Keski-Aasian valtioiden jättiurakka talouden korjaamisessa, poliittisissa uudistuksissa ja ympäristökatastrofien siivoamisessa on vasta alkamassa - Hidas paluu maailmankartalle
Maailman Sivu (Kehitys Utveckling 2/98 - Matti Remes) Värikäs sekoitus itää ja länttä, Aasiaa ja Eurooppaa.
Keski-Aasia on Silkkitien ajoista lähtien ollut kulttuurien kohtauspaikka ja taistelutanner. Alue uinui pitkään Neuvostoliiton takapihana, mutta viiden tasavallan - Kazakstanin, Kirgisian, Tadzhikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin - itsenäistyminen avasi jälleen yhteydet ulkomaailmaan.
Aavojen arojen, vaikeakulkuisten vuoristojen ja Kaspianmeren alla piilevät luonnonrikkaudet voisivat taata loistavan tulevaisuuden. Sitä ennen Keski-Aasian on kuitenkin ratkaistava Neuvostoliitolta perinnöksi jääneet ongelmat: talouden romahtaminen, köyhyys, demokratian puuttuminen, korruptio, rikollisuus ja maailman pahimpiin kuuluvat ympäristötuhot.
Keski-Aasian kansojen kirjo näkyy ja kuuluu Samarkandin basaarissa, tarunhohtoisen Silkkitien solmukohdassa. Värikkäisiin asuihinsa sonnustautuneet tadzhikkinaiset kaupustelevat ulkona omenoita. Katoksen alla uzbekkivanhus esittelee maustevalikoimaansa. Viereinen vihanneskauppias puhuu asiakkailleen turkmeenia, ja puheensorinasta voi erottaa myös venäjää, koreaa ja monia muita vähemmistökieliä.
Tie mantereen poikki Kiinaan on vetänyt valloittajia, tutkimusmatkailijoita ja kauppamiehiä puoleensa vuosisatoja. Idän ja lännen välimaastossa sijaitsevalla valtaisalla vyöhykkeellä on vivahteikas kulttuuri ja historia, mutta suurimmalle osalle eurooppalaisista se on yhä valkoinen läikkä kartalla. Neuvostoliiton aikana Keski-Aasia oli käytännössä suljettu ulkopuolisilta Silkkitien kaupunkeja kolunneita Intouristin turistiryhmiä lukuunottamatta.
1990-luvun alussa tilanne muuttui täysin. Keski-Aasian tasavallat irtosivat Moskovan holhouksesta ja ryhtyivät hakemaan paikkaansa maailman muiden itsenäisten valtioiden joukossa.
Keski-Aasian paluu maailmankartalle on hidas. Strateginen sijainti ja mittaamattomat luonnonvarat pitävät kuitenkin huolen siitä, että alue on jo nyt mitä erilaisimpien poliittisten ja kaupallisten intohimojen temmellyskenttä.
Öljyrikkaudet odottavat
Huomion keskipisteessä on tällä hetkellä Kaspianmeren alue, jonka uumenissa odottavien öljy- ja kaasuvarojen väitetään vetävän vertoja Persianlahden ja Pohjanmeren aarteille. Eniten luonnonvaroja on siunaantunut Länsi-Euroopan kokoiselle Kazakstanille, joka öljyn ja kaasun lisäksi voisi nousta merkittäväksi kullan, uraanin ja muiden mineraalien tuottajaksi.
Myös Turkmenistanin ja Kaspianmeren toisella rannalla sijaitsevan Azerbaidzhanin öljy- ja kaasuvarat ovat mittavat. Kirgisialla on vuoristojensa kätkössä kultaa. Verisestä sisällissodasta toipuvan Tadzhikistanin resursseista on sen sijaan yhä vähän tietoja.
Rikkauksista on kuitenkin vähän hyötyä ellei niitä saada maailmanmarkkinoille. Keskeisin kysymys kuuluukin, mitä kautta öljy- ja kaasuputket vedetään tulevaisuudessa? Tähän mennessä rikkaudet ovat virranneet Keski-Aasiasta Venäjälle, mutta Moskovan vaikutusvallasta eroon pyristelevillä hallituksilla on myös muita suunnitelmia.
Vaihtoehtoja löytyy kaikista ilmansuunnista.
Läntinen reitti voisi kulkea Kaspianmereltä halki Kaukasuksen Mustallemerelle tai Turkin läpi suoraan Välimerelle. Eteläinen vaihtoehto olisi Iran, joka lämmittelee suhteitaan länteen ja jolla on jo ennestään suhteellisen kehittynyt putkiverkosto. Myös Pakistanin satamat olisivat periaatteessa ulottuvilla, mutta putken vetäminen sisällissodan repimän Afganistanin halki ei tällä hetkellä kuulosta kovin järkevältä vaihtoehdolta.
Pisimmälle reittikaavailuissa on päästy idässä. Kazakstan ja Kiina ovat jo tehneet aiesopimuksen öljyputken rakentamisesta Xinjiangin maakunnan kautta Kiinan kasvaville markkinoille. Venäjäkin aikoo pysyä kisassa mukana ja ehdottaa uusien putkien rakentamista Kazakstanista pohjoiseen ja länteen Mustallemerelle.
Ökyrikkaita ja rutiköyhiä eläkeläisiä
Keski-Aasian luonnonrikkaudet ovat saaneet kaikki suuret kansainväliset öljy-yhtiöt liikkeelle. Parhaiten mustan kullan vaikutus näkyy Kazakstanin pääkaupungissa Almatyssa, jossa neuvostoajan kolkot ruokakaupat ovat saaneet väistyä Guccia ja Guerlainia pursuavien luksusliikkeiden tieltä.
Ostoksilla sukkuloivien uusrikkaiden seassa katukäytävällä seisoo kuitenkin ihmisiä, joita arpa ei ole suosinut viime vuosien talousmullistuksissa. Almatyssa, kuten muissakin Keski-Aasian suurissa ja pienissä kaupungeissa, eläkeläismummot kerjäävät ohikulkijoilta roposia pitääkseen itsensä hengissä. Sadan markan kuukausieläke ei riitä edes perunoihin, asunnosta, vaatteista ja lääkkeistä puhumattakaan.
Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne vanhukset, joiden jälkikasvu on lähtenyt pois maasta. Venäläisten ja muiden slaavilaisten kansojen vuolas muuttoliike Keski-Aasian tasavalloista alkoi itsenäistymisen jälkeen. Tarkkoja määriä ei tiedä kukaan, mutta vakaampaa ja vauraampaa tulevaisuutta muualta etsiviä on tiettävästi satoja tuhansia.
Kovat ajat koettelevat
Monet muuttajista ovat pelänneet uusien valtioiden kiristävän suhtautumistaan vähemmistöihin. Päällimmäiset huolenaiheet ovat kuitenkin taloudellisia. Tie suunnitelmataloudesta markkinatalouteen on ollut raskain yhteiskunnan huono-osaisille, joiden alta sosiaalinen turvaverkko on revennyt valtion tulojen romahdettua.
Neuvostoaikana suhteellisen hyvästä koulutus-, terveydenhuolto- ja muista sosiaalisista palveluista on jäljellä enää rippeet. Sairaaloissa lääkärit eivät sivubisneksiltään ennätä hoitaa potilaitaan. Opettajienkin on etsittävä jostakin lisätuloja perheensä elättämiseksi. Hallituksilla ei puolestaan ole rahaa hankkia riittävästi lääkkeitä tai koulukirjoja kroonisen valuuttapulan takia.
"Päällisin puolin Keski-Aasian maat saattavat näyttää kehittyneiltä, mutta monilla mittareilla ne ovat kehitysmaita. Esimerkiksi perhesuunnittelun taso on alhainen, ehkäisyvälineitä ei tunneta ja lukuisten aborttien vuoksi äitien anemia on monissa paikoissa enemmän sääntö kuin poikkeus", YK:n väestörahaston UNFPA:n aluejohtaja Türkiz Gökgöl luettelee.
Julkisen sektorin rahapula on vienyt monelta myös työpaikan. Työttömien armeijaa ovat kasvattaneet tehottomien valtion yhtiöiden lopettaminen ja pilkkominen yksityisyrityksiksi.
Virallisesti työttömyysluvut näyttävät siedettäviltä, sillä henkensä pitimiksi hanttihommia tai katukaupustelua harjoittavat eivät vaivaudu kirjoittautumaan kortistoon olemattomien työttömyyskorvausten takia.
Ankeat ajat ovat lisänneet muitakin ikäviä lieveilmiöitä: rikollisuutta, korruptiota, alkoholismia, huumeita, prostituutiota ja aidsia.
Pahin alkaa olla ohi?
Mutta ehkä käänne parempaan on vähitellen tapahtumassa.
Itsenäistymistä seuranneen romahduksen jälkeen useimpien Keski-Aasian tasavaltojen taloudet ovat kääntyneet lievään nousuun. Pahimmillaan nelinumeroisissa luvuissa riehunut inflaatio on onnistuttu taltuttamaan taitavimmin Kirgisiassa, jossa kuluttajahinnat nousivat viime vuonna enää parikymmentä prosenttia.
Suuri osa Keski-Aasiasta on siirtynyt vapaasti vaihdettaviin valuuttoihin, ja yksityiset valuutanvaihtopisteet täplittävätkin suurten kaupunkien katukuvaa. Kansalaisia koetelleet ankarat vyönkiristysohjelmat ovat vähitellen puremassa. Kehitys etenee kuitenkin eri tahtia: rivakimmin talousuudistuksia ovat toteuttaneet Kazakstan ja Kirgisia. Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa aikataulut ovat sen sijaan vesittyneet. Tadzhikistanissa joudutaan vielä keskittymään sisällissodan jälkien korjaamiseen.
"Kazakstan vetää pisimmän korren ilman muuta. Maan talous on kääntynyt nousuun ja sillä on resursseja, joilla ongelmia voidaan ratkoa", EU:n Tacis-rahaston koulutusohjelmaa Almatyssa vetävä Seppo Sipilä ennustaa.
"Kazakstan rikastuu tulevina vuosina öljyllään, mutta rahat tulisi sijoittaa viisaasti. Esimerkiksi yksityistetty maatalous on suurissa vaikeuksissa. Jos viljelijöitä ei auteta, monet lopettavat viljelyn ja muuttavat kaupunkiin, jossa on jo ennestään valtava työttömyys ja sosiaaliset ongelmat", Maailmanpankin edustustoa Almatyssa johtava Kadir Tanju Yürükoglu sanoo.
Uzbekistanin hallituksen talousneuvonantajalla on selitys valmiina, kun häneltä perää syitä naapureita hitaampaan uudistustahtiin:
"Seurauksena saattaisi olla yhteiskunnallisia levottomuuksia, jos hallitus esimerkiksi devalvoisi rajusti maan valuutan. Mutta valuuttaremontti on tulossa ja muitakin uudistuksia jatketaan", neuvonantaja Nariman Mannapbekov vakuuttaa.
Hänen mielestään Uzbekistanin kovimmat haasteet ovat maatalouden tuottavuuden parantaminen ja yksityistämisen vieminen mallikkaasti loppuun kaikilla sektoreilla.
Ulkoista apua tarvitaan
Keski-Aasian valtioiden jättiurakka talouden korjaamiseksi on siis vasta alkamassa, mutta pelkästään omin voimin tasavallat tuskin pääsisivät jaloilleen. Kazakstan, Kirgisia, Tadzhikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan otettiin pian itsenäistymisensä jälkeen kehitysmaiden listalle, ja Maailmanpankki, EU, YK:n kehitysjärjestöt sekä monet hallitukset ja kansalaisjärjestöt ovat aloittaneet niissä hankkeita.
Maailmanpankin kaltaiset suuret rahoittajat ovat tukeneet talouden rakennesopeutusohjelmia ja maiden siirtymistä komentotaloudesta markkinatalouteen. Toisaalta avustajat ovat pyrkineet pehmentämään rankkojen uudistusohjelmien vaikutuksia suuntaamalla hankkeita koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin sosiaalipalveluihin sekä uraansa aloittelevien yksityisten viljelijöiden ja muiden yksityisyrittäjien tukemiseen. Myös ympäristöhankkeita on suunnitteilla eri puolilla Keski-Aasiaa.
Suomen ensimmäinen kahdenvälinen kehitysyhteistyöhanke alueella uudistaa pankkisektoria Kirgisiassa, jonne suuri osa muidenkin avustajien projekteista keskittyy.
Vuoristovaltiolta puuttuvat isojen naapureiden mittaamattomat luonnonvarat, mutta keskiaasialaisen mittapuun mukaan Kirgisia tavoittelee tosissaan demokratiaa ja yrittää kitkeä korruptiota. Avustustyöntekijöiden mukaan maan hallituksen sitoutuminen kehityshankkeisiin on ollut omaa luokkaansa.
Muissa maissa hankkeiden käynnistäminen on ollut hitaampaa.
"Keski-Aasiassa ei vielä ole opittu tekemään yhteistyötä ulkomaisten lahjoittajien kanssa. Aiemmin apu tuli Moskovasta ja silloin projektit olivat suuria ja toiminta suuripiirteistä. Avunantajien vaatimukset hankkeiden avoimuudesta tai keskittymisestä köyhimmän väestönosan elinolojen parantamiseen valtaeliitin sijasta ovat täällä monille uusia asioita", YK:n kehitysohjelman UNDP:n ympäristöhanketta Uzbekistanissa arvioiva John Howell sanoo.
Brittitutkijan mukaan avun antajan ja kohteen sujuvaan keskusteluyhteyteen perustuva kumppanuus on vielä varsin vieras käsite Keski-Aasiassa.
"Asenne on täällä hieman sama kuin Afrikassa 20 vuotta sitten: lähettäkää vain rahat tänne, niin me keksimme niille käyttöä", Howell jatkaa.
Demokratia juurtuu hitaasti
Erityisen tarkasti avunantajat seuraavat Keski-Aasian poliittisia uudistuksia, jotka ovat toistaiseksi edenneet talousremonttia huomattavasti hitaammin. Muodollisesta demokratiasta huolimatta kansanvallan ja hyvän hallinnon kehittämisessä sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisessa hallituksilla on vielä paljon tekemistä.
Kirgisian Askar Akajevia lukuunottamatta tasavaltojen nykyiset presidentit ovat entisiä kommunistijohtajia, jotka ovat hallinneet maitaan rautaisella otteellaan. Ihmisoikeusjärjestöjen silmätikkuina ovat olleet erityisesti Turkmenistanin Saparmurad Nijazov ja Uzbekistanin Islam Karimov, jotka ovat rajoittaneet sananvapautta ja opposition toimintaa rankalla kädellä.
"Myöskään Kazakstanissa ei ole todellista demokratiaa. Meillä ei ole vapaata lehdistöä. Presidentti Nursultan Nazarbajevin ja hänen perheensä arvostelu on maassa tabu", hallituksesta riippumattoman Kazakstanin lehdistöklubin puheenjohtaja Asele Karaulova valittaa.
Myös kirgisialaiset toimittajat sanovat maan hallituksen kiristäneen suhtautumistaan hallitusta arvosteleviin lehtiin. Presidentin kansliapäällikön mukaan lehtien kirjoitteluun puututaan vain silloin, jos niissä julkaistaan vääristeltyjä tietoja tai kiihotetaan kansallisuuksia toisiaan vastaan.
"Kirgisiassa julki tulleet ihmisoikeuksien loukkaukset ovat poikkeuksia, eivät normaalia elämää. Niihin syyllistyvät yleensä paikalliset viranomaiset. Pidämme kiinni demokraattisten uudistusten läpiviemisestä, vaikka jotkut naapureistamme syyttävät meitä typeryksiksi", kansliapäällikkö Uktamkhon Abdullaeva sanoo.
Oman jännitteensä Keski-Aasiaan tuo kansallisuuksien kirjo. Mielivaltaisten rajanvetojen ja Stalinin pakkosiirtojen vuoksi alue on etninen palapeli, joka on toistaiseksi pysynyt varsin rauhallisena, mutta jossa olojen kurjistuminen saattaisi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.
Maan hallitukset ovat seuranneet tarkasti myös islamilaisten ääri-liikkeiden toimintaa kotimaassa ja naapurivaltioissa. Vielä vuosi sitten Afganistanin taliban-taistelijoiden pelättiin vyöryvän rajan yli Keski-Aasiaan, mutta nyt pelko ääri-islamilaisuuden leviämisestä on hieman haihtunut.
Hauraan rauhansopimuksen rakoilu Tadzhikistanissa huolestuttaa erityisesti naapurimaa Kirgisiaa, joka onkin pyrkinyt toimimaan rauhanvälittäjänä Moskovan tukeman hallituksen ja ääri-islamilaisen opposition välillä.
© Muista tekijänoikeudet