Maailman Sivu (Aamulehti 20.10.1998 - Hannu Pesonen) Jiraporn Yuansuk tietää, että seitsemän kuukauden ikäinen tyttövauva jota hän ruokkii sylissään ei elä enää kauan. Kahdeksan vuotta sairaanhoitajana aidsia sairastavien lasten orpokodissa Thaimaan ja koko Aasian vaikeimmalla tautialueella Chiang Maissa ei ole kovettanut tai katkeroittanut Jirapornia, mutta opettanut hyväksymään tylyt tosiseikat. "Hän sairastuu usein ja vaikeasti", Jiraporn sanoo ja syöttää hellävaroen vihreää vihannes- ja riisivelliä vauvalle, jonka ruskeat silmät vettyvät tämän tästä kun röyhtäilyt tuovat liemen takaisin kurkkuun ärtyneestä vatsasta.Thaimaassa olet usein aidsin uhri syntyessäsi
"Kutsumme vauvaa Tangiksi. Sana tarkoittaa vihannesta. Emme tiedä hänen oikeaa nimeään, sillä hänet löydettiin hylättynä ja toimitettiin meille eräästä toisesta sairaalasta", Jiraporn kertoo.
Tarina on tuttu Viengpingissä, pohjois-Thaimaan ensimmäisessä ja tärkeimmässä orpokodissa, joka vastaanottaa jatkuvasti hylättyjä, hyväksikäytettyjä ja orpoja vauvoja ja pikkulapsia.
Avioliiton ulkopuolinen raskaus on häpeä, ja vielä pahempi tilanne on, jos äiti epäilee tai on saanut tietää lapsella olevan aids. Thaimaassa jätetäänkin vastasyntyneitä runsaasti sairaaloiden ja valtionlaitosten ovelle.
Orpokoti majoittaa paraikaa 145 alle kuusivuotiasta lasta. Heistä kahdellakymmenellä on hiv-tartunta, monilla jo aidsiksi puhjenneena.
"Aids-tartunnan äidiltään saaneiden lasten keskimääräinen elinikä on viidestä seitsemään vuotta. Täällä he saavat lääkintää oireeiden mukaisesti sairastellessaan, mutta varsinaisiin aids-lääkkeisiin meillä ei ole varaa", kertoo valtion varoin toimivan orpokodin varajohtaja Wiyada Phothiard.
Aids on Thaimaassa jo vitsaus, joka koettelee koko yhteiskunnan kestokykyä
syrjäisimpiäkin vuoristokyliä myöten. Thaimaan 60 miljoonasta asukkaasta noin 700 000
arvioidaan kantavan HI-virusta. Vuoteen 2000 mennessä aids-orpojen määrän ennustetaan
kasvavan yli 100 000:een ja aids-tartunnan äidiltään saaneiden vauvojen määrän 350
000:een.
Pahamaineisessa Kultaisessa kolmiossa lähellä Burman rajaa sijaitseva Chiang Mai ja
sitä ympäröivät ylänkö- ja vuoristokylät ovat maan pahinta aids-seutua. Täältä
on perinteisesti lähdetty suuri joukoin työn perään
Bangkokiin ja muihin kaupunkeihin. Myös tyttöjen luovuttaminen kotoa seksiteollisuuden
käyttöön on ollut maan tapa seuduilla, joilla ansiot ovat niukkoja tai olemattomia.
Viengpingin orpokoti oli pitkään pohjois-Thaimaan ainoa hylättyjä ja orpoja lapsia
vastaanottava valtionlaitos. Sen jälkeen kun Chiang Maissa tavattiin ensi kerran
hiv-tartunnan äidiltään saanut lapsi vuonna 1990, aids-ongelma alkoi paisua nopeasti.
Viengpingin voimavarat kävivät pian riittämättömiksi ja muitakin on perustettu viime
vuosina.
Aids-lasten oleskelutila muistuttaa päiväkodin leikkihuonetta, mutta lasten liikehdintä
on heidän ikäänsä nähden horjahtelevaa ja vaivalloista.
Jiraporn on vienyt Tangin nukkumaan ja auttaa nyt luokseen konttaavaa kolmivuotiasta,
pyytävästi hymyilevää Toe-poikaa. Toe ei osaa puhua, ymmärtää vain joitakin
yksinkertaisia asioita, eivätkä hänen jalkansa ole
tarpeeksi voimakkaita kannattamaan häntä pystyssä. Silti hän ilostuu silmin nähden
seurasta.
"Olin hyvin surullinen kun aloitin tämän työn. Kuvat jotka päivittäin näin,
palasivat voimakkaina mieleeni aina kotona töiden jälkeen. Mutta nyt viihdyn työssäni,
vaikka se ehkä kuulostaakin oudolta. Minulle antaa voimia
se, että tiedän yrittäväni parhaani näiden lasten hyväksi vaikka se onkin lopulta
toivotonta. Sekin on tärkeää, että voimme tarjota heille yhteyden muuhun
maailmaan", Jiraporn erittelee tunteitaan.
Viengpingin toiminnan johtoajatus tiivistyykin kysymykseen: olisiko parempi jos he eivät
saisi huolenpitoa? Tarkoituksena on antaa lapsille mahdollisimman ihmisarvoinen elämä
taudista huolimatta.
Sitä paitsi arpa voi joskus pyöräyttää hoitoon otetulle lapselle odottamattoman
onnennumeron. Äidin kehosta vauvaan siirtyneet vasta-aineet, joiden perusteella
vastasyntynyt on luokiteltu hiv-positiiviseksi saattavat
kadota, kun lapsen omat vasta-aineet voittavat kamppailun. Tämä tapahtuu yleensä siihen
mennessä kun lapsi on puolitoistavuotias.
Pihanurmikolle leikkimään kokoontuvien aids-lasten joukossa on yksi tällainen
onnellinen. Kahdeksanvuotias Thirabhon-tyttö määriteltiin vauvana hiv-tartunnan
saaneeksi. Sen jälkeen häntä ei ilmeisesti ole testattu vaan
pidetty aids-lasten joukossa. Äskettäinen uusi testi tuotti kuitenkin negatiivisen
tuloksen.
Ehkä kyseessä on väärä testitulos ja tyttö on sittenkin sairas?
"Se on vielä tarkistettava uusintatestillä. Joka tapauksessa Thirabhonilla on
sydämessä läppävika. Se on kuitenkin mahdollista korjata suhteellisen yksinkertaisella
leikkauksella", Wiyada sanoo.
Thirabhon ei tiedä tästä mitään. Hän virnistelee iloisesti ja vähän hämillään.
"Hän on iloinen ja onnellinen lapsi, joka pitää nukeista ja vaatteista ja
hiustensa laittamisesta", Jiraporn sanoo hellästi.
Ryhmän toinen kahdeksanvuotias, vakava ja mietteliäs Singkaan Doi ei ole yhtä onnekas.
Poika löydettiin hylättynä alle vuoden ikäisenä vauvana. Tällä hetkellä poika on
terve, mutta hänellä on usein ripulia, ihottumaa ja
paiseita.
"Hän käsittää kyllä kaiken, mutta hitaammin kuin muut samanikäiset. Nyt häntä
tutustetaan terveisiin ikätovereihinsa. Hän osaa jo vähän lukea ja
kirjoittaakin", Jiraporn kertoo ylpeänä.
Aids-lapset ovat muutenkin päivittäin tekemisissä muiden orpojen kanssa, mutta heille
ei kerrota heidän sairaudestaan. Voi vain arvailla kuinka paljon Singkaan tajuaa.
"Opetamme kaikille lapsille, että heitä voi kosketella, pitää kädestä ja olla
heidän seurassaan aivan tavalliseen tapaan", Wiyada sanoo.
Viengpingissä on hiljattain käynnistynyt jälleenyhdistämisohjelma, jonka tavoitteena
on palauttaa lapsia joko isovanhempiensa tai muiden sukulaisten hoiviin tai
hankkimaan heille adoptiovanhemmat.
Ohjelmaa suunnittelee ja tukee Plan, 45 kehitysmaassa työskentelevä kansainvälinen
avustusjärjestö joka on keskittynyt ennen kaikkea lasten olojen ja asuinympäristön
kohentamiseen.
"Omaisten etsintä jatkuu senkin jälkeen kun lapsi on jo otettu asukiksi. Ohjelman
tarkoituksena on neuvotella heidän kanssaan ratkaisu, joka takaisi että lapsi saa
varttua turvallisesti kotioloissa", kertoo Planin
uusiseelantilainen työntekijä Annie Harper.
"Aika usein isovanhemmat pyrkivät tuomaan vanhempien hylkäämän tai orvoksi
jääneen lapsen tänne. Me kerromme heille, että voimme tukea heidän ponnistelujaan
taloudellisesti, jos he ottavat lapsen kasvattaakseen -
riisiä, vaatteita ja koulukirjoja. Viime aikoina suurin osa heistä onkin
suostunut".
Vanhempiensa hylkäämien lasten kohtalo on kova Thaimaassakin. He saattavat saada
turvapaikan naapureilta tai buddhalaisluostareista, mutta moni elää koko lapsuutensa
slummeissa, jää henkisesti jälkeen ja joutuu
seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Kaltoin kohdeltujen lasten määrä on kasvanut Aasian talouskriisin heijastusvaikutusten
takia. Thaimaan aiempi yli kahdeksan prosentin vuotuinen talouskasvu on tyrehtynyt
tyystin, mikä merkitsee, että arviolta
2,9 miljoonaa thaimaalaista menettää työpaikkansa tänä vuonna ja aasialaisittain
melko hyvä sosiaaliturva rakoilee jo pahasti.
© Muista tekijänoikeudet