Mosambik: Pakolaisleirit palasivat Mosambikiin

Maailman Sivu (06.03.2000 - Pia Laine) Maputon tavallisesti unelias lentokenttä kuhisi sunnuntaina elämää. Avustuskoneita saapui jatkuvana virtana eri puolilta maailmaa.

Pahimpina tulvapäivinä pelastustyöhön liikeni vain viisi eteläafrikkalaista helikopteria. Sunnuntaina tulva-alueen laitamilla saattoi kertavilkaisulla nähdä saman määrän helikoptereita ja pari pienlentokonetta. Nyt kuljetetaan pääasiassa ruokaa ja avustustarvikkeita.

Maailma on herännyt Mosambikin hätään, mutta monen kannalta liian myöhään.

Kukaan ei uskalla vielä arvioida tulvissa hukkuneiden kokonaismäärää, mutta avustusjärjestöt pelkäävät määrän nousevan tuhansiin.

Augusto Parruque on ollut Palmeiran pakolaisleirillä jo toista viikkoa. Puunlatvassa pelastajiaan odottanut vanhus näki tulvaveden vievän naapurinsa hengen.

- Naapuri pääsi jo turvaan puuhun, mutta putosi yläoksilta veteen. Eihän meidän iässä enää ketterästi puussa kiipeillä, 70-vuotias Parruque kertoo.

- Näimme hänen painuvan veden alle, mutta emme voineet tehdä mitään. Virta vei hänet heti mukanaan, Parruque huokaa.

Kymmenien jokien Mosambikissa tulvat eivät ole harvinaisuus. Jokivarsien asukkaat osaavat varustautua tulviin puihin rakennetuin lavoin, mutta tämän kokoluokan tulvia ei maassa ole ennen nähty. Veden määrä vetää Parruquen vakavaksi. Vanhuksen elinaikana ei tulva ole kertaakaan yltänyt näille alueille. -Liekö maailmanloppu tulossa, kaiken jo nähnyt mies mutisee.

Parruque on ollut Palmiran kylässä pakolaisena ennenkin, mutta silloin matkaan ajoi sota, ei vesi. Mosambikin 16-vuotisen sisällissodan aikana neljä miljoonaa mosambikilaista joutui jättämään kotinsa.

Osa pakeni naapurimaihin, osa siirtyi maan sisällä turvallisemmille alueille. Paluumuutto sujui vuonna 1992 loppuneen sodan jälkeen nopeasti.

Ennen tulvia pakolaisleirien uskottiin olevan jo taakse jäänyttä aikaa.

Koko koulu pakolaisleirillä

Läheiseltä Taningan leiriltä löytyy mies, jolla on rutkasti Suomenkin työmarkkinoilla peräänkuulutettua muutosherkkyyttä. Rehtori Fernando Melemben koulusta ei enää näy kattoakaan, mutta opetus jatkuu, pakolaisleirillä. Samalle leirille ovat päätyneet niin opettajat kuin oppilaatkin.

Melemben työsarka ei lopu improvisoidun koulun johtamiseen. Hän vastaa myös koko Taningan pakolaisleiristä. Eteläisessä Mosambikissa sijaitseva leiri majoittaa tällä hetkellä 2500 Limpopojoen tulvauhria. Leirin keskuksena on Taningan kyläkoulu.

- Olemme pyrkineet pitämään samalta alueelta kotoisin olevat ihmiset yhdessä, Melembe kertoo.

Taningan leirille ensimmäisinä saapuneet pakolaiset pelastettiin helikoptereilla ja veneillä. Nyt tulva on laskemassa, ja tuoreimmat tulijat ovat saapuneet jalan. Heidät ajaa leirille ruoan loppuminen.

Malaria on leirillä yleistä, Melemben arvion mukaan päivittäin todetaan 30-40 uutta tapausta. Myös silmätulehduksia on paljon.

Koleralta on vältytty, mutta muut ripulitaudit vaivaavat, etenkin lapsia. Ihmisten yleiskunto on huono, sillä monet ovat olleet ennen leirille tuloaan päiväkausia syömättä.

Viikonloppuna leirin tunnelma on rauhallinen. Naiset keittävät jättimäisissä kattiloissa leiriläisille ruokaa: maissipuuroa ja linsseistä tehtyä kastiketta. Se omaisuus, minkä pakolaiset onnistuivat ottamaan mukaansa, on pihamaalla nyyteissä.

© Muista tekijänoikeudet