Namibia halajaa eteläisen Afrikan teollisuuskeskukseksi:
Sijoittajia houkutellaan poikkeuksellisen hyvillä verohelpotuksillaMaailman Sivu (Ilta-Sanomat 08.03.1997 - Simo Sipola) Seitsemän vuotta sitten itsenäistynyt Namibia rimpuilee irti Etelä-Afrikan taloudellisesta ylivallasta. Tavoitteen saavuttamiseksi maan hallitus on käynnistänyt kunnianhimoisen ohjelman, jolla se haluaa rakentaa vientiteollisuutta.
- Haluamme luoda tänne mahdollisimman houkuttelevan sijoitusympäristön. Tavoitteenamme on luoda koko maan kattava teollisuuspuistojen verkosto, investointikeskuksen johtaja Steve Galloway maalailee.
Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikan alaisuudesta maaliskuussa 1990. Se peri entiseltä emomaaltaan tyypillisen siirtomaatalouden, jossa käytännössä kaikki kulutustavarat tuotiin ulkoa ja jossa vientiin meni
lähinnä raaka-aineita.Seitsemän vuotta itsenäistymisen jälkeen tilanne ei ole juuri muuttunut. Namibia on edelleen vahvasti sidoksissa Etelä-Afrikan talouteen. Se tuo esimerkiksi yli 80 prosenttia kulutustavaroista ja pääomasta eteläisestä naapurimaastaan.
Lisäksi Namibian valuutta, dollari, on sidottu randiin. Maa kuuluu myös eteläisen Afrikan tulliliittoon Sacuun, jota Etelä-Afrikka hallitsee.
Muutos on kuitenkin ovella. Sen airueena on 1995 käynnistetty investointiohjelma EPZ, jolla hallitus yrittää houkutella Namibiaan vientiyrityksiä.
EPZ-firmat eivät maksa yritys-, myynti- tai leimaveroa. Niiden ei myöskään tarvitse maksaa tuontitulleja. Lisäksi EPZ-yritykset voivat saada takaisin kolme neljäsosaa namibialaisten työntekijöiden kouluttamiseen käyttämistään varoista. Tämä edellyttää sitä, että hallitus on etukäteen hyväksynyt työntekijöiden koulutusohjelman.
Lisäporkkanana on se, että lakot on EPZ-aseman saaneissa yrityksissä lailla kielletty. Hallitus on luvannut niin ikään tehostaa mahdollisten kiistojen sovittelua.
Nallekarhuja ja autonosia
EPZ-aseman saamisen edellytyksenä on, että yritys vie valtaosan tuotannostaan Namibian ulkopuolelle. Järjestelmä on kuitenkin joustava: jos yritys pystyy erittelemään tarkoin, mikä osa sen tuotannosta menee vientiin, se voi saada tälle osalle EPZ:n tarjoamat edut.Namibian hallitus on toistaiseksi myöntänyt EPZ-aseman 14 yritykselle. Lisäksi seitsemän hakemusta on käsiteltävinä.
- Joukossa on hyvin erilaisia yrityksiä. Yksi valmistaa nallekarhuja keräilijöille, toinen taas autonosia, Galloway kertoo.
Suurin osa yrityksista on toistaiseksi sijoittunut Walvis Bayn satamakaupunkiin, josta niillä on hyvät yhteydet alueellisille ja maailmanmarkkinoille.
Yhteydet sitä paitsi paranevat ensi vuonna, jolloin Kalaharin ja Kaprivin valtateiden on määrä valmistua. Niiden avulla tavara kulkee maanteitse Walvis Baystä Angolaan ja Sambiaan sekä Mosambikin satamakaupunkiin Maputoon.
Namibian hallitus on lisäksi myöntänyt 350 miljoonaa markkaa Walvis Bayn sataman laajentamiseen ja parantamiseen. Kolmasosa tästä käytetään 1997 - 1998.
- Walvis Bayhin tulee varmasti maan suurin teollisuuspuisto. Kaikki muu paitsi raskas teollisuus on tervetullutta, kaupungin pormestari Manuel de Castro intoilee.
Hänen optimisminsa perustuu siihen, että Walvis Baystä pääsee uusien tieyhteyksien ansiosta koko eteläiseen Afrikkaan, jossa on 120 miljoonan ihmisen markkinat.
EPZ-yritykset hyötyvät siitä, että Namibia on solminut EU:n kanssa Lomé-sopimuksen, joka helpottaa maassa valmistettujen tuotteiden vientiä unionin markkinoilla. Namibialla on samankaltainen sopimus Yhdysvaltojen kanssa.
Investointeja neljännes bkt:stä
EPZ-ohjelman lisäksi Namibian hallitus yrittää perustaa maahan useita teollisuuspuistoja, joihin se houkuttelee sekä pieniä- ja keskisuuria että suuryrityksiä.Hallituksen tavoitteena on muodostaa teollisuuspuistoista koko maan kattava verkko. Sen kehittämiseen on varattu 50 miljoonaa markkaa.
- Hallitus rakentaa tai vuokraa yrityksille tilat. Se tukee lähitulevaisuudessa todennäköisesti myös yritysten työvoiman koulutusta, Galloway kertoo.
Muutama yritys on toistaiseksi tarttunut tähän täkyyn. Esimerkiksi maailman suurimpiin autonvalmistajiin kuuluva yhdysvaltalainen General Motors on päättänyt rakentaa lavapakettiautojen ja kevyiden kuorma-autojen kokoonpanotehtaan Windhoekiin. Namibian hallitus auttoi investointipäätöstä ostamalla GM:ltä 800 ajoneuvoa.
Teollistamisohjelman tavoitteena on luoda viiden vuoden kuluessa vähintään 20 000 uutta työpaikkaa. Näistä puolet olisi EPZ-ohjelman tulosta ja puolet muiden investointien ansiota. Toistaiseksi EPZ on synnyttänyt noin 1 500 työpaikkaa.
Investointiasteen kasvattaminen 25 prosenttiin bruttokansantuotteesta on Gallowayn mukaan jo lähes toteutunut.
- Vuonna 1995 investointien määrä oli 24 prosenttia bkt:stä. Tavoitteenamme on vakauttaa luku vähintään siihen. Lisäksi ulkomaisia sijoituksia pitäisi olla noin neljännes kaikista investoinneista, Galloway määrittelee.
Ammattitaitoista työvoimaa tarvitaan
Ammattitaitoisen työvoiman puute voi hidastaa kunnianhimoisen investointisuunnitelman toteutumista. Valtaosa mustasta väestöstä ei saanut apartheidin aikana minkäänlaista ammatillista koulutusta, eikä mustien peruskoulutuskaan juuri kiinnostanut siirtomaahallintoa. Kirkkojen lähetyskoulut olivatkin mustille lähes ainoa opintie.Opetus ja koulutus onkin yksi hallitusohjelman painopisteistä. Hallitus kannustaa myös yrityksiä kouluttamaan omaa työvoimaansa. Motivaation puutteeseen koulutus ei ainakaan hyydy.
- Tänne viime vuosina tulleet yritykset ovat olleet yllättyneitä siitä, kuinka motivoituneita namibialaiset ovat oppimaan. Lisäksi namibialainen työvoima on paremmin koulutettua kuin eteläafrikkalainen, Galloway kehuskelee.
- - - - - - - - - -Kaivokset talouden tukipilarina
Namibian talouden neljä tukipilaria ovat kaivosteollisuus, maatalous, kalastus ja turismi. Näistä ylivoimaisesti vahvin on kaivosteollisuus, jonka osuus bruttokansantuotteesta oli 13 prosenttia 1996. Kaivosteollisuuden, eli timanttien, metallien ja uraanin, osuus tavaraviennistä oli 50 prosenttia.
Kaivosteollisuuden ohella kalanjalostus on toinen merkittävä teollisuuden haara. Sen osuus bruttokansantuotteesta on noin neljä prosenttia.
EPZ:n ja muiden teollistamisaloitteiden avulla hallitus aikoo viiden vuoden kuluessa nostaa muun kuin kaivosteollisuuden osuuden 15 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
- Se on haastava tavoite mutta saavutettavissa. Täytyy muistaa, että lähtötaso on hyvin matala, kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Hanno Rumpf toteaa.
Hallitus onkin ottanut nopean teollistamisen yhdeksi talouspolitiikkaansa päätavoitteista. Toistaiseksi kaikki on kelvannut Namibialle, joten teollisuusyrityksen tuotannon luonteella ei ole ollut suurta väliä.
Kuluvana vuonna investointiohjelma keskittyy kuitenkin haalimaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä ympäri maata perustettaviin teollisuuspuistoihin.
- Meidän on tarkennettava sijoitusohjelmaamme. Pk-teollisuuden investoinneille annetaan todennäköisesti uusia kannustimia, investointikeskuksen johtaja Steve Galloway kertoo.
Pieni saareke isoilla markkinoilla
Namibian sisäiset markkinat eivät ole järin suuret. Maassa asuu 1,6 miljoonaa ihmistä, joista noin puolet on YK:n määritelemän mukaan köyhiä.Maa sijaitsee kuitenkin 40 miljoonan asukkaan Etelä-Afrikan naapurissa, mikä houkuttelee sijoittajia. Etelä-Afrikan markkinat ovat Afrikan suurimmat.
Namibian houkuttelevuus investointikohteena perustuu myös siihen, että se on vakaa ja afrikkalaisittain toimiva maa. Namibialla on siirtomaa-ajan jäljiltä hyvä tiestö sekä suhteellisen kattava ja toimiva puhelinverkko.
Lisäksi maan pankkilaitos on kehittynyt. Useimmat pankit ovat eteläafrikkalaista alkuperää. 1992 perustettu Namibian pörssi NSE on parina viime vuonna kasvanut markkinapääomaltaan Afrikan toiseksi suurimmaksi Johannesburgin pörssin jälkeen. Lisäksi pörssin liikevaihto kahdeksankertaistui viime vuoden aikana.
Pörssistä onkin tullut olennainen osa Namibian investointiohjelmaa.
- Yritykset pystyvät keräämään NSE:ssä nopeasti sijoituspääomaa. Korot ovat suhteellisen korkeita ja riskit pieniä. Tästä on tullut monille yrityksille vaihtoehto verrattuna esimerkiksi Johannesburgiin, NSE:n toimitusjohtaja Tom Minney sanoo.
International Finance Corporationin mukaan NSE oli kansainvälisille sijoittajille maailman kuudenneksi tuottoisin vuonna 1995.
© Muista tekijänoikeudet