Latinalainen Amerikka:
Investoinnit lisääntyvät, köyhyys paheneeMaailman Sivu (IPS 13.05.98 - Gustavo Gonzalez ja Jose Zambrano) Ulkomaisia sijoituksia tulvi viime vuonna ennätysmäärä Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueelle, eikä Aasian talouskriisin ennusteta häiritsevän maanosan talouskasvua tänäkään vuonna. Siinä hyvät uutiset. Samaan aikaan köyhien osuus alueen väestöstä on noussut puoleen ja tuloerot ovat jatkaneet kasvuaan.
Vapun tienoilla julkaistiin kaksi Latinalaisen Amerikan taloudellisesta tilanteesta kertovaa raporttia, joiden sanoma on hyvin erilainen. YK-selvitys ylistää sijoitusten lisääntymistä, kun taas ammattiyhdistysliike valittaa tuloerojen kasvua ja köyhyyden pahenemista.
"Aasian kriisi ei tähän mennessä näytä vaikuttaneen merkittävästi Latinalaisen Amerikan pääomavirtoihin", sanoo YK:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (Cepal) pääsihteeri Jose Antonio Ocampo. Cepalin raportin mukaan alueelle tulleet suorat investoinnit yltivät viime vuonna 50 miljardiin dollariin (dollari on 5,4 markkaa), ja rahavirta on jatkunut tasaisena alkuvuoden.
Kansainvälisten sijoitusten määrä koko maailmassa oli 1996 noin 350 miljardia dollaria, josta kehitysmaiden osalle siunaantui 134 miljardia. Aasia haukkasi kehitysmaiden kakusta 60 prosenttia ja Latinalainen Amerikka ja Karibia saivat vajaan kolmanneksen. Afrikkaan liikeni sijoituksia viitisen miljardia dollaria ja Itä- Eurooppaan 571 miljoonaa dollaria.
Edellisvuoteen verrattuna Latinalainen Amerikka ja Karibia vetivät 1997 puoleensa 30 prosenttia enemmän sijoituksia, joista osa tuli saman alueen sisältä. Yksittäisten maiden osalta tilastot ovat valmiina vasta vuodelta 1996, jolloin sijoittajia kiinnosti eniten Brasilia. Seuraavina olivat Meksiko, Argentiina, Chile, Peru ja Kolumbia.
Kristillisdemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen Venezuelassa toimiva Latinalaisen Amerikan työläisten keskus (Clat) muistuttaa, että maanosan tilanne ei ole lainkaan niin ruusuinen kuin investointitilastojen valossa voisi luulla.
Clatin mukaan yli puolella Latinalaisen Amerikan työvoimasta ei ole vakituista työpaikkaa, ja kaupunkilaisten minimipalkka oli 1996 keskimäärin vain 70 prosenttia vuoden 1980 tasosta. Kun vuoden 1980 palkkatasoa kuvataan luvulla 100, perulaisen työläisen ansiot 1996 vastasivat lukua 15 ja meksikolaisen 30.
Clat muistuttaa myös alueen ainutlaatuisen jyrkistä tuloeroista. Latinalaisessa Amerikassa väestön rikkain kymmenesosa saa keskimäärin 35 prosenttia tuloista - Brasiliassa, Chilessä ja Kolumbiassa yli 40 prosenttia - kun köyhin 40 prosenttia asukkaista saa tyytyä alle 15 prosenttiin tulokakusta.
"Vuosina 1990-94, siis vain neljässä vuodessa, köyhyydessä elävien kotitalouksien osuus nousi 40:stä 50 prosenttiin. Alueen asukkaista on köyhiä 210 miljoonaa, ja heidän joukkonsa paisui 73 miljoonalla vuosina 1980-94", Clat julistaa.
Virallisten tilastojen mukaan Latinalaisen Amerikan työttömyys on vain 10 prosentin korvissa, joskin joukkoon mahtuu Argentiinan tapaisia murheenkryynejä 19 prosentin työttömyydellä.
"Todellisuus on ihan toista. Työttömyysaste on yli 50 prosenttia, kun otetaan huomioon laaja vajaatyöllisyys, joka koettelee useimpia pimeiden pätkätöiden tekijöitä", Clatin kakkosmies, uruguaylainen Luis Marius huomauttaa.
Clatin mukaan työelämää koskevat lait ovat vesittyneet ja työläisten järjestäytymisaste on laskenut monin paikoin, mikä on heikentänyt ay-liikkeen asemia työehdoista neuvoteltaessa. Kolumbian, Perun ja Salvadorin työvoimasta kuuluu ammattiliittoihin alle seitsemän prosenttia.
Työtätekevien oikeuksien loukkaukset ovat Clatin mukaan moninaisia: Kolumbiassa tapettiin viime vuonna 123 ay-aktiivia. Keski-Amerikassa ay-liike on suljettu ulkomaalaisten omistamien kokoonpano- eli maquila-yritysten ulkopuolelle.
Jopa Kuuban sosialistihallitus on hylännyt työtätekevät. "Ulkomaisilla yrityksillä on joustavat toimintamahdollisuudet, kun työläisten yhdistymisvapaus ja lakko-oikeus eivät toimi", Marius sanoo.
Samat asiat nähdään eri valossa Cepalin raportissa. Sen mukaan "Latinalainen Amerikka lujittaa uutta asemaansa maailman johtavana sijoitusmagneettina osoittaen kykyä sopeutua talouden globalisaation aiheuttamiin muutoksiin ylikansallisten yhtiöiden politiikassa."
Sijoittajia viehättävinä piirteinä Cepal mainitsee alueen kansantalouksien vakauden, kaupan ja finanssiliikenteen avautumisen ja vapautumisen säännöstelystä sekä yksityistämisohjelmat ja alueellisen integraation.
Integraatioon liittyen Cepal kertoo, että investoinnit Meksikon teollisuuteen ovat lisääntyneet maan muodostettua vapaakauppa-alueen (Nafta) Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa.
Myös Etelä-Amerikan maiden yhteismarkkina-alue (Mercosur) on houkuttanut sijoituksia eritoten autoteollisuuteen. Cepal mainitsee myönteisessä sävyssä Keski-Amerikan maiden ja Karibian alueen verovapailla vyöhykkeillä toimivat maquila-yritykset, jotka vetävät pääomia ulkomailta.
Myös raaka-ainetuotanto on kiinnostanut sijoittajia ainakin Venezuelan ja Kolumbian öljyn sekä Argentiinan, Perun ja Chilen kaivostoiminnan muodossa.
Cepalin raportin kirjoittaja Michael Mortimore huomauttaa, että Latinalainen Amerikka ja Karibia vastaavat ylikansallisten yhtiöiden nykyisten laajenemisstrategioiden vaatimuksia tehokkuudessa, raaka-aineen saannissa, tuotantolinjojen systematisoinnissa ja markkinoille pääsyssä.
Latinalaisen Amerikan 161 suurimman yrityksen listalle mahtuu 20 ylikansallista yhtiötä, mutta ne vastaavat 44 prosentista koko joukon myynnistä. Ylikansallisista 10 tulee Euroopasta, 9 Yhdysvalloista ja 1 Japanista.
(Inter Press Service)
© Muista tekijänoikeudet