Pakistan:
Seurauksena usein vain lisää kurjuutta:
Länsimaiden painostus ei poista Aasian lapsityöongelmaa

Maailman Sivu (STT 12.12.1997 - Meiling Malmberg) Painostus ei ole mikään ratkaisu eteläisen Aasian lapsityöongelmaan. Tosiasiassa hallitusten painostamien vain pahentaa lasten asemaa: miljoonien rutiköyhien perheiden lapset ajautuvat entistä pahempaan ahdinkoon. Näin sanovat kuin yhdestä suusta pakistanilainen toimittaja
Behroz Khan ja professori Hamid Kizilbash.

Molemmat muistuttavat, että lasten työskenteleminen on Aasian maissa syvään juurtunut perinne. Köyhien perheiden lapset ovat myös ylpeitä siitä, että he pystyvät osallistumaan perheensä elantoon. Yli 140 miljoonan asukkaan
Pakistanissa kaksi kolmannesta perheistä on köyhiä ja asuu maaseudulla.

"Lapsityötä ei voida kieltää vain siksi, että te länsimaalaiset olisitte tyytyväisiä", laukoo Lahoren yliopiston professori Kizilbash. Hän arvostelee ankarasti monikansallisia suuryrityksiä, kuten urheilutarvikkeiden valmistajia, jotka saattavat pistää painostuksen seurauksena pystyyn yhden koulun ja jatkaa sen jälkeen jalkapallojen halpatuotantoa Pakistanissa.

Usein työn tekevät vikkeläsormiset pikkupojat. Jos heidät on karkotettu tehtaista, he siirtyvät työskentelemään kodin seinien sisäpuolelle. Minimipalkkoja ei tunneta: poika saa pallon valmistamisesta noin 30 penniä, kun samainen pallo maksaa vaikkapa Kaliforniassa 30 dollaria eli noin 160 markkaa.

Behroz Khan kertoo, että kun kohu käsintehtyjä jalkapalloja valmistavista pikkupojista oli suurimmillaan, Yhdysvallat perui kolmen miljoonan pallon tilauksen vaimentaakseen arvostelua kotimaassa. Pallot oli jo tehty, ja peruutus oli kova isku monille köyhille perheille.


Ojasta allikkoon

Varsinkin tytöt joutuvat helposti ojasta allikkoon saatuaan lännen painostuksen vuoksi potkut esimerkiksi vaatetehtaasta: usein he ajautuvat prostituutioon tai joutuvat raatamaan aamusta iltaan jonkin rikkaan perheen
palvelijoina. Sillä töitä heidän on tehtävä yhteiskunnassa, jossa ei ole olemassa mitään sosiaalisia turvaverkkoja.

Professori Kizilbashin mielestä lapsityöongelma voidaan ratkaista vain järjestämällä lapsille koulutusta työn ohella, esimerkiksi tunti pari työn jälkeen, säätämällä järkevät työajat (6-8 tuntia) sekä kieltämällä vaaralliset työt, valvomalla työoloja ja järjestämällä lapsille jonkinlainen terveydenhuolto.

Nyt lapsi voi paiskia töitä 16 tuntia päivässä ilman taukoja. Työnantajat pahoinpitelevät usein pieniä työläisiään sillä verukkeella, että he itsekin oppivat aikoinaan tekemään ahkerasti työtä juuri ankaran ruumiillisen
kurituksen ansiosta.

Professori kertoo 12-vuotiaasta pojasta, joka joutui lopettamaan koulunsa, kun hänen isänsä kuoli. Hänestä tuli perheenpää ja hän oli vastuussa äitinsä ja nuorempien sisarustensa elatuksesta. Poika pääsi verstaaseen töihin, ja hänelle järjestettiin ammattiin liittyvää koulutusta pari tuntia töiden jälkeen. Hän menestyi työssään hyvin ja pääsi vähitellen paremmille palkoille.


"Nälkäinen haluaa vain syödä"

"Kun ihminen näkee nälkää, hänelle on turha selittää, että pitäisi hankkia koulutusta. Ihmiset lähettäisivät kyllä lapsensa kouluun, jos heillä vain olisi siihen varaa", sanoo puolestaan Peshawarissa ilmestyvän kriittisen The
News -lehden toimittaja Behroz Khan.

Ongelmaa pahentaa se, että opettajan ammatti ei ole maassa arvostettu. YK tukee kehitysjärjestönsä UNDP:n välityksellä maan itäosassa koulutusprojektia, jonka tarkoituksena on hankkia peruskoulun opettajia etenkin maaseudulle ja nostaa samalla ammatin arvostusta.

Professori Kizilbashin mukaan Pakistanin hallitus ei piittaa vähääkään koululaitoksesta; koulurakennuksetkin saavat rauhassa rapistua.

"Odotimme vuosikymmeniä, että hallitus ryhtyisi toimiin. Nyt teemme yhteistyötä yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen, kanssa. Muutoksen voivat saada aikaan vain ihmiset itse, eivät hallitukset", sanoo projektissa
mukana oleva professori.

Hän pitää naisopettajien koulutusta erityisen tärkeänä: näin voidaan vaikuttaa äiteihin, jotta tytötkin lähetettäisiin kouluun.


Naisten vapautuminen on miehen kriisi

Hänen mukaansa tilanne onkin muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan viime vuosina. Tosin vieläkin puolet tytöistä lopettaa koulun jo muutaman vuoden jälkeen. Etenkin maaseudulla 7-8-vuotiaan tytön perinteinen rooli on
huolehtia pikkusiskoista ja -veljistä, ja 11-12-vuotiaiden pitää jo valmistautua avioliittoon.

"Läpimurto on kuitenkin tulossa: isätkin huomaavat jo, että koulutettu tyttö on hyvä juttu. Koko perheen elintaso nousee, kun tyttökin on käynyt koulua ja pääsee töihin", professori Kizilbash kiteyttää.

Toistaiseksi muutos on koskenut lähinnä vain keskiluokkaa ja alempaa keskiluokkaa. Köyhällä maaseudulla muutos vaatii aikaa.

"Samaan aikaan patriarkaalinen yhteiskunta on ajautunut kriisiin, sillä pakistanilaisen miehen ei ole helppo hyväksyä sitä, että naisella on omia menoja eikä tämä ole enää yhtä kuuliainen kuin ennen", Kizilbash nauraa.

© Muista tekijänoikeudet