Mosambik: Tie etelästä pohjoiseen 

Maailman Sivu (Ny Tid kesäkuu 1998 - Erja-Outi Heino) Mosambikilta puuttuu tie etelästä pohjoiseen - konkreettisesti ja kuvaannollisesti. Maan eri osat ovat mahdottoman matkan päässä toisistaan.

Kun Maailmanpankin monivuotinen paikallisedustaja Roberto Chávez arvioi Mosambikin kehitystä, puhe tahtoi kääntyä tieasioihin. Ne kertovat maan tilanteesta paljon.

Mosambikilaiset arvostivat Roberto Chávezia luultavasti enemmän kuin tämän oma työnantaja. Chávez on suorapuheinen mies.

Hänen mielestään Mosambikin ongelma numero yksi on se, että pääkaupunki Maputo kehittyy ja maaseutu jatkaa elämäänsä yhtä köyhänä kuin aina ennenkin. Mutta aloitetaan ongelmasta numero kaksi, se hahmottuu helpommin. Sen nimi on ROCS (Roads and Coastal Shipping). Kirjainlyhennelmällä tarkoitetaan suurta Maailmanpankki-vetoista tienrakennusohjelmaa.

- ROCS on epäonnistunut surkeasti ja valitettavasti pankilla on siitä vastuunsa, Chávez sanoo.

Suunnitelmat pitkän sisällissodan repimän tieverkoston perusparannuksesta tehtiin keskitetysti Maputossa. Hanketta johtivat kansainväliset konsultit, ja valittu teknologia oli hyvin pääomavaltaista.

- Valitsimme väärän teknologian ja väärän toteutustavan. Se merkitsi kuolonsuudelmaa koko hankkeelle.

Avainsana epäonnistumiselle oli asvaltti. Kertaalleen rakennettujen teiden ylläpito maksaa Mosambikin taloudelliseen tilanteeseen nähden poskettoman paljon: kymmenen prosenttia valtion budjetista tarvittaisiin teiden kunnossapitoon.

- Sehän on vitsi. Koko sosiaalisektori saa neljä prosenttia. Tiehankkeen kolmas suuri virhe oli, että sitä tarkasteltiin eristettynä kaikesta muusta. Tässä sitten ollaan, meillä on yli 800 miljoonan dollarin tiehanke, joka ei ole millään lailla kestävä. Jos minä olisin maan hallitus... Chávez haaveilee.

Jos hän olisi maan hallitus, hän omaksuisi aivan toisen politiikan. Hän käyttäisi pelkästään paikallisia materiaaleja ja paikallisia urakoitsijoita. Sillä muodoin työvoiman tarve olisi suuri. Lisäksi hän hajauttaisi koko hankkeen niin, että kukin provinssi vastaisi itsestään. Paikan päällä tiedetään, millaisia teitä ja millaisia siltoja provinssin kelit vaativat. Jos paikallista asiantuntemusta olisi kunnioitettu, esimerkiksi maan keskiosissa sijaitsevaan Quelimaneen johtava tie olisi epäilemättä kestänyt kauemmin kuin kolme viikkoa.

- Yksi painava rekka - ja vasta rakennettu tie oli mennyttä. Mutta velka jäi.

 
Kasvu ja kehitys

Maputossa Roberto Chávez onnistui pienellä painostuksella rakennuttamaan kahdeksan kilometrin tienpätkän toiveidensa mukaisesti. Epävirallisesti sitä kutsutaan "Avenida Roberto Cháveziksi", virallisesti se on jatkoa Avenida Vladimir Leninille. Tie valmistui viitisen vuotta sitten eikä sitä ole tarvinnut kertaakaan paikata. Samaa ei voi sanoa Maputon muista kaduista. Koko kaupunki asvaltoitiin rauhan tultua. Nyt kadut ovat yhtä kuoppaa, ja urakka pitäisi tehdä uudestaan.

Roberto Chávez oppi jo kotimantereellaan Latinalaisessa Amerikassa, että tietyissä oloissa asvaltti ei kestä. Afrikassa hän oppi lisäksi toisen asian: jotta ylimalkaan mikään kestää, paikallisten ihmisten on tehtävä se itse ja omilla voimavaroillaan.

Jossittelu on kiintoisa harrastus. Jos ROCSiin upotetut sadat miljoonat dollarit olisi sijoitettu paikallisin voimin, paikallisista materiaaleista rakennettuihin teihin, sillä olisi voitu kuitata iso osa rakennesopeutusohjelman yhteiskunnallisista kustannuksista, Cháves arvioi.

Mosambik on toteuttanut Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin räätälöimää rakennesopeutusohjelmaa yli kymmenen vuotta. Se ei ole ollut tavallisille kansalaisille helppoa. Vuoteen 1992 asti maata koetteli sisällissota. Sen maaleja olivat koulut, sairaalat, ylipäänsä infrastruktuuri. Samanaikaisesti maa toteutti rakennesopeutusohjelmaa, joka edellytti julkisen kulutuksen leikkaamista.

Rakennesopeutus on kieltämättä kääntänyt talouden kasvuun. Viime vuonna Mosambikin talous kasvoi peräti runsaalla kuudella prosentilla. Mutta miksi mosambikilaisten suuri enemmistö ei vaikuta lainkaan vaurastuvan? Onko taloudellisella kasvulla ja taloudellisella kehityksellä minkäänlaista suhdetta?

- Se on loputon kiista. Yhtäältä väitetään, että köyhyyden lievittäminen edellyttää taloudellista kasvua, ja että talous on kaikin puolin saatettava kuntoon ennen kuin vaurautta voidaan jakaa. Minusta se on totta vain osittain. Olemme onnistuneesti liberalisoineet talouden, toteuttaneet laajan yksityistämisohjelman ja luoneet ulkomaisille sijoittajille suotuisan ympäristön. Mutta samalla, kun teimme kaikki nämä oikeat hommat, meidän olisi pitänyt toteuttaa massiivisia työllisyysohjelmia. Miljoonien ja miljoonien ja miljoonien dollarien yhteisöpohjaisia hankkeita.

Lähtönsä aattona Roberto Chávez pyrkii olemaan optimisti. Hän arvelee, että Mosambikin hallitus voi vieläkin valita uuden tien ja ryhtyä totisesti kehittämään maaseutua ja provinssien pääkaupunkeja. Itse asiassa hän arvelee, että hallituksen on pakko tehdä se.

Tässä palataan ongelmaan numero yksi, joka on ongelma paitsi maaseudun, myös hallinnon kannalta. Mosambikin lähitulevaisuuden suuret hankkeet keskittyvät kaikki Maputon seudulle. Kuitenkin enemmistö äänestäjistä asuu kehityksen ylenkatsomissa pohjoisissa provinsseissa.

Toukokuun lopussa järjestetään maan ensimmäiset paikallisvaalit. Niiden perässä häämöttävät valtakunnalliset vaalit. Mikäli nykyinen meno jatkuu, koko itsenäisyyden ajan vallassa ollut Frelimo-puolue on vaarassa hävitä pääoppositiopuolue Renamolle. Ja Renamon rahkeet hallita maata ovat kovin kyseenalaiset.

© Muista tekijänoikeudet