Keski-Aasia:
Ympäristötuhojen korjaaminen lähtenyt hitaasti käyntiin Keski-Aasiassa - Aral vain yksi katastrofeista

Maailman Sivu (Kehitys Utveckling 2/98 - Matti Remes) Aral-järven kuivatus, Semipalatinskin ydinkoealue, Kazakstanin arojen muuttaminen pelloiksi... Keski-Aasia oli Neuvostoliiton monien suurhankkeiden koekenttä, ja niiden aiheuttamat tuhot näkyvät vielä pitkään ympäristössä.

Arpien peittäminen maksaisi miljardeja. Monien muiden vaikeuksien kanssa kamppailevissa valtioissa suojeluohjelmat ovat lähteneet hitaasti liikkeelle.

Chimkentin teollisuuskaupunki Kazakstanin eteläosassa on aamun kauniissa auringonpaisteessakin ankea näky. Lumihuippuisten vuorten ja tuulenpieksämän aron välissä törröttää savupiippuja, joista tupruava savu peittää alleen miljoonakaupungin. Tehtaiden vieressä virtaavan joen vesi on mustanpuhuva.

Chimkent on yksi raskaan teollisuuden keskittymä Keski-Aasiassa ja varoittava esimerkki siitä, mitä vuosikymmenien piittaamattomuus ympäristön suhteen voi saada aikaan.

"Koko Keski-Aasia on suuri ympäristökatastrofi. Saastuttavan teollisuuden lisäksi meillä Kazakstanissa on vielä Semipalatinsk, joka on ydinkokeiden jäljiltä pahassa kunnossa. Lisäksi 65 prosenttia valtion pinta-alasta on alttiina eroosiolle, kun aroja alettiin 1950-luvulta lähtien kyntää pelloiksi. Maaperän kuluminen on heikentänyt viljasatoja jo pitkään", kazakstanilainen ympäristöaktivisti Mels Eleusizov sanoo.

Eleusizov valittaa, että kiinnostus ympäristönsuojeluun ei ole juuri kasvanut Keski-Aasian valtioiden itsenäistymisen jälkeenkään.

"Kaikilla on niin paljon muita ongelmia ratkottavana. Eikä ympäristötuhoja voida korjata, ennenkuin talous on kunnossa."

Aral pahin katastrofi

Keski-Aasian pahin yksittäinen ympäristökatastrofi on aikanaan maailman neljänneksi suurimman järven kuivuminen murto-osaan entisestään. Itse asiassa kyse oli tahallisesta kuivattamisesta, sillä järveen johtavat laskujoet ohjattiin puuvillapeltojen kasteluun ja veden alta paljastuvasta järven pohjasta oli määrä vallata lisää viljelysalaa.

Toisin kuitenkin kävi. Aral-järven kukoistavien kalastajakylien alukset makaavat nyt kuivalla maalla, kun vesi on paennut satamasta lähes sadan kilometrin päähän. Tuuli nostaa kuivuneen järven pohjasta pelloille, joiden tuottavuutta alentaa myös suolainen kasteluvesi. Alajuoksun viljelijät joutuvat käyttämään yläjuoksun tehomaataloudelta yli jäänyttä vettä, johon on suolan lisäksi sekoittunut myös runsaasti torjunta-aineita ja lannoitteita.

Samaa vettä joudutaan käyttämään myös talousvetenä, mikä on johtanut mittaviin terveysongelmiin Aral-järven ympärillä. Järven kuivuminen on muuttanut myös alueen ilmastoa: talvista on tullut aiempaa kylmempiä ja kuumista kesistä entistä helteisempiä.

Keski-Aasian yhteinen huolenaihe

Aral-järven kuivuminen koskettaa kaikkia Keski-Aasian tasavaltoja. Kazakstan ja Uzbekistan ympäröivät kutistuvaa vesistöä, mutta järveen laskevat suuret joet Amudarja ja Syrdarja saavat alkunsa Kirgisiasta, Tadzhikistanista ja Turkmenistanista.

Vuonna 1994 perustettiin kansainvälinen yhteistyöohjelma, johon alueen hallitusten lisäksi osallistuu kansainvälisiä avunantajia. Tällä hetkellä meneillään on ongelmien kartoitusvaihe. Maailmanpankin johdolla on laadittu ohjelmaa, johon sisältyy mm. Aral-järven ja ranta-alueiden ympäristötuhojen korjaamista, kastelun ja vesihuollon parantamista sekä katastrofialueen asukkaiden terveydenhuollon kehittämistä.

Suomi on osallistunut hankkeeseen kartoittamalla Aral-järven ylempien valuma-alueiden vesivaroja, maankäyttöä ja asukkaiden taloudellisia ja sosiaalisia oloja. Raporttia hyödynnetään varsinaisten hankkeiden suunnitteluun.

Toistaiseksi suojeluhankkeet ovat lähteneet hitaasti liikkeelle. Yksi syy on raha.

"Aralin alueen kunnostus maksaisi 4-8 miljardia dollaria. Yksi tärkeimmistä asioista on tuhlailevan kastelujärjestelmän uusiminen. Se maksaa 5000-7000 dollaria hehtaarilta ja Aralin ympärillä on kahdeksan miljoonaa hehtaaria keinokasteltua maata", Aral-järven suojeluhankkeita varten perustetun rahaston uzbekistanilainen puheenjohtaja Rim Ginijatullin laskee.

Veden tuhlaus kuriin yläjuoksulla

Toinen syy hitauteen on se, että Keski-Aasian maat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mistä ongelmavyyhdin purkaminen tulisi alkaa. Uzbekistan ja Kazakstan haluaisivat keskittää avun tuhoalueille Aral-järven ympärillä, kun taas yläjuoksun valtioilla on oma näkemyksensä hankkeiden kiireellisyysjärjestyksestä.

"Ongelman ratkominen pitäisi ilman muuta aloittaa yläjuoksulta. Tuhlailevat kastelujärjestelmät on uusittava ja eroosion vähentämiseksi on löydettävä keinoja. Tarvitaan myös perusteellista muutosta asenteissa. Ihmiset vähät välittävät veden säästämisestä. Tuhlaus loppuu vasta, kun veden käytöstä joutuu maksamaan", Kirgisian ympäristöministeri Kulubek Bokonbajev uskoo.

Paikallisten ihmisten saaminen mukaan tuleviin suojeluhankkeisiin on muutenkin elintärkeää. Edessä on pitkä prosessi koko Keski-Aasian ekologisen tilan tasapainoittamisessa ja ympäristön kannalta kestävän talousjärjestelmän kehittämisessä.

"Ihmisillä on vieläkin sellainen käsitys, että joku muu on syyllinen ympäristötuhoihin. Keski-Aasiassa luotettiin liikaa Moskovan apuun. Vielä 1980-luvulla Moskova lupasi kääntää Siperian suuret joet Araliin, vaikka ongelman varsinaisia syitä olisi voitu alkaa ratkoa jo tuolloin", Aral-rahaston Rim Ginijatullin valittelee.

© Muista tekijänoikeudet