Maailman Sivu (IPS 23.12.1998 - Maria Isabel Garcia ja Yadira Ferrer) Väkivallan repimän Kolumbian ihmisoikeustilanne kuuluu maailman synkimpiin. Pientä valon pilkettä pimeyteen antavat uudet rauhanhankkeet, jotka lupaavat neuvotteluja heti tammikuussa. YK:n ihmisoikeusvirkailija näkee ongelmien taustalla vanhoihin asetelmiin luutuneen yhteiskunnan.
Espanjalainen Almudena Mazarrasa lopetteli joulukuussa parin vuoden pestiään YK:n ihmisoikeuskomission (UNHCHR) edustajana Kolumbiassa. Hänen mukaansa Kolumbian väkivaltakierrettä on pitkittänyt keskinäinen syyttely, johon konfliktin lukuisat osapuolet ovat juuttuneet.
Kolumbian ihmisoikeustilanne on erittäin huono. Karkeasti arvioiden maassa kuolee väkivaltaisesti saman verran ihmisiä vuodessa kuin Pohjois-Irlannin konfliktissa on kuollut 30 vuoden aikana.
Jesuiittojen ylläpitämä kulttuurijärjestö Cinep sanoo, että 1997 Kolumbiassa pantiin toimeen 187 joukkomurhaa. Sellaiseksi luokitellaan tapaukset, joissa vähintään neljä ihmistä tapetaan samaan aikaan samassa paikassa. Cinepin mukaan 84 prosenttia joukkomurhista teki puolisotilaallinen Kolumbian yhdistynyt itsepuolustusjärjestö AUC, 14 prosenttia eri sissiryhmät ja 2 prosenttia meni armeijan tiliin.
Vuodelta 1998 ei murhatilastoja ole vielä saatavilla, mutta Cinep kertoo oikeistolaisen AUC:n kiihdyttäneen toimintaansa vallatakseen maata vasemmistosisseiltä ja saavuttaakseen mahdollisimman vahvat neuvotteluasemat. Sota ajoi yli 150 000 maaseudun asukasta kodeistaan 1998. Yli 40 vuotta jatkuneessa sisällissodassa pakosalle on joutunut 1,5 miljoonaa Kolumbian 37 miljoonasta asukkaasta.
Kolumbian sissiryhmät ovat erikoistuneet ihmisten sieppauksiin: kidnappauksen uhriksi joutuu noin tuhat ihmistä vuodessa.
"Kolumbian ihmisoikeusongelmia ei ratkaista kansainvälisellä paheksunnalla vaan kansainvälisellä tuella. Voimme lähettää tänne ihmisoikeustarkkailijoita joka vuosi, mutta se ei paranna tilannetta", sanoo Mazarrasa.
Hänen mukaansa Kolumbian tulisi ratkaista joukko rakenteellisia ongelmia ja nykyaikaistaa kulttuuriaan päästäkseen eroon väkivallasta. "Kolumbia kärsii vanhanaikaisen yhteiskunnan ongelmista. Esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun asukkaiden välillä on yhä erittäin selvä ero."
Toinen rauhan este on yhteiskunnan jäykkä luokkajako. "Kaupungissa yrittäjien ja tilanomistajien sosiaalinen elämä keskittyy heidän omiin klubeihinsa, mikä toimii osaltaan myös itsesuojeluna. Maaseudulla puolisotilaallisten joukkojen ja sissiryhmien jäsenet sulkeutuvat linnakkeisiinsa."
"Kun sosiaalinen elämä keskittyy oman ryhmän sisälle, ihmiset pitävät tiukasti kiinni käsityksistään. Ajatusten vaihtoa ja vertailua ei esiinny, mikä johtaa henkiseen eristäytymiseen", Mazarrasa selittää.
"YK:n edustajilla voi olla vaikutusta pitemmällä tähtäimellä, koska he voivat vaikuttaa mielipideilmastoon ja auttaa ihmisiä tiedostamaan ongelmia. Me voimme toimia oppaina, mutta todellinen muutos on toteutettava kolumbialaisten omin voimin", hän jatkaa.
Mazarrasaa huolestuttaa väkivallan kiihtyminen Kolumbiassa, mutta hän suhtautuu silti toiveikkaasti maassa virinneisiin rauhanhankkeisiin. Niistä merkittävin on maan hallituksen päätös aloittaa rauhanneuvottelut suurimman sissijärjestön, Kolumbian vallankumousarmeijan, (Farc) kanssa 7. tammikuuta.
Elokuussa virkaan astunut Kolumbian presidentti Andres Pastrana julisti pyrkivänsä rauhaan sissien kanssa 90 päivän kuluessa. Farc asetti neuvottelujen ehdoksi sen, että hallitus vetää joukkonsa maan kaakkoiskolkasta. Joulukuun puolivälissä hallitus lupasi poistaa alueelta viimeiset 130 sotilastaan, jotta neuvottelut voivat alkaa.
Kolumbian toiseksi suurin vasemmistolainen sissiliike Kansallinen vapautusarmeija (ELN) on sekin ilmaissut halunsa neuvotella rauhasta, samoin kuin oikeiston puolisotilaallinen AUC.
AUC ehdotti joulukuun alkupuolella vasemmistosisseille sopimusta, joka suojelisi sivullisia väkivallalta. Samalla se vaati maan hallitusta myöntämään itselleen poliittisen järjestön aseman.
AUC on syntynyt maanomistajien 1980-luvun alkupuolella perustamista yksityiskaarteista, jotka saivat maan armeijan tuen taistelulleen vasemmistosissejä vastaan. Sittemmin AUC sotkeentui yhä pahemmin huumekauppaan ja ihmisoikeusloukkauksiin, ja se julistettiin laittomaksi 1989.
AUC:n puolisotilaalliset joukot toimivat enimmäkseen Kolumbian pohjois- ja luoteisosissa, jossa ne ahdistelevat sissien tukemisesta syyttämiään talonpoikia.
Mazarrasa pitää myönteisenä merkkinä rauhansopimusta, joka solmittiin äskettäin maan eteläosissa sissien valvoman El Doradon kaupungin ja AUC:n valvoman El Castillon kaupungin välillä.
Lupaavaa kehitystä ilmentää Mazarrasan mielestä myös Kolumbian turvallisuuspalvelun nappaamaa puhelinkeskustelu AUC:n johtajan Carlos Castanon ja ELN:n komentajan Antonio Garcian välillä.
Keskustelu käsitteli sitä, että vihollisjärjestöjen tulisi rauhanneuvottelujen alla ryhtyä "keskinäistä luottamusta lisääviin toimiin", kuten vankien vaihtoon.
"Nämä ovat askelia eteenpäin, kohti ratkaisujen etsintää. Joskus tilanne voi tosin olla sellainen, että kaikki osapuolet haluavat ratkaisuja ongelmiin, mutta sellaiset kanavat puuttuvat, joiden avulla se olisi mahdollista", Mazarra pohtii.
Hän korostaa sitä, että Kolumbian kaltaisessa jyrkkien vastakohtien yhteiskunnassa kansainvälisen yhteisön edustajien tulee pitäytyä täydelliseen puolueettomuuteen.
© Muista tekijänoikeudet