Sri Lanka: Levoton saari

Maailman Sivu (Eedenistä Itään 3-1989 - Tove Selin) Sri Lanka on pysynyt lehtien vakituisena pikku-uutisena jatkuvasti. Tämä kaunis saarivaltio Intian eteläpuolella on saanut aikojen alusta kärsiä eri valloittajien ikeen alla. Kun saari vihdoin itsenäistyi englantilaisten siirtomaaherruudesta vuonna 1949 Ceylon-nimisenä, eivät kärsimykset päättyneet ainakaan maan tamiliväestön osalta.

Etniset ongelmat

Sri Lankassa on kaksi etnistä ongelmaa. Toinen on vedda-kansa, joka on saarten alkuperäiskansa. Se ajettiin viidakkoon jo 2000 vuotta sitten ja on nykyään miltei olematon. Tämä ongelma on siis jo löytämässä ratkaisunsa.

Toinen, sitkeämpi, on saaren nykyisin jo vähemmistökansallisuudeksi jääneen tamiliväestön jatkuva vainoaminen. Tamilit, joita nykyisin on n. 12,5 % maan väkiluvusta, tulivat saarelle samoihin aikoihin kuin maan valtaväestö singalit. Intiassa on myös tamileja, joita käytettiin Englannin siirtomaavallan aikana halpana työvoimana.

Historia

Tamilien historia ei ole aina ollut yhtä lohduton. 1200-luvulla heillä oli jopa oma kuningaskuntansa. Se kuitenkin menetti 1500-luvulla itsenäisyytensä, kun portugalilaiset tulivat ja valloittivat vuonna 1505 osan saarta. Seuraava siirtomaaherra oli Alankomaat, joka karkoitti portugalilaiset noin vuonna 1650. Vuonna 1795 puolestaan britit valtasivat saaren. Kun sitten toisen maailmansodan jälkeen brittien siirtomaaimperiumi mureni ja naapurimaa Intia itsenäistyi, sai silloin Ceylonina tunnettu saari itsenäisyytensä takaisin. Maan sisäpolitiikka on kuitenkin ollut hyvin rauhatonta tämän jälkeen.

Ratkaisuyrityksiä

Tamiliongelmaa ei yritetä ratkaista poliittisesti, vaan yksinkertaisesti sotilaallisesti murskaamalla. Tamilit oli tarkoitus sirotella tasaisesti ympäri maata ja sulauttaa nopeasti pääväestöön. Siitä seurasi tietysti sota, jonka keskelle vuoden 1987 heinäkuussa saatiin aikaan rauhansopimus. Sopimuksessa tunnustetaan, että Sri Lanka on monikulttuurinen ja -uskontoinen maa. Kuitenkin singalien pääuskonto buddhalaisuus on maan virallinen uskonto (70%). Tamilit ovat hinduja, joita on n. 18%.Islamilaisia maassa on n. 7%. Sri Lankassa noudatetaan samaa teoriaa kuin Israelissa ja Pakistanissa, eli uskonto jakaa eri kansallisuuksiin.

Hävitys

Sopimuksen mukaan tamilialueista, itäisestä ja pohjoisesta provinssista, piti tehdä itsehallintoalue. Vuonna 1987 piti olla vaalit, mutta niitä ei järjestetty. Alueesta piti tulla itsenäinen maakunta, jonka asukkaat valitsevat hallinnon. Itäisessä provinssissa pidettiin kansanäänestys vuonna 1988.

Vuodesta 1977 lähtien presidentti Jayawardena harjoitti uudisasutuspolitiikkaa itäisessä provinssissa. Tamilien mielestä tämä muistuttaa Israelin harjoittamaa politiikkaa. Presidentti saikin asiantuntija-apua Israelista ja rahaa Yhdysvalloista.

Kehitys itäisessä maakunnassa on sittemmin ollut sen suuntaista, että tamiliväestön osuus on jatkuvasti laskenut. Vuonna 1921 singaleja oli vain 4,5%, vuonna 1953 13% ja vuonna 1981 jo 25% alueen väestöstä. Vuoden 1981 jälkeen alkoi hyvin voimakas uudelleenasutus.

Strateginen alue

Etnisen ongelman takana eivät ole pelkästään kansallisuuskysymykset, vaan kuvaan astuvat nopeasti suurvaltojen intressit. Tamilien asuttamalla itäisellä alueella on hyvin tärkeä satama, Trinconmallee, jonka vuoksi aluetta ei voida koskaan luovuttaa tamileille. Intia on huolestunut siitä, että Trinconmalleen satamaa käytettäisiin sitä vastaan. Siksi Intian sisällytti sopimukseen kohdan, joka kieltää alueen radioasemien käytön sotilaalliseen tarkoitukseen tai tiedustelutoimintaan.

Kieliriidat

Sri Lankan virallinen kieli on singali, mutta myös tamili ja englanti haluttiin virallistaa. Kieliristiriidat ovatkin poliittisen taistelun tärkeimpiä elementtejä.

Intian toimet

Intia lähetti alueelle rauhanturvajoukkoja huolehtimaan rauhansopimuksen toteuttamisesta. Joukot joutuivat pohjoisosissa taisteluihin, mistä seurasi ongelmia pääministeri Rajiv Gandhin kotimaassa.

Intia pitää tarkasti silmällä, mitä Sri Lankalla tapahtuu. Se kouluttaa ja aseistaa maan armeijaa. Intialaiset tutkijat ovat olleet huolissaan Sri Lankan talouden militarisoitumisesta, sillä se voi muodostua uhkaksi myös Intialle.

Sissit

Radikalismin aalto pyyhkäisi 1970-luvulla yli Sri Lankan ja kosketti erityisesti tamiliopiskelijoita. Nuoret olivat jo aikaa sitten turhautuneita ja päättivät aloittaa aseellisen taistelun. Pian muodostuikin kymmenkunta erilaista sotilaallista organisaatioita. 1970-80 -lukujen vaihteessa voimakkaimmaksi nousi The Liberation Tigers of Tamil Eelam (LTTE).

Hallitus hermostui, ja vuosina 1983 -1984 sotilasmenot nousivat jyrkästi. Hallitusta tukevat erityisen innokkaasti Israel ja Pakistan, jolla on Sri Lankassa sotilasattashea. Myös Englanti on mukana SAS-erikoisjoukoillaan. Ne kouluttavat hallituksen armeijaa. Aseita toimittavat Etelä-Afrikka, Etelä-Korea ja Taiwan. Voice of America halajaa sekin Sri Lankan maaperälle. Yhdysvaltalaisilla yhtiöillä on Trinconmalleessa öljyterminaaleja, jotka eivät saa joutua vääriin käsiin. Vuodesta 1981 ovat amerikkalaiset alukset, myös sota-alukset, saaneet käyttää Trinconmalleen satamaa. Haluaako USA sinne laivastotukikohdan?

Etninen ongelma onkin muuttunut suurvaltastrategiseksi ongelmaksi. Hallitus on pakotettu myymään etuja USAlle. Se on tietysti uhka Intialle. Siitä syystä tuli pääministeri Gandhille kiire saada aikaan jonkinlainen ratkaisu "etniseen ongelmaan".

Vaalit

Ennen viime joulukuun presidentinvaaleja tilanne kärjityi entisestään. Nyt ei ollut kysymys vain tamileista ja singaleista, vaan singalit alkoivat rähistä keskenään. He tappelivat siitä, kuka on kaikista isänmaallisin. Kansan vapautusrintama JVP (Janati Vimukthi Peramuna) vaati hallitusta pitämään tamilit paremmin kurissa ja aloitti murhien sarjan, pahimmillaan 15 päivässä. Niillä se yritti saada pontta vaatimuksilleen. Oppositio oli yhdistänyt voimansa kaataakseen valtaa pitävän puolueen, United National Partyn (UNP) presidenttiehdokkaan, pääministeri Ranasinghe Premasadan.

Opposition yhteinen ehdokas oli Sri Lankan Freedom Partyn (SLFP) ehdokas, entinen pääministeri ja SLFP:n johtaja rouva Sirivamo Bandaranaike. Seitsemän puolueen liittoutuma sopi yhteisestä symbolista ja väristä sekä julistuksesta ja lähtökohdista JVP:n vaatimuksesta.

Kansan Vapautusrintama

JVP syntyi vuonna 1967, jolloin se oli radikaali nuorisoryhmä maolaisen vasemmiston sisällä. Pian sen kehittyi opiskelijanuorison vallankumoukselliseksi vastineeksi maan parlamentaariselle vasemmistolle. Se tavoitteli kuubalaistyylistä vallankumousta, jossa noudatettaisiin eräänlaista marxismia: sekoitus stalinismia, maoismia, castroismia ja nationalismia. JVP levitti aseellisen vallankumouksen ajatusta erityisesti singalien, maaseutuväestön, koulutettujen ja työttömien keskuudessa. Vuonna 1971 JVP yritti aseellista vallankaappausta, mutta epäonnistui kannatuksen ja aseiden puutteen vuoksi.

Bandaranaiken vaalitappio vuonna 1977 käänsi JVP:n onnen. Uusi UNP-hallitus takasi vangituille JVP:n johtajille armahduksen ilman ehtoja vuonna 1977. JVP innostui virallisesta asemastaan ja hyvistä suhteistaan UNP:hen niin, että se lähti parlamentaarisen politiikan tielle. Se osallistui kunnallisvaaleihin Colombossa, aluevaaleihin vuonna 1980 ja presidentinvaalehin vuonna 1982, missä sen johtaja Wijeweera sai vähän yli 400 000 ääntä. Parlamentissa JVP ei juurikan kampanjoinut UNP:tä vastaan. Välit menivät kuitenkin poikki vuonna 1983, jolloin presidentti Jayawardena syytti JVP:tä ja paria muuta vasemmistopuoluetta tamilienvastaisista väkivaltaisuuksista heinäkuussa 1987.

Presidentin tarkoitus oli suojella oman puolueensa miehiä, joiden sekaantuminen mellakoihin tiedettiin aivan liian hyvin noihin aikoihin.

Muutos

Vähitellen JVP omaksui vahvan singalishovinismin. Se jatkoi aseellista kamppailuaan tällä kertaa iskulauseenaan "Suojelkaa isänmaata". Singaliyhteisö oli alkanut tuntea kasvavaa epävarmuutta sen jälkeen, kun etninen sota pohjoisessa oli käynyt yhä verisemmäksi, ja Jayawardenan hallitus oli kyvytön puolustamaan singalisiviiliväestöä tamilisissien terroristi-iskuja vastaan.

JVP piti presidentti Jayawardenan ja pääministeri Gandhin heinäkuussa 1987   allekirjoittamaa rauhansopimusta maanpetturuutena. JVP järjesti mellakoita allekirjoituksen aikana ja pääministeri Gandhi oli vähän sen jälkeen päästä hengestään, kun merisotilas iski häntä kunniavartioissa kiväärinperällä.

Muutamaa päivää myöhemmin JVP järjesti taas mielenosoituksia etnisen kysymyksen polittisen ratkaisun puolesta. Eräs sen palkatuista tappajista heitti kaksi kranaattia komiteahuoneeseen, missä presidentti oli juuri selvittämässä rauhansopimusta hallitusparlamentaariselle ryhmälle. Kranaatit tappoivat kaksi nuorempaa ministeriä ja haavoittivat vakavasti useita muita.

Patriotismi

Isänmaanpettureita vastaan organisoitiin toinenkin joukko, DJV eli Isänmaallisen Kansan Rintama. heidän tappolistansa oli laaja. Siihen kuului niin hallituspuolueen poliitikkoja, poliiseja kuin muitakin, jotka edustivat aseistettuja voimia, heidän perheitään, hallituksen virkamiehiä, vasemmistojohtajia sekä keitä hyvänsä, jotka uskalsivat olla eri mieltä JVP:n politiikan kanssa tai olla tottelematta sen käskyjä.

Uhri

Merkittävin ja ehkä juhlituin uhri JVP:n ja DJV:n murhakampanjassa oli näyttelijä-josta-tuli-poliitikko Vijaya Kumaratunga, Sri Lankan Mahajana Partyn (SLMP - Sri lankan Kansan Puolue) perustaja-johtaja. Kun hänet ammuttiin helmikuussa 1988, häntä oltiin juuri nimittämässä uuden United Socialist Alliancen johtajaksi ja sen presidenttiehdokkaaksi. Kumaratunga, joka oli Bandaranaiken vävy, oli ennen  toiminut SLFP:ssä. Vuonna 1984 hän erosi siitä ja perusti muutaman kannattajansa kanssa SLMP:n. Kumaratunga oli äärimmäisen suosittu filmitähti ja kunnioitettu nuori karismaattinen johtaja, joka vaati oikeudenmukaista polittista ratkaisua etniseen kysymykseen. Hän oli aiheuttanut jopa kateutta kilpailijoissaan, kun hän vieraili Jaffnassa ja Madrasissa tapamassa tamilisissijohtajia varmistaakseen eräiden singalipanttivankien vapauttamisen ja välittääkseen rauhan ja hyväntahdon viestin tamileille. Tämä tapahtui silloin, kun muut singalipoliitikot etelässä keskustelivat siitä, miten tehokkaimmin hävittää tamilien separatistiliike.

Kumaratunga oli suosittu sekä singalien että tamilien keskuudessa, ja se yhdessä polittisen aseman kanssa takasi hänelle Sosialistisen Liiton johtajuuden. Hänen johdollaan USA:sta olisi voinut tulla merkittävä haaste erityisesti SLFP:lle ja JVP:lle, koska hän edusti näkemystä etnisestä sovinnosta uudistamalla olemassaolevia poliittisia rakenteita niin, että etnisten vähemmistöjen kohtuulliset vaatimukset otettaisiin huomioon. Kumaratunga kuitenkin surmattiin vain viisi päivää ennen Yhdistyneen Sosialistien liiton ensiesiintymistä. DVJ otti kunnian itselleen petturin kuolemantuomion täytäntöönpanosta.

Vastaavanlaisia murhia tehtiin kymmenen päivässä. Erityisesti kohteena olivat USA:n aktivistit.

Ratkaisu

SLFP:n johtajat ilmoittivat, että JVP laskee aseensa sinä päivänä, jolloin Bandaranaike valitaan presidentiksi. Näin se yritti uskotella, että se yksin pystyisi pitämään yllä lakia ja järjestystä. Toisin kuitenkin kävi. Marraskuun 5. päivänä 1988 rouva Bandaranaike käänsi tyystin kelkkansa ja ilmoitti seitsemän puolueen liittoutumalle, että hän esiintyykin vain oman puolueensa SLFP:n presidenttiehdokkaana omine tunnuksineen. Niinpä sitten 19.12.1988 järjestetyissä vaaleissa voiton vei UNP:n ehdokas Ranasinghe Premadasa. Hänen valintansa jälkeen ovat väkivaltaisuudet laantuneet niin, että 11.1.1989 lakkautettiin viisi ja puoli vuotta jatkunut poikkeustila.

- - - - - -

Epilogi: - Vuoden 1989 alun optimismi vaihtui pian nopeasti huonontuneeseen ihmisoikeustilanteeseen vuosina 1989 - 1990. Se johti muun muassa kehitysavun voimakkaaseen vähenemiseen. Eedenistä Itään 2/90 käsitteli aihetta otsikolla Sri Lanka:  konflikti leviää (kirj. Taina Dahlgren). Hallitus oli perustanut keskitysleirimäisiä pidätyskeskusksia opiskelijoille ay-aktiiveille ja JVP nujerrettiin täydellisesti. Maassa alkoi liikkua Latinalaisen Amerikan tyyliin kuolemanpartioita, vigilantteja, joilla oli takanaan hallituksen tuki. Runsaat 30.000 ihmistä sai surmansa vuonna 1989. Valtaosa heistä oli siviilejä.

© Muista tekijänoikeudet