Indonesia: Vihattu, rakastettu yhtiö
Maailman Sivu (Suomen Kuvalehti 03.04.1998 - Katri Himma) Doren, 50, istuu puujalkojen vaaraan rakennetussa lautamajassaan ja polttelee sätkää. Dorenin kalastus- ja metsästysmaja on kuin postikortista. Ympärillä on koskematon trooppinen metsä, tumma metsäjoki sukeltaa heti majan takaa syvälle sademetsän hämärään.
Doren tulee poikansa kanssa majalle aina viikoksi kerrallaan hankkiakseen perheen kahdeksalle lapselle kalaa ja riistaa ruokapöytään.
Idyllin rikkovat ainoastaan tukkirekat. 300 kuorma-autoa paahtaa joka päivä metsätietä pitkin noin 20 metrin päässä Dorenin majasta.
"Kaikki vihaavat täällä firmaa. Se tuhoaa meidän viljelmämme ja maksaa mitättömät korvaukset maasta, jotka se ottaa noin vain itselleen. Meidän koko sukumme viljelmät ovat menneet ja mitä olemme saaneet korvauksia - 100 000 rupiaa (noin 10 dollaria) hehtaarilta. Sillä ei saa mitään."
Doren on myös katkera ettei kukaan hänen lapsistaan ole saanut työtä firmassa.
"Eivät ne palkkaa meitä. Ne ottavat vaan siirtolaisia, emme me heille kelpaa. Meille ei ole ollut firmasta mitään hyötyä, ainoastaan haittaa", sanoo Doren, eikä edes yritä peittää katkeruuttaan.
Villinorsut tuhoavat sadon
Nurhasanahin ja Suparlanin perhe muutti Riauhun 15 vuotta sitten, kun valtio käynnisti itäisellä Jaavalla massiivisen väestönsiirron.
"Ajattelin, että täällä olisi paremmat mahdollisuudet elättää perhe", sanoo perheen isä Suparlan.
Hallitus antoi valmiin talon ja kaksi hehtaaria peltoa viljeltäväksi. Lapsiluku kasvoi Riaussa seitsemään. Nyt perheen vanhin tytär on rakennuttanut omalle perheelleen talon vanhempien viereen ja Suparlan katselee hyvillään lastenlastensa touhuja pihamaalla.
Suparlanilla on pelkkää hyvää sanottavaa Aprilista. Vaimo Nurhasanah tienaa taimitarhalla 6 000 rupiaa (reilu kolme markkaa) päivässä. Perheen vävypoika ajaa tukkirekkaa ja tienaa parhaimpina kuukausina jopa 700 000 rupiaa (noin 400 markkaa).
Suparlan itsekin oli yhtiössä töissä kaksi vuotta, mutta nyt hän on siihen liian vanha.
Perheen ainoa kiukun aihe ovat villinorsut. Syksyllä 30 norsun lauma rynni kylään, polki riisipellot ja kaatoi perheen kaikki kumipuut. Vain pihapiirissä kasvavat kahvi- ja kanelipuut säilyivät.
"En tiedä miksi ne tänne nyt rynnivät kun eivät ennen ole olleet vaivaksi", ihmettelee Suparlan.
Myös tiikerit tiedetään riesaksi. Naapurikylästä vastikään ammuttiin vanha tiikeri, joka tunki kylään ja söi asukkaiden eläimiä.
Pahimpana Suparlan pitää kuitenkin savusumua, joka edelleen leijuu ohuena kerroksena auringon edessä.
"Viime vuonna emme nähneet aurinkoa kolmeen kuukauteen. Kahvisato meni pilalle, ihmiset sairastuivat ja kuumeilivat. Se polttaminen pitää saada kuriin. Muuten ei kohta enää mikään kasva."
© Muista tekijänoikeudet