Norsunluurannikko pyrkii Afrikan elefantiksi ja uskoo maanosan tulevaisuuteen:
EU:n myöntämien kauppaetujen poistumiseen on jo varauduttu

Maailman Sivu (STT 30.12.1998 - Niilo Simojoki) Saharan eteläpuolisesta Afrikastakin voi nousta teollisuusmaaksi, jos talous kasvaa ja yhteiskunnalliset olot säilyvät vakaina. Näin vakuuttaa
Norsunluurannikon presidentti Henri Konan-Bedie, jonka luotsaamalla maalla on ehkä parhaat edellytykset Afrikan "elefantiksi" - paikallinen vastine Aasian teollistuneille "tiikereille".

Oman maansa osalta presidentti uskoo muutoksen olevan mahdollinen jopa yhden sukupolven aikana, edellyttäen että talouskasvu pysyy nykyisellään (5-7 prosenttia) ja - mikä tärkeintä - rauha säilyy. Myös pääministeri
Daniel Kablan Duncan tunnustautuu "afro-optimistiksi".

"Aasia pääsi ylös oltuaan samassa tilanteessa 50 vuotta sitten. Ei ole mitään syytä, miksi Afrikka ei voisi päästä ylös, pääministeri sanoo. Kablan Duncanin mukaan Afrikan voimavaroja ovat nuori väestö ja valtavat
raaka-ainevarat. Heikkoutena on ollut huono koulutustaso, jota ainakin Norsunluurannikko pyrkii omalta osaltaan kohentamaan: koulunkäyntiaktiivisuus pyritään nostamaan nykyisestä 73 prosentista
100:aan viimeistään kymmenen vuoden kuluessa."

Irti yhdestä vientituotteesta

Elefantti ei kuulosta dynaamiselta, mutta pääministerin mukaan tärkeintä ovatkin neljä vakaasti seisovaa jalkaa: maatalouden monipuolistaminen ja uudenaikaistaminen, energia- ja mineraalivarojen tehokkaampi hyödyntämien,
viennin lisääminen ja palvelujen kehittäminen.

Norsunluurannikon heikkoutena on tähän saakka ollut voimakas riippuvuus yhdestä päävientituotteesta. Yli 40 prosenttia maailman kaakaosta tuottava maa saa vientituloistaan yli kolmanneksen kaakaosta. Pääministerin mukaan
tavoitteena onkin, että yhä suurempi osa raaka-aineesta jalostettaisiin Norsunluurannikolla.

Taakkana on ollut myös suuri ulkomainen velka, jonka hoitoon on mennyt pahimmillaan yli puolet valtion budjetista. Nyt Norsunluurannikko on mukana kansainvälisessä, köyhille ja raskaasti velkaantuneille maille
tarkoitetussa velkojen järjestelyohjelmassa.

Ohjelmaan valitut maat saavat osan veloistaan anteeksi, jos ne kolmen vuoden ajan toteuttavat vaadittuja uudistuksia mm. taloushallinnossa, sosiaalipolitiikassa, terveydenhuollossa ja koulutussektorilla. Norsunluurannikon osalta kolmen vuoden jakso päättyy vuonna 2001. Jo tämän vuoden budjetissa velanhoitokulut on supistettu "vain" 38 prosenttiin.

Hallitsevan PDCI-puolueen murskaenemmistön varjossa sinnittelevän opposition mukaan hallituksen kehut hyvästä talouskasvusta eivät heijastu tavallisten kansalaisten elämään - näin mm. siksi, että palkkataso on ollut jäädytettynä vuosikausia.

Pelin henki on vapaakauppa

Euroopan unioni ja 71 kehitysmaata neuvottelevat parhaillaan uusiksi nk. Lomén sopimusta, joka on säädellyt unionin kehitysyhteistyö- ja kauppasuhteita pääosin Euroopan entisistä siirtomaista koostuvaan maaryppääseen. Paitsi apua, sopimus on taannut kyseisten kehitysmaiden monille tuotteille merkittäviä tullietuisuuksia Euroopan markkinoille
pääsyssä.

Lomén etuisuuksien poistamiseen kohdistuu kuitenkin voimakkaita paineita. Maailmankaupan vapautuessa kaikki kehitysmaat halutaan yhtenäisen kohtelun piiriin, eikä esimerkiksi Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa ymmärretä EU:n omaa suosikkiryhmää.

Toisaalta laajentuneessa ja edelleen laajentuvassa EU:ssa on yhä enemmän maita, joilla ei ole historiallisia siteitä entisiin siirtomaihin. Näihin lukeutuu myös Suomi, jonka EU-puheenjohtajakaudella käytäneen viimeinen vääntö uudesta Lomé-sopimuksesta.

Kaksi kolmasosaa ulkomaankaupastaan EU:n kanssa käyvä Norsunluurannikko on ollut Lomén merkittävä hyötyjä. Hieman yllättäen maan johto ei kuitenkaan haikaile etuisuuksien perään, vaan valmistautuu väistämättömään.
Pääministeri Kablan Duncanin mukaan Norsunluurannikolla tiedetään, että entiset etuudet tulevat häviämään ja lopulta kaikki maat ovat samassa asemassa. Avun merkitys vähenee kaupan ja investointien kustannuksella.

Samaan hengenvetoon pääministeri kuitenkin muistuttaa, että myös EU:n on avattava kehitysmaiden tuonnilta tähän saakka suojelemiaan sektoreita, kuten maataloutta ja vaatetusteollisuutta.

"On saatava aikaan järjestely, jossa molemmat voivat voittaa", Kablan Duncan tiivistää.

© Muista tekijänoikeudet