödyntämiselle tuntuu vain
mielikuvitus asettavan rajat. Thaimaassa, Ampravan alueella, lukuisat kylät elävät
viljelemällä kookosta ja jalostamalla siitä kymmeniä erilaisia tuotteita
palmusokerista puulusikoihin. Ampravan alue - reilun tunnin ajomatkan päässä miljoonakaupunki Bangkokista - on thaimaalaista kookoksenviljelyseutua. Noin kolmannes alueen asukkaista saa toimeentulonsa tavalla tai toisella kookoksesta, joko sitä viljelemällä tai jalostamalla erilaisiksi tuotteiksi. Vaikka Mamon Chuansakul on hento nainen, hän astelee hyvin määrätietoisesti ja asiantuntevasti Wat Pradun kylässä korkeina huojuvien kookospalmujen katveessa. Tämä on hänen kookosviljelmänsä, vajaa hehtaari maata, jolla hän elättää itsensä ja kaksi poikaansa. Se ei ole suuren suuri, muttei poikkeuksellisen pienikään Thaimaassa, missä noin 80 % kookostiloista on alle 2,5 hehtaaria. Mamon tekee valtaosan viljelmänsä töistä itse, yhdessä poikiensa kanssa. Koska useimmilla muillakaan viljelijöillä ei ole varaa palkata ulkopuolista työvoimaa, hoidetaan isoimmat urakat yhdessä tilalta toiselle edeten. Suurin työ on kerran kuukaudessa tapahtuva sadonkorjuu. Entisaikaan nuoret miehet kiipesivät puuhun heittämään kypsät hedelmät alas. Monilla seuduilla työn tekevät tänä päivänäkin koulutetut apinat. Ampravassa sato korjataan miesvoimin, jalat tukevasti maan pinnalla. Kookoshedelmät leikataan irti pitkien bambukeppien päähän kiinnitetyillä sirpeillä. Kookospalmu Kookoksen satomäärät vaihtelevat suuresti vuodenajasta riippuen. - Satokauden huippuaikaan, huhtikuussa yksi puu voi tuottaa 50-100 hedelmää kuukaudessa, kun heikoimmillaan kuukausisato jää vain noin viiteen pähkinään, kertoo Mamon. |
A. Kookospalmu - sukunsa ainokainen Kookospalmu (Cocos nucifera) kuuluu hyvin vanhaan ja laajaan palmukasvien heimoon (Arecaceae). Se on 20-25 metriä korkeaksi kasvava haaraton puu, jonka lehdet ovat pariliuskaisia, jopa 6 metriä pitkiä ja 15 kiloa painavia. Kookospalmut ovat enimmäkseen ristipölytteisiä, ja niiden siitepöly leviää sekä tuulen että hyönteisten avulla. Pitkät, haaraiset kukinnot kiinnittyvät lehtihankoihin. Koska kookospalmu kuuluu yksisirkkaisiin kasveihin, sillä ei ole lainkaan jälttä, jonka avulla se kasvaisi paksuutta tai korjaisi runkoon tulleita vaurioita. Sen tasapaksu runko syntyykin kokonaan primaarikasvuna laajasta kärkikasvusolukosta. Puun iän voi laskea lehtiarvista, jotka jäävät runkoon vuosittain pudonneista lehdistä. Kookospalmulla ei ole myöskään yhtenäistä nilaa, joten puu ei kuole, vaikka sen ympäri veistettäisiin ura. Kookospalmu on sukunsa ainoa edustaja ja kasvaa yleisesti luonnonvaraisena trooppisilla rannikkoalueilla. Sen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisimmin se on kotoisin itäisen Tyynenmeren alueelta. Viljelyyn se otettiin Kaakkois-Aasiassa yli 3 000 vuotta sitten. B. Monikerroksinen ja Kookospalmun hedelmä on luumarja, joka kehittyy täysikokoiseksi kuudessa kuukaudessa ja kypsyy vuodessa. Hedelmä on rakenteeltaan erikoinen. Hedelmäkuoren ulkokerros (eksokarppi) on sileä ja sen väri vaihtelee tyypistä ja kypsyysasteesta riippuen vihreästä oranssinruskeaan. Sen alla on paksu, karkeista kuiduista muodostuva välikerros (mesokarppi). Kun kuitukerros poistetaan, jää jäljelle hedelmän kookospähkinäksi kutsuttu osa. Kookoksen siementä suojaa edelleen hedelmäkuoren kivikova sisäkerros (endokarppi). Jos sen saa rikki, tulee vastaan ruskea, pehmeä siemenkuori. Ruskean siemenkuoren alla on kookoksen arvokkain osa, vitivalkoinen kiinteä siemenvalkuainen ja sen ontossa sisäosassa vielä nestemäinen siemenvalkuainen. |
Hän kehuu kookospalmua helpoksi ja terveeksi viljelykasviksi. Menestyäkseen se tarvitsee paljon valoa sekä läpäisevän ja ilmavan maaperän. Ravinteiden suhteen se ei ole kovin vaativa, kasvaahan se luonnonvaraisena usein merenrantahietikollakin. Eivätkä taudit ja tuholaisetkaan ole Ampravan viljelmiä liiemmälti kiusanneet.
Kookoksen arvokkain osa on kiinteä siemenvalkuainen, joka on 60-70 %:sesti öljyä. Ampravan alueen kookosten siemenvalkuainen ei kuitenkaan mene öljyntuotantoon, vaan kookosmaidon valmistukseen. Kaakkois-Aasiassa kookosmaidoksi kutsutaan kiinteästä siemenvalkuaisesta hienontamalla, liottamalla ja puristamalla saatua rasvapitoista, valkeaa nestettä, jolla on yhtä tärkeä asema sikäläisessä keittiössä kuin meillä lehmän maidolla ja kermalla.
Ampravassa viljelijät myyvät kokonaiset hedelmät tukkuostajille, jotka kuorivat niistä päällimmäiset kerrokset pois ja lähettävät puhtaanvalkoisen siemenvalkuaisen ’kookosmeijereihin’, jotka jatkojalostavat valkuaisen kookosmaidoksi. Suurin osa maidosta menee välittömään kulutukseen, osa purkitetaan ja osasta tehdään kookosmaitojauhetta.
Ravinto-opillisesti kookosöljy tai -maito eivät ole parhaita terveystuotteita. Kookosöljy sisältää - toisin kuin muut kasvisöljyt - jopa noin 90 % tyydyttyneitä, lyhytketjuisia rasvahappoja, joiden tiedetään edesauttavan sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.
Suomessa kasvitiede on nimennyt kookoksen nestemäisen, kirkkaan siemenvalkuaisen maallikkoa hämäävästi kookosmaidoksi. Kyseessä on kuitenkin väritön neste, suosittu janojuoma, joka yleensä nautitaan suoraan pähkinästä juoden. Ampravassa tästäkin raaka-aineesta on jalostettu myyntituote: jälkiruokahyytelö, jota kaupunkilaiset ostavat pikkupurkeissa Bangkokin supermarketeista.
Mahlasta tehdään
viiniä ja sokeria
Kookospalmun sokeripitoista mahlaa käytetään yleisesti palmuviiniksi, josta saadaan tislaamalla palmuviinaa, arrakkia. Ampravan alueella ei alkoholijuomia tuoteta - ei ainakaan myyntiin saakka - sen sijaan mahla haihdutetaan palmusokeriksi. Tästä raaka-aineesta tehdään suurin osa thaimaalaisista jälkiruoista ja makeisista.
Arb-muori ja Oum-vaari ovat jo ikäihmisiä, mutta tekevät edelleen päivittäin kaksi annosta kookossokeria. Muori kiipeää ketterästi tikapuita myöten kookoksen latvaan, leikkaa viidakkoveitsellään lähes metrin pituisesta, vielä avautumattomasta kukinnosta pään poikki ja kiinnittää muoviastian leikkauspinnan alapuolelle. Kuuden tunnin kuluttua hän käy noutamassa kustakin kukinnosta noin puoli litraa makeaa nestettä.
Mahlan keittämisestä sokeriksi vastaa isäntä. Hän kaataa nesteen avotulella kuumenevaan suureen vokkipannuun. Ensin mahlaa keitetään kokoon reilu tunti, jolloin jäljellä on enää neljännes alkuperäisestä nestemäärästä. Sen jälkeen pannu nostetaan tulelta ja massaa sekoitetaan voimakkaasti suurella vispilällä, jotta haihtuminen jatkuisi vielä sokerin viiletessäkin. Lopuksi sokerimassa nostetaan pienempiin annosmuotteihin jähmettymään.
Kovin monella tilalla ei enää keitetä palmusokeria perinteisin menetelmin, sillä työ on rankkaa ja aikaa vievää. Muorikin vie ensimmäisen erän keräilyastiat puuhun sähkölamppu otsalla kello neljältä aamulla, jolloin alkaa myös edellisen päivän päätteeksi kerätyn nesteen keittäminen. Työpäivä on ohi vasta myöhään iltapäivällä, kun viimeinen neste-erä on kerätty.
Kuidusta kasvualusta
janoiselle orkidealle
Kookospalmun runkoa on käytetty aina rakennuspuuna ja monien tarve-esineiden materiaalina. Se soveltuu veneenrakentamiseen, puhelinpylvääksi, ovenkarmiksi, pöydän pinnaksi, puukauhaksi, syömäpuikoiksi. Puun lehdistä ja lehtiruodeista on valmistettu koreja, hattuja, lintuhäkkejä. Kivikova hedelmäkuori on muuttunut taitavissa käsissä kauhoiksi, kulhoiksi, lusikoiksi - nykyisin monenkirjaviksi matkamuistoesineiksi. Kaikkea tätä tehdään yhä Ampravan alueella esimerkiksi paikallisessa huonekalutehtaassa, omavaraispankin sorvauskursseilla ja kotityönä muiden töiden ohella.
Kookoksen hedelmäkuoren kuidusta on perinteisesti kudottu mattoja ja punottu köysiä. Nyt kookoskuidulle on keksitty uudempikin käyttötarkoitus. Huokoinen kuitu on havaittu vedenpidätyskykynsä ansiosta hyväksi kasvualustaksi. Hienoksi rouhituilla kookoskuidulla kuohkeutetaan jäykkää maa-ainesta tai sitä pussitetaan sellaisenaan samalla tavalla kuin Suomessa turvetta.
Muang Main kylässä toimii perheyritys, joka on kehittänyt täsmätuotteen orkideanviljelijöille. He leikkaavat isolla leikkurilla kookoshedelmästä irrotetuista kuitulohkoista tasamittaisia paloja, jotka asetellaan tiiviisti limikkäin ja sidotaan yhteen muovinauhalla sekä puutikuilla. Näin saatu noin 30 x 40 cm:n levy on imukykyinen, kestävä ja helposti liikuteltava kasvualusta.
© Muista tekijänoikeudet