Kosovo: Sotiminen ei ole rikos. Mikä sitten on rikos?

• Vuonna 1991 Kosovossa asui 2 miljoonaa ihmistä. Heistä oli albaneeja 1,7 miljoonaa, serbejä 200 000 ja loput romaneja, turkkilaisia ja muita vähemmistöjä (lähde: YK:n pakolaiskomissariaatti UNHCR)

Maailman Sivu (Pakolainen 1-2000 - Aleksi Aaltonen) Sotiminen on politiikkaa, eikä sodan aloittaminen ole välttämättä rikos. Alueellisen selkkauksen lopettamista sotatoimin on perusteltu ihmisoikeuksien turvaamisella. Hyvän tarkoituksen katsotaan pyhittävän niin syylliset kuin syyttömät ruumiit. Toisin kuin Kosovossa, voimatoimet Irakissa, Somaliassa, Ruandassa, Haitilla ja Bosniassa perustuivat YK:n turvallisuusneuvoston valtuutukseen.

"War is nothing but a continuation of politics with the admixture of other means." – Karl von Clausewitz

Kosovon aluetta ovat tällä vuosisadalla hallineet turkkilaiset, italialaiset fasistit, Titon johtamat kommunistit sekä äärinationalistiset serbit. Enemmistön alueen väestöstä muodostavat albaanit saivat kokeilla itsehallintoa 1970- ja 1980-luvuilla. Jugoslavian liittovaltiota johtavat serbit kumosivat sen 1990-luvun alussa nationalismin nostettua päätään. Seuraavan kahden vuoden aikana kosovolaiset äänestivät itsenäisyyden puolesta ja valitsivat oman presidentin sekä parlamentin. Parlamentti pyysi YK:n rauhanturvaajia alueelle.

Rikos?

Vuoden 1999 alkupuoliskon aikana Serbian armeija, puolisotilaalliset joukot sekä poliisit käynnistivät kampanjan Kosovon tyhjentämiseksi albaaneista. Joukot tappoivat 11 000 Kosovon albaania ja lähes miljoona joutui jättämään kotinsa. Serbit tuhosivat 100 000 albaanikotia. Physicians for Human Rights –järjestön raportin mukaan serbien toiminta vuoden 1999 alkupuolella pyrki systemaattisesti ja julmasti ajamaan Kosovon albaanit pois maakunnasta. Se johti suurimpaan Euroopan sisäiseen pakolaisaaltoon sitten toisen maailmansodan.

NATO aloitti ilmasodan Jugoslaviaa vastaan 24. maaliskuuta YK:n epäonnistuttua yrityksissä rauhoittaa tilanne. Voimatoimet saivat YK:ssa sekä kannatusta että vastustusta, mutta sen turvallisuusneuvosto ei vaatinut niiden lopettamista. Pommituksista aiheutui yli kolmensadan miljardin markan vahingot Jugoslavialle tehden siitä Euroopan köyhimmän valtion. Huolimatta hyökkäyksen kohdistamisesta sotilaskohteisiin kuoli pommituksissa paitsi serbijoukkoja myös Kosovon albaaneja, esimerkiksi erään iskuista osuttua pakolaissaattueeseen.

Serbijoukot vetäytyivät 10. kesäkuuta Kosovosta. Sen jälkeen albaanit ovat polttaneet serbikoteja, tappaneet serbejä sekä tuhonneet ortodoksikirkkoja. Julmuuksiin syyllistyneet serbit ja kymmenet tuhannet muut ovat albaanien paluuta peläten paenneet Kosovosta. Arviolta kolme neljännestä Kosovon serbeistä on poistunut alueelta koston pelossa. Tästä huolimatta Kosovossa elää yhä 100 000 serbiä.

Kansainvälisen oikeuden dosentin Lauri Hannikaisen mukaan sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan sisältävät olettamuksen teon tahallisuudesta. YK:n turvallisuusneuvoston perustama Jugoslavia-tuomioistuin on asettanut Slobodan Milosevicin sekä hänen lähimmät työtoverinsa syytteeseen näistä rikoksista. Tuomioistuin tutkii myös, voidaanko heitä syyttää kansanmurhasta. Myös osa albaaneista lienee syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

NATOn pommitukset rikkovat YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta vastaan, koska niillä ei ollut turvallisuusneuvoston valtuutusta. Oikeustieteilijät eivät kuitenkaan näe kysymystä pelkästään lainopillisena vaan myöntävät sen myös moraaliseksi ja poliittiseksi ongelmaksi. Pommistusten voidaan väittää olleen välttämättömiä humanitaarisista syistä. Laittomia ne olivat samoista syistä.

NATOn toimintaa voi tarkastella myös yksittäistapauksena, samassa viitekehyksessä serbien ja albaanien toimien kanssa. Hannikainen kertoo NATOn pommittaneen belgradilaista Jugoslavia-hotellia, koska se epäili Arkanin asuneen siellä. Arkan on yksi Balkanin alueen etsityimmistä sotarikollisista. Hannikaisen mukaan epäily ei ole riittävä peruste siivilien hengen vaarantamiselle.

Määritelmä

Kansainvälisen oikeuden perusteella henkilö voidaan tuomita - missä tahansa valtiossa hänet tavataankaan - muun muassa sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan, joukkotuhonnasta, kidutuksesta tai panttivangin ottamisesta.

Rikos ihmisyyttä vastaan on kansallisuuden, etnisyyden tai uskonnollisilla perusteilla ihmisryhmää vastaan tehty epäinhimillinen teko. Sotarikos on sodankäyntiä koskevien kansainvälisten sopimuksien rikkominen osana sotilaallista toimintaa. Joukkotuhonnalla taas tarkoitetaan tekoja, jotka suunnitelmallisesti tähtäävät esimerkiksi kokonaisen etnisen ihmisryhmän hävittämiseen. Arkisemmin sitä kutsutaan kansanmurhaksi.

Tuomio sotarikoksesta tai rikoksesta ihmisyyttä vastaan on henkilökohtainen, maksimissaan elinkautinen vankeusrangaistus. Rangaistus suoritetaan suostumuksensa antaneiden maiden vankiloissa. Suomi on ilmoittanut ottavansa Jugoslavian alueen sotarikollisia omiin vankiloihinsa, ei tosin sodan suurimpia rikollisia.

• Nykysuomen sanakirja: etninen = jotakin kansanheimoa koskeva, sota = se tila, että kaksi tai useampia valtioita, kansoja, heimoja tms. taistelee asevoimin toisiaan vastaan pakottaakseen vastapuolen tahtoonsa

Sotarikosten historia

Kansainvälinen sotarikoksia käsittelevä lainsäädäntö perustuu vuoden 1949 Geneven sopimukseen sekä siihen myöhemmin tehtyihin lisäyksiin. Nykyinen sotarikoksen käsite muotoutui ensimmäisen maailmansodan oikeudenkäyntien fiaskosta, jolloin 900 epäillystä vain muutama tuomittiin lopulta lyhyeen vankeusrangaistukseen. Sopimusten mukaan sotatilassa tai aseellisen konfliktin aikana on voimassa humanitaarinen oikeus, jota kutsutaan myös sodan oikeussäännöiksi. Sen mukaan muun muassa epäinhimillinen aseiden käyttö sekä siviileihin ja sotavankeihin kohdistunut väkivalta on rikos.

Se osapuoli, jonka toimet johtavat sotaan, on sotasyyllinen. Koska sotasyyllisyyden päättävät poliitikot, eivät lakimiehet, ei sotaan syylliseksi juuri tuomita sodan voittajia.

Kansainvälisen oikeuden kriisi

Jugoslavia-tuomioistuimen eteen on tuotu toistaiseksi enemmän kroaatteja ja muslimeja kuin serbejä, sillä Serbia on haluton luovuttamaan syytettyjä oikeuteen. Kansainvälisen oikeusjärjestelmän kannalta on kuitenkin tärkeää saada kansanmurhan syylliset tuomiolle. Mutta oikeutta vaikea jakaa, kun syytettynä on Jugoslavian presidentti. Sotasyyllisyyskysymys viivyttää Balkanin alueen vakauttamista mutta alueen tilannetta ei myöskään rauhoita Bosnian sodan kaltainen kompromissi, jossa Milosevic jäi valtaan.

Lauri Hannikaisen mukaan Kosovon kriisi on ajanut kansainvälisen oikeusjärjestelmän kriisiin eikä NATOn hyökkäykseen voi suhtautua puhtaasti lainopillisena kysymyksenä. Poliittisesti ja moraalisesti perusteltu ratkaisu voi pahimmillaan johtaa koko kansainvälisen oikeuden pohjan murtumiseen. Hyökkäykselle on löydyttävä peruste joko poikkeustapauksena tai muuttamalla kansainvälisen oikeuden perusteita. Se ei saa olla ennakkotapaus, johon voimakkaat valtiot tulevaisuudessa vetoavat rikkoessaan kansainvälistä oikeutta.

Artikkeli perustuu haastatteluiden lisäksi seuraavissa osoitteissa sijaitseviin verkkojulkaisuihin: www.phr.org,  www.bbc.co.uk,  www.serbia-info.com, www.alb-net.com,  www.ykliitto.fi ja www.yle.fi. Lisäksi lähteinä on käytetty Nykysuomen sanakirjaa ja Lonely Planetin Eastern Europea. Paikannimet ovat artikkelissa kirjoitettu albaanian kielisessä asussaan

© Muista tekijänoikeudet