Taningan pakolaisleirillä oli tunnelma sunnuntaina melankolisen rauhallinen. Huolimatta siitä, että leiriä uhkaavat niin taudit kuin nälkäkin, tulvista hengissä selvinneet näyttävät ymmärtävän saaneensa jatkoaikaa.

Taningan leirille ensimmäisenä saapuneet pakolaiset pelastettiin helikoptereilla ja veneillä. Nyt tulva on laskemassa ja tuoreimmat tulijat ovat saapuneet jalan. Heidät ajaa leirille ennen kaikkea ruoan loppuminen.

Floriana Ndzivane odotti kolme päivää kotitalonsa katolla pelastajia. Nopeasti noussut tulvavesi ei juuri vaihtoehtoja antanut. Pakon edessä perhe joi pahimpaan janoonsa tulvavettä, minkä seurauksena viiden kuukauden ikäinen Sergio-poika sairastui ripuliin.

Pelastuneet keräävät sirpaleita

Augusto Parruque on Mosambikin tulvia paossa Palmiran pakolaisleirillä. Hän on kokenut kovia vaikka henki säilyikin. Huonommin kävi hänen naapurilleen: puun latvassa pelastajiaan pitkään odotellut vanhus näki tulvaveden vievän naapurinsa.

- Hän pääsi jo turvaan puuhun, mutta putosi yläoksilta veteen. Eihän meidän iässä enää ketterästi puussa kiipeillä, 70-vuotias Parruque kertoo.

- Näimme hänen painuvan veden alle, mutta emme voineet tehdä mitään. Virta vei hänet mukanaan, Parruque huokaa.

Kymmenien jokien Mosambikissa tulvat eivät ole harvinaisuus. Jokivarsien asukkaat osaavat varustautua tulviin puihin rakennetuin lavoin, mutta tämän kokoluokan tulvia ei maassa ole ennen nähty.

Veden määrä vetää Parruquenkin vakavaksi. Vanhuksen elinaikana ei tulva ole kertaakaan yltänyt näille alueille.
- Liekö maailmanloppu tulossa, kaiken jo nähnyt mies mutisee.

Parruque on ollut Palmiran kylässä pakolaisena ennenkin, mutta silloin matkaan ajoi sota. Mosambikin 16-vuotisen sisällissodan aikana neljä miljoonaa mosambikilaista joutui jättämään kotinsa, nyt on vettä paossa satoja tuhansia ihmisiä.

Koulu jatkuu

Taningan pakolaisleiriltä löytyy rehtori Fernando Melembe jonka koulusta ei enää näy kattoakaan, mutta opetus jatkuu, pakolaisleirillä. Samalle leirille ovat päätyneet niin opettajat kuin oppilaatkin.

Melemben työsarka ei lopu improvisoidun koulun johtamiseen, hän vastaa myös koko Taningan pakolaisleiristä.

- Olemme pyrkineet pitämään samalta alueelta kotoisin olevat ihmiset yhdessä, Melembe kertoo.

Taningan leirille ensimmäisenä saapuneet pakolaiset pelastettiin helikoptereilla ja veneillä. Nyt tulva on laskemassa ja tuoreimmat tulijat ovat saapuneet jalan. Heidät ajaa leirille ruuan loppuminen.

Malaria on leirillä jo yleistä, Melemben arvion mukaan päivittäin todetaan 30-40 uutta tapausta. Myös silmätulehduksia on paljon. Koleralta on vältytty, mutta muut ripulitaudit vaivaavat, etenkin lapsia.

Ihmisten yleiskunto on huono, sillä monet ovat olleet ennen leirille tuloaan päiväkausia syömättä. Leirin naiset keittivätkin jättimäisissä kattiloissa kaikille ruokaa: maissipuuroa ja linsseistä tehtyä kastiketta.

Vesi vei kodin

Floriana Ndzivane istuu varjossa. Takana on kolme päivää kotitalon katolla.

- Vesi nousi keskellä yötä. Emme me ehtineet lähteä minnekään, Ndzivane kertoo.

Edes ruokaa tai juomaa ei ehditty nostaa turvaan ajoissa. Pakon edessä perhe joi pahimpaan janoonsa tulvavettä. Ndzivane imettää viiden kuukauden ikäistä poikaansa Sergiota. Monta päivää ripuloinut ja oksennellut poika sai terveysasemalta lääkkeitä, ja voi jo paremmin.

Veneellä Taningan leirille tuotu Ndzivanen perhe ottaa nyt päivän kerrallaan. Paluu kotiin ei houkuttele. Vesi vei talon eikä uutta taloa haluta rakentaa vanhan paikalle.

Omaisuus, jonka pakolaiset onnistuivat ottamaan mukaansa, on useimmilla jaloissaan, pienissä nyyteissä.

Pahimpina tulvapäivinä pelastustöihin liikeni vain viisi eteläafrikkalaista helikopteria. Sunnuntaina tulva-alueen laitamilla saattoi kertavilkaisulla nähdä saman määrän koptereita ja pari pienlentokonetta.